Jurputi jurputi

Sukey, ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Noi pientareet on tosi törkeen näköset kun kaikki ei paskoja kerää ja sit tosiaan vaunut ja kengät osuu siihen.

Mutta näin koiranomistajana voin sanoo, et tällä hetkellä menee niiiin hermo karvanlähtöön. Kämpän sais imuroida vähintään kahdesti päivässä, jos ei halua et poika ja ite on kokon ajan ihan karvassa. Oon kuitenki malttanu mieleni ja imuroinu vaan kerran -ja tietysti naapureiden iloks imuroin aamulla jo ennen kahdeksaa keskuspölynimurilla ja se meteli on suurempi pihalla:) Toki mä yritän harjata koiraamahd. usein ettei kaikki karvat oo sisällä, mut ei se hirveesti tunnu auttavan. Seuraava koira on satavarmasti sellanen, josta ei karva lähde. Kiitos!
 
Joo sama peli täällä, koko ajan on kaikki nurkat täynnä karvoja vaikka miten yrittäis imuroida/siivota. Se on iha sama onko karvanlähtöaika vai ei, karvoja on silti ihan *elvetisti... Vaikka Wilmalla on oma peitto minkä päällä se hengailee sikälimikäli sen päällä pysyy niin aina löytyy kakasta koiran karvoja emoticon  Mä luulen meiän seuraava koira saa pihalle aitauksen...
 
Hehe. Meidän vaunuista hajos pyörän kiinnitin/kannatin tai mikä ikinä onkaan. Onneksi olin vaan 50 metrin päässä kotiovesta, kun kolmipyöräisiä vaunuja ei ollut kiva työntää... Toivottavasti sen saa korjattua.

ps. koiranpaskat ärsyttää muakin ihan julmetusti. Jos ikinä hankin koiran niin kerään kyllä kaikki paskat pois. (tai luultavasti en, kun ei kukaan muukaan tee niin)
 

Koiran jätökset ärsyttää mua koiranomistajana ihan yhtä paljon kun koirattomiakin ihmisiä.

Meillä on 3 koiraa, ja jokaikinen p*ska on aina kerätty - ja silti naapurit asiakseen valittaa että kun kakkaa on meidän koirien takia joka paikka pullollaan. Mä avasin kakkapussini yhdelle tädille pari talvea sitten ja kysyin että marjojako rouva luulee minun niihin keräävän keskellä talvea. Ei ole tervehtinyt sen jälkeen.

Musta tuntuu että kun kiipeän sinne tien pientareelle keräämään omien jätöksiä pois, astun aina jonkun toisen jättämään p*skakasaan. Hiukan ottaa päähän. Varsinkin jos on ihan uudet uggin cardyt jalassa prkle.

 
Tiedättehän miten Aku Ankka piirretyissä Aku saa aina raivarit, pomppii ja huutaa "käkäkäääk!" ja näyttää että se repeää kiukkuunsa? Siltäpä minusta tuntuu. Soitin eilen ehkäisyneuvolaan kun pillerit loppui ja sanoin että haluan varata ajan keskustelemaan minun ehkäisyasioista kun nykyinen menetelmä ei käy. Puhelimeen vastasi sama matami jonka kanssa revin hermojani jo äitiysneuvolan kotikäynnillä ja myöhemmin lastenneuvolassa ("Miten sinä nyt sillee oot menny sektiohaavasi tulehduttamaan?" ja "Eikö ne siellä sairaalassa muka opettaneet navan puhdistusta").
 
