Kärsitkö sekundaarisesta lapsettomuudesta?

Jaan tänne omankin tarinani. En ole varma kuulunko edes tänne, mutta te saatte olla tuomareina.

Ensimmäinen lapsi syntynyt talvella 2014 noin vuoden yrittämisen tuloksena. Toinen tärppäsi heti tokasta kierrosta ja lapsilla ikäeroa 1v 2kk. Kuopus siis syntyi keväällä 2015. Sen jälkeen ero ja uusi parisuhde. Menimme viime syksynä nykyisen mieheni kanssa naimisiin, hänellä ei ole omia lapsia. Vauvalla on ollut lupa tulla jo reilun vuoden ajan ja kaksi viikkoa häiden jälkeen tulikin testiin plussa. Rv10 hujakoilla tuli ihan vähän rusehtavaa vuotoa ja pikkuhiljaa alkoi tulemaan päivittäin pyyhittäessä rusehtavaa väriä paperiin. Joulukuun alussa rv 11 menin sitten tk:n ja sain lähetteen sairaalaan jossa todettiin kkm. Sikiö vastasi rv6, sydän oli tuskin koskaan edes lyönyt. Lääkkeellinen tyhjennys, jonka jälkeen kuukautiset ovat olleet aivan sekaisin ja vuotoa on aina vähän milloin sattuu. Lääkäriin pitää jonottaa useampi kuukausi kun ei akuuttiajalle ole varsinaisesti tarvetta.

Miehellä varsinkin alkaa olemaan ajatus ettei lasta koskaan tulekaan. Itse olen yrittänyt olla optimistisempi, mutta nyt on kkm:sta kohta 8kk ja alkaa olemaan omakin usko koetuksella.
 
Itsellä ollut toiveissa toinen lapsi jo pitkään, mutta mies lämpeni asialle kunnolla vasta vuosi sitten jolloin aloitettiin myös yrittäminen. Ensimmäistä lasta tehtiin 1v 4kk johon mahtui yksi keskeytetty raskaus mukaan. Nyt viimeinen vuosi ollut pettymystä, kun ne menkat aina alkaakin. Oon myös huomannut olevani todella kateellinen ja ehkä katkerakin muille, joilla raskaus onnistuu tuosta vaan ja saavat pienellä ikäerolla lapset. Meillä tuleekin yli 3v ikäero lapsille jos toista edes koskaan saadaan..

Oon myös miettinyt et lähtis tutkimuksiin, mut se on meidän kaupungissa tehty todella hankalaksi jos haluaa kunnalliselle mennä.
 
Oliskohan paikallaan oma ketju toista lasta pidempään yrittäneille? Sellaista ei ole ainakaan omaan silmään sattunut täällä.
 
Enni sanoi:
Oliskohan paikallaan oma ketju toista lasta pidempään yrittäneille? Sellaista ei ole ainakaan omaan silmään sattunut täällä.
Click to expand...

Varmasti löytyy monia, jotka on yrittäneet toista lasta pidempään, joten mielestäni hyvä ajatus. :) Tee vain Enni rohkeasti sellainen teille pidempään yrittäneille. Itse en tähän joukkoon lukeudu, kun ei ole yritystä.

Tämähän on tosi henkilökohtaista, mikä satuttaa enemmän. Tietenkin se on noin periaatteessa surullisempaa, jos ei saa lapsia yhtään. Mutta itselläkin on tämä toisen lapsen kuumeilu riipinyt enemmän kuin sen ensimmäisen pitkä yritys. Nyt tiedän mistä jään paitsi ja vauvakuume on kovempi - ja kestänyt pidempään. Sallitaan joka tapauksessa vertaistuki ihan kaikille.
 
Minulle myös tämä toisen yritys on ollut rankempaa kuin ensimmäisen. Juurikin siksi, kun nyt tiedän mistä jään paitsi, jos en enempää lapsia saakaan. Ja kaikki vauvan vaatteet ja tavarat täällä kotona odottamassa yms. Ja nyt esikoisen kanssa on käytävä kaikissa lasten paikoissa, kerhoissa jne. jossa on raskaana olevia ja vauvoja, mitä lapsettomana pystyin välttelemään.

Olen muuten nyt ottanut asian tiimoilta yhteyttä neuvolaan, ensi viikolla on ensimmäinen käynti.
 
Eikö tämäkin ketju ole ihan toimiva sellaiseen jutusteluun?

