Moikkelis.
Ekana täytyy sanoa että tämä ketju on kyllä todella kiva ja tarpeellinen.
Joku paikka missä ajatuksia jakaa ja huomata ettei todellakaan ole yksin ajatuksineen ja tuntoineen!!
Miehen kanssa en näistä voi puhua. Hän ei halunnut tietää sukupuolta missään nimessä, emmekä pahemmin asioista keskustele muutenkaan.
Minä olen aina haaveillut pienestä tytöstä. Ei sillä etteikö poika olisi aivan yhtä rakas, mutta jotenkin vain aina ajatellut että "kun minä saan tyttäreni".
Nimiä olin ajatellut vain tytölle ja elämää eteenpäin miettinyt työttölapsen kannalta. Myös äitini ja sisareni ehkä enemmän tyttöä odottivat,tai sanoivat toki et kumpi vain niin aivan yhtä ihanaa! Mutta koska perheessämme (veljelläni) on jo 2 poikalasta ja sisarellani yksi tyttö niin tämä minun tyttäreni toisi sen balanssin[;)]
Tänään oli sit vihdoin ja viimein rakenneultra.
Kerroin heti aluksi että tilanteemme on sellainen, että mieheni ei halua missään nimessä sukupuolta kuulla ja minä taas tahtoisin kovasti tietää jos se sattuu näkymään eli pyydettäisiin sitten miestä poistumaan jos jotain näkyy.
Kätilö oli todella mukava ja noin vartin muun tutkimisen ja mittailun jälkeen sanoi et nyt saattais jotain näkyä ja mies lähti sit käytävälle odottelemaan loppuajaksi.
Kätilö sanoi ensin, ettei hän nää mitään poikaan viittavaa, joten tyttö sieltä taitaa olla tulossa. Minä onnesta huhkuen et Mä Tiesin[:)]
Hetken siinä juteltiin ja katseltiin ja sitten kätilö sanoi yhtäkkiä, että hetkinen..nyt taidankin perua puheeni, taitaakin olla poika..joo näyttäis tuolla jalkovälissä sittenkin pippeli näkyvän ja tuolla kivespussit. Menin aivan hiljaiseksi ja tuijotin kuvaa..Kätilökin tais huomata järkytykseni sillä hänkin hiljeni ja hetken päästä tajusin että hän tuijotti mua.. Sanoi vielä et ei tästä nyt voi kyllä ihan varma olla mitenkään, mutta olettaisi nyt nähdyn perusteella että poika on.
Mä siis todella järkytyin. Olin AIVAN varma että tyttö tulee ja siihen olin asennoitunu ihan lapsesta asti ja nyt todellisuus iski ja lujaa, ajatukset rupes sinkoilemaa päässä ja tätyy myöntää et vähän myöhemmin tuli tippakin silmään.
Lapseen en siis missään nimessä ole pettynyt ja rakkautta on aivan yhtä paljon pikkuiselleni oli sukupuoli mikä vaan, mutta se omien haaveiden ja kuvitelmien romahtaminen vihlas.
En pidä itseäni huonona ihmisenä enkä varsinaisesti häpeä ajatuksiani. Jokaisella on oikeus toiveisiin ja haaveisiin.
Nyt vaan uusi asenne silmään ja matka jatkuu[:)] Mä saan siis suloisen ihanan pojannassikan enkä sitä haaveissa elänyttä tytöntylleröä ja sillä siisti, ei se mitään loppupelissä =)
Lopullisen varmuudenhan sukupuoleen saa vasta sitten synnytyksessä, tai minun kohdallani varmuus saattaa tulla istukan sijainnin kartoituksessa parin kk päästä kun ultrataan uudelleen ja lääkäri silloin asialla. Mutta nyt mennään sillä fiiliksellä että poika tulee kunnes toisin todistetaan :)
Tässä on nyt ollu viitisen tuntia aikaa uudelleen asennoitumiseen ja olo alkaa jo helpottaa ja fiilis on onnellinen. Pääasiahan tässäkin oli että vaavi oli terveen oloinen ja kasvanut aivan toivotulla tavalla :)
[8|]) mutta näin mie vaan ajattelin ja turha on ketään näistä ajatuksista syyllistää. Nyt raskauden ollessa ns. työn alla oon pyöritellyt näitä asioita päässäni tosi paljon ja onhan se katsantokanta muuttunut poikavauvaa kohtaan.