Joulumassut, syyskuun höpinät

Apua ku te ootte ahkeria kirjottajia!! Ei meinaa mukana pysyä [:)]
 
Ailime: joo siis pelkkää tekstiiliä toi tuubi. Mut siinä on kovitettuja tekstiiliosia jotka tukee!
 
Pranametri: ai seksin määrä lisääntyny? hmp, eilen just käytiin keskustelu miehen kans et miksei me enää sekstailla
olleskaa. Viime kerrasta kuukausia. Kun mies ei tee alotetta, en tee minäkään.
Mulla ei oo halut palannu yhtään.... Mies jos on päällä niin masuun sattuu ja takaapäin ei pääse nauttimaan samanlai.¨
Sit ku limakalvot menee rikki vaikka käyttäis liukkaria ni ei paljon nappaa.
Mies kierrellen ja kaarrellen sano että pelkää et mua sattuu ja ku se tietää mun tuskat seksin jälkeen, siis nyt
raskauden aikana ni ei haluais satuttaa....
Mut täytyy nyt tsempata, eihän tässä ihan nunnaksi voi kääntyä [:o]
NIIIN ja kiitos tyttö-onnitteluista <3
 
Amppu: voi kauhee, ai maitoa tulee jo? Onkohan mulla jotenki vialliset tisut [:D]
Mulla vaan pari kertaa tullu semmosta tahmeeta ja kirkasta. Ehkä hyväkin nii ni ei tartte tuosta ahdistua....
Niin ja sf-mitta oli 2vk sitten 21cm ja nyt viime maanantaina vauvan paino oli 530g ultrassa.
Nii ja tisujen koosta. Mulla ollu aikasemmin DD ja joskus joutunu ostaa E-rintsikat. Kävin sitten erikoisliikkeessä kun ei noi "normirintsikat" tue enää yhtää. Mää olin iha järkyttyny ku uus koko on F!!! Rintoihin on tullu jo arpia, toivottavasti pienentyy reippaasti raskauden jälkeen [&o]
 
Oon toooosi masis kun mies ei vieläkään tunne liikkeitä tai potkuja vaikka ne näkyy jo ulospäin aina välissä!
Ehkä se ei vaan osaa niitä ettiä... siis ei tajua miltä tuntuu vaikka yritän kuinka selvittää!
Jotenki tuntuu et mies alkanu vähän muutenki perääntyy koko vauva-jutusta. Ei puhu siitä enää paljoa ja ahdistuu jos puhun, no
okei, puhun joka päivä! [&o]
Nyt se oli sitten kutsunu ystäviä saunomaan joilla kans lapsia eli tää tyttö joutuu kotoa evakkoon lauantaiksi mut jos se
yhtään helpottaa miehen oloa niin hyvä niin. Tartteehan mieskin vertaistukea, mulla on teidät! <3
 
"Ihana" yö taas takana. herään ja huomaan et pää ei käänny ja käsi ei nouse.
Oli hieman hankalaa suorittaa aamutoimet ja myöhästyin sitten töistäki. Sitä vissiin nukkuu jotenki huonossa asennossa
ton masun takia tms... mut nyt täytyy alkaa jumppaamaan tota niskaa.
Mukavaa päivää!
 
 
 
 
 
Tervehdys taas pitkästä aikaa! Tää on mahtavan aktiivinen ketju, käyn melkein joka päivä lukemassa viimeisimmät ja aina saa jotain uutta tietoa tai jos ei sitä, niin ainakin hyvän mielen. Kiitos siis kaikille teille, ootte tuki ja turva - erityisesti siltä tuntuu näin ulkomailla asuvalle!
 
Siihen liittyen tuli mieleen synnytysvalmennus. Synnytys kun alkaa kieltämättä pyöriä näin viikolla 22 + olevankin mielessä. Täällä ei käytännössä sellaista ole, saliin tosin pääsee koska tahansa ja myös omalääkärinsä kanssa (joka mulla tosin ehkä pian vaihtuu aiemmin kirjoittamieni keisarinleikkausjuttujen takia) ja nää mahdollisuudet aion kyllä käyttää. Mut sit jotenkin silti on orpo ja sellanen "lääkärikliininen" olo. Kun ei oo neuvolantätiä, ei oo varsinaisesti kätilöitäkään, ei siis sellaista henkistä tukea ja opastusta tulevaan. Toisaalta oon seurannu keskustelua Suomessa äitiysvalmennuksen siirtymisestä nettiin. Kävin kurkkaamassa Hyvinkään sairaalan tarjoaman opuksen ja täytyy kyllä sanoa, että jos ei sisäänmeno-oven sijaintia lasketa, niin en saanut sieltä mitään uutta infoa, aika pelkistetyltä opukselta vaikutti (jos kiinnostaa niin tämän sivun kautta saa ladattua ton pdf:n: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546,957,27795,27803,27837,27838,27870)
 
No mutta siis toisaalta tää helpottaa: Jos neuvola- ja opastusmaiden kärkipäässä Suomessa pitää pärjätä tällaisella materiaalilla synnytyksessä, niin kyllä minäkin pärjään täällä! Kysyn sitten vaan enemmän omatoimisesti, jo etukäteen lääkärillä käydessä. Se hyvä puoli täkäläisessä systeemissä on, että näet joka kerta saman lääkärin, joka on sitten synnytyksessäkin mukana. Siihen mennessä luulisi tulevan tutuksi, kun loppuvaiheessa käydään jo kerran viikossa lääkärin luona. Miten ootte te kokenu lähestyvän synnytysvalmennuksen? Ootteko menossa? Tai ehkä joku jo käynytkin? Tai ootteko kuullu etukäteen muilta sen merkityksestä? Opetetaankohan siellä esim. jotain hengitystekniikoita tms? Tosta ylle linkkaamastani opastuksesta kaikki sellanen puuttu kyllä tyystin...
 
