Kakkosta odottavat

Sandy

Kommentoinnin ninja
Syysmammat 2016
Syysmammat 2018
Aattelin luoda tämmöisen ketjun meille toista lasta odottaville :) Tai paremminkin meille joilla jo on entuudestaan lapsia, olkoot sitten vaikka puoli tusinaa!! :grin

Se on kuitenkin se esikoisen odottaminen jotain niin ainutlaatuista, että tuskin kaikkia niitä samoja tunteita seuraavien kohdalla kokee :Heartred

Ehkäpä tässä ketjussa voidaan vaikka vähän purkaa tuntoja, verrata niitä edellisiä raskauksia tämän hetkiseen ja fiilikseen mukaan hehkuttaa taikka voivotella arkea lapsen/lasten ja kasvavan mahan kanssa! :)

Niin ja tietenkin tähän ketjuun ovat yhtä tervetulleita esikoistakin odottavat!
 
Muokattu viimeksi:
Meitä tosiaan taisi olla useampi joille oli vauva syntynyt 2013 vuoden aikana!?! :)

Meidän esikoinen syntyi syyskuussa ja hän täyttääkin tällä viikolla 1/2-vuotta! :love017 Olemme pyytäneet mummia ja kummia jne vähän kahvittelemaan juhlapäivän merkeissä. Ja nyt sitten tämän plussauksen johdosta meillä on vähän muitakin uutisia :) Saas nähdä miten ihmiset reagoi... :grin

Mulla oli pieni stressi tästä kakkosesta. Kun mun kotihoidontuelle jääminen riippui vähän siitä olisinko vai en raskaana. Kesäkuun lopussa päättyy vanhempainvapaa. Alustavasti meinasin olla kotihoidontuella heinä-syyskuu ja olisin lokakuun alusta mennyt töihin ja tyttö tarhaan. Nyt tässä kävi kuitenkin niin onnekkaasti kuten olin toivonut että äitiysvapaa alkaisi jo lokakuun lopusta ja mä saan jatkaa kotona ja mikä parasta niin tyttö ei joudu tarhaan! :):)
 
Minäki tänne änkiän heti! Kuten lainasinki Sandy sun kirjotusta toisella palstalla, meillä sama juttu.
Meillä vietettiin vasta puolen vuoden etappia kummien ja juustokakun kera :)

Mulla ei oo vakkari työpaikkaa niin en ollut muutenkaan palaamassa töihin. Kaikella kunnioituksella töissä käyviä äitejä kohtaan, mua ei vaa se työelämä kauheesti nappaa. Oon mieluummin kotona lasten kans! (ainaki vielä :wink)

Minäkään en haluaisi vuoden ikäistä lasta laittaa hoitoon, Jos palaisin siihen työhön, mitä tein ennen äippälomaa meillä joutuisi lapset vuorohoitoon. Olisipa mukava raahata pientä klo 5.00 autoon ja hoitoon jatkaa unia! :confused:
 
Meidän esikoinen on mallia 06/13 eli 1v5kk tulis sit ikäeroa näille, jos tässä kaikki hyvin menee! Vaikka alku saattaa olla haasteellista kahden vaippailijan kanssa, niin veikkaan että sitten 3-4 ikävuoden paikkeilla sisaruksista on paljonkin seuraa toisilleen. :)

Pikainen synnytyskertomus viime kesältä:
Projekti alkoi vesien menolla tiistain vastaisena yönä. Päivällä mentiin sairaalaan ja säännöllisiä supistuksia nautittiin seuraavat 34 tuntia. Saliin mentiin keskiviikkona iltapäivästä ja 12 tuntia tiputetusta oksitosiinista huolimatta homma jäi tosi vajaasti auki. Sektiolla otettiin nappula pihalle 46 tunnin räpeltämisen jälkeen. Ensisynnyttäjänä kun ei tiennyt mistään mitään, niin ei oikein osannu vaatia vaihtoehtoja.