Itse taas mietin että kun esikoista tehtiin, oli se ehkä minulle pahempi paikka kun olisin voinut jäädä kokonaan ilman lapsia. Mutta nyt toisaalta nyt asia ei koske enää vaan meitä vanhempia, vaan jatkuvasti mietin sitä että tänäänkin on päivä jolloin lapsellani ei ole sisarusta. Ei hän toki itse osaa asiaa surra, mutta kun tiedän mitä iloja sisarus antaa, kyllä se ajatus painaa.
 
En tiedä olemmeko primaaristi vai sekundaarisesti lapsettomia. Meillä on molemmilla edellisistä suhteista yksi lapsi, joten kai kumpikin olemme sekudaarisesti lapsettomia mutta yhdessä taas olemme primaaristi lapsettomia... vai miten tuon nyt ajattelisi?
 
Ompas ihana saada vähän vertaistukea, vaikka ikävä asia onkin. Meillä -16 syntynyt aivan ihana lapsi, joka tuli heti kun aloitettiin yrittäminen. Toista nyt kohta vuoden yritetty (ja toivottu pitempään, mutta terveyssyistä ei voitu heti alkaa yrittämään.) Jotenkin en ajatellut edes vaihtoehtoa että toista ei sitten alkaisi kuulumaankaan.

Tänään jälleen suuri pettymys kun kuukautiset alkoi. Ikää mulla jo reilusti 30 päälle, joten tiedän että kello tikittää. Toisen lapsen kaipuu on kova ja vauvoja ja vauva uutisia on joka paikassa. Kaapit on täynnä vauvan vaatteita odottamassa seuraavaa/seuraavia. Googlen raskaus mainokset ei auta asiaa. Onneksi toivoa on. Lapsettomuus tutkimukset on meillä aluillaan.

Tsemppiä kaikille. Ei olla yksin. :Heartred
 
Tsemppiä Annie#! Omalla kohdallani juuri tuo oli pahin vaihe kun oli vauvakuume, mutta ei voinut edes yrittää. Harmillista ettei sitten plussaa tullut teille yhtä helposti kuin esikoisen kohdalla. Toivottavasti saatte pian toisen tavalla tai toisella. :)
 
Hei kaikille. Meillä tilanne, että toista lasta ei kuulu. Esikoinen sai alkunsa helposti. Sen jälkeen mulla on todettu PCOS enkä ovuloi kuin harvakseltaan. Tieto lisää tuskaa, niin on tullut stressattuakin lapsensaantia enemmän kuin esikoisen kohdalla jolloin ei tiennyt että voisi olla ongelmia. Terolut oli mulla kesällä käytössä 3kk, mutta ei auttanut. Äskettäin aloitettiin metformiinilääkitys. Meillä alkoi myös lapsettomuustutkimukset ja tällä hetkellä jännitetään löytyykö muuta syytä kuin tuo PCOS. Ollaan vuosi yritetty ja hiljalleen alkaa toivo mennä ja pettymykset ottaa koville kun raskaustesti ei näytä positiivista.. Vauvakuume on kova. Myöskin ristiriitaisia tunteita ollut siitä kun yksi lapsi on ennestään että mitä voi tuntea ja miten näyttää tunteita. :sorry: Lähipiirissä on tullut tänä vuonna paljon vauvauutisia ja heidän puolestaan olen onnellinen, mutta omia pettymyksiä vaikea puhua kellekään. En tiedä osaanko pukea ajatuksiani sanoiksi, mutta mieluusti jaan tunteitani muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
 
Täälläkin tänään taas tyhjää liuskaa tuijoteltu. Sen kunniaksi eilen kolahti postilaatikosta kutsu ensi käynnille.

Meillä ei ensimmäinenkään tullut helposti, että en mä sitä odottanut tästä toisestakaan (paitsi naiivisti ihan aluksi). Mutta tähän toisen yritykseen liittyy myös todella runsaita vuotohäiriöitä, jotka varmasti vaikeuttavat vaikeaa tilannetta ennestään.

Mutta minkäs teet, muuta kun koitat elää siivosti, syödä vitamiinit ja toivoa ihmettä. Raskaus uutisia tulee ja menee, harvemmin tuntuvat itsellä missään. En ole ikinä ollut kovin kateellista sorttia, ystävienkin kanssa koen voivani puhua tästä asiasta, onneksi.

Tsemppiä hoitoihin, toivottavasti pikku nyytti tarttuu matkaan, ennemmin tai myöhemmin.
 
Tsemppiä hoitoihin ja pikaista plussaa niiden kautta jos ei muuten Anniii ja Nipanderi!

