kaksi peräkkäistä keskenmenoa
- Ketjun aloittaja äippyli
- Aloituspäivämäärä
Kirjoittelen nyt tänne, kun täällä on ollut kirjoittelua tämän vuoden puolella. Jos jossain on sopivampi ketju, niin vinkatkaa!
Meillä on kolme lasta, mutta neljättä yrittäessä ollut kaksi keskenmenoa, varhaisia, ja nyt kävin varhaisultrassa 5+2, kun epäiltiin kaikenlaista. Ja itku sentään, löytyi vain sikiöpussi, ei ruskuaispussiakaan. Sykettä en odottanutkaan, mutta en osannut ajatella, että ei näy mitään pussin lisäksi, edes kohdunulkoinen ei poissulkeutunut.
Uskomatonta, että joutuu taas kohtaamaan, että ei tästä taaskaan tullut mitään. Tuntuu, että raskausoireita ei ole oikein yhtään mitään. Menen perjantaina uudelleen, vaikka onkin liian aikaista, mutta kun silloin pitäisi näkyä edes ruskuaispussi, ja haluan tietää, josko se kuitenkin olisi sinne kehittynyt.
Hirveää, kun jotenkin pään sisällä tietää, että ei tässä nyt kyllä asiat ole kohdillaan, mutta sitten toisaalta haluaa uskoa, kun lääkäri ei kuitenkaan vielä poissulkenut normaalia raskauttakaan.
Olisikohan täällä kellään ollut vastaavaa tilannetta?
Meillä on kolme lasta, mutta neljättä yrittäessä ollut kaksi keskenmenoa, varhaisia, ja nyt kävin varhaisultrassa 5+2, kun epäiltiin kaikenlaista. Ja itku sentään, löytyi vain sikiöpussi, ei ruskuaispussiakaan. Sykettä en odottanutkaan, mutta en osannut ajatella, että ei näy mitään pussin lisäksi, edes kohdunulkoinen ei poissulkeutunut.
Uskomatonta, että joutuu taas kohtaamaan, että ei tästä taaskaan tullut mitään. Tuntuu, että raskausoireita ei ole oikein yhtään mitään. Menen perjantaina uudelleen, vaikka onkin liian aikaista, mutta kun silloin pitäisi näkyä edes ruskuaispussi, ja haluan tietää, josko se kuitenkin olisi sinne kehittynyt.
Hirveää, kun jotenkin pään sisällä tietää, että ei tässä nyt kyllä asiat ole kohdillaan, mutta sitten toisaalta haluaa uskoa, kun lääkäri ei kuitenkaan vielä poissulkenut normaalia raskauttakaan.
Olisikohan täällä kellään ollut vastaavaa tilannetta?
Hei Pisara ja muutkin!
Piti kans tulla kirjoittelemaan, ku se on helpompaa kuin puhuminen. Alan heti itkeä vollottamaan, jos mies jotain kysyy/sanoo. Sanoinkin, ettei nyt puhuta siitä, kaikesta muusta kyllä..
Eli tänään todettu toinen km, edellinen oli kesäkuussa. Yritystä reilu vuosi takana.
Tällä kertaa, kun olin tehnyt positiivisen testin, varasin ajan yksityiselle varhaisultraan kun vkoja piti olla 7+5. Siellä olikin sitten paljon pienempi tyyppi, paikka oli oikea ja se ruskuaispussikin löytyi. Ultran mukaan vkot 6+0-6+2. Sykettä ei saatu, mutta joku kaiku ilmeisesti oli?
Käskivät sitten varata uuden ajan kahden viikon päähän ja se oli siis tänään. Ei mitään elämää eikä sitä ruskuaispussiakaan enää.. mihin lienee sekin kadonnut.
Vuotoa ei ole ollut koko aikana, nyt sitten sitä odotellessa. Jospa tyhjenis ihan ilman lääkkeitä tai muita toimenpiteitä.
Tämmöstä omanapaista purkamista, mutta tiedättehän tunteen! Onneksi mullakin on pari koiraa, jotka vie mua pihalle piristyyn ja "lohduttaa".
Tsemppiä ja haleja kuitenki teille täältä ja kirjotellaan!
Piti kans tulla kirjoittelemaan, ku se on helpompaa kuin puhuminen. Alan heti itkeä vollottamaan, jos mies jotain kysyy/sanoo. Sanoinkin, ettei nyt puhuta siitä, kaikesta muusta kyllä..
Eli tänään todettu toinen km, edellinen oli kesäkuussa. Yritystä reilu vuosi takana.
Tällä kertaa, kun olin tehnyt positiivisen testin, varasin ajan yksityiselle varhaisultraan kun vkoja piti olla 7+5. Siellä olikin sitten paljon pienempi tyyppi, paikka oli oikea ja se ruskuaispussikin löytyi. Ultran mukaan vkot 6+0-6+2. Sykettä ei saatu, mutta joku kaiku ilmeisesti oli?
Käskivät sitten varata uuden ajan kahden viikon päähän ja se oli siis tänään. Ei mitään elämää eikä sitä ruskuaispussiakaan enää.. mihin lienee sekin kadonnut.
Vuotoa ei ole ollut koko aikana, nyt sitten sitä odotellessa. Jospa tyhjenis ihan ilman lääkkeitä tai muita toimenpiteitä.
Tämmöstä omanapaista purkamista, mutta tiedättehän tunteen! Onneksi mullakin on pari koiraa, jotka vie mua pihalle piristyyn ja "lohduttaa".
Tsemppiä ja haleja kuitenki teille täältä ja kirjotellaan!
JMH
Vauhtiin päässyt keskustelija
Voi Pisara ja Wilmuska :(. Tosi kurja juttu, paljon voimia!
Pisaralla vielä pieni toivonkipinä... Kunpa se jaksaisi kantaa.
Wilmuska toivottavasti vuoto alkaa pian, eikä lääkkeitä tarvita... Ja todellakin, mullakin koirat pitäneet mut järjissäni, niitten kanssa kun on pakko touhuta. Ja lohduttaja löytyy aina <3. Mies ei oo ollut yhdenkään keskenmenon aikaan kotona :(. Ekan jälkeen se kyllä otti saikkua ja saatiin toipua yhdessä.
Itellä ensimmäinen km, joka oli siis keskeytynyt oli kaikista rankin. Ihan just sen takia, että kuvittelin olevani jo viikolla 12 ja muutamaa päivää ennen np-ultraa todettiin kkm. Sitten lääkkeellinen tyhjennys jne jne. Siitä toipuminen otti oman aikansa ja vaati vähän saikkua ja nukahtamislääkkeitäkin.
Nää kaksi seuraavaa on tulleet ihan itsellään ulos ja menneet kesken aikaisemmin. Toinen otti tosi koville ja kolmannen jälkeen olin lähinnä vaan turta. Kyllä ne jokainen jälkensä jättää, tuntemukset vaan hiukan eroaa toisistaan. Siltikin uutta yritystä heti seuraavasta kierrosta keskenmenon jälkeen... Fyysisesti ei ole mitään estettä ja henkisesti se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Sitä vaan pakosti miettii, että kuinka monta pettymystä sitä vielä kestää. Ei varmasti montaa, eli nyt on vaan pakko uskoa siihen, että seuraava onnistuu.
Tsemppiä kaikille <3.
Pisaralla vielä pieni toivonkipinä... Kunpa se jaksaisi kantaa.
Wilmuska toivottavasti vuoto alkaa pian, eikä lääkkeitä tarvita... Ja todellakin, mullakin koirat pitäneet mut järjissäni, niitten kanssa kun on pakko touhuta. Ja lohduttaja löytyy aina <3. Mies ei oo ollut yhdenkään keskenmenon aikaan kotona :(. Ekan jälkeen se kyllä otti saikkua ja saatiin toipua yhdessä.
Itellä ensimmäinen km, joka oli siis keskeytynyt oli kaikista rankin. Ihan just sen takia, että kuvittelin olevani jo viikolla 12 ja muutamaa päivää ennen np-ultraa todettiin kkm. Sitten lääkkeellinen tyhjennys jne jne. Siitä toipuminen otti oman aikansa ja vaati vähän saikkua ja nukahtamislääkkeitäkin.
Nää kaksi seuraavaa on tulleet ihan itsellään ulos ja menneet kesken aikaisemmin. Toinen otti tosi koville ja kolmannen jälkeen olin lähinnä vaan turta. Kyllä ne jokainen jälkensä jättää, tuntemukset vaan hiukan eroaa toisistaan. Siltikin uutta yritystä heti seuraavasta kierrosta keskenmenon jälkeen... Fyysisesti ei ole mitään estettä ja henkisesti se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Sitä vaan pakosti miettii, että kuinka monta pettymystä sitä vielä kestää. Ei varmasti montaa, eli nyt on vaan pakko uskoa siihen, että seuraava onnistuu.
Tsemppiä kaikille <3.
Wilmuska ja JMH, niin tiedän tunteen, ja just olen itsekin sitä miettinyt, että montako kertaa tämän jaksaa. Voimia teille ja kyllähän se kai niin on, että nää voi kuitenkin olla sattumia. Itse vaan jotenkin miettii, että kun näitä tulee peräkkäin, niin voi kuitenkin olla, että jossain on vika, jota ei tiedetä. Ja aina kun yrittää, niin mikähän se onnistumisen mahdollisuus on oikeasti.
Mulla on vielä nyt ollut lugesterone-lääke varmuuden vuoksi, kun on epäilyä, että keltarauhanen ei ole ihan kunnossa. Ja nyt pelkään, että jos ja kun tämä on pielessä, niin voikohan tuo lugesterone-lääkitys olla pitkittänyt tätä niin, että ei tule itsestään ulos. Viimeksi mulla myös tuli itsestään, mikä oli kyllä niin helppoa verrattuna muihin toimenpiteisiin. Jotenkin niin toivoisi, että edes se sitten menisi helposti, kun kerran ei saa iloita tästä enää eteenpäin.
Minä nyt tosiaan väkisin ylläpidän pienen pientä toivoa, mutta mulla on näistä raskauksista (onneksi) kokemusta, ja ei tää tunnu hyvältä.
Voimia nyt vielä, ja kiva kun löysitte kirjoitukseni! Uskotaan hyvään, niin joku päivä se tärppää! :)
Mulla on vielä nyt ollut lugesterone-lääke varmuuden vuoksi, kun on epäilyä, että keltarauhanen ei ole ihan kunnossa. Ja nyt pelkään, että jos ja kun tämä on pielessä, niin voikohan tuo lugesterone-lääkitys olla pitkittänyt tätä niin, että ei tule itsestään ulos. Viimeksi mulla myös tuli itsestään, mikä oli kyllä niin helppoa verrattuna muihin toimenpiteisiin. Jotenkin niin toivoisi, että edes se sitten menisi helposti, kun kerran ei saa iloita tästä enää eteenpäin.
Minä nyt tosiaan väkisin ylläpidän pienen pientä toivoa, mutta mulla on näistä raskauksista (onneksi) kokemusta, ja ei tää tunnu hyvältä.
Voimia nyt vielä, ja kiva kun löysitte kirjoitukseni! Uskotaan hyvään, niin joku päivä se tärppää! :)
Wilmuska, miten jakselet?
Minulla jatkuu piina, sillä nyt löytyi ruskuaispussi, mutta sikiötä ei edelleenkään. Raskausoireet ovat olemattomat edelleen ja jomottelu välillä tosi voimakasta, välillä vähemmän. Tuntuu, että hermot ei millään riitä odottamaan taas viikkoa, mutta ei muu auta. Ihmettelen, miten osaisi yhtä aikaa pitää pientä toivoa ja kuitenkin olla varautunut siihen, että tulee taas suuren suuri pettymys. Kumpaankohan tässä kannattaisi yrittää valmistautua.
Minulla jatkuu piina, sillä nyt löytyi ruskuaispussi, mutta sikiötä ei edelleenkään. Raskausoireet ovat olemattomat edelleen ja jomottelu välillä tosi voimakasta, välillä vähemmän. Tuntuu, että hermot ei millään riitä odottamaan taas viikkoa, mutta ei muu auta. Ihmettelen, miten osaisi yhtä aikaa pitää pientä toivoa ja kuitenkin olla varautunut siihen, että tulee taas suuren suuri pettymys. Kumpaankohan tässä kannattaisi yrittää valmistautua.
Hei Pisara!
Ajattelinkin sua perjantaina! Tiedän tuon tunteen, viikko tuntuu niin pitkältä ettei mikään..
Toivoa kuitenki on, sehän on hyvä asia <3 Mutta miten tosiaan toivoa ja samalla valmistautua pahimpaan, ristiriitaista.. Mä toivon täällä ainaski parasta sun puolesta!
Meetkö taas perjantaina?
Mä soittelin neuvolan tätille ja hän kehotti menemään lääkkeelliseen tyhjennykseen, mutta sanoin et odottelisin mielelläni hetken, josko tulis sieltä itsestään (niinku viimeksikin).
Sain sit tän viikonlopun aikaa ja tänään/huomenna pitäis alkaa lähetettä hommaamaan tai jotain. En oikein tiedä miten se asia hoidetaan.
Ei minkäänlaista vuotoa eikä kipuja, siksipä mieleen on hiipiny hullu ajatus, että jos siellä joku onkin, sitä ei vaan huomattu! Ei se varmaan ole mahdollista, mutta...
Toisaalta haluan saada asian pois päiväjärjestyksestä äkkiä ja toisaalta haluan odottaa...
Haleja <3
Ajattelinkin sua perjantaina! Tiedän tuon tunteen, viikko tuntuu niin pitkältä ettei mikään..
Toivoa kuitenki on, sehän on hyvä asia <3 Mutta miten tosiaan toivoa ja samalla valmistautua pahimpaan, ristiriitaista.. Mä toivon täällä ainaski parasta sun puolesta!
Meetkö taas perjantaina?
Mä soittelin neuvolan tätille ja hän kehotti menemään lääkkeelliseen tyhjennykseen, mutta sanoin et odottelisin mielelläni hetken, josko tulis sieltä itsestään (niinku viimeksikin).
Sain sit tän viikonlopun aikaa ja tänään/huomenna pitäis alkaa lähetettä hommaamaan tai jotain. En oikein tiedä miten se asia hoidetaan.
Ei minkäänlaista vuotoa eikä kipuja, siksipä mieleen on hiipiny hullu ajatus, että jos siellä joku onkin, sitä ei vaan huomattu! Ei se varmaan ole mahdollista, mutta...
Toisaalta haluan saada asian pois päiväjärjestyksestä äkkiä ja toisaalta haluan odottaa...
Haleja <3
Ajattelin mäkin liityä joukkoon. Lueskelin koko ketjun läpi ja mietin, miksi joidenkin naisten pitää kokea tälläistä?
No mutta minkä sille mahtaa.. :(
Mullakin on keskenmenoja takana, nyt viimesimmät 09.-12 ja nyt viikko sitten..
Viimevuonna keskenmeno meni viikolla 5+2 kesken ja nyt todettiin np-ultrassa kun viikkoja piti olla 12+2 ettei siellä kohdussa mitään ole.. En nyt jaksa koko tarinaa kertoa viimesestä, joten jos kumminkin haluaa sen lukea löytyy varhainen keskenmeno palstalta: suurensuuri suru, syyllisyys ja epätodellisuus.
Kovasti kolahti toi kun kirjoittelitte että ootte niin yksin asian kanssa. Mulla on jotenkin samanlainen olo, vaikka mun mies yrittää kovasti parhaansa ja ystävätkin soittelee ja kyselee jaksamisia. Mutta just nää perus sanat saa mut vaan ärtymään ja tuntemaan entistä enemmän asian niin, että kukaan ei ymmärrä,
"Ootte viel sen verran nuoria että kyllä te vielä lapsen saatte"
"Sille ei voi mitään kun sä kuulut siihen ikävään 50%" (-äitiyspolin lääkäri!!)
"Näin sen oli tarkotus mennä"
"ajattele jos viikkoja olis ollut enemmän"
Ja niistä, kun meet kertoo tuntemuksistasi.
"Ethän sä noi voi ajatella, lopeta ny"
"Eihän tommosta noin voi noin kokea" ymymym..
Ei tommoset paljon lohduta!
Ja juu, jotenkin tuntuu siltä että ihmiset jotka tätä ei ole kokenut, kuvittelee tietävänsä miltä tämä tuntuu, mutta todellisuudessa niillä ei ole hajuakaan ja sen takia kommentit on sitä luokkaa..
Joten on hyvä, että täällä me pystymme keskustelemaan asiasta kokeneiden kanssa. Toivon kaikille suuuunnattomasti voimia, menetyksestä toipumiseen ja Tsemppiä yritykseen! <3
Ihana oli jo lukeakkin tuolta, että jollain oli tärpännyt, toivotaan että pian meillä muillakin! :)
No mutta minkä sille mahtaa.. :(
Mullakin on keskenmenoja takana, nyt viimesimmät 09.-12 ja nyt viikko sitten..
Viimevuonna keskenmeno meni viikolla 5+2 kesken ja nyt todettiin np-ultrassa kun viikkoja piti olla 12+2 ettei siellä kohdussa mitään ole.. En nyt jaksa koko tarinaa kertoa viimesestä, joten jos kumminkin haluaa sen lukea löytyy varhainen keskenmeno palstalta: suurensuuri suru, syyllisyys ja epätodellisuus.
Kovasti kolahti toi kun kirjoittelitte että ootte niin yksin asian kanssa. Mulla on jotenkin samanlainen olo, vaikka mun mies yrittää kovasti parhaansa ja ystävätkin soittelee ja kyselee jaksamisia. Mutta just nää perus sanat saa mut vaan ärtymään ja tuntemaan entistä enemmän asian niin, että kukaan ei ymmärrä,
"Ootte viel sen verran nuoria että kyllä te vielä lapsen saatte"
"Sille ei voi mitään kun sä kuulut siihen ikävään 50%" (-äitiyspolin lääkäri!!)
"Näin sen oli tarkotus mennä"
"ajattele jos viikkoja olis ollut enemmän"
Ja niistä, kun meet kertoo tuntemuksistasi.
"Ethän sä noi voi ajatella, lopeta ny"
"Eihän tommosta noin voi noin kokea" ymymym..
Ei tommoset paljon lohduta!
Ja juu, jotenkin tuntuu siltä että ihmiset jotka tätä ei ole kokenut, kuvittelee tietävänsä miltä tämä tuntuu, mutta todellisuudessa niillä ei ole hajuakaan ja sen takia kommentit on sitä luokkaa..
Joten on hyvä, että täällä me pystymme keskustelemaan asiasta kokeneiden kanssa. Toivon kaikille suuuunnattomasti voimia, menetyksestä toipumiseen ja Tsemppiä yritykseen! <3
Ihana oli jo lukeakkin tuolta, että jollain oli tärpännyt, toivotaan että pian meillä muillakin! :)
JMH
Vauhtiin päässyt keskustelija
Noi komentit ymmärtämättömiltä on kyllä pahimpia. En viitti edes muistella mitä kaikkee on tullut kuultua. Kyllähän kaikki tietty tarkottaa hyvää, mut joskus on hyvä olla vaikka vaan ihan hiljaa!
Paras mitä mulle on sanottu on, että "olen pahoillani, mä en voi kuvitellakaan miltä susta tuntuu." Mitään muuta mä en ainakaan tarvi, en säälittelyä, enkä typerää järkeilyä.
Mulla on onneks ollut aivan ihanat lääkärit ja hoitajat. Ei oo kukaan päästellyt sammakoita suustaan.
Edelleen korostan kanssa sitä, kuinka tärkeetä on, kun voi jakaa näitä juttuja täällä. Ei sitä edes ajattele, että kertoo tuntemattomille elämänsä kipeimmistä asioista. Kiva kun olette olemassa!
Paras mitä mulle on sanottu on, että "olen pahoillani, mä en voi kuvitellakaan miltä susta tuntuu." Mitään muuta mä en ainakaan tarvi, en säälittelyä, enkä typerää järkeilyä.
Mulla on onneks ollut aivan ihanat lääkärit ja hoitajat. Ei oo kukaan päästellyt sammakoita suustaan.
Edelleen korostan kanssa sitä, kuinka tärkeetä on, kun voi jakaa näitä juttuja täällä. Ei sitä edes ajattele, että kertoo tuntemattomille elämänsä kipeimmistä asioista. Kiva kun olette olemassa!
Kiitos samoin, JMH, kiva, että olette olemassa.
Joo, Wilmuska, menen perjantaina ja vielä ihan samaan kellonaikaankin. Se on sitten minuutilleen viikko... Ihan hirmuista piinaa. Ja toki on onnellinen kun lukee tuolta muiden onnistumisia ja hyviä ultrakuulumisia, mutta jotenkin pistää rinnassa, kun kuulee, että muilla on jo syke saatu tosi aikaisin jne. Ihan kauheaa, kun saa vielä tuntea olevansa ilkeä hminenkin, kun ei osaa täysillä iloita muiden onnesta. No, toki sitä varmasti oikeasti iloitsee, on vaan just nyt niin piinaavaa odottaa, että ei kestä oikein mitään.
Pitäisikö sinun, Wilmuska, varata aika jostain lääkäristä sitten kun hyvältä tuntuu, sillä ymmärtääkseni he kuitenkin ultraavat aina vielä ennen lääkkeiden antoa. Saisit sitten varmistuksen olollesikin?
Itse olen niin monta kertaa ihmetellyt, että miten on mahdollista, että naisen keho ei oikeasti ilmoita jotenkin, että ollaanko tässä raskaana onnellisesti vai ei. Miksi sen pitää olla niin pitkään niin piilossa? Vähän väliä uskoo jotain ja seuraavassa hetkessä luulee jotain muuta. Miksi sen täytyy olla niin vaikeaksi ja piinaavaksi tehty, erityisesti tämän alkuajan ja joskus pidempäänkin.
Voi itku MintsM, sinullakin taas tätä. Voimia nyt miljoonasti täältä!
Yritetään jaksaa kaikki!
Joo, Wilmuska, menen perjantaina ja vielä ihan samaan kellonaikaankin. Se on sitten minuutilleen viikko... Ihan hirmuista piinaa. Ja toki on onnellinen kun lukee tuolta muiden onnistumisia ja hyviä ultrakuulumisia, mutta jotenkin pistää rinnassa, kun kuulee, että muilla on jo syke saatu tosi aikaisin jne. Ihan kauheaa, kun saa vielä tuntea olevansa ilkeä hminenkin, kun ei osaa täysillä iloita muiden onnesta. No, toki sitä varmasti oikeasti iloitsee, on vaan just nyt niin piinaavaa odottaa, että ei kestä oikein mitään.
Pitäisikö sinun, Wilmuska, varata aika jostain lääkäristä sitten kun hyvältä tuntuu, sillä ymmärtääkseni he kuitenkin ultraavat aina vielä ennen lääkkeiden antoa. Saisit sitten varmistuksen olollesikin?
Itse olen niin monta kertaa ihmetellyt, että miten on mahdollista, että naisen keho ei oikeasti ilmoita jotenkin, että ollaanko tässä raskaana onnellisesti vai ei. Miksi sen pitää olla niin pitkään niin piilossa? Vähän väliä uskoo jotain ja seuraavassa hetkessä luulee jotain muuta. Miksi sen täytyy olla niin vaikeaksi ja piinaavaksi tehty, erityisesti tämän alkuajan ja joskus pidempäänkin.
Voi itku MintsM, sinullakin taas tätä. Voimia nyt miljoonasti täältä!
Yritetään jaksaa kaikki!
Samaa mieltä myös kuin JMH, ihanaa kun ootte olemassa! <3
Pisara- soittelin neuvolaan ja laittoivat lähetteen nyt eteenpäin. Nyt yritän varata aikaa sitten sinne polille ja kysyinkin toimenpiteistä. Sanoivat, että ultrattais ensin ja sit vasta lääkkeet. Saapa sitten varmuuden.
Eilen oli jonkinsortin repäisykipuja ja rinnat kipeytyi hetkellisesti.. huijausta?! No, jospa asia nyt tällä viikolla selviää.
MintsM- voimia sinullekin ja hali!
Pisara- soittelin neuvolaan ja laittoivat lähetteen nyt eteenpäin. Nyt yritän varata aikaa sitten sinne polille ja kysyinkin toimenpiteistä. Sanoivat, että ultrattais ensin ja sit vasta lääkkeet. Saapa sitten varmuuden.
Eilen oli jonkinsortin repäisykipuja ja rinnat kipeytyi hetkellisesti.. huijausta?! No, jospa asia nyt tällä viikolla selviää.
MintsM- voimia sinullekin ja hali!