Kasvatuslupauksia ;)

[Pömpylä]

Rakkautta ja rajoja :) Kuulemma tulen olemaan natsimutsi, mutta kun ei sitä tiedä kukaan minkälainen omalle lapselle sit oikeasti on. Olen ensimmäiseksi ammatiksi lukenut kasvatusalan ammattilaisentutkinnon. Enkä pidä tästä maailman menosta tai mihin suuntaan lasten/nuorten kanssa mennää tällä hetkellä.

Miehen kanssa aika samanlaisia tapoja sekä ajatuksia kasvatuksesta löytyy. Hänellä kun kokemusta jo yhdestä omasta on

Pitkiä keskusteluja, yhteisiä sääntöjä ja paljon haleja/pusuja!!! Riidellään, sovitaan ja puhutaan. Eiköhän näillä pääse pahimman ylitse. Toivoisin tietenkin kovin että olisin se Äiti jolle voi soittaa AINA! Oli vaikka toisella puolella suomea niin kyllä Mä haen kotiin jos tarve iskee Lähinnä uskaltaa myöntää vahingot/mokat/kokeilut ja osaa niistä sitten oppia. Näihän se on itselläkin mennyt ja aina on voinut porukoiden kanssa pohtia että Mitäs nyt!??!? hih!

Jännä nähdä minkälainen Äiti sitä tulee olemaan :)

 

[maasselii]

Teillä on kaikilla niin hienoja kasvatuslupauksia, itse ihmettelen vieläkin että musta oikeesti tulee äiti enkä osaa hienosti kirjoittaa millainen olen ajatellut olla. Rajoja ja rakkautta toivottavasti oikeassa suhteessa se nyt tuli ensimmäiseksi mieleen

 

[Lilliputtis]

Mä en tällasia sen kummemmin mieti, kun en tiedä millanen tyyppi sieltä on ensinnäkään tulossa. Ainut mistä on miehen kanssa sama linja kun ollaan omaa lapsuuttamme molemmat puitu ja pohdittu... Pyrimme rakastamaan lasta, viettämään sen kanssa aikaa ja luomaan ilmapiiriä, jossa asioista voi puhua. Yhteiset ruokahetket ja arkiset asiat. Retket luontoon ja semmoinen perustekeminen. Ollaan molemmat oivallettu tässä ainakin se, että ainakin parhaat omat muistot liittyy ihan vaan olemiseen ja yhdessä tekemiseen. Mies muistaa parhaana klapityöt ja muut puuhat isän kanssa, minä lintubongausretket ja sunnuntaiajelut :)

EDIT. Lisäys (ja sori jos menee vähän OT mut on pakko...). Mä elin lapsuuden kodissa jossa molemmat vanhemmat käytti alkoholia ja isä kärsi alkoholismista tänne 2000-luvulle saakka, nyt ollut joitain vuosia raittiina. Äiti ollut täysin raitis tosi kauan. Miehen isä käytti myös paljon alkoholia ja asumuseron kohdatessa ampui itsensä, jolloin mun mies vanhimpana toimi isähahmona kahdelle pienemmälle veljelleen. Kuviot on siis kummallakin ollut aikamoisia, mutta nyt kun tässä 31- ja 36-vuotiaina mietimme lapsuuttamme kumpikin kohdaltamme, löytyy huiman paljon ihania, pieniä ja tärkeitä asioita.