Keisarileikkaus?

newi

newi

Näppärä viestien naputtelija
Sairaalapelkoni on aivan järkyttävä ja sitä myöten myös synnytystä olen pelännyt jo pikkutytöstä asti. Joskus jopa olin sitä mieltä etten lapsia halua, ettei joudu sairaalaan...

No tässä sitä nyt kuitenkin ollaan :D Eli toivoisin keskustelua mm siitä, millä syillä nykyään keisarileikkauksia tehdään? Onko se jotenkin riskialttiimpi kuin alateitse? Onko millaisia kokemuksia teillä näistä samaisista asioista?
 
Mulle tehtiin kiireellinen sektio vauvan perätilan takia ja alakautta ei voinut siis edes yrittää koska hän oli tulossa jalat edellä. Positiivinen kokemus se kaikenkaikkiaan oli jos niin voi sanoa :) kaikki meni hyvin ja toipuminen oli nopeaa. Alatiesynnytyksestä ei ole kokemuksia joten en voi vertailla... Sektio tehdään erilaisista syistä, jos vauvalla on hätä, synnytys ei etene, perätila, äidin kova synnytyspelko yms yms.
 
Kiitos vastauksesta Femi ja kiva kuulla että oli positiivinen kokemus :)
 
No siis nykytiedon mukaan normi raskaudessa alatiesynnytys on paras vaihtoehto sekä äidille, että vauvalle. Tietenkin vauvan tai äidin voinnin vaatiessa keisarinleikkaus on voi olla parempi vaihtoehto.

Keisarinleikkaukseen voidaan päätyä monesta eri syystä. Riskiraskauksissa voidaan tehdä suunniteltu sektio. Myös vakava synnytyspelko voi olla syynä suunniteltuun sektioon. Tähän voidaan päätyä myös vauvan ollessa väärässä tarjonnassa, eli vauva on perätilassa tai sivuttain. Joskus äidin lantio voi olla sen verran pieni verrattuna vauvan kokoon, että sektio on aiheellinen. Syitä on varmasti myös muita...

Lisäksi ns normi synnytyksessä voidaan päätyä sektioon, jos äidin tai vauvan voinnista on huolta. Tällöin useimiten on kyse kiirreellisestä sektiosta. Tänä päivänä ns hätä sektio on todella harvoin tarpeen.

Keisarinleikkaus on aika iso leikkaus, joten siihen liittyy aina riskejä. Toki tämän päivän Suomessa toimepide on oikeasti hyvin turvallinen. Varsinkin, kun vain aniharvoin äitiä tarvitsee nukuttaa toimenpiteeseen. Keisarinleikkauksesta toipuminen on usein äidille rankempaa kuin alatiesynnytyksestä. Alkuun ei esim saa juuri mitään nostella, ei siis edes vauvaa. Tosin molemmissa synnytyksissä on varmasti nopeasti toipuvia ja todella kipeitä kokemuksia. Pari kaveria "joutuneet" sektioon parin vuoden aikana ja molemmat kuitenkin melko hyvin toipuivat. Toinen oli alkuun tosi kipeä ja toisella tais kivut olla melko vähäiset. Itse en siis ole sektiota kokenut.
 
Pelkäsin itse synnytystä ihan kauheasti mm. lapsuudessa koetun hyväksikäytön takia. En voinut sietää ajatusta ventovieraista ihmisistä kopeloimassa mua, kun en pysty itse hallitsemaan tilannetta jne. Tuntui ihan hirveältä koko ajatus, mutta keskustelin neuvolassa asiasta ja mieheni kanssa yhdessä käsittelimme asiaa koko esikoiseni raskausajan. Tietoihini merkittiin, että hoitohenkilökunnalta pyydetään erityistä ystävällisyyttä kohdallani. Sitä myös koin lopulta!

Ota asia puheeksi neuvolassa. Neuvolan kautta voi käydä myös juttelemassa psykologin kanssa. Pystyisitkö käymään tutustumassa sairaalaan, jossa synnytät? Entä oletko lukenut/opiskelut itse alatiesynnytyksestä sekä sektiosta? Itseäni auttoi kovasti, kun etsin itsenäisesti ja yhdessä mieheni kanssa tietoa asioista. Lopulta musta alkoi tuntumaan siltä, että haluan kokea alatiesynnytyksen peloistani huolimatta. En ole katunut päätöstäni. Synnytys oli ihana kokemus ja se vauva... Vau! Osaisinpa kertoa kuinka ihmeellistä on saada oma lapsi syliinsä. Sen jälkeen millään muulla ei ole enää mitään väliä :) Mihin tahansa päädytkin, se tulee olemaan uskomaton, elämän muuttava kokemus! :Heartred
 
Pieni korjaus tohon nostelemiseen että nimenomaan vauvan painon verran saa nostaa heti! Muuta rehkimistä pitäs vältellä. Ite toivuin niin hyvin että viikon päästä jo imuroin kotona yms, oli vaikea muistaa olla rauhaksiin kun olo oli niin hyvä.
 