Tän synnytyksen kohdalla haluan olla mahdollisimman vähän piuhoilla kiinni sängyssä (vrt. edellisessä sen 12 tuntia) ja liikkua supistuskipuja pois. Sektiosta ittessään ei ole mitään huonoa sanottavaa ja sain tosi siistin/huomaamattoman haavan, josta parani varmaan alatiesynnytykseen verrattuna nopeammin.

Mutta töihin oon palaamassa ens kuussa. Sit väliin kesäloma ja muutama kuukausi päälle töitä, niin jään taas mammalomalle. Mies pitää isäkuukauden mun ollessa töissä ja kesälomansa mun loman perään, niin esikoinen viedään reilun vuoden ikäisenä hetkeksi hoitoon. Otan sen sitten kotiin kun pääsen uuden tulokkaan kanssa kotiutuun. Taloudellisesti mulla ei oo varaa jäädä edes pariksi kuukaudeksi kotihoidontuelle, joten tuo päivähoito on meille hyvä ratkaisu.
 
On juu touhu aika tavalla erilaista kun esikoista odottaessa :)

Itselläni on tytöt 07/04 ja 10/12. Nuorimmalle ja tälle uudelle tulokkaalle tulossa ikäeroa siis melkein tasan 2vuotta :)

Ensimmäinen synnytys kesti 7h ja toisen enään 2h20min. Matkaa meillä on sairaalaan n.80km, joten ehtiminen vähän jännittää tällä kerralla.. :)

Synnytykset on ollu täysin erilaiset, ensimmäinen oli kamala ja päätyi imukuppisynnytykseen. Tyttö syntyessään 3760g ja 52cm. Toinen synnytys oli hetkessä ohi ja synnytyksen jälkeen oli tosi hyvä olo, enkä ollut kipeä. Supistukset ja ponnistaminen vain karmivaa :) Tyttö syntyessään 4660g ja 53cm.
Tämän tulevan kokokin vähän jännittää. Raskausdiabetestä ei edellisessä ollut, tyttö vain oli kasvanut isoksi. Muuten ei olisi niin väliä tuolla koollakaan, mutta tytöltä katkesi synnytyksessä solisluu ja koska itse olen pieni, oli vauva vatsassa joutunut ahdinkoon pienen tilansa vuoki, lapsivesi oli vihreää ja vauva oli sitä hörppinyt, joten joutui ensimmäiseksi päiväksi vto:lle :sad001

Olen koulutukseltani lähihoitaja ja tällä hetkellä teen perhepäivähoitajan töitä. Saan olla lapsen kanssa kotona ja samalla saan palkkaa. Kätevää :)
Katsotaan, mitä sitten keksin kun taas on aika palata töihin :)

-anwin
 
Moikka!

Mulla on esikoinen 4/2013 syntynyt, raskausaika ja synnytys meni hyvin.
Synnytys jouduttiin kuitenkin käynnistämään, kun mulla ei vesien menon jälkeen tullut kunnon synnytyssupistuksia.
Nyt toivoin hartaasti, että saisin kokea tämän uuden tulokkaan synnytyksen mahdollisimman luomusti. Ei käynnistystä ja piuhoissa roikkumista, vaan niin kuin Tiikerityttökin sanoi, niin liikkua supistuskipua pois.

Ponnistusvaiheen koin helppona ja palkitsevana, tunsin kuinka jokaisella ponnistuksella vauva liikkui eteenpäin synnytyskanavassa.

Ihanaa olla taas raskaana ja kokea kaikki uudestaan! Meni miten meni :)
 
Tiikeritytöllä oli kyllä pitkä synnytys, mutta onneksi hyvin päättyi :)

Meillä tyttö syntyi nipin napin keskosena. Mulle tuli raskausmyrkytys ja olin sairaalassa viikon kasvattamassa vielä muutamia grammoja tytölle lisää painoa.

