En kärsi tällä hetkellä sekundäärisestä lapsettomuudesta, mutta kokemus tästä löytyy takataskusta. Ensimmäinen raskaus alkoi 8kk yrityksen jälkeen. Toista ollaan yritetty vajaa 2 vuotta, ja väliin mahtuu kaksi keskenmenoa. Tulin lopulta raskaaksi taas, mutta kyllä tässä on aikamoinen tunneskaala käyty läpi. Menetykset ja tyhjä syli varjostavat raskautta, lisäksi puolituttujen "teillä on jo yksi"-kommentit. Ei sitä tietenkään voi ymmärtää jos ei ole itse käynyt läpi samaa. Paljon ollaan käsitelty asiaa ja tunnetiloja liittyen asiaan, varmasti myös jatkossa tulee keskusteltua asiasta ja mietittyä tätä aikaa.
Kärsitkö sekundaarisesta lapsettomuudesta?
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Jiin3s
Puuhakas puhuja
Kaikki varmaan keskustelee siellä jossain salaisessa ryhmässä niin en tiedä lukeeko tätä kukaan. 18 Yritys kierto menossa. Neuvolassa ekaa kertaa käyty ja näytteenotossa kävin. Mies vielä käy antaa näytteensä. Ens kuussa lääkäri josta saadaan sitten vissiin se lähete lapsettomuus polille. En tiedä mihin ketjuun näitä kuuluu kirjoittaa kun sopivaa ei tunnu löytyvän kun on vaan noita ketjuja missä jo ollaan hoidoissa mutta ei keskustelu ketjuja niille keillä ei vielä hoitoja ole aloitettu eikä mitään ymmärrystä mitä nuo kummalliset kirjain yhdistelmät edes tarkoittaa. Sellainen yleinen lapsettomien keskustelu palsta on hakusessa missä voi jutella raskautumisen yrittämisestä. Olen kirjoittanut tuolla kuumeilu klubeissa missä vaihtuu joka kk porukka.
Täällä yksi
Mullakin alkaa olla ikää, joten toivo alkaa kohta hiipua toisesta omilla soluilla 
Aamutuulia
Satasella mukana keskusteluissa
Täälläkin yksi! Esikoinen (eri isän kanssa) tuli aivan yllärinä ja yrittämättä yhdestä ainoasta kerrasta kun ehkäisy petti. Toisen yritystä näin liki 10 vuotta vanhempana jatkunut nyt 1,5 v. ilman plussan haamuakaan, vaste ivf-hoitoihin ollut huono ja ellei viimeinen pas perjantaina tuo tulosta, aletaan harkita lahjasoluhoitoja. Tällä hetkellä musta tuntuu ihan käsittämättömältä että oon joskus tullut raskaaksi ihan tuosta noin vaan noin niinkuin "lääketieteen puolelta" tarkasteltuna. Toki esikoistakin edelsi 10 vuoden vauvakuume ja kipuilu asiasta kun en onnistunut löytämään kumppania, joka olisi halunnut kanssani lasta. Ennen yllärivauvaa olin harkitsemassa jo itsellistä äitiyttä. Ja hänen ollessaan pieni kuumeilin tosi kovasti toista ja yritin löytää kumppanuusvanhempaa. Siinä vaiheessa kun nykyisen miehen kanssa tavattiin oli ikää jo niin paljon, että olin tavallaan ehtinyt luovuttaa jo toisen lapsen haaveen suhteen ja aika pitkälle käsitellyt asian mutta niin vaan hänen lapsihaaveensa myötä toi unelma tuli kaivettua naftaliinista.
Nää kaikki hoidot ja yrittäminen ja toistuvat pettymykset, jotka nyt on kesken on ihan perseestä, mutta tavallaan kaikista raastavimmillaan koen että mun lapsettomuus oli silloin kun ei ollut sitä miestä eikä voinut edes yrittää. Nyt sentään voi tehdä jotain asian eteen ja on mies, jonka kanssa jakaa tää tuska ja yrittää yhdessä. Ja koen, että mulla on nyt parisuhteellisena lasta yrittävänä jotenkin ihmisten mielestä paljon enemmän "lupa" ja oikeutus surra lapsettomuutta kuin silloin kun olin yksin ja tää suru oli suurimmillaan.
Nää kaikki hoidot ja yrittäminen ja toistuvat pettymykset, jotka nyt on kesken on ihan perseestä, mutta tavallaan kaikista raastavimmillaan koen että mun lapsettomuus oli silloin kun ei ollut sitä miestä eikä voinut edes yrittää. Nyt sentään voi tehdä jotain asian eteen ja on mies, jonka kanssa jakaa tää tuska ja yrittää yhdessä. Ja koen, että mulla on nyt parisuhteellisena lasta yrittävänä jotenkin ihmisten mielestä paljon enemmän "lupa" ja oikeutus surra lapsettomuutta kuin silloin kun olin yksin ja tää suru oli suurimmillaan.
Betta
Satasella mukana keskusteluissa
Pystyn samaistuun tässä moneen kohtaan. Minulla on myös yksi lapsi ensimmäisestä suhteestani, hän jo teini-ikään ehtinyt. Ennen uutta suhdetta olin jo ehtinyt surra suurimmat surut toisen lapsen kaipuuseen liittyen. Olin melko lailla hyväksynyt etten ikinä toista saa.. Kunnes tapasin nykyisen mieheni.
Nyt sitten 1v yritystä takana ja hoidot käynnissä. Olen huomannut, että joka kuukausi petyn miehen puolesta enemmän kuin itseni. Minullahan on jo yksi lapsi, hänellä ei ennestään yhtään..