Kasvatusfilosofiset pohdinnat

[herne]

Mä muistin muuten, että oma mummoni antoi meidän syödä lapsena herkkuja ihan miten paljon tahansa. Kun oltiin mummolassa yökylässä, oltiin varmaan kotiinmennessä ihan sokerihumalaisia ja/tai pahoinvoivia Ja muutenkin mummolassa sai tehdä aika lailla mitä halusi, hänellä oli erittäin hyvä kyky sietää kaaosta ja jopa osallistua siihen. Mutta siis turvallista siellä oli aina, vaikka tosi vapaasti saatiinkin olla. Tuli nyt vaan mieleen, että itse olen niin tiukkapipoinen siitä, mitä isovanhemmatkin haluavat pojalle antaa, mutta toisaalta, ihan loistomuistot on niistä omista mummolareissuista.

No, ehkä oltiin lähempänä kouluikää kuin yksivuotiaita, ei varmaan tulisi käytyä uudestaan kylässä, jos joku antaisi tässä kohtaa pojalle pussillisen karkkia tuhottavaksi...

 

[Brummelisa]

Kyllähän tuo herkuttelu on fiksua pitää minimissään niin pitkään, kuin mahdollista. Muksut kun pääsee herkun makuun, niin siinä saa monet väännöt vielä vääntää... Meillä ei sokerikuppiin syljetä, poju on kyllä saanut 3 kertaa kakkua ja välillä saanut maistaa pullaa/pannukakkua tms. Karkit pitäisin mieluusti pois kuvioista vielä pitkään.

Meillä poju on alkanut jopa "vaatimaan" hedelmäsosetta. Purkkeja ei voi esim pitää näkyvillä, ellei halua kuunnella jotain itkupotkuraivareita koko ajan. (Meillä on vielä pikkasen harjoittelun alla tuo pettymysten tunteiden käsittely...) Makean perään poju on ilmeisesti kovasti ja nyt on kyllä vähennetty noiden hedelmäsoseidenkin käyttöä, eli esim puuro puurona florasilmän kera. Kelpaa onneksi noinkin.

 

[Latteäiti]

Itkupotkuraivareista. Mä olin luullut, että ne kuuluu uhmaikään. Eilen kuitenkin koettiin ensimmäinen. Vaikka onhan se traumaattista, kun ensin huomaa että seinässä on valonkatkaisija, eikä siihen yletä. Sitten tajuaa, että jos rullaa taaperokärryn siihen kohdalle ja kiipeää kyytiin, siihen ylettää, mutta ei sitten osaakaan käyttää sitä. Että mitäpä sitä muuta kuin itkupotkuraivarit.

 

[Kyumin]

meille itkupotkuraivarit on ollu tuttua kauraa jo ennenku opittiin ryömimään :D Sen verran tempperamenttinen tapaus täällä.... :D

 

[Sophie82]

Meidän ekat julkiset itkupotkuraivarit oli jo silloin 9kk iässä kun poika heittäytyi keskellä katua tai ostokeskusta kiljumaan kun ei saanut itse hoiperrella asvaltilla tai hakata näyteikkunaa..

 

[Littlered]

Meilla poika on nyt oppinut nyt itkupotkuraivareiden yhteydessa hakkaamaan jalkaa maahan kuin raivohullu. Molemmilla jaloilla hyppiminen ei onnistu, joten nyt toistaiseksi hakataan vain yhta jalkaa lattiaan. Toisaalta suloista, mutta niin raivostuttavaa. Molemmilla jaloilla lattian hakkaaminen onnistuu vain, jos otetaan kainaloista kiinni ja talutetaan siten pois kielletysta kohteesta, ensin menee jalat veltoksi, sitten kiemurrellaan ja tomisytetaan jaloilla lattiaa.

