Kahden kulttuurin perheet?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja blinga
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
blinga

blinga

Satasella mukana keskusteluissa
Yritin etsiä, mutten ainakaan löytänyt tästä aiheesta ketjua.. Uteliaana kyselen kahden kulttuurin perheiden perään siis.
Mun mieheni on Bangladeshista, ja ensimmäistä lasta odotetaan. Yhteisenä kielenä meillä on Englanti, mutta tarkoitus olisi sitten aikoinaan puhua kumpikin lapselle sitä omaa äidinkieltä tietty.
Kaikenlaista pientä kulttuurien törmäystä tässä esiin välillä tullut, mutta ei mitään kovin suurta kuitenkaan.
 
Juu, meillä on kanssa kaksikulttuurinen perhe. Tai siis tulee olemaan, jahka toi vauva syntyy [:)] Mies Nigeriasta ja minä Suomesta, yhteinen kieli englanti ja molemmat aikoo puhua omaa kieltään lapselle. Eli oon henkisesti varautunu siihen, että lapsi oppii puhumaan myöhemmin kun yksikielisessä perheessä. Pelisäännöt pitää tehdä lapselle selväks pienestä pitäen, ja ollaan miehen kanssa todella samoilla linjoilla siinä miten lapsi kasvatetaan ja millaset rajat tulee olemaan [:)]
 
taidanpa itsekkin ilmottautua. täällä mies on kotoisin afrikasta. ja toinen tulossa. toki kulttuuri eroja on tullut jo vastaan ja varmasti tulee myöhemminkin.kovasti on yritetty sopimaan keskenään kuinka kasvatetaan ja toki on paljon samalaisia näkemyksiä mutta myös erilaisuuksia. yhteinen kieli on kans englanti ja opetetaa omat kielemme lapsillemme. mieskin opettelee suomea.
 
Moi!

No me ei periaatteessa olla monikulttuurisia, vaikka eri maista ollaankin. Kuitenkin ihan eurooppalaisia molemmat, vaikka olen mä kultturierojakin kyllä havainnut. Minä siis Suomesta (ai jaa... [;)]) ja mies on hollantilais-ranskalainen. Niin, ja asutaan täällä Hollannissa.

Kovasti yritetään puhua pojalle molemmat omia kieliämme, mutta välillä huomaa, että varsinkin miehellä meinaa siihen englantiin lipsahtaa tuo pojallekin puhuminen, kun se on meillä kotikielenä. Neuvolan mukaan pitäisi kuitenkin sinnikkäästi jatkaa sitä oman kielen puhumista, ja olen kyllä samaa mieltä. On se mun mielestä paras kuitenkin opettaa lapselle se oma vahvin kieli. Mulla tuo onnistuu paremmin, kun hengailen lapsen kanssa päivät kotosalla, ja silloin on suomi aina kielen päällä ensimmäisenä.
 
Ailime, no onhan teidänkin perheenne kaksi-/monikulttuurinen! Mielestäni kulttuurierot tulevat selvästi esiin jo vaikka Suomen ja Ruotsin välillä, tosin eivät niin merkittävästi kuin vaikkapa Suomen ja Afrikan välillä.

Mutta oikeastaan jokaisen kotona on oma kulttuurinsa ja parisuhde on aina kahden kulttuurin kohtaamista. Vaikka pariskunta olis ihan suomalainenkin, molempien kasvatukset ovat voineet olla ihan erilaiset.

Mun mies on Marokosta. Aluksi ajattelin kamalasti kulttuurieroja, pistin kaikki erot kulttuurien piikkiin. Nykyään osaan jo pohtia enemmän ihan vain niitä perhekohtaisia kasvatuseroja ja myös sitä, mikä merkitys on sillä, monesko lapsi on sisaruskatraassa. Ja kun puhutaan köyhemmistä maista, myös perheen taloudella ja sosioekonomisella statuksella voi olla vaikutusta siihen, millainen ihmisestä kasvaa.

Tunnen muitakin marokkolaisia ja heidän perheitään ja tiedän, että samassa maassa ja samassa kaupungissakin voi kasvaa ja kasvattaa hyvin erilailla lapsia. Oli esim. aika valaisevaa tajuta, että toisissa marokkolaisperheissä saattavat rumat sanat ja välillä tavaratkin lennellä, vaikka mieheni perheessä niin ei tehdäkään. Heillä ratkaistaan asiat eri tavalla - usein vaikenemalla ikävistä asioista, mikä heijastuu myös mieheni toimintaan. Itse olen enemmän niitä tavaroiden heittelijöitä...

