Kamala syyllisyyden tunne...

W

Wish

Oman äänensä löytänyt
Kai kirjoitan tänne nyt siksi, että joku sanoisi tällaisen olevan ihan normaalia ja etten ole täysin huono äiti... Alla oleva teksti on todella lapsellisen kuuloista ja vaikutan äärettömän tyhmältä sellaista kirjoittaessani...mutta pakko purkaa jonnekin [&o]

Kävin eilen rakenneultrassa ja olen alusta alkaen sanonut kaikille, että aivan sama kumpaa sukupuolta vauva on, kunhan olisi terve. Jotenkin jo ihan alusta saakka minulla on ollut vahva tunne siitä, että pikkuinen masuasukkini olisi poika ja se on tuntunut ihanalta.
     Saimme eilen sitten tietää, että "äidin vaisto" oli ollut oikeassa ja saisimme pojan, joka ultran sen hetkisen tiedon mukaan olisi täysin tervekin [:)] Vierailtuamme vanhempieni luona kerroin äidilleni, että ainoastaan harmittaa, kun olin haaveillut sisimmässäni hankkivani vauvalle tyttöjen ihania vaatteita ja hempeitä tavaroita ja nyt joutuisin ostamaan pojalleni ralliautoja ja pukisin lastani tummansinisiin verkkareihin, kun pojille ei ole mitään ihanaa...Enhän edes tiedä mitään pojista,osaanko edes kasvattaa lastani... (tiedän, hävettää sanoa edes tälläistä ääneen [&o]) Äitini sanoi, että "älä edes kehtaa laukoa tuollaista julkisesti, tulee aivan paha mieli pienen pojan takia". En edes tarkoittanut todellakaan, että olisin pettynyt pieneen ihanaan mussukkaani, mutta satuin vain laukomaan tuon ääneen...

Illalla minut valtasi aivan ääretön syyllisyys noista tyhmistä, lapsellisista ajatuksista ja purskahdin itkuun. Tuntui, että minusta olisi tulossa maailman huonoin äiti, kun en osannut tuon vertaa arvostaa kallista lahjaamme ja sitä, että lapsi olisi terve. Poikalapsen saaminen tuntuu edelleen ihan yhtä hyvältä kuin tytön saaminen olisi tuntunut, mutta, että edes päästin itseni ajattelemaan tuollaista potaskaa asiasta pelottaa minua ja tuntuu etten edes ansaitse tätä lasta... [:(]
 
Wish!

Tuo ei mielestäni ole lapsellista. Mulla ihan samanlaisia tunteita vaikken edes tiedä kumpi masussani asustaa. Tyttöä toivon ja mieheni ja oma vaistoni odottaa tyttöä. Silti päässä pyörii, että entäs jos lapsi onkin poika. Miten osaan leikkiä, jutella, olla pojan äitinä? Mieheni on päättänyt, että pienestä asti ainakin poikalapsi tulisi harrastamaan jääkiekkoa, mutten millään voi kuvitella itseäni kiekkoäipäksi katsomoon. [:(]

Kuitenkaan en syytä itseäni näistä tunteista. Tottakai naisen voi olla haaste kasvattaa poikaa, mutta taatusti se on yhtä rakas lapsi ja elämä sujuu ihan yhtälailla kuin tytön kanssa. Äitisi kommentti asiaan on mielestäni aivan yhtä tahditon kuin omasi. Ei tuollaiset ajatukset sinusta huonoa äitiä tee. Ehkä epävarman, mutta ainakin tiedostat ajatuksesi ja selkeästi koitat saada niistä selvyyttä. Kyllä me pystytään poikia kasvattamaan, luotetaan vaan itteemme ja ostetaan niitä ralliautoja ja ajellaan sitten niillä!! [:D]
 
Niin, ja sellaisen näkemyksen heitän Wishille; täällä on yksi tuleva äippä, joka on meidän perheen autovastaava, eli tiedän enemmän auton huolloista sun muista, kun mieheni. Olen aina pitänyt autoista, mutta olen silti aina tykännyt barbeista sun muistakin ja nykyäänkin pidän vähän liikaakin meikkailusta sun muusta. Mutta sellaisiakin tyttöjä löytyy, jotka eivät barbeista, pinkistä tms, tykkää sitten yhtään. Ja päinvastoin sitten taas pojilla. Eli tulee sieltä sitten tyttö tai poika, molemmat voivat ihan yhtä hyvin kiinnostua autoilusta tai baletista. Kyllä sinä opit äitinä olemaan, on siellä sitten tulossa autoilijatyttö tai vaikkapa juuri balettipoika [:)] Älä turhaan syyttele itseäsi mistään [:)]
ps. Sen takia heitin tämän näkökulman, koska itseä on aina ärsyttänyt ihmiset, jotka yleistää, että tytöt ovat niitä pinkissä haaveissa eleleviä ja pojat eivät missään nimessä voi kiinnostua nukeista tms. En silti tarkoita, että heti sinua haukun tuosta. [:D] Tulipahan vain mieleen [:)]
 
