Täällä kanssa. Eka raskaus -09 ja sokerirasituksessa puolivälin tienoilla kaikki arvot hieman pielessä. Alkoi sitten tiukka sokeriseuranta kotona ja 1-3viikon välein kasvuseuranta synnytyssairaalassa. Oli tosi stressaavaa käydä siellä alituiseen kuulemassa, miten on TAAS syönyt pieleen ja sokerit heittäneet jopa 1-3krt koko väliajalla. Aina muistivat kertoa, miten lapsesta tulee mahdottoman suuri ja se voi joko vammautua tai kuolla synnytykseen. ...Että näin tehtiin esikkoa. Ruokavaliohoidolla sain sokerit pidettyä aisoissa ja insuliiniin ei tarvinnut turvautua. Tuntui vain pahalta, kun pientä kantapäätä piikitettiin sokeria seuratessa ja pieni kun oli, niin myös bilirubiinia seuratessa useita kertoja päivässä. Itkien sitä sairaalalla seurasin. Kaikesta huolimatta pieni, mutta pippurinen neitimme pääsi kotiin 6 päivän iässä ja on nyt tormakka kaksivuotias.
Nyt meneillään toinen raskaus 14+2 ja sokerirasitusta ei tarvitse tehdä, oli tällä kertaa viisas ja ymmärtävä lääkäri synnytyssairaalassa vastassa ja totesi, että kun kerta taipumusta on ja painokin nyt korkeampi, niin seuraa kotona ja jos tulee korkeita arvoja, niin yhteys neuvolaan ja sitä kautta sairaalalle polille. On kuulemma raskausdiabetes niin paljon yleistynyt, että on hoitokin jo "varmempaa" ja annetaan enemmän vastuuta kotihoitoon. Eikä seurata niin tiiviisti sairaalamaailmassa. Esimerkiksi sokeriseula-vuorokautta ei tarvitse nyt käydä sairaalalla "valvomassa", vaan seurantaa pidetään kotona itse katsomallaan tavalla. Siis iso kivi vierähti hartioilta ja nyt voi tästä odotuksestakin nautiskella ilman kokoaikaista pelkoa pahimmasta. :)