Myrkytys kuitenki paheni nopeasti ja päätettii alkaa käynnistää. Kaksi päivää käynnisteltii tableteilla ja kolmantena tyttö sitten syntyi. Vauvan sydämmenäänet olivat passiiviset supistusten aikana niinku olis "koomassa". Kokoajan tutkittiin, laitettiin pinni päähän ja otettiin näytteitä kun tyttö oli vielä sisällä. Oli hätäsektio porukka kokoajan valmiina ja ihmisiä oli kuin muurahaisia. :confused:

Lopulta kuitenkin ponnistus vaihe käynnistyi ja saatiin pienen pieni tyllerö maailmaan (47cm/2540g). Muuten täysien pisteiden arvoinen mutta pienenä hyvin lötkö, joten jämäkkyydestä pisteitä pois,

Itse toivoin ns. luonnonmukaista synnytystä, mutta joutui vauvan takia olemaan letkuissa ja piuhoissa kokoajan. Synnytysaika 17h.

Pienuuden vuoksi oli maha ja lämmönsäätely ongelmia. Imetys ei onnistunut, koska toinen oli niin heikko eikä pysynyt hereillä. Piti herättää max. 3h välein yötäpäivää syömään.

Ensimmäiset 3kk sitten huudettiin kun suolisto oli niin kehittymätön ja kasvu todella huima! 1kk aloitettiin jo vellit, 3kk soseet.

Nyt sitten tyttö on kehittynyt ja kasvanut täysin muiden vaihdissa ja keskosuutta ei edes huomaa! :Heartpink

Toivon vain, että tämä raskaus sitten jatkuu loppuun asti ja synnytys alkaa omia aikojaan. Ensimmäiset kuukaudet olivat niin raskaita etten muista edes puoliakaan väsymyksen ja huolen läpi. Kaikki kuitenkin on pientä, verrattuna minkä palkinnon siitä on saanut. :Heartred
 
Laitanpa minäkin jotain tuon esikon synnytyksestä.

Synnytys alkoi tasan laskettuna pvänä. Edellisenä päivänä olin vielä ollut monta tuntia koiranäyttelyssä lähikaupungissa :) Heräsin keskellä yötä supistuksiin. Kolmisen tuntia olin kotosalla ja sitten tuli supistuksia jo parin minuutin välein ja olivat sen verran kivuliaita, että halusin sairaalaan. Lapsivettäkin oli siinä samassa tihkunut. Synnytys eteni sopivaan tahtiin. Pian sain epiduralin ja se oli ihanaa! :) Muutenkin meillä oli oikein leppoisa tunnelma salissa.

Ponnistamaan päästiin kun synnytystä oli 12 h takana. Siinä sitten kävikin niin että vauvan sydänäänet laskivat ponnistusvaiheessa ja kätilö joutui hälyttämään lääkärin ja toisen kätilön paikan päälle. Silloin mua pelotti, kukaan kun ei ehtinyt mulle tai miehelle kertomaan mitä tapahtuu. Siinä sitten tehtiin välilihan leikkaus ja tyttö syntyi imukuppiavusteisena. Kyseessä oli tarjontavirhe ja kuulemma oikeassa tarjonnassa olisi helposti syntynyt mun ponnistuksilla. Seuraavaan raskauteen tulikin sitten mulle synnytystapa-arviointi.

Kaiken kaikkiaan mulle jäi tosi hyvä mieli tuosta synnytyksestä :) Olin niin avoin kaikelle enkä osanut mitään pelätä. Nyt seuraavan kohdalla tulee varmasti synnytyksen lähestyessä enemmän pelkoja. Siksi onkin kiva että mulla on tuo synnytystapa-arvio, jos se vaikka auttaa mahdollisiin pelkoihin.