 

[Latteäiti]

Tästä tuli mieleen, että moni on antanut neuvoja, hyviä ja huonoja, mutta oma isäni on antanut vain yhden neuvon, ja nyt olen havainnut sen kullan arvoiseksi. Harhautus. Isä sanoi, että ulkovaatteiden pukeminen oli tosi hankalaa, kunnes sai jostain neuvon kiinnittää lapsen huomio johonkin muuhun. Ja se toimi. Itse tietysti rupesin testaamaan, mutta kesti pitkään löytää se toimiva harhautus, nyt jonkun aikaa sitten kuitenkin löysin sen: lorut. Pukeminen on aina alkuun raivarin aihe, sitten alan vaan lukea tuttuja loruja ja kas, neiti unohtaa mistä suuttui. Ja tämä toimii monen muunkin asian kanssa. Että ottaen huomioon miten paljon äitini on neuvonut, niin faijan onnistumisprosentti on paljon korkeampi.

 

[Littlered]

Huijaus ja harhautus. Ma valmistin itselleni hoyryavan kuuman juustomeetvurstisampylan ja koska poika on perso mun ruokien peraan niin otin pienen palasen tuoretta, kylmaa leipaa sellaisenaan samalle lautaselle, menin olohuoneeseen ja muka jaoin herkkusampylani pojan kanssa. Meni taydesta!
Meillahan ei siis voi syoda lainkaan rauhassa vaan tyyppi tulee aina kerjuulle ja kitisee kovasti, jos ei anneta mitaan.

 

[Salme]

Meilläkin on turha kuvitella syövänsä mitään, jos ei neiti saa samalla myös jotain. Jos neiti on syönyt vaikka aamupuuron aikaisemmin kuin me syödään (viikonloppuna) aamupalaa, on pöytään päästävä seuraksi ja saatava itsekin jotain pupellettavaa, muuten huudetaan. Toki, kurjaa kai se itsestäkin olisi vain seurata vierestä, kun toiset syö. :)

 

[herne]

Meilläkin harrastetaan kaikkia edellämainittuja konsteja Joskus olen kyllä miettinyt, että vaikka tavallaan on kiva antaa pojan maistaa kaikkea, mitä itsekin syön, niin onkohan se ollut oikeasti hyvä idea? Kun ei hän sitten joitain juttuja, kuten kahvia, edes yritä kerjätä, kun koskaan ei ole saanut maistaa. Eli jos olisin ollut tiukkana alusta saakka, saisin ehkä itse syödä leipäni

 

[Brummelisa]

Poju ei edelleenkään katso juuri televisiota, ja harvoin nykyään edes lastenohjelmia sieltä yritämmekään näyttää. Mutta tabletilta poju ohjelmia katsoo ja olen jopa ladannut pojulle pari "peliä", eli sovelluksia, joista voi painaa eläimen kuvaa ja sitten kuuluu eläimen ääni. Aikaisemmin olin vakuuttunut, että poju ei näin aikaisin pääsisi viihdelaitteisiin käsiksi, mutta tässäpä eka juttu, joka ei mennyt niin kuin ajattelin.... Mieskin on hiukan ollut tablettia vastaan, mutta ilmeisesti on kuitenkin tyytyväinen tähän "lapsenvahtiin". Poju on taatusti tyytyväinen Musarullaan parissa.

Mutta jotain positiivistakin, poju osaa käyttää tablettia kohta jo varmaan yksinkin

 

[Littlered]

Meillakin on ladattu tabletiin esim. peppa pig-sarjaa. Onhan se kateva, kun sita voi vaivatta kuljettaa mihin tahansa. Meilla poika jaksaa napittaa sarjojaan vaikka kuinka kauan, mutta pelien kanssa ei viela oikein jaksa touhuta itsenaisesti. Ja sitten kun oppii pelaamaan kunnolla, niin onhan se aika ekonomistakin. Lataaminen ei maksa mitaan, aina loytyy kaikkea uutta, mutta jos menet lelukauppaan ostamaan jotain romua, niin maksat itsesi kipeeksi.