Kauanko yritystä ennen kuin tärppäsi?

[siripiri_79]

Ihan uteliaisuudesta kysyn, kuinka pitkään teillä meni, että raskautuminen onnistui?

Meillä ensimmäinen tärppäsi aikoinaan heti ensimmäisestä kierrosta ehkäisyn lopettamisen jälkeen ja ajattelin toisen kohdalla homman menevän samaa rataa, mutta toisin kävi. Meillä siis entuudestaan kolmevuotias tyttö, jonka syntymän jälkeen ei ehkäisyä käytössä (toki ei aktiivista yritystäkään sektion vuoksi). Tämä kakkonen tärppäsi vihdoin noin puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen. Tähän matkaan mahtui monta ei niin mukavaa hetkeä, endometrioosidiagnoosia jne. Lapsettomuustutkimuksia tehtiin ja aika koeputkihedelmöityksen suunnitteluun oli varattu erään kesäisen viikon perjantaille ja saman viikon maanantaina tein positiivisen testin. :) En voi sanoin kuvailla sitä hetkeä, miten onnellinen olin.

 

[Millier]

Meillä esikoinen päätti tulla ehkäisystä huolimatta. Oon aina ajatellut sen olevan jonkun ylemmän tahon päätös, että nyt ois jo korkea aika lapsille
Tämä toinen tuli sit toisesta kierrosta pillereiden jälkeen. Oikeastaan plussasin jo ekalla kierrolla, mutta parin päivän päästä alko hirveet kivut vuotoineen
Esikoisen jälkeen söin pillereitä puolisen vuotta ja ennen esikoista olin napsinut niitä jo kymmenisen vuotta..

 

[napiainen]

Ekaa yritettiin melkein vuosi. Syynä pitkät kierrot. Menetettiin pikkuinen kuitenkin puolivälissä raskautta. Tämä nykyinen tärppäsi kolme kuukautta tuon keskeytyneen jälkeen.

 

[Iirai]

Itse olin jo 13-14 vuotta käyttänyt hormoonillista ehkäisyä. Ehkäisyn pois jättämisen jälkeen ajattelimme tärppäävän aikaisintaan puolen vuoden jälkeen, kun monien vuosien hormoonit poistuisivat kehostani.. Toisin kävi ja 2 normaalia kiertoa myöhemmin vuoden kovimman työstressini keskelle ilmestyi tikkuun kaksi viivaa. Olin hieman ällikällä lyöty, kun ei vielä ollut tarkoitus yrittämällä yrittää ja stressiä sekä unettomia öitä on tuon ja edellisen kierron aikaan ollut hyvin paljon.

 

[kkattja]

Esikoinen päätti tulla yllätyksenä, toinen tärppäs tokasta kierrosta pillereiden lopetuksen jälkeen, kolmannesta tuli plussa 3kk synnytyksestä, tokasta kierrosta.

 

[Pähkinä80]

Endometrioosista huolimatta tärppäsi heti ensimmäisellä yrityksellä. Hormonaalisen ehkäisyn olen lopettanut jo 5-6 vuotta sitten.

 

[Rumpnisse]

Söin hormonipitoisia pillereitä n. 13 vuotta, ja niiden lopettamisen jälkeen meillä tärppäsi viidennestä kierrosta. Alussa ei ihan yrittämällä yritetty, mutta kyllä ainakin kolme viimeistä kiertoa oltiin ihan toden teolla laskemassa päiviä ja koittamassa ajoittaa petipuuhia oikeaan aikaan. Tuohonkin viiteen kuukauteen mahtui jo aika monta negatiivisen testin aiheuttamaa pettymystä (ja epätietoisuutta siitä että onnistuuko meillä nämä hommat ollenkaan), vaikka ei kuitenkaan sen kauempaa mennyt.

 

[Briala]

Meillä ensimmäinen tärppäsi e-pillereiden lopettamisen jälkeen toisesta kierrosta, se meni sitten kesken joskus 7-8 viikolla. Sen jälkeen puoli vuotta yritettiin ennen tätä plussaa.

 

[Tania]

Jätin hormonaalisen ehkäisyn pois kolmisen vuotta sitten monen vuoden käytön jälkeen, kortsulla mentiin sitten.
Ja nyt päätettiin kesälomalla tulkoon jos tulee ja aletaan sitten yrittää talvella. Mutta luonto ajatteli toisin ja nappasi heti ekasta kierrosta.
En kyllä voi väittää etten olisi ajoittanut oikeille päiville tapahtumia. Olen siis kroppaani seurannut tuon kolmisen vuotta, että miten toimii.. :D

Pieni vauvakuume ollut jo teini-iästä niin tuli selviteltyä/opittua kaiken näköistä. Olin todellakin henkisesti varautunut ainakin vuoden yrittämiseen.