Ensimmäisenä se eukko tivasi, että enkö tiedä että cerazettea käytettäessä voi olla välivuotoja. Vastasin, että kyllä tiedän, mutta vuodot ovat jatkuneet jo niin pitkään että alkaa hermot mennä. Sitten se alkoi jupista, että olisin voinut vaihtaa pillerit heti imetyksen loputtua jo ajat sitten. Vastasin että yritin olla kärsivällinen ja odottaa että vuodot loppuu. Kerroin myös, että olen miettinyt kierukkaakin yhtenä vaihtoehtona kun ei olla nyt lapsia lisää tekemässä, senkin ajatyksen se terkkari tyrmäsi heti. Siis minä niin inhoan sitä naista kun se aina on ensimmäisenä kuin yleinen syyttäjä eikä kuuntele loppuun mitä sanottavaa minulla on!! Eikö tuolla hemmetin arvauskeskuksessa ole muita terkkareita kun se ehkäisyneuvolan aika on juuri tuolle naiselle.. Kiva mennä sinne papa-kokeeseen yms kun en voi sietää sitä naista eikä se kuuntele minua.

Heh, meillä ei ole ollut koiraa kohta vuoteen ja vieläkin sen karvoja löytyy vaikka mistä! Suomen pystykorvalla kun on vielä vaaleaa ja toisesta päästä kiharaa karvaa että varmasti tarttuu ja näkyy joka paikassa.. Dessan kanssa olen samaa mieltä, jos meillekin joskus vielä tulee koira, siitä lähtee vähemmän karvaa kuin pystiksestä.

Kiitos, olen avautunut :D

 
Ei taid aolla oikeall alalla tuo täti. Tosi ärsyttävä tapaus.

Meiltä löytyy vieläkin koiran karvoja vaikka Wilman koiraa ei ole ollu kohta kolmeen vuoteen. Niistä ei pääse eroon ei sitte millään.
 
Nyt alkaa taas riittää... Ainakin 5 päivää olen ollu kotona ilman autoa ja mihinkä muualle ei pääse ku neidin kanssa lenkille. Alkaa pikkuhiljaa taas kuuppa sekoomaan, se on ihme jos ei se sekoa ennen ku pääsen töihin. Täytyy sanoo et nostan hattua yksinhuoltajille emoticon , ite on iha loppu ku isäntä aina töissä ja hoidan neitiä yksin lähes sen 24h vuorokaudessa. En kyl ihan ajatellu et tää olis näin rankkaa olla kotona... Ja älkää käsittäkö väärin, lastani rakastan yli kaiken ja onhan sen kanssa ihanaa viettää aikaa ja nähdä kehitystä mutta joskus olis ihan kiva päästä jonneki yksin ja joskus olis ihan kiva ku joku muukin hoitais neitiä. Olen avautunut, kiitos!
 
hebzu kyllä mäkin välillä haluan että mies hoitaa poikaa.. Välillä vaan ei jaksa. Vaikka minäkin yli kaiken rakastan lastani niin silti joskus vaan haluaa omaa aikaa. Eilen illalla  kävi näin, poika oli nukkunut eilen tosi huonosti ja illalla ei suostunut enää unille, mulla meni  hermot, en siis tehnyt kenellekkään mitään pahaa  vaan puhisin itsekseni ja miehelle sitten tokasin että nyt on sun vuoro, mä en jaksa! Se raukka lähti leipä suussa viemään poikaa vaunuajelulle et nukahti (mies oli just tullu pihalta hommista)... Kaikkee toi munkin mies joutuu kestämään mut joskus vaan tulee semmonen stoppi koko hommaan et oksat pois! Onneks  noita ei oo mullakaan tullu  kun kolme kertaa ja aina illalla. Päivällä tiedän että mies ei tuu auttamaan vaikka kuin hermot palais mut illalla on itsekin  jo niin väsy ettei vaan jaksa... Ja töihin en aio palata, rakastan olla pojan kanssa kotona. :)
 
Heini, repesin... leipä suussa...

Meillä on kyllä käyny samantyylisesti monesti iltapuurolla. Oon alottanu syöttämään, mut sit kun poika vaan kiukkuaa, on mulla menny täysin hermo. Oon jättäny touhun sikseen, lähteny tilanteesta istumaan sohvalle ja mies on kiltisti menny jatkamaan hommaa. Ei meidänkään tartte mitään superihmisiä olla, saadaan mekin joskus menettää hermomme. Ja näin käy etenki sillon kun on liian väsyny.
 