Eihän tossa edes ollut oikeastaan mitään pahaa, koska minustakin on melko lailla fakta, että tyttölapsille on tarjolla esteettisesti kauniimpia tuotteita. Minäkin odotan poikaa. Olen aina haaveillut ideaalista, että ensin saisin tytön ja sitten pojan, joten olen mäkin hieman mielenmuutosharjoittelua tehnyt. Ja tällä hetkellä poika tuntuu ajatuksena ehkä jopa kivemmalta kuin tyttö. [:)]
 
Heip Wish, komppaan muita. Turhaa tuntea syyllisyyttä moisista hetkellisistä ajatuksista. Mä olen neljän pojan äitinä monesti miettinyt että osaanko olla tytölle äiti. Meille siis lupailtiin tyttöä tällä kertaa (ja mun on kovin vaikeaa uskoa sitä todeksi). Lisäksi mun mieheni tasan toivoi poikaa, hänelle tämä on eka ja tulee olemaan myös ainoa lapsi, ja hän oli ajatellut kaikenmaailman futiskuvioita yms. Nyt saa ne sitten toteuttaa tytön kanssa.

Tietysti ollaan molemmat onnellisia että lapsi on (kaiketi) terve, mutta sukupuoli on yks asia mitä tulee ajateltua eikä se tarkoita etteikö sitä tulevaa lasta sitten rakastaisi sydämensä pohjasta. Eri juttu on sit nää jotka on aidosti pettyneitä ja vihaisia "väärästä" sukupuolesta, selllaisten ei mun mielestä kuuluisi saada lapsia lainkaan.
 
Täällä on aika pitkälti samoja tuntemuksia.. [&:] Toivon tyttöä niin paljon, että melkein pelottaa mitä tunnen jos sieltä tuleekin poika. Ja mie en sitä häpeä myöntää, koska loppujen lopuksi jokainen meistä on jossain vaiheessa toivonut enemmän toista sukupuolta kuin toista. Jotenkin vain on vallalla se ajatus, ettei omia ajatuksia saa laukoa julki, tai niistä tylytetään hyvinkin vahvasti. Joten rohkea olit, Wish, kun uskalsit aloittaa tämän ketjun!
En tietenkään pelkää, etten rakastaisi mahdollista poikaani sitten koko sydämestäni, mutta totta puhuakseni siihen ajatukseen tottuminen veisi enemmän aikaa. [:)]
 
Muilta onkin tullut jo tyhjentäviä vastauksi, samoilla linjoilla ollaan!! Joo joo, tottakai se on pääasia että lapsi terve olisi, se on niin itsestään selvä asia etten edes viitsi vastata sillaiten kun joku kyselee kumpaa toivotaan. Kaikilla on ihan varmaan edes pieni mielikuva kumman haluaisi! Ihan suoraan sanon että minä tyttöä ja mies poikaa. Noh, tytöltä näyttää ja oli kiva saada selville se ultrassa, olisi ollut aikaa totutella poika-ajatukseen jos se poika olisi! Aika typerää äidiltäsi heittää tollasia juttuja, minkä niille tunteilleen voi, ja eihän sitä lasta tunne vielä, miten sitä voisi rakastaa. (Siis tottakai rakastaa mutta ei sillai "oikeasti" kun ei ole nähnyt koko tyyppiä vielä eikä tunne sitä, toivottavasti ymmärsitte pointin ettekä pidä mua ihan kamalana!). Ja muutenkin raskauden aikana on herkempi, käy läpi kaikki mahdolliset tunteet ja miettiin että onko huono äiti ja mitä jos tekeekin jotain väärin ja onko minusta tähän, sitten joku vielä heittelee tollasia kommentteja millä syyllistää itseään vielä enemmän. Ja jos esim lapsen potkut alkaa ärsyttämään jossain vaiheessa niin heti miettii että en ansaitse saada tätä kun olen näin paska äiti ja ihminen jo valmiiksi jne. Itse on ainakin miettinyt niin kaikkea mahdollista ettei kaikkia ajatuksia kehtaa ääneen sanoakkaan!!
 