Nykyään kun pohdin mahdollisia tulevia ristiriitoja minun ja mieheni välillä, mitä tulee lasten kasvatukseen, en enää mieti mieheni kotimaan kulttuuria, vaan juuri hänen perhettään: millainen hänen lapsuutensa on ollut juuri hänen perheessään, eli millaisia hänen vanhempansa ovat olleet kasvattajana, mikä vaikutus on ollut hänen sisaruksillaan ja niin edelleen. Eikä tietenkään luonnetta ja temperamenttiakaan voi unohtaa!

Ai niin, ja meillä on kotikielenä suomi, sillä mies puhuu sitä sujuvasti. Hän on asunut maassa jo liki 20 vuotta, joten tämä valinta tuntuu luonnolliselta. Toivon kyllä kovasti, että hän puhuisi lapselleen omaa äidinkieltään, koska enemmin tai myöhemmin siitä on kuitenkin etua.
 
Täällä vähän Ailimen kanssa samanlainen tilanne. Minä olen siis suomalainen ja mies englantilainen. Ja kyllähän niitä kulttuurieroja löytyy vaikka molemmat ihan eurooppalaisia ollaankin. Lastenkasvatuksen suhteen ollaan kuitenkin molemmat hyvin samoilla linjoilla ja muutenkin kaiken tärkeän suhteen, eihän tämä meidän suhde muuten niin hyvin toimisikaan. Alkuun kaikki erilainen, tavat ja perinteet, oli hyvin mielenkiintoisia, sitten jossain vaiheessa ne vähän hämmästyttikin ja olikin outoa juhlia esim. jouluna ilman sitä perinteistä kinkkua. Mutta nyt nämä kaikki erilaisuudet on oppinut ymmärtämään vahvuutena ja piristyksenä. Ja nimenomaan positiivisena asiana parisuhteessa, kunhan perusta siis on samalla tasolla ja suhde toimii. Vaavi on vielä masussa, mutta se on selvä, että aikanaan molemmat tulemme puhumaan vauvan kanssa sitten omaa kieltämme. Uskon vakaasti että se on vauvalle etu ja rikkaus hallita kaksi kieltä niin hyvin. Ja varmasti helpottaa kielten opiskelua sitten myöhemminkin. 
 
Heipsis! En oikeastaan liity tähän ketjuun millään tavalla, kun minä ja mieheni ollaan molemmat suomalaisia ja asutaankin ihan Suomessa. Mutta aihe on niin mielenkiintoinen, että on ihan pakko esittää kysymys:
Kun sanotte, että lapsestanne tulee kaksikielisiä, eli tulee oppimaan sekä isän että äidin kielen, niin eikös lapsesta joka tapauksessa tule kolmikielinen, jos vanhempien keskeinen kommunikointikieli on englanti? Oon varmaan hölmö mutta tämä alkoi askarruttaa [:D]
Muistan kun asuin vielä vanhempieni nurkissa, asui naapurissamme perhe jonka äiti oli saamelainen (eli puhui sekä suomea että saamea) ja isästä en ole aivan varma, mutta luulisin että Nigeriasta oli hän kotoisin ja heidän pikku poikansa puhui viisivuotiaana sujuvasti suomea, saamea, englantia ja hänen isänsä kieltä. Itse asiassa tästä Ailù -pojasta on joskus tullut ohjelma televisiostakin, dokumentti jossa kerrottiin näin monikielisestä lapsesta. Olen teille hiukan jopa kateellinen, minustakin on upea lahja lapselle opettaa monta kieltä ihan vauvasta asti!
 
moikka!

mä en ehkä ihan tähän ketjuun kuulu mutta läheltä liippaa kuitenkin. me ollaan molemmat suomalaisia mutta minä vahvasti ruotsinkielisestä perheestä. ongelmia tuottaa siis tämä ruotsin kieli, joka ei mieheltäni suju. toki me yritetään kaikkemme, jotta myös mun perheen kesken puhuttaisiin suomea, jotta myös mieheni ymmärtäisi, mutta se on aika hankalaa. kun on koko ikänsä puhunut perheensä kanssa yhtä kieltä on todella vaikeaa yhtäkkiä puhuakin heille toista kieltä. itse olen ihan "suomalaistunut" ja puhunkin sujuvampaa suomea kuin ruotsia niin se kieli on kuitenkin siellä juurissa niin vahvana, että on vaikea esim äidin kanssa puhua suomea. se tuntuu teeskentelyltä. mutta mieheni ei oikein ymmärrä tätä, että miten meidän on niin vaikea puhua suomea kun kerta sitä osaamme.
minä aijon puhua lapsillemme ruotsia ja haluan heidät myös ruotsinkieliseen kouluun. vähän pelottaa miten meillä sitten sujuu kun mies oikeasti on perheemme ainoa, joka ei puhu ruotsia. ehkä hän sitten opettelee, niin kuin on väittänyt....
 