Mulla siis edellinen raskaus oli kiva ja helppo, synnytyskin kaiken kaikkiaan mukava. Kauheinta oli se synnytyksen jälkeinen olo!! Mulla kun oli vielä se epparihaava, jonka paranemisessa kesti. Jälkikäteen oon miettinyt että missäkin ihmeen hormoonihuurussa oon sen alkuajankin jaksanut :grin

Se synnytys on semmoista "positiivistä kipua", kun tietää mikä palkinto siitä odottaa ja jokainen supistus vie vaan kohti sitä :love017 Mutta synnytyksen jälkeen se on vaan tuskaisaa, mä kun en voinut istua enkä seisoa kuin pieniä hetkiä kerrallaan (seisoessa oli niin kova paineen tunne haarovälissä että luulin sisuskalujen tulevan ulos ja eppari haavaa poltti :rolleyes:) Ja sitten nousi maito. Ja mulla sitä maitoa tuli! Ja se maito pakkaantui niin että itkin vaan suihkussa, kun rinnat painoi kilotolkulla ja olivat tulikuumat. Olo helpottui vasta kun ensimmäisen kerran pystyin imettämään istuen ja rinta pääsi paremmin tyhjenemään :)

Että näin siis täällä :) Seuraavan kohdalla toivon ettei välilihaa tarvitse leikata. Toivottavasti esikoinen on nyt raivannut tilaa sen verran, että seuraava mahtuu tulemaan, vaikka siinä virhetarjonnassakin! :grin
 
Hei! Yön pikkutunneilla täällä pyörin yskiessäni. Olen saanut aika dramaattisen alun tälle raskautta, minkä jatkokaan ei varmaan ole samoilla kertoimilla kuin normaalisti. Palasimme pienen perheemme (esikoinen 1v.9kk) ekalta ulkomaanlomamatkalta ja päivä kotiutumisen jälkeen sairastuin flunssaan. Liekö reissusta napattu, muut eivät ole (ainakaan vielä) sairastuneet. Vähitellen oireet koveni ja aloin epäileen influenssaa (rokote tietenkin ottamatta), kova kuume iski ja aloin kaivaa lääkekaapista finrexiä, mutta päätin tehä testin eka... Plussa tuli jo 29/35, mikä on mulle varhaista. Siinä meni tehokas lääkitysplan myttyyn. No, panadolilla ja teellä eteenpäin. Mulla on kaksi varhaista keskenmenoa takana, joten otin kaksi viivaa aika tyynesti. Sitten iski korva- ja poskiontelotulehdus. Sain antibiootit -great, heti tähän raskauden alkuun! ja kovat kuuumeet pyrin laskemaan panadolilla aina, niin että sitäkin tuli vedettyä jo liuskallinen (vain tilapäiseen käyttöön, jep jep). Eipä sillä, eilen menin aivan romuna hakeen lisää saikkua niin syke ja tulehdusarvot oli niin korkeella että pistivät sairaalaan! Kävin sit pötköttelemässä sielläkin jatkotutkimuksissa, mitään spesifiä tautia eivät saaneet selville, influenssatesti oli negatiivinen, mutta sairaalankin verikokeen mukaan raskaana. Nyt sitten kärvistelen taas kotisohvalla kuumeen ja kaikkine vaivoineni, en tiedä mikä voisi edes olla raskausoire, peittyvät kaiken muun oireen alle. Ja lisäksi, äsken kun heräsin rajuun yskänkohtaukseen, silmät oli muurautuneet kiinni -silmätulehduskin vielä! Taas pitäs raahautua lääkäriin...

Että voi pojat on meinannu usko tervehtymiseen mennä, eikä tässä ole yhtään iloittu plussasta, pikkasen jopa päinvastoin, että ajoitus oli törkeän huono. Oon niin minimilääkkeillä ja alle 38 kuumeen kärvistelen ilman panadolia. Kamalaa hommaa...