 Huh, tulipas sekavaa tekstiä! Mutta älä syyllistä itseäsi, melko varmasti jokaisella on jossain välissä negatiivisia ajatuksia raskaudesta, sukupuolesta tms. Ja parempi se mielestäni onkin ettei kulje vaaleenpunaset lasit silmillä!
 
Mäkin olen tunnoissani piehtaroidessa välillä jopa miettinyt, että pitäiskö vaan antaa tää lapsi pois, koska varmasti jossain muualla olisi hälle paremmat vanhemmat!

Onneksi mies on ollut mun tukena, ja oon hänelle voinut näistä tunteista kertoa. Se on lohduttanut ja sylittänyt, eikä onneksi todellakaan syyllistänyt! Nytkin kyynelet virtaa, kun on taas tällainen äärimmäisen rakkauden olo, jolloin TIEDÄN olevani maailman paras äiti lapselleni, ja kyynelvirta johtuu siitä, että olen voinut edes ajatella mitään muuta.

Poika meillekin tulee, ja kyllä mäkin monesti tyttöjen vaatteita ja juttuja näprätessä olen huokaillut... Mutta pojan mä oikeesti haluaisinkin, en muista, oonko edes ollut missään vaiheessa toista mieltä... Jos olin, ei sillä ainakaan enää tunnu olevan merkitystä :)

Onneksi raskaus kestää sen 9kk, niin ehtii näitä tuntoja vatvoa ja tutustua uudelleen omiin sekä kumppanin aivoituksiin! Ja muistakaa naiset, että henkisesti tää on meille paljon rankempaa, kuin fyysisesti tulee ikinä olemaan! Eli ei pidä säikähtää, vaan käsitellä ne ajatukset - teillä on oikeus niistä ajatuksista jokaiseen!
 
Uppuroidaan vähän lisää kalvavissa syyllisyyden tunnoissa.....
Me siis (todennnäköiseti) odotetaan tyttöä. Meidän ihanaa iltatähteä, prinsessaa, kiharatukkaista, hymykuoppa poskista kaunotarta. Sukkahousu sitkuttelijaa ja nukenvaunujen työntäjää, tuonne tulevaisuuden leikkimökin kaiteelle, nuken teetä keittelemään......

Meillä mies odottaa niin hempeissä tunnelmissa tämän tytön sylittelyä, että olen välillä vahingossa huomannut ajattelevani itseäni syyllistäen, että, jos se onkin poika ..... niin minähän PETÄN KAIKKI! Että sitä ihminen osaa rakennella itselleen syyllisiä oloja mistä hyvänsä.!

Säälittävää on myös se ,että hengareissa lepattaa ihania tytön mekkoja... mitä se pikkupoika ajattelee, kun me ei olla sitä huomioitu ollenkaan...

Onneks nää on OIKEESTI normaaleja ajatuksia. Niitä tulee ja menee. Ja myöhemmin voipi sitten vaan hymähtää. Meillä siis tätä saldoa yhdessä ja erikseen, ikioma keräilysarja, kaikkiaan 4 poikaa ja 1 tyttö. Joten kyllä tämä uusi tulokas räjäyttää tajunnan, mikäli tyttönä tulee! Poika asettuu näppärästi isojenveljien arvokkaaseen ja komeaan kaartiin jatkoksi. Vaikka veljensä ovatkin paljon vanhempia..... Odotellaan!
 
Minäkin toivoin "salaa" tyttöä, mutta rakenneultrassa huomattiin että poikahan siellä möllöttää. Munkin mielestä tytöille on paljon enemmän hienoja vaatteita kuin pojille. Voi tietenkin olla, että nyt ne tytön vaatteet pomppaa esille enemmän kaupoissa. Mulla oli kanssa samanlaisia mietteitä kuin maarisella. Mies niin odotti poikaa ja loppuraskaudesta pelkäsin, että mitä jos sieltä putkahtaisi tyttö. Ja rakenneultran jälkeen tunsin hieman syyllisyyttä kun oma äitini toivoisi niin paljon tyttöä lapsenlapseksi.

Mutta kaikki nämä unohtuivat sitten siellä sairaalassa, kun sain ihanan pojanpalleron syliini.. Nyt en vaihtaisi millään..[:D] Jos vielä raskaaksi tulen, niin kyllä olisi toiveena tyttö.. Tuntuu kyllä siltä että meitä siunataan pojilla loppuelämän..[:)]
 
Ihana huomata, ettei näiden hullujen tunteiden ja ajatusten heittelyiden kanssa ole yksin! Kiitos kaikille rohkaisevista sanoista, tää keskustelupalsta alkaa olemaan miehen lisäks mun toinen henkireikä, kun saan näitä älyttömiä tunteenpurkauksia, joku jaksaa täällä aina kirjoittaa niin ihanan lohduttavasti [:)]
 
Huomasin vasta tämän keskusteluketjun, kun viikonloppuna en ehtinyt koneelle pahemmin.
 