Muokattu viimeksi:
Otat puheeksi neuvolassa niin saat lähetteen pelkopolille / mikä teillä onkaan siellä vastaava, jossa käydään asiat läpi ja lopulta leikkaava kirurgi kai päätöksen tekee. Itsellä on alla erittäin huono kokemus ja tämä helmikuinen tulee sektiolla syntymään. Jos on kyseessä synnytyspelko eikä esim fyysinen/terveydellinen syy, niin varaudu siihen, että voit hjoutua käymään useammin juttelemassa tulevasta synnytyksestä ja yritetään saada mieli muuttumaan.
Esikoisen ryhmässä kyllä ainakin yksi sai sektion synnytyspelon vuoksi, joten mahdollista se on mutta hieman hankalampaa. Tsemppiä! Ja ei tänä päivänä ketään pakoteta alatiesynnytykseen..
 
Ja oletan hyvin vahvasti että tulen toipumaan sektiosta paremmin kun alatiesynnytyksestä (niin henkisesti kuin fyysisestikin)
 
Joo kannattaa ehdottomasti ottaa omat pelot neuvolassa puheeksi, jotta asioita voidaan käsitellä. On olemassa erilaisia pelkopoleja ym tukitoimia, joissa tosi osaavaa henkilökuntaa auttamassa miettimään mikä sun kohdalla on paras vaihtoehto. Alatie synnytys oli itsellä myös tosi ihana kokemus ja todella toivon, etten sektioon itse joutuisi. Itseä pelottais paljon enemmän sektioon joutuminen kuin alatie synnytys, vaikka oonkin nähny läheltä miten hyvin kaverit on sektiosta toipuneet :)
 
On totta että varmasti yritetään "ylipuhua" jos sektion haluaa, mutta oikeesti kannattaa loppupeleissä luottaa omiin fiiliksiin ja kuunnella itseään ja jos asiaa mietittyään ei oikeesti alatie synnytystä halua niin pitää päänsä :)
 
Mulla taas oli niin päin että pelkäsin että joudun sektioon, sillä riski oli todella suuri oman romahtaneen terveydentilan ja sitä kautta toki myös vauvan hyvinvoinnin vuoksi.
 
KeisariLEIKKAUS on siis leikkaus, ja siihen liittyvät riskit aina suuremmat kuin alatiesynnytyksessä. Siksi Suomessa vältetään sektioita jos se on mahdollista, EI tietenkään äidin tai vauvan terveyden kustannuksella, vaan se tehdään jos tarve niin vaatii. Tästä johtuen 'käännyttäminen', koska harva ei-ammattilainen osaa puutteellisilla tiedoillaan arvioida todellisia riskejä ja monilla tuntuu olevan se kuvitelma, että sektio on jotenkin normaalisynnytystä helpompaa. Monissa maissa sektioita tehdään paljon enemmän, ja se saattaa olla vain valintakysymys, mutta Suomessa lapsikuolleisuus on maailman alhaisimpia, syystä jos toisestakin. Useat lääketieteellisesti arvostetut julkaisut ovat yhtä mieltä siitä, että lapsen myöhemmän terveyden kannalta sektio näyttäisi olevan huonompi vaihtoehto, lisäksi äidin toipuminen on hitaampaa ja infektioriski merkittävästi suurempi. Alateitse syntyvät ovat siis tieteen näkökulmasta keskimäärin terveempiä sekä heti synnyttyään että pitkällä aikavälillä. On hienoa, että monilla on niin positiivisia kokemuksia, mutta tämä onkin siis tieteen näkökulma, ei yksittäisen synnyttäjän kokemus.
 
Heyyyy helmet! Joo, leikkauksessa on suuremmat riskit kun alatiesynnytyksessä.

Oma esikoinen syntyi sektiolla kun vesien menosta oli mennyt 2vrk enkä vaan lähteny avautumaan käynnistelystä huolimatta. Olin ton leikkauksen taki hurjan kipee ja tosiaan mitään vauvaa painavampaa ei muutamaan viikkoon saanu nostaa - siis ei edes vauvaa kaukalossa. Haava oli kans sen varsinaisen pintaparanemisensa jälkeen hurjan arka ja ihan kipee tositosi kauan, normifarkut oli ekaa kertaa jalassa puoli vuotta leikkauksesta ja silloinkin hiersi niin pahasti että itku tuli kun sain ne vihdoin pois jalasta. Mammafarkuilla mentiin siis varmaan 8kk. Muistan kans miten vaikee oli leikkauksen jälkeen kyykistyä/ kerätä lattialta tavaraa, ulkoiluttaa koiraa (ei kestäny yhtään kiskomista toi haava), tai saati sitten nousta esim makuulta sillee "normisti" että olis käyttäny vatsalihaksia. Eikä siinä raskauskilojakaan alettu tiputtaa, ei vaan käyny oikeen mikään liikuntamuoto mielessäkään. (Olin tuudittautunu ajatukseen et suurin osa kiloista lähtee imettämällä mutta maidontulo hiipui parissa kuussa.)