Annnii, kaikki tunteet on sallittuja. Ei se että on jo yksi lapsi poista surua siitä ettei toista meinaa tulla. Kaikki ei sitä ehkä ymmärrä ja voivat vähätellä että sinullahan on jo yksi, nauti siitä. Mutta täällä saa kaikista tunteista puhua. :Heartred

Itse melkein oletan että toinen ei tule helposti, kun ei ensimmäinenkään tullut. Ehkä pettymys on tällä ajattelulla hieman pienempi tai sitten vain murehdin suotta etukäteen.
 
Kiitos tsempeistä ja samaa myöskin teille ❤

Mulla meni niin että alkuun odotin liiankin innolla raskauden alkavan heti, sitten alkoi kova stressaaminen siitä ettei heti alkanutkaan. :sorry:Syksyn osasin ottaa vähän rennommin ja keskittyä muihin juttuihin. Nyt taas huomaan että stressi on vähän palannut kun lapsettomuustutkimukset alkoi.. tai ehkä se on vain jännitystä? pitäisi kuitenkin ajatella niin että asiat ovat kuitenkin etenemässä.
 
Minulla meni niin päin, että sttessasin ekaa lasta yrittäessä alusta saakka. Minulla on nuorena poistettu toinen munanjohdin, joten sellainen pieni pelko lapsettomuudesta oli olemassa vaikka lääkäri silloin vakuutteli kun, että ei hätää. No, silloin tuli plus yk5 joka meni heti kesken ja sitten pysyvä plussa yk7.

No koska eka tuli sitten ihan normaalin yritysajan puitteissa, ajattelin että olen pelännyt ihan turhaan. Toista lähdettiin yrittämään paljon optimistisemmin. Ja näin nyt sitten kävi, ettei yhtään haamuakaan ole reilussa vuodessa tullut. Tässä on nyt sitten ehditty huolestua, sitten hoitojen ensi käynnin tienoilla muuttua taas optimistisemmaksi (vikaa ei löydetty ja lääkäri arveli että ehditään raskautua ennen hoitojen alkua) ja nyt on sitten lähes luovuttu toivosta luomu plussaan. Tammikuussa tehdään eka inssi ja nyt on sellainen olo, että sitä tässä enemmän odotellaan enkä osaa edes ajatella että tässä ehtisi enää plussaa tulla ennen sitä.

Huoh! Tsempit kaikille täällä! On tämä rankkaa vaikka yksi lapsi jo onkin.
 
Ensimmäinen lapsi sai alkunsa pillereiden "läpi" täysin vahingossa. Oltiin tunnettu isän kanssa vasta muutama kuukausi joten jälkikasvu ei todellakaan ollut suunnitelmissa. Vauva meille silti tuli, kaikeksi onneksi. Päätettiin, että toinenkin saa tulla heti perään. Kolme vuotta myöhemmin olin tähystysleikkauksessa kun piti poistaa kohdusta myooma ja muutenkin tutkia onko kaikki ok kun toista lasta ei kuulu. Myoomaa ei poistettu, sillä olinkin raskaana. Tyttö syntyi.
Tuli ero ja uusi, lapseton puoliso. Hyvin pian päätettiin, että yhteinen lapsi on tervetullut. 12 vuotta kului, ei sen kummemmin kylläkään yrittämällä yritetty mitään, tuli useita keskenmenoja ja muita kurjuuksia ja juuri kun oltiin jo päätetty että syksyllä menen "tukkimaan putket" kun on nuo hedelmälliset vuodet takuulla jo ohi niin kahta viivaa putkahti tikkuun. Eipä kumpikaan uskottu, että tästäkään mitään elävää meille syntyisi mutta niin vaan vatsassa potkii terveeksi todettu pieni mies, rv.27 ja risat.
Ehkä korona rauhoitti elämän tahtia niin paljon että tämä mahdollistui. En tiedä mutta onnella ja ilolla otamme vastaan mitä tulee.
 
Itse kärsin tällä hetkellä juuri sekundäärisestä lapsettomuudesta. Ja lisää "pökköä pesään" lyö neuvolan asenne asiaan.
 
Sain esikoisen vajaa 9 vuotta sitten. Ollaan nyt yritetty minun toista, mieheni ensimmäistä lasta saada alulle 16 kiertoa. 17 pärähti käyntiin.
 
Myös minä ilmoittaudun tähän sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsivien ryhmään. Paljon pelkotiloja liittyy tähän asiaan ja pelkään, että kaikki samat epäonnistumisen tunteet tulevat esille kuin ensimmäisellä kerralla, kun kävimme läpi pitkän hoitorumban, vaikka tilanne toki on täysin toinen, kun haaveemme toteutui ja lopulta saimme kaivatun lapsen. Tämä melkein haluaa estää aloittamasta uusia hoitoja.
 
Takaisin
Top