Joo Dessa jälkikäteen itseä hirvittää ja toisaalta taas naurattaa! Voi mies raukkaa todella.
Neuvolassa kysyttiin tuosta hermojen menettämisestä, joku yleinen tutkimus.. Kerroin että on tilanteita millon hermot palaa.. Sanoi että aivan normaalia ja näin on jokaisessa perheessä välillä. Myös sanoin että silloin oon vaan hiljaa ja menen  tosiaan johonkin sohvan nurkkaan mököttämään kiukut pois, neukku sanoi että tuo on hyvä juttu ettei alaa huutamaan tms.. lapsen nähden.. No ei mulla kävis kyllä mielessäkään. Miehellekin jos on jotain sanomista, pyrin sanomaan sen silloin kun poika ei ole lähellä, siis jos joutuu ääntä korottamaan, kyllä me muuten puhutaan kotona. ;D
 
Nyt en jaksa, en vaan jaksa. Mies on loukkaantunu fyysisesti ja tällä hetkellä toimintakyvytön pojan hoidon suhteen. Mun pitää koko ajan tehdä kaikki. Poika on nyt jotenki tosi kiinni mussa, pitää koko ajan olla sen kanssa lattialla. Tai sit se on mun sylissä... Ja muutenki kiukkua tuntuu olevan normaalia enempi. Ja hoitopöydällä puuhastelu taitaa kans olla ohi, enää ei poika pysy siinä mitenkään paikallaan. Ja sit nukkumaanmennessä ja etenki aamulla kun sikein uni alkaa olla ohi, poika on koko ajan kääntymässä mahalleen, tai jo mahallaan... Ja sit herätään ennen ku pitäis... Tämmöttiis tänään. Huoh!
 
Tsemppiä dessa. Turha se tietty on täältä toisesta päästä höpöttää et kyllä se siitä. Mut ku ei auta muu ku vaan jaksaa. Vanhemmuuden ihanuutta ;). Toivottavasti miehes paranee pian ja pääsee sun avuksi pojan hoitoon.
 
Juu Eemi, ei tosiaan ole oikealla alalla. Ja tuokin sektiohaavan tulehtuminen.. Se ei todellakaan ollut minun vika, että oli 30 astetta lämmintä ja leikkurissa haava laitettiin huonosti kiinni hakasilla. Hakasten poiston jälkeenhän haava aukesi vasemmasta reunasta ja tulehtui ja nyt minulla on n. 1cm syvä ja 3cm leveä kuoppa mahassa. Mutta tuo eukko oli kuin olisin tahallani tulehduttanut haavan. Tosi kiva kuulla tuommoista syyttämistä kun muutenkin oli mieli herkillä pojan syntymän jälkeen..

Jaksamisia Dessalle! Kurjaa että joudut ihan yksin tekemään kaiken :( Paistaa se aurinko vielä risukasaankin. Pikaista paranemista siipallesi ja jaksuja sinulle arjen pyörittämiseen!
 
No hei mun mies on iha terve mut joudun silti hoitamaan lapsen yksin et näillä mennään...emoticon
 
Kirjoitan kirjeen:

Rakas anoppini!
Ystävällisesti ilmoitamme sinulle näin kirjeitse että jättäisit meidän rauhaan tyhmiltä kommenteiltasi ja turhalta huolehtimiseltasi! Poikasi ja varsinkin minä, rakkaan pojanpoikasi ÄITI, olen erittäin kyllästynyt näihin sinun kommentteihisi.
Se eilisiltainen itkukohtaus pojanpojallasi  jonka kuulit vahingossa puhelimessa  johtui siitä kun pojanpoikasi oli kiukkuinen ja väsynyt eikä olisi leikeiltään malttanut syödä iltapuuroa. Myöskin hampaat voivat häntä nyt  vaivata. Joten älä viitsi epäilläkkään että emme huolehtisi lapsestamme ja hänen hyvinvoinnistaan, hänellä on kaikki erinomaisesti, rakastavat vanhemmat ja turvallinen koti.
Voit käydä meillä koska vaan katsomassa pojanpoikaasi kun aina valitat että on ikävä häntä, asut hänestä 1km päässä joten älä soittele pojallesi puheluita jossa kerrot ikävöiväsi "mummun poikaa" jos  et viitsi tulla häntä katsomaan, poikasikin alkaa olla kyllästynyt touhuusi.
Ihanaa että yrität auttaa myös sille että olisit vaikka joka päivä viemässä pojanpoikaasi ulos vaunuilla, mutta kun meillä on omiakin menoja  ja haluamme itsekin käydä poikamme kanssa ulkona, voit siis käydä yksinkin lenkillä ja tulla katsomaan häntä tänne meille. Kiitos kuitenkin avun tarjoamisesta, mutta toivon että minun ei tarvitsisi enää kymmentä kertaa asiasta mainita, koska toiset kymmenen olen jo varmasti sinulle sanonut.
Vielä tämän asian haluan sinulle kertoa, MINULLE joka on päivät kotona, voi soittaa kun on tulossa tänne, ÄLÄ soita pojallesi joka on töissä 7-15.30 arkena, ei hän raportoi minulle joka puheluasi jonka soitat. Ei ole kiva kun huomaan yhtäkkiä että hyppelehdit tuolla meidän olohuoneen ikkkunan takana, olisi kiva jos  soittaisit ennen tuloasi ja tullessasi soittaisit ovikelloa/koputtaisit oveen niinkuin muutkin vieraat tekevät.

Rakkaudella ja pelkällä hyvällä tavalla kiittäen
Pojanpoikasi ÄITI
 
Auts, tsemppiä Heini! 

Vaikka on kuinka läheisestä ihmisestä kyse, niin silti toivon itsekin, että ilmoitetaan ennen kuin tullaan, ei tarvitse ilmoittaa viikkoa etukäteen, mutta vartti riittää. Ja kun kännykällä toi ilmoittaminen on niin helppoa! 

Anopin ja miniän suhteessa tarvitaan kyllä hienovaraisuutta! Ja muutenkin vanhemmuus on herkkä asia! Nyt paremmin tajuaa kun on oma lapsi että miten herkillä sitä on joissain asioissa vanhemmuutensa kanssa! Siskoilta kyllä kestän kommentteja ja otan neuvoja vastaan, mutta oikeesti jos anoppi yhtään neuvois tai puuttuis niin olisin aika herkkänä. 

Toivottavasti viesti menee anopille perille ;) 
 
Kerrohan Heini sitten mitä anoppi tuumasi.. ;) Ei ihmekään jos palaa jo käämit tuollaiseen. Meille ei tule edes minun äiti ilmoittamatta etukäteen.

hebzu, minusta ei pitäisi väheksyä  Dessan jurputusta (sen kuvan viestistäsi sain). Varmasti väsyttää ja tuntuu rankalta jos mies on aiemmin osallistunut lapsen hoitoon eikä yhtäkkiä enää voikaan tehdä niin. Kyllä nakertaisi minuakin tuollainen tilanne.
 
Kiitti tsemppauksista! Toi oli taas yks niistä päivistä kun olin tosi poikki ja ei vaan enää millään jaksanu... Nyt menee jo paremmin kun mies on vähän paremmassa kunnossa ja pystyy jeesaamaan ees vähän. Eihän tuo normaalistikaan ehdi arkisin kuin pojan iltapuuron ja pesut tekemään(jos sitäkään) mut sekin pieni aina on auttanu mua jaksamaan. Kyllä tää tästä kun aurinko alkaa taas paistamaan ja kesä lähenee. Muuten, miks ihmeessä pitää vielä 2000-luvulla kääntää kelloja?!! Siitä ei kyllä oo kenellekään mitään hyötyä, ja etenki lapsiperheille vaan harmia...
 
No ei se kyllä mun mielestä ole väheksymistä jos vaan toteaa olevansa samanlaisessa tilanteessa. Ajattelin vaan ilmottaa että ei oo ainoo... Hyvä Että Dessan mies on nyt kuvioissa taas mukana.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top