17+6

 

[Viena]

Molemmat raskaudet tärpänneet kolmannesta kierrosta. E - pillerit lopetin muutamaa vuotta aiemmin ennen kuin alettiin edes yrittämään.

 

[siripiri_79]

Mäki söin pillereitä vissiin reilut 15 vuotta ennen esikoista. Ehdin kyllä olla ilman pillereitä reilun vuoden ennen kuin esikoista alettiin yrittämään.

 

[Stiffie]

Täällä ehkäisy ollut käytössä säännöllisen epäsäännöllisesti 13 vuoden ajan, niin että viimeisin ehkäisy oli ehkäisyrengas. Kahdet menkat tuli renkaan lopettamisen jälkeen ja sitten tärppäsi.

 

[huhtivauva16]

Tämä on mulle mielenkiintoinen aihe. Kiitos threadista. Minä kun olin tuossa päälle kolmekymppisenä aika vahvasti siinä uskossa etten tosiaankaan tule herkästi raskaaksi. Olen aina ollut kaikenlaisia hormonihoitoja vastaan (sairastin niihin liittyvän vakavan sairauden 18-vuotiaana) enkä siis ole koskaan syönyt pillereitä. Minulla on 3 pidempää suhdetta ollut ennen nykyistä aviomiestäni ja kaikissa on ollut ainoana ehkäisynä kumi. Pelleillyt olen ilman kumia oikeasti varsin monta kertaa elämässäni kaikissa pitkissä suhteissani ilman minkäänlaista pelkoa raskautumisesta.. Olin siis aika vahvasti siinä uskossa tai pelossa että en ehkä edes voi tulla raskaaksi. No. Kuitenkin nykyisen mieheni kanssa olimme tasan kerran keskeytetyssä yhdynnässä ja naps. Esikoinen päätti lähteä alulle. Se oli toivottu yllätys. Olimme jutelleet että voisimme yrittää vuoden sisään muttemme olleet siis yrittäneet kertaakaan. Siksi koen että esikoinen oli todella meille Tarkoitettu. Ja että korkeampi voima tai kohtalo suojeli minua tulemasta raskaaksi väärissä suhteissa ja vasta sen oikean kohdalla kaikki meni ihan vahingossa samantien nappiin. Tämä toinen oli sen verran suunnitellumpi että päätimme että toinen saa tulla jos on tullakseen ja jätimme kumin pois vähän ennen hääjuhliamme. Tottakai ajattelimme että tämä toinen tulee sitten vähän pidemmän ajan päästä...mutta ei...kertalaakista tuli tämäkin! Minusta tämä on jotain ihan uskomatonta..tai me vain olemme niin sopiva lapsentekokone yhdessä. Kaksi päivää hääjuhliemme jälkeen jäi menkat ja plussa oli clearbluessa.

 

[Liliah]

Esikoista yritettiin puoli vuotta. Sen jälkeen ollaan toista lasta yritetty saada yli 3 vuotta, jonka aikana 3 keskenmenoa. ( Puoli vuotta yritystä, tärppäsi, meni kesken. Puoli vuotta taas yritystä, tärppäsi, meni kesken. 3 kuukautta yritystä, tärppäsi, meni kesken.) Keskenmenojen jälkeen 1,5 vuotta yritystä, tärppäsi ja nyt toiveekkaana, jotta kaikki menisi tällä kertaa hyvin loppuun asti.

 

[Ginger]