Yksilöllistähän toi toipuminen on, toiset kertoo lähteneensä 2kk sektion jälkeen salille ja ettei farkkuongelmia oo ollukaan. Mä en kertonu omaa kokemustani kääntääkseni kenenkään päätä, vaan informatiivisena pläjäyksenä koska näin mulla meni. Sitä paitsi todennäköisesti tämä oma kakkonen tulee syntymään suunnitellulla sektiolla, ja kaiken edellä mainitsemani jälkeen, ja vaikka tiedän riskit, oon siitä älyttömän huojentunut.

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Moi aloittaja.

Mulle on tehty hätäsektio perätilan vuoksi. Aluksi oli suunnitteilla sektio mikä sitten muuttui kun vauva päätti itse tulla aiemmin maailmaan. Älä kuuntele sektiota parjaavia koska se on jokaisen henkilökohtainen päätös. Itsellä meni tuo sektion odottelu huonosti ja enkä saanut kipulääkettä vaikka lapsivedet menneet ja supistukset kovat. Olisi ollut liian iso riski alatiesynnytykseen monesta syystä ja varsinkin istukan sijainnin takia. Edellisestä kokemuksesta johtuen pelkään ihan hirveästi synnyttämistä koska olin siihen varautunut alateitse lähes puoli vuotta odotusajasta ja se muuttui onni onnettomuudessa. Aion pyytää sektiota vaikka en enää tiedä mitä mieltä olisin kun pelkään koko synnytystä ihan hirveän paljon. Mutta toipuu siitä joka tapauksessa, arpi on lähes huomaamaton bikinirajassa ja selvisin kotona, minulla oli vielä tuolloin hevostalli täynnä hevosia ja hommia jotka ei monia päiviä olleet tauolla sektiosta huolimatta.
 
Kuten tämänkin ketjun kokemuksista ja viesteistä huomaa, jokaisen kroppa reagoi sektioon eri tavalla. Jotkut ei oo kipeitä ollenkaan ja toiset pidempään.
Suosittelen tutustumaan luotettavista lähteistä faktatietoon sekä alatiesynnytyksestä että sektiosta. Näillä foorumeilla kun usein perustetaan omaan fiilikseen ja kokemukseen kun kirjoitellaan. Kannattaa myös jutella jonkun turvalliselta tuntuvan ammattilaisen kanssa asiasta. Loppujen lopuksi se on tietysti oma päätös, mutta tollasia päätöksiä ei mun mielestä kannata tehdä perehtymättä vaihtoehtoihin tarkasti. :)


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Mullakin on niinpäin että pelkään sektioo. Ajatus siitä et neljäs syntys sektiolla kauhistuttaa, lähinnä se arki toipumisaikana. Vaan kyllähän siitäkin selviis.
 
Mut miten se faktatieto on yhtään sen "parempaa" kun ihmisten kokemukset? Tottakai jokanen kokee sen ja toipuu siitä erilailla, mut se että heitetään faktana että alatiestä toipuu paremmin kun sektiosta on taas aika karkea yleistys?
 
Eipä ne kokemuksetkaa sen enempää auta, jos eivät ole omia jo valmiiks. :) Lähinnä tarkoitin riskien osalta, tottakai tilastot on aina tilastoja ja keskiarvot keskiarvoja, eihän sitä voi ikinä tietää kummassakaan, mihin väliin tippuu.


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Totta! Mua lääkäri lohdutti ennen sektiota että vaikka kyseessä on iso leikkaus jossa on aina riskinsä niin se on nykyään silti ihan "rutiinileikkaus". Mulla itsellä on toiveissa että saisin tällä kertaa alateitse synnyttää mut jos pitäs päättää että otanko järkyt repeämät alapäähän vai huomaamattoman arven bikinrajaan ni ei olis vaikee päätös :D Turhamaista ehkä mut eniten alatiessä pelottaa ne alapään tuhot joista kuullu paljon kauhutarinoita.
 
Mua ei pelota edes ne "tuhot" oikeastaan kummassakaam vaihtoehdossa, vaan ajattelen enemmänkin vaan sitä itse tilannetta ja siinä tulevia tuntemuksia... Neuvolassa ensi viikolla niistä puhutaan :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top