Tulitikku, mulla on lapsena ollu kavereina sisarukset, jotka puhu sujuvasti suomea ja ruotsia vanhempiensa kanssa siten, että puhuivat muistaakseni isälleen ruotsia ja äidilleen suomea. Vanhemmat kyllä molemmat osasivat kumpaakin kieltä, mutta jos tytöt yrittivät puhua esim. isälleen suomea niin isä kivenkovaan väitti ettei ymmärrä sanaakaan suomea ja pitää puhua ruotsia (siitäkin huolimatta että vanhempien yhteinen kieli oli suomi). Hyvin ne tytöt oppi puhumaan toista kieltä toiselle aina tilanteen mukaan [:)] Voithan sä korostaa vielä sekä omille vanhemmilles että appivanhemmilles, että puhuvat vain omaa kieltään lapsellenne. Selkeyttää varmaan sekin jonkin verran.

Eli minun lapsestani tulee oikeastaan kolme kielinen, kun mä puhun lapselle suomea, mies omaa kieltään ja yhteinen kieli on englanti. 
 
tulitikku, mulla itselläni on ruotsinkielinen isä ja suomenkielinen äiti, mutta valitettavasti meidän perheessä puhuttiin vain ja ainoastaan suomea, eli en oppinut sitä isän kieltä sitä kautta. Harmittaa vieläkin joskus, koska olisi ollut hienoa oppia se toinen kotimainen sitä kautta, kun se olisi luonnollisesti vielä tapahtunut.

Yppy, ihan samaa mieltä sun kanssas, samasta maasta ja jopa kaupungista voi tosiaan tulla hyvinkin erilaisia ihmisiä, ihan niin kuin täällä Suomessakin. Esim. uskontoon suhtautuminen voi olla hyvinkin erilaista, on tullut vastaan erittäin uskonnollisia bangladeshilaisia ja sitten on heitä, joiden elämään uskonto (meidän tapauksessa siis Islam) ei vaikuta juuri lainkaan, vietetään ehkä ne suurimmat juhlat mutta ei esim. rukoilla.
Mun mieheni on sieltä jostain välimaastosta, ei rukoile päivittäin, mutta puhuu usein kuitenkin uskostaan tavalla tai toisella ja on meillä munkin kääntymisestä ja mahdollisesta huivin käytöstä puhuttu aika lailla.. hän kun sitä haluaisi. Nyt varsinkin kun lapsi on tulossa, sitä miettii enemmän, että olishan se hyvä olla se yhteinen uskonto.
Mutta kulttuurierot tulee kyllä esiin aina välillä, naisten ja miesten roolit on jotenkin paljon jäykemmin rajatut kuin meillä. Mistä asioista voi puhua ääneen ja mistä ei, kaikenlaiset intiimit asiat ainakin saa mun miehen sulkemaan korvansa.. ja niiden piikkiin menee nyt esim. tämä raskaus, siitä ei hirveästi keskustella, kun se on jotenkin naisten asia vaan.
 
purri, blinga, vaikka en itse ole "perinteinen" suomenruotsalainen (jos näin edes saa yleistää [:)]) olen iloinen siitä että osaan puhua molempia kotimaisia ja minulle on erittäin tärkeää se, että lapseni tulevat oppimaan ruotsin kielen. se jää helposti oppimatta jos siihen ei panosta. (serkkuni eivät puhu ruotsia koska kävivät suomenkielisen koulun). meille puhuttiin aina ruotsia kotona, myös äitini joka on syntyjään ihan supisuomalainen. opittiin veljeni kanssa puhumaan suomea pihalla sekä tietenkin koulussa. vaikka nykyään puhun enemmän suomea (ajattelen ja uneksin myös nykyään suomeksi) niin mulle on aina ollut selvää, että tulen puhumaan kotona ruotsia lapsille. kuten myös meidän koirallemme [:D]
ongelma onkin siinä, että mies ei ymmärrä ja tuntee olonsa ulkopuoliseksi. ehkä olen itsekäs mutta musta mulla on oikeus puhua ja opettaa lapsilleni mun äidinkieltä mieheni tunteista välittämättä! kyllä hän reippaasti komentaa koiraa ruotsiksi, ja luulenkin että hän ymmärtää enemmän kuin antaa ymmärtää [:D]
 