Wish... Nuo ajatukset ovat kuin minun päästäni!!
Mulla on jo ennestään kaksi teini-ikäistä tyttöä ja saman miehen kanssakin, mutta silti kun tätä iltatähteä alettiin suunnittelemaan niin puhuttiin että tehdään yksi pikku-prinsessa vielä.
Mutta kun eka raskauskuukausi alkoi olla takana niin vaistoni vain sanoivat että poika on tulossa ja ultra sen vahvisti.
Tietenkin olen sanonut kaikille että aivan sama kumpi tulee mutta mieheni tietää että toivoin tyttöä tästäkin ja aluksi hänkin. Mutta ultran jälkeen mieheni on sitten sanonut että ihan kiva toisaalta kun tulis poika. Saa hän sitten ostella niitä ralliautoja ja leikkipyssyjä ym. Ja tietty hänen oli pakko sanoa että eipä mee meikkeihin niin paljon rahaa ja tuollaisiin turhamaisuuksiin. On nimittäin huomannut että meidän teini-ikäiset tarvii kaikenlaista! [:)]
Itse vaan salaa vielä toivon että ultra olisi näyttänyt väärin ja tulisi se pikkuprinsessa! Mutta tottakai olen onnellinen myös pojasta ja mietin vain miten osaan olla pojan äiti... niinkuin täällä muutama muukin! [:D]
Pikkuhiljaa siihen ajatukseen alkaa tottua! Eli et ole ainoa Wish!!
 
Itse toivoisimme pojan, ultrassa ei näkynyt kumpa sukupuolta oli, mutta enemmän vaikutti tytöltä. Samoin jostai syystä tämä vaisto sanoo samaa.. En vois sanoa että pettyisin jos syntyy tyttö, mutta muutama haave menee uusix :) Ainoa mikä on todellakin tärkeätä, että se pikkuinen on terve! Odotan innolla maaliskuuta [;)]
 
Meillä on koko ajan ollu vahva tunne siitä että tyttö tulee ja rakenneultrassakin tyttöä meille lupailtiin. Vaatekaappi on nyt sitten tytön näköinen[:D] Nyt on vaan tullu molemmille semmonen salakavala olo että entäs jos onkin poika, menee kaappi uusiksi. Pientä totutteluahan se vaatis mutta ihanasti varmasti arki rupeaisi rullaamaan kummanko kanssa vaan. Muistutan teitä mammat vielä siitä että edes rakenneultra (4d) ei ole 100 % varma sukupuolesta, että varautukaa vielä edes henkisesti pikku yllätyksiin[:D]
 
ALKUPERÄINEN: Yohanna

Joo joo, tottakai se on pääasia että lapsi terve olisi, se on niin itsestään selvä asia etten edes viitsi vastata sillaiten kun joku kyselee kumpaa toivotaan.

 
Itsestäänselvä asia se minunkin mielestäni on. Minä aina tästä lauseesta mietin, että miltä se ääneen sanottuna kuulostaa sellaisten vanhempien korviin, jotka tietävät, että tuleva lapsi ei ole terve. Että sama se, onko tyttö vai poika, kunhan on terve. Ikäänkuin sukupuoli ja fyysinen terveys olisivat jotenkin samaan lauseeseen mahtuvia, vertailukelpoisia asioita.
 
Tiedän kyllä, että vastaamalla näin monet vanhemmat kiertävät kiusallisen kysymyksen syntymättömän lapsen sukupuolesta ja vievät keskustelut ikään kuin suurempiin sfääreihin.
 
Kyllä syyllisyyttä voi tuntea monesta asiasta. Minä haluan tietää sukupuolen, jotta tiedän ketä odottaa. Toivoisin myös, että muiden syyllistäjät tuntisivat syyllisyyttä niistä ajattelemattomista kommenteistaan, joita heittävät. Mutta ehkäpä ketjun aloittajan äidillä oli tuossa oma kipupiste ja se palautti mieleen jotain toiveita vuosien takaa...
 