Kahdeksannesta kierrosta e-pillerien jättämisen jälkeen oli meillä. Mä aloin olla suhteellisen hermoraunio ton yrittämisen aikana, kun mielessä kävi kaikki mahdolliset vaihtoehdot sille miksen tullut raskaaksi. Pillereitä olin lopettamisen aikoihin käyttänyt muistaakseni noin 4-5 vuotta säännöllisesti. Kaikki oli muuten mulla ok, ei mitään gynekologisissa tarkastuksissa löytynyt vaikka mä ite epäilin kyllä vähän kaikkea endometrioosista ties mihin syöpiin, mulla kun pillereiden lopettamisen jälkeen menkoista tuli niin helvetillisen kipeet etten voinut tehdä yksinkertasesti mitään. Oli kyllä jo kipeet pillereidenkin kanssa mutta vielä suht toimintakuntosena sillon pysyin... Isohko kysta todettiin reilu kaksi kuukautta ennen raskautumista, mutta se poistui itekseen. Just vikoihin menkkoihin ennen raskautumista sain kipulääkityksen, Miranax -nimisiä tabuja jotka tosi hyvin toimivat kivun poistossa ja seuraavasta sitten olin raskaana, kerkesin kyllä miettiä et ei kai noilla kipulääkkeillä ollut mitään merkitystä...
Ehdin tossa ton kahdeksan kuukauden aikana kyllä käymään läpi mielessäni vaikka mitä, me ollaan kuitenkin vielä erittäin hedelmällisessä iässä miehen kanssa (yrityksen alkaessa molemmat oltiin 21) ja tosiaan tunsin ovulaatiopäiväni erittäin hyvin, tikkujakin joissakin kierroissa käytin. Jälkeenpäin ajatellen ehkä puuhasteltiin vällyjen välissä turhankin paljon, ehkä ei kerennyt tavara kehittyä tarpeeksi. Pelkäsin myös että miehessä on jotain vikaa... Meillä kun on kummallakin suvut sellaset että on lapsia tullut suurinpiirtein vastakkaiseen sukupuoleen katsomalla, paljon on vahinkoraskauksia ja tosi vanhanakin alettu odottaa, niin pyörittelin sitte mielessäni että no miksi me ei saada vauvaa. Miehen kohdalla epäilin tupakkaakin syylliseksi, hän oli melkein kuukauden polttamatta vähän ennen kun tärppäsi, mutta kyllä oli kerennyt taas alottaa polttamisen niihin aikoihin kun tulin raskaaksi. Kaipa se on vaan niin sattumien summa millon se vaavi haluaa tulla. :) Meillä siis kesti kahdeksan kuukautta ekan raskauden alkuunsaamiseksi.

Sen kyllä tiedän etten rupee enää koskaan yrittämään. Oli sen verran henkisesti rankkaa aikaa tuo, kun kyseenalaisti kaiken, että melkein pelottaa jo se ajatus että mitäs sitten kun haluttais toinen... Siihen tietysti nyt varmaan menee jonkin verran aikaa, mutta täytyy yrittää muistuttaa sitten itseään että ei todellakaan mene siihen hysteriaan sisään että no miksei se heti tuu. Toisaalta hieman voi olla helpompaakin sitten kun on kerran nyt kumminkin tullut raskaaksi.

 

[Eleanora]

Meillä ennen esikoista ehti yritystä olla ihan vähän yli vuoden, ja siihen ajanjaksoon mahtui myös kaksi keskenmenoa. Toisaalta oli myös lohduttavaa, että sai tietää, että pystyy tulemaan raskaaksi, vaikka ne raskaudet sitten päättyikin melko lyhyeen. Ennen esikoista ei ollut mitään käsitystä ovulaation ajankohdasta ja välillä tikutinkin niitä. Esikoinen sai alkunsa juuri sellaisesta kierrosta, kun olin tehnyt ovistestejä. Ennen yrittämistä olin jo muutama kuukausi aikaisemmin jättänyt e-pillerit pois ja käytetty kondomia.

Esikoisen jälkeen kondomi jätettiin pois esikoisen ollessa ehkä reilu puolivuotias, vaikka sellaista todella tietoista yrittämistä ei aluksi ollutkaan, en siis erityisemmin laskeskellut päiviä tai muuta. Kuukautisetkin kyllä alkoivat vasta kun esikoinen oli n. 9kk. Ovulaation aloin tuntemaan useimmissa kierroissa. Esikoinen oli n. 1v3-4kk kun tulin raskaaksi, mutta todettiin rv 10 varhaisultrassa kehityksen loppuneen noin viikkoa aiemmin eikä löytynyt sykettä. Sain myös välittömästi seuraavasta kierrosta keskenmenon, jota aloin epäilemään vasta kun "kuukautiset" olivat niin erikoiset ja pyysin neuvolasta päästä verikokeeseen. Tästä kesti n. 4-5kk kun tämä raskaus sai alkunsa ja näin pitkälle en ole päässyt kuin esikoisen raskaudessa, niin tunne on, että tämä on tullut jäädäkseen.ny


Minäkin esikoisen jälkeen ajattelin, että "yrittämään en enää ala", mutta kyllä se sitten kummasti alkaa se yrittämisen makukin välillä tulla, kun menee aikaa ja mitään ei tapahdu. Ovistestejä en kyllä enää tämän toisen kanssa tehnyt. Ehkä sitä ajatteli, että yhdessäkin on jo saanut paljon ja toinen tulee jos suodaan. Se kierto, josta raskaus alkoi, tuntui kyllä jotenkin tosi rennolta, lieneekö johtunut siitä, että osui miehen kesälomien kohdalle ja siis siinäkin mielessä ns. rennompaa aikaa.