blinga, meillä on sinänsä sama meneillään ton uskonto asian kanssa, että mä en ole kovin uskonnollinen, mutta mies on sitten munkin puolesta. Tosin molemmat ollaan kristittyjä, et samat "perusarvot" on ikäänkuin molemmilla.. Tai mikskä sitä pitäis kutsua [:D] Ollaan tultu siihen tulokseen, että mies opettaa oman uskonsa lapsellemme, vaikka lapsi tullaankin kastamaan mun uskooni, koska Suomessa asutaan. Miehen uskonto on siis jotain katolilaisen uskon ja luterilaisen sekamelskaa mistä hullukaan ei ota selkoa kumpaa se oikeasti on. Ja on siihen todennäköisesti vaikuttanut anglikaaninen kirkkokin, koska Nigeria oli Ison-Britannian siirtomaa aikoinaan.

Mulle on mies todennut, että mut on kasvatettu sillä tavalla, että hänellä ei ole mitään valittamista, jos kasvatan omat lapseni samaan tyyliin. Eli kunniottamaan vanhempiaan ja käyttämään omaa järkeä, kysymään jos ei jotain ymmärrä ja kiellot selitetään miksei jotain saa tehdä tai miksei johonkin saa koskea. Ne kannattaa käydä läpi jo ennen kun lapsi syntyy ja viimeistään ennen ku lapsi alkaa liikkumaan ympäriinsä. Meillä esim. molemmat ollaan sitä mieltä, että lapsella ei ole mitään oikeutta leikkiä meidän kännyköillä, joten ne tullaan ehdottomasti kieltämään. Lapsella on sitten omat lelunsa.
 
Purri, joo ihan totta, että tässä joutuu pohtimaan näitä uskonasioita vähän eri lailla kuin ennen.. Mä en ole kirkkoon kuulunut kohta 18 vuoteen (hui kun kuulostaa pitkältä ajalta...), mutta oon sitten etsinyt sitä itselle sopivaa uskontoa jotakuinkin siitä pitäen. Olin pari vuotta mormoni-kirkossa silloin 18 v alkaen, mutta se ei sitten loppujen lopuksi omaan mentaliteettiin sopinut. Islamista oon ollut kiinnostunut pitkään myös, mutta se viimeinen askel jäänyt ottamatta toistaiseksi. Periaatteessa paljon ei vaadi varsinainen "kääntyminen", mutta mieluummin sen tekis sitten, kun asia on todella uskon asia, eikä vaan toisen mieliksi.. Joka tapauksessa eletään jo aika lailla miehen uskonnon mukaan, eli noudatetaan näitä kieltoja/ sääntöjä ruoan suhteen esimerkiksi.

Lasten kasvatuksen suhteen ollaan aika samoilla linjoilla mekin, onneksi. Joissain asioissa näkemykset myös eroaa, esim. siinä miten poikien ja tyttöjen kohtelu on vielä vähän eri linjoilla miehen kotona.. siellä poikia helposti käsitellään vähän pehmeämmin kuin tyttöjä, voisi ehkä sanoa että hemmotellaan jollain tapaa.. Pojilla on selkeästi enemmän vapautta kuin tytöillä. No, aika näyttää miten sitten käytännössä toteutuu nämä näkemykset..
 
No, kyllä se tosiaan niin on, että jos kotona kolmea kieltä puhutaan, niin melkeinpä järjestään tulee lapsesta kolmikielinen. Meillä olis neljäntenä kielenä vielä miehen toinen äidinkieli, eli ranska, mutta se ollaan päätetty jättää pois, ettei poika hämmenny kielien myllerryksessä liikaa. Isoäitinsä kyllä puhuu Benjaminille ranskaa, mutta tuskin siitä kuitenkaan vahvaa kieltä tulee.

