Kertominen

Minmar mulla kans ku töis yks työkaveri joka itte jäi pois niin kysyi mun työsopparista, sanoin että palasin justii mammalomalta ja vuoden loppuun on työsuhde. Sitte ku se kysyi että mitäs tammikuus nii sanoin että jos kaikki hyvin menee nii jään uudelle mammalomalle. Muut työkaverit on vaan kysyny millanen soppari ja oon vastannu että vuoden loppuun ja kerta eivät oo kysyneet enempää nii en oo kertonu.
 
Viime viikolla oli paluu töihin hoitovapaan jälkeen. Kävin pomolle infoamassa että jään joulukuussa taas mammalomalle :D
Ihan hyvin otti ja onnitteli kovasti
 
Mä kanssa kerroin tänään töissä pomolle kun lomilta palasin :) hyvin otti ja onnitteli, muutkin työkaverit on ihan innoissaan :grin
 
Hei miten te, kellä on aiempia lapsia, olette kertoneet lapsille asiasta? Pohdittiin juuri tuossa, että missä vaiheessa on hyvä neljä vuotiaalle valoittaa tilannetta, kun ei vielä haluttaisi, että hän tietoa jakaa joka käänteessä eteenpäin. Kaksi vuotias "pitää kyllä salaisuuden" :wink ehkä rajallisen kielitaidon vuoksi.
 
Me kerrottiin lapsille sitten kun ei tarvinnut pelätä et kertoo muille eli sit ku oltii ite tärkeimmille kerrottu ja niinhän tuo 4 ja 5 vee lörpöttelee aiheesta kaikille hih
 
Meillä esikoinen ei valitettavasti tajua vaikka kertois (turvotuksen tainnut huomata kun nosti mun paitaa tänään ja tuijotti silmät suurena :eek:) mutta jos ymmärtäis ja puhuis paremmin niin laittasin hänet kertomaan kaikille :grin mua vaivaannuttaa ja jännittää kertoa tästä jostain syystä :sorry:
 
Me kerrottiin esikoisella 5v ekan ultran jälkeen, joka siis oli niinkin myöhään kun 14+2. Hän kyllä kyseli jo noin viikolla 7, että miksi minun tissit näyttää erilaisilta ja siellä vko 11-12 kyseli mahani koosta :) Tarkkoja nuo pienet ihmiset. En usko että minun ympäripyöreät vastaukset olisi enää pitkään riittäneet. :p Hän ei varmaan ole kenellekään kertonut, ei ainakaan ole kuulunut minun korviin asti.
 
Onneks tuo 10kk ei viä ymmärrä nii ei tarvi kertomista miettiä :D
 
Minusta tuntuu, että kun ollaan tuon kertomisen kanssa pihtailtu kaikkien suhteen niin aina vaan vaikeampaa kertoa.

Omat vanhemmat jännittää todella paljon, kun ovat niin paljon arjessa auttamassa. Äiti varmaan pyörtyy, kun saa tiedon että kolmas vielä :).

Vaikka siis oma päätös, mutta erityisesti tärkeille ihmisille koen jännittäväni kertomista tai ehkä ennemmin vastareaktiota...
 
Mekin ollaan juteltu esikoiselle asiasta, ja jotain on ymmärtävinään mutta enemmän kiinnostaa mun napakoru :grin kyllä välillä haluaa "kurkkaa" pikku sisarusta ja sit höpisee jotakin mahalle, yleensä moi! :grin Esikoinen 2v 1kk.
 
Ihanaa! Me olemme viimein saaneet kerrottua asiasta läheisille ja tärkeille ihmisille ympärillä. Esimiehelle ajattelin muutaman viikon sisällä kertoa. Sen jälkeen ei juuri ole paineita tiedon leviämisestä :) en ole koskaan oikein ollut "hyvä" kertomaan laajemmin omista asioista. Noh jospa kohta kireämmät vaatteet ja vatsa puhuvat suun puolesta :wink
 
Missähän vaiheessa kertoa opettajalle? Onko parempi ennen kun mahasta arvaa vaiko odottaa että alkaa näkyä ja sitten kertoa?
kun aloitin opiskelut tänä syksynä ja nehän nyt sitten katkeaa toivottavasti. Olin suunnittelemassa henkilökohtaistasuunnitelmaa mitä sain hyväksiluettua ja jotenkin tuli ihan huijari olo kun kevään harjotteluja ja muita suunniteltiin kun mielessä mietin vaan en ole silloin täällä mutta sanoin kuitenkin että kyllä käy ja sinne menen. Ja syksyn harjottelua myös kun se on mielenterveys yksikkö mietin onko se oikeasti mahdollinen ja turvallinen mahan kanssa, kauhea stressi. Ei ole vielä luottoa että pieni tulee kun ei tämä raskaus vielä ole niin konkreettista, maha kasvanut ja sydänääniä kotona kuunneltu mutta siltikin kun ei siellä tunnu mitään jos ei niitä satunnaisia tuntemuksia lasketa, pahoinvoinnista tullut osa arkea et se nyt vaan yököttää koko ajan, miettii vaan että jos joku meneekin pieleen.
Muuten on ihanaa kun on kerrottiin ultran jälkeen ja he odottavat innoissaan meidän kanssa. :Heartred
 
KultaHippu, mä kerroin nyt heti kun koulu alkoi, olin siis 14. viikolla. Mullakin on harjoittelu nyt syksyllä, ja muutama labrakurssi niin halusin tietää käytetäänkö siellä jotain aineita mitkä on haitaksi sikiölle, ja onko harjoittelun suhteen jotain ongelmia muutakuin oma jaksaminen. Pitäiskö sun kysyä opinto-ohjaajalta tms. että onko siellä mielenterveysyksikössä turvallista raskausmahan kanssa, tai onnistuisiko harjoittelupaikan vaihto vielä? Mä en oo viel opiskelutovereille kertonut, mutta tuli hyvä fiilis kun kerroin tutor-opettajalle niin joku koulussakin tietää mun "tilasta". :rolleyes:
 
Mä olisin halunnut odotella kertomisen kanssa, mutta mun isä päätti lörpötellä asian about jokaiselle sukulaiselle ja kummin kaiman serkulle jo raskauden alkuvaiheessa. Ilmeisesti mun olisi pitänyt erikseen sanoa sille ettei kerro muille, mutta luulis sen olevan sanomattakin selvää (?). Itse pääsin kertomaan asiasta vain äidille ja iskälle :shifty:
 
Ähäkutti inhottavaa. Mä esikoisen raskaudesta kertoes äitille laitoin mukaan kirjeen, missä kielsin kertomasta muille eikä missää nimessä faceen. Silti niillä (ja varsinki isällä) oli niin kiire saada syntymän jälkeen faceen asia jakaa, että me jouduttiin kertomaan jo seuraavana päivänä. Oltais siis haluttu vasta ristiäisten jälkeen kertoa..
Nyt en tiedä laitetaanko perhekuva (otetaan tänään sekä esikoisen 1v kuvat että perhe/raskauskuvat) faceen vai pidetäänkö taas salas loppuun asti. Nyt onneks mun vanhemmat on ollu hiljaa, anoppi ollu tällä kertaa pahee..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top