En ole ikinä ollut näin sairas. Vetää mielen matalaksi millaset lähtökohdat sikiöllä. Jos jonkinmoista rakennevian mahollisuutta jo nyt "hankittu". Toivon vaan että kun raskaus on niin aluillaan, että pikkuinen on ollut omassa ruskuaispussissaan turvassa ja peruselimetkin vissiin vielä muodostumatta, että vitamiinipilleriä perään vaan! Sanomattakin selvää että myös söin huonosti (en juuri mitään) pari päivää kuumeillessani.

No, katotaan miten käy ja kuka tästä taudista selviää elossa, oispa kivaa jos kaikki ;-)
 
Nurva, testattiinko sulta listeria, jos sun tauti olisi ulkomailta saatu listerioosi? Söin itse tuossa pari päivää sitten vahingossa jotain mitä ei olisi pitänyt, ja nyt oon ollut ihan listeriahysteriassa ja lukenut netistä tietoa. Raskaana olevalla listerioosi oireilee influenssan kaltaisena kuumetautina, ja taudin itämisaika on parista päivästä muutamiin viikkoihin
 
Hei katosiko täältä kaikki muutkin faceen muumi-mamman mukana? Minä ainakin mielelläni juttelisin täällä kakkosen odottamisesta ja sen herättämistä fiiliksistä :) Mua vähän jänskättää lasten tuleva ikäero, 1v9kk, mutta kaipa siitä selviää siinä missä niin monet muutkin ovat selvinneet ennen minua :D
 
kyllä täällä vielä pyöritään.. lähinnä kyllä lukijana vaan tähän asti. :D Meillä kun on jo kolmonen tulossa (toivottavasti) niin ei paljoa pelota se arki enää... Pojat saa nyt jo nii paljon vauhtii ja vaarallisii tilanteit aikaan. :) Meille tulee nuorimmalla ikäeroo kolmoseen 2v4kk. (kuopuksella ja esikolla on eroa 2v2kk.) Ainoo mikä mua mietityttää on se et kuinka paljon saa esikoisen perää kattoo ettei mee omin luvin vauvaa sit nostelemaa... Se kun oli sillon viimeksikin niin innossaan hoitamassa. Ja siskopuoltaan (isänsä puolelta) on paljon kuulemma yrittäny nostella. :S
 
Heips!

Kakkosta täälläkin odotellaan. Esikoinen syntynyt 4/2013. Eli näille tulisi ikäeroa 1v7kk. Vähän jännittää miten tulen jaksamaan, kun esikoisen kanssa tuli koettua jos jonkinlaista probleemaa. Tukiverkostoa mulla ei ole lähettyvillä, kun isovanhemmat asuu niin kaukana. Mutta kyllä sitä jotenkin selviää, kunhan ensin kaikki sujuisi hyvin raskausaikana! :)
 
Tytteli on tullu kans huomattua kuinka paljon sitä tukiverkostoa kaipaa kun mulla kanssa asuu oma suku satakunnas. :sad001 Eikä tosta anopista oikeen apua paljon ole.. :sad001
 
Heido!

Mä joudun jättämään "hyvästit" teille ja suuntaan kohti uusia pettymyksiä! :grin Kakkonen antaa vielä odotuttaa itseään. Noh, eipä tullut kakkosta sillä 1v 2kk -ikäerolla.... mutta jos vaikka 1v 3kk... :wink

Ei vaan, rennosti koetan mennä ja suunnitella elämää yhden lapsen äitinä toistaiseksi :) Se ois sitten töihin menokin syksyllä... iik.

Onnellista ja ennen kaikkea vaivatonta ja helppoa odotusaikaa teille kaikille! :Heartred
 
Harmi Sandy että kävi noin, tsemppiä kevääseen (onko nyt kevät??) kuitenkin!