tulitikku, osaan ehkä aavistaa, miltä sinusta tuntuu puhua äitisi kanssa suomea. Minäkin puhun mieheni kanssa englantia, vaikka hollantikin sujuisi kyllä hyvin, ja puhunkin sitä esim. hänen perheensä kanssa. Mutta jotenkin tuntuu "väärältä" puhua hollantia hänen kanssaan, kun englanti on se kieli millä me aina ollaan kommunikoitu. No enpäs osannut kirjoittaa tätä nyt kovinkaan selvästi, pahoitteluni. [:D]

Yppy, tosiaan, kyllä niitä kulttuurierojakin on ihan eurooppalaistenkin kesken. Esim. mieheni äidin perheellä (ranskalaisia) on ihan erilaiset käsitykset lastenkasvatuksesta yms. kuin minulla. Onneksi meillä on kuitenkin miehen kanssa hyvinkin samantyyppiset maailmankatsomukset, joten näistä asioista ei meidän ainakaan tarvitse paljoa tapella. Mutta niin, mäkin olen enemmän sillä kannalla, että meidän erot on usein ihan perhekohtaisia, ja kasvatuksesta johtuvia, kuin rehellisesti kulttuurieroista johtuvia.
 
Minun mieheni on jenkki, joten on mahtava rikkaus saada perheeseen kaksi eri kulttuuria. Kiva ollut lukea teidän mielipiteitä. Minun mieheni osaa hyvin suomea, mutta tarkoituksena on, että hän puhuu lapselle englantia. Meillä on ollut suunnitelmissa muuttaa jenkkeihin, joten englanti tulee siellä sitten hyvin. Minulla onkin suuri vastuuu nyt opettaa lapselle suomalaisista juurista ja omasta alkuperästä.
 
Sista, meilläkin on keskusteltu miehen kotimaahan muuttamisesta jossain vaiheessa. Mies haluaisi, että lapsi viettäisi hänenkin maassaan ainakin jonkin aikaa, että oppisi tuntemaan sitä kulttuuria paremmin, ja tutustuisi hänen perheeseensä kunnolla. Kyllähän se aikamoinen muutos olisi näin pelkästään länsimaassa eläneelle, mutta varmasti myös hieno kokemus.. 
 
Tuleva kaksikulttuurinen perhe ilmoittautuu. Aviomieheni on thaimaalainen ja mina yllari yllari suomalainen. Keskenaan puhumme englantia, mutta valilla on englannin, thain ja suomenkielen sekamelskaa! [:D]

Lapsi syntyy elokuussa ja Thaimaassa asutaan varmaankin korkeintaan pari vuotta. Itse aion puhua lapselle suomea ja mies toki thaita.
Itse kuulun kirkkoon, mutten ole mitenkaan uskovainen. Mieheni on luonnollisesti buddhalainen, ja sen uskonnon me haluamme opettaa myos lapsellemme. Se on oikeastaan aika kiva uskonto [;)]

Kulttuurieroja on, ja paljon. Viela emme ole juurikaan puhuneet lapsen kasvatuksesta tai rajoista. Eikohan ne sitten sielta tule, kun lapsi syntyy. Mieheni on kovin lapsirakas, musta tuntuu, etta se varmaan lellii sen ihan piloille. Taidan siis olla mina se joka niita rajoja joutuu laittamaan seka lapselle etta miehelle. [:D]
 
Meillä mies tokaisi yks päivä, että yhtään vaippaa ei tule koskaan vaihtamaan, se on naisten hommaa.. Mä luulen kyllä, että pääsee isäparkakin niihin vaippahommiin.. [;)]
 
Mä oon miehelle todennu, että vauvan kylvetys on sitten hänen hommaansa. Ihan vain siks, että jos hän ei ole nähnyt että olen käynyt suihkussa, ni varmasti multa on tiedustelemassa illalla että "kävitkö suihkussa". Saapi olla ainaki itte sitten ihan varma, että vauva on kylvetetty niinkuin "pitää". Vaipoista ei olla vielä keskusteltu, mut eiköhän tuo vaihda niitä [:D]
 
Meillä mies vaihtaa niin vaipat kuin hoitaa kylvettämiset. ja seurustelee ja antaa ruokaa. eli meil mies tekee ainakin ihan samoja asioita lapsen kans mitä itsekkin. ei ole tullut mitään ei en tee. korkeintaan myöhemmin jos tyttö tulee niin ei sitten voi kuulema tehdä jtn. mutta unohdin nyt mitä se oli. [8|][X(]

ja mies haluaa kans opettaa pojalle oman maansa kielen, joten periaatteessa kolmikielinen vois pojastammekin tulla? ..

pääsiäisen iloja .
 
Takaisin
Top