 

[Sunflower83]

Meillä aloitettiin yritys elokuussa 2011. Sitä ennen käytössä ollut kumi parisen vuotta. Kuukausi toisen jälkeen alkoi aina menkat ja epätoivo valtasi. Käännyimme keväällä 2012 väestöliiton polin puoleen, jossa tehtiin kaikki perustutkimukset kummallekin ja vikaa ei löytynyt. Sinä vuonna tehtiin pari inssiä, jotka olivat tuloksettomia. Todella kova henkinen shokki.

Päätin inssien jälkeen, että nyt haluan rauhan ja otetaan iisisti. Kesällä 2014 kävin perus gynetarkastuksessa, jossa otin lapsettomuuden esille. Lääkäri laittoi lähetteen naikkarille, jossa aloitimme ivf suunnittelun vuoden lopussa. 2015 päästiin tositoimiin, eli aloitettiin raju hoito gonalilla. Onneks piikittäminen oli inssiajoilta tuttua, mutta määrät olivat hurjat ( aikasemman 50 yksikön sijaan nyt laitettiin 250!). Parin viikon piikityksen jälkeen voin sanoa, että keho oli niin turvoksissa ja kipeä, että pahaa teki. No sitten itse operaatiossa, eli munasolujen punktiossa kypsiä munasoluja löytyi peräti kaksi! Siis kaks ainoastaan sen kaiken rääkin jälkeen. Itkuhan siellä sitten tuli, kun tulos oli noin heikko ja seuraava yö meni itkien ku ajattelin et jos ne ei hedelmöitykään. Parin päivän päästä minuun "istutettiin" alkio, ja sitte alkoikin kahen vkon piina, joka päättyi sairaanhoitajan soittoon, että raskaus ei ole alkanut. Yhdet menkat venattiin ja sitten aloitettiin toinen hoitokierros, koska se toinen alkio ei ollut selvinnyt pakkaseen asti.

Toisella kiekalla otettiin stimuloivaksi lääkkeeksi uusi lääke (jonka nimeä en nyt muista), mutta tämä sopi selkeesti paremmin mun kropalle, koska en turvonnut läheskään yhtä paljon ja munasolumäärä oli 18, joista kypsiä 14 ja joista sitten hedelmöityi 6! Tämäkin kiekka päättyi siihen negatiiviseen tulokseen juuri ennen juhannusta. Kesän ajan ei hoitoja tehä, koska lomat pyörii, joten kesää elettiin täysillä suunnitellen loppuvuoden thaimaan reissua ja elokuun lopulla aloin odotella menkkoja, että päästäis pakkasalkionsiirtoon (PAS). Reilu viikon kun menkat oli myöhässä, tein testin elokuun 25. ja elämäni ekan kerran sain PLUSSAN!

Aika tasan neljä vuotta siis aloittamisen jälkeen saimme sen positiivisen tuloksen tikkuun. En osaa oikeasti sanoa, mitkä asiat ovat vaikuttaneet, että nyt onnistuttiin, mutta on tää matka tehny äärimmäisen nöyräks ja kärsivälliseksi. Olin joskus aikoinaan ajatellut, että vauvat tehdään, muttaei, kyllä ne saadaan ja ne on maailman suurin lahja.

 

[Pöllönen]

Minulla on jokainen raskaus alkanut ekasta yrityksestä. Eli tarpeeksi tiuhaan vaan sopivaan aikaan tohinaa, ja naps. Ei ole keskenmenojakaan vielä ollut. Ihmettelen tuuriani, ja siksi pelkäänkin että tämä raskaus ei sujukaan loppuunasti niinkuin pitäisi.

 

[I-P]

Esikoisen kanssa oltiin ilman ehkäisyä puolisen vuotta. Tokan kohdalla imetin vielä, eikä ollu ehkäisyasioita ehditty miettimään kun plussasin.

 

[Minttu1]

Ensimmäinen raskaus e-renkaan (ollut käytössä pillerit/ rengas 16 v) 2.kierrosta, päättyi km. Sen jälkeen yritystä ennen tätä raskautta 5 kk.