Quara, voin vastata yhden näkökulman siihen, miltä tuntuu kuulla "pääasia että lapsi on terve", kun tietää, ettei ole. Se kuulostaa turhalta, ei se ole enää niin merkityksellistä, onko lapsi täysin terve. Meillä toive on se, että kunpa lapsi selviytyisi niin, että voisi viettää edes jossain määrin mielekästä ja toimintakykyistä elämää. (Meidän vauvalla on vakavin mahdollinen sydänvika ja hän joutuu suoraan synnytyksestä teholle ja sen jälkeen useisiin rankkoihin leikkauksiin ensimmäisten kolmen vuoden aikana, alkaen parin päivän ikäisestä, selviytymisprosentti näistä kaikista läpi on kuulemma noin 50).

Minustakin on hieman outoa, että sukupuoli ja terveys rinnastetaan.

No, me tiedetään 100% sukupuoli, koska kävimme kromosomitesteissä (sydänvian löydyttyä rakenneultrassa). Tässä sentään ilahduttava uutinen, koko kromosomisto aivan kunnossa. [:)]

26+0
 
Kiitos näkökulmastasi Sininen. Näin vähän ajattelinkin, että se menee. rakkautta riittää kyllä. Tsemppiä teille, toviotaan, että kaikki menee hyvin ja olette siinä "paremmassa puolikkaassa".

ALKUPERÄINEN: Sininen

Quara, voin vastata yhden näkökulman siihen, miltä tuntuu kuulla "pääasia että lapsi on terve", kun tietää, ettei ole. Se kuulostaa turhalta, ei se ole enää niin merkityksellistä, onko lapsi täysin terve. Meillä toive on se, että kunpa lapsi selviytyisi niin, että voisi viettää edes jossain määrin mielekästä ja toimintakykyistä elämää. (Meidän vauvalla on vakavin mahdollinen sydänvika ja hän joutuu suoraan synnytyksestä teholle ja sen jälkeen useisiin rankkoihin leikkauksiin ensimmäisten kolmen vuoden aikana, alkaen parin päivän ikäisestä, selviytymisprosentti näistä kaikista läpi on kuulemma noin 50).

Minustakin on hieman outoa, että sukupuoli ja terveys rinnastetaan.

No, me tiedetään 100% sukupuoli, koska kävimme kromosomitesteissä (sydänvian löydyttyä rakenneultrassa). Tässä sentään ilahduttava uutinen, koko kromosomisto aivan kunnossa. [:)]

26+0
 
Tulin tänne kertomaan, että odottaessani odotin tyttöä, hipelsin tyttövaatteita kaupoissa ja mietin kaikkea kivaa äiti-tytär-tekemistä... Odotin tyttöäni kovalla innolla. Kun rakenneultrassa sitten selvisi, että masussa onkin poika, pettymys oli niinkin iso, että illalla minulta pääsi itku. Pääasia oikeastikin tietysti oli se, että lapsi oli terve, mutta olin pitänyt niin itsestäänselvänä, että odotan tyttöä.
Siinä meni pari viikkoa "toipuessa", mietin, että mitä osaan pojan kanssa tehdä, miten osaan poikaa kasvattaa.. Kaikenlaisia ihmeellisiä kysymyksiä oli mieli täynnä ja itkettikin moneen kertaan. Enkä voinut puhua asiasta kenellekään, koska hävetti.

Kun pieni poikani sitten syntyi, itkinkin onnesta. Huomasin, että yhtäkkiä vaatteiden pointti olikin se, että ne ovat pehmeitä vauvan arkaa ihoa vasten, ja sopivan paksuisia, ettei pienen ihmeeni olisi liian kuuma tai kylmä. Odotan, että pääsen lukemaan pienelle pojalleni satuja, kulkemaan metsissä hänen kanssaan, uimaan ja rakentamaan lego-palikoilla... Tai leikkimään nukeilla, joa pikkuiseni niin tahtoo. [:)]Yhtään tyttötoiveajatusta ei ole ollut vauvan syntymän jälkeen, ja tuntuvat kovin kaukaisilta ne ajatukset nyt. Pienet pojat on parhautta <3

Minä myös haluaisin sanoa, että mielestäni lauseessa "Ihan sama onko tyttö vai poika, kunhan on terve", nimenomaan painotetaan sitä, että sukupuoli on yhdentekevää terveyden rinnalla. Asiat mahdutetaan samaan lauseeseen vain koska ne ovat kaksi suurinta asiaa, joita tulevat vanhemmat (yleensä) miettivät, ei siksi, että olisivat sinällään rinnastettavissa.

Sininen, voimia teille odotukseen ja odotuksen jälkeiseen aikaan!
 
Takaisin
Top