No mutta sitten näihin arkisiin ruumiinkolotuksiin ja toimintoihin :) Mulla kanssa tulee vähän maitoa rinnoista, on tullu jo pari kuukautta. Tosin mulla enemmän sellasta töhnämäistä (yök) joka jää ja kuivuu usein nännin "sisälle". Olin ite aluks kans järkyttyny, tuli jotenkin liian aikasin ja koko ajatus jotenkin hassusti ällötti ja omat rinnat tuntu vierailta. Mut ajattelin, että siihen varmasti tottuu tässä matkan varrella. Mun rinnat muuten myös on kyllä kasvaneet, ainakin yhdellä kuppikoolla. Tuntuu raskailta ja että selällään tulee helposti kaulalle ja vaikee hengittää. Toivottavasti pienenee sitte tän kaiken jälkeen, ei oo kotoisa olo ku oon tottunu suht maltillisen kokoisiin rintoihin.
 
Mulla lähes ainoa kiusallinen vaiva tällä hetkellä on nivussärky. Päivällä ei vaivaa eikä kävellessäkään mutta aamuyöt on aina hankalia, kun alkaa särkeä ensin lonkkaa ja reittä ja joskus polveakin ja kun yritän liikkua niin kipu viiltää oikeaa nivusta. Olen yrittäny jumpata vähän ja venytellä mut ei kauheesti oo ollu apua. Onneks pääsen kuitenkin sängystä suht hyvin ylös ja kipu pysyttelee poissa päivisin. Onko muilla ollu vastaavaa?
 
Ai niin ja toinen juttu vielä, kroppa ei selvästi enää tykkää reippaista kävelyistä. Alavatsa alkaa "särkeä" viimeistään vartin jälkeen ja on pakko hidastaa. On ollut myös ensimmäisiä kovettumistuntemuksia, mutten oo kyllä varma, onko ne harjoitussupistuksia. Oon kuitenkin aina tällaisten oireiden tullessa köpötelly rauhallisemmin. Helposti hengästymistä tullu kanssa, mutta lieneekö vasta lisäpaino (lähemmäs 10 kiloa tullu mullekin) ku niitä aiheuttaa, ei niinkään keuhkojen tilan kaventuminen vielä. Vaikka on mulla kyllä aika iso maha, vielä ei oo otettu sf-mittoja mut kai ne niitä täälläkin harrastaa. Seuraava lääkäriaika reilun viikon päästä, sitä ennen testit ja sokerirasitus labrassa.
 
Tällasia tänne etelämpään, lämpöä riittää yhä lähemmäs 30 monina päivinä. Onneks en oo hirveesti kärsiny kuumasta, normaalistiki oon lämpöä rakastava ihminen. Mutta kyllä se kuumuuden sietokyky on selvästi alentunu, hakeutuu helpommin varjoon ja paikalla ollessaankin hikoilee ku pieni sika.
 
Tulipa taas käytettyä pari metriä palstatilaa - toivottavasti joku jaksaa lukee ja jos ei niin kirjottaminenkin on aina kivaa :)
 
Hyviä vointeja kanssapaisujat!!
 
No mööh, mä en saa noita sf-mittoja sun muita laitettua tänne, kun multa ei ole niitä otettu. Pitääkin kysäistä seuraavan kerran kätilön luona käydessä, että miksi täällä ei sellaisia mittoja oteta. No, miehen mukaan tuo kumpu on jo iso, joten eiköhän vauveli kasva ihan niinkuin pitääkin.

Mä muuten kävin vaa'alla tuossa toissapaivänä, ja kauhukseni huomasin että painan nyt vähän yli 90 kiloa! En ole ikinä, koskaan, kuunaan kullanvalkeana painanut näin paljon. Voi itku! [:(] Toivon että se paino ei enää kauheasti nousisi... Vähän pelkään kyllä että satasen yli mennään vielä. No, mulla on tosi hyvä dieettiohjelma tiedossa, joten enköhän mä sen sitten kohtalaisen nopeasti saa laskemaan kuitenkin (laihduin vuoden alussa ennen raskautumista 11 kiloa tuon ohjelman avulla). Eli siis maarinen, et ole ainoa jonka paino on noussut 12 kiloa! Minun painoni myös! Sokerit oli kyllä onneksi viimeksi mitattaessa kunnossa.

Amppu, kyllä mä kanssa aluks säikähdin tuota tissien vuotamista. Ihmettelin ekan kerran että mitä on tapahtunut, kun yöpaidan etumus oli ihan märkä... "Kivaa" kun se kovettuu vaatteisiin sellaisiksi koviksi läikiksi. En kuitenkaan aina jaksa yöksi laittaa suojuksia. Mulla ei ole omasta mielestäni rinnat paljoa kasvaneet, samat rintsikat käy ku ennenkin. Miehen mielestä ne on isommat kuin ennen, mutta taitaa raukka vaan haaveilla... [;)]

Diza: Kiitos infosta! Taidanpa ottaa susta mallia, ja tilata tