Laitanpa minäkin jotain tuon esikon synnytyksestä.
Synnytys alkoi tasan laskettuna pvänä. Edellisenä päivänä olin vielä ollut monta tuntia koiranäyttelyssä lähikaupungissa :) Heräsin keskellä yötä supistuksiin. Kolmisen tuntia olin kotosalla ja sitten tuli supistuksia jo parin minuutin välein ja olivat sen verran kivuliaita, että halusin sairaalaan. Lapsivettäkin oli siinä samassa tihkunut. Synnytys eteni sopivaan tahtiin. Pian sain epiduralin ja se oli ihanaa! :) Muutenkin meillä oli oikein leppoisa tunnelma salissa.
Ponnistamaan päästiin kun synnytystä oli 12 h takana. Siinä sitten kävikin niin että vauvan sydänäänet laskivat ponnistusvaiheessa ja kätilö joutui hälyttämään lääkärin ja toisen kätilön paikan päälle. Silloin mua pelotti, kukaan kun ei ehtinyt mulle tai miehelle kertomaan mitä tapahtuu. Siinä sitten tehtiin välilihan leikkaus ja tyttö syntyi imukuppiavusteisena. Kyseessä oli tarjontavirhe ja kuulemma oikeassa tarjonnassa olisi helposti syntynyt mun ponnistuksilla. Seuraavaan raskauteen tulikin sitten mulle synnytystapa-arviointi.
Kaiken kaikkiaan mulle jäi tosi hyvä mieli tuosta synnytyksestä :) Olin niin avoin kaikelle enkä osanut mitään pelätä. Nyt seuraavan kohdalla tulee varmasti synnytyksen lähestyessä enemmän pelkoja. Siksi onkin kiva että mulla on tuo synnytystapa-arvio, jos se vaikka auttaa mahdollisiin pelkoihin.
Mulla siis edellinen raskaus oli kiva ja helppo, synnytyskin kaiken kaikkiaan mukava. Kauheinta oli se synnytyksen jälkeinen olo!! Mulla kun oli vielä se epparihaava, jonka paranemisessa kesti. Jälkikäteen oon miettinyt että missäkin ihmeen hormoonihuurussa oon sen alkuajankin jaksanut
Se synnytys on semmoista "positiivistä kipua", kun tietää mikä palkinto siitä odottaa ja jokainen supistus vie vaan kohti sitä
Mutta synnytyksen jälkeen se on vaan tuskaisaa, mä kun en voinut istua enkä seisoa kuin pieniä hetkiä kerrallaan (seisoessa oli niin kova paineen tunne haarovälissä että luulin sisuskalujen tulevan ulos ja eppari haavaa poltti
) Ja sitten nousi maito. Ja mulla sitä maitoa tuli! Ja se maito pakkaantui niin että itkin vaan suihkussa, kun rinnat painoi kilotolkulla ja olivat tulikuumat. Olo helpottui vasta kun ensimmäisen kerran pystyin imettämään istuen ja rinta pääsi paremmin tyhjenemään :)
Että näin siis täällä :) Seuraavan kohdalla toivon ettei välilihaa tarvitse leikata. Toivottavasti esikoinen on nyt raivannut tilaa sen verran, että seuraava mahtuu tulemaan, vaikka siinä virhetarjonnassakin!