Hyvä, että täällä kuitenkin pyörii joitakin äitejä. Eihän sitä tosiaan mitenkään hirmu aktiivisesti ehdi täällä kirjoitella, mutta kiva tietää, että on joku paikka missä avautua jos tarve vaatii. Varsinkin näin ihan alkuun kun minä en ainakaan en ole kauheesti tietoa tulevasta kakkosesta levitellyt. Miten te muut? Omien laskelmieni mukaan la olisi 17.11, neuvola on ensi viikon torstaina. Jännittävää, vaikka eihän siellä ekassa neuvolassa mitään kummempia ilmenekään :)
 
Moikka

Minäkin pyörin tääällä vielä,
oon käynyt lähes päivittäin lukemassa muiden kirjotuksia. Välillä tuntuu, olevan vaikea osallistua keskusteluun, koska vähän sivusilmällä ehtii näitä lukea. Esikoinen pitää huolen siitä, ettei äidillä ole ylimääräistä aikaa :)
Muo jännittää miten selviän vauvan imetyksestä ja taaperon (nyt vielä 11kk) hoitamisesta/huomioimisesta samaan aikaan. Esikoisen kanssa imetykseen tuntui kuluvan lähes puolet vuorokaudesta. Haluaisin kuitenkin imettää. Saa nähdä tuleeko korvikkeet käyttöön?
Väsymystä pelkään myös.
Eiköhän kaikesta kuitenkin selvitä!
 
Meilläkin on toinen tulossa, mutta kun esikoinen on jo nyt 6-vuotias, tuntuu kaikki taas uudelta ja ihmeelliseltä. Aina ei mene niinkuin Strömsössä, olisin toivonut pienempää ikäeroa, mutta toisaalta esikoinen on saanut olla ainokaisena ihanan pitkään. On jo vuoden verran toivonut pikkuveljeä (ei varmaan tajua mitä siitä seuraa..) Mutta saanee nukkua jatkossakin halutessaan meidän makkarissa omassa sängyssään jne. Toisaalta on ehkä helpompaa kun isommalle voi jo selittää asioita ja ymmärrystä alkaa olla jo aika paljonkin. Ja ehkä tää 6-v uhmakin ehtii laantua syksyyn mennessä..
 
Kirjottelinkin jo tonne toiseen ketjuun hieman esittelyä, mutta moikka tännekin kaikille! Meille siis olisi tulossa toinen lapsi, jos kaikki menee niinkuin toivoa saattaa. La olisi arviolta 24.11 ja ikäeroa muksuille tulisi sen 2,5v. Pääsääntöisesti olen vielä kotona, silloin tällöin olen käynyt töissä mutta poikaa ei ole vielä tarhaan tarvinnut laittaa. Ja hyvä niin, en olisi siihen vielä itse valmis.. :D

Kyllä sitä on miettinyt, että miten sitä jaksaa kahden kanssa, se vauva vie niin paljon aikaa ja energiaa, mutta eiköhän sitä jollain höyryillä siitäkin selviä :) Esikoisen kanssa se ensimmäisten kuukausien väsymys oli jotain niin lamauttavaa että sitä kyllä pelkään. Oli nukkumisogelmia itselläni, ja olinkin jalka jo puoliksi pöpilän oven välissä.. Huh. Mutta uskon ja toivon, että osaan varautua ja toimia eri tavalla toisen lapsen kohdalla. On tämä ollut niin toivottu juttu, että olen ihan onneni kukkuloilla ja tekisi mieli kailottaa uutinen kaikille! Mutta niinkuin esikoisenkin kanssa, pelko on suuri että jokin menee vielä pieleen.. Mutta toivotaan parasta!

Väsymys ja pahoinvointi aamupäivisin on melkoista, ja kiitänkin onneani, että saan olla kotona vessan läheisyydessä eikä tarvitse yrittää tsempata töissä. Vielä en ole joutunut pönttöä halailemaan, mutta jos on olo samanlainen kun ensimmäisen kanssa niin kyllä sekin on vielä edessä.. Mitenkäs muut siellä voivat? :)
 
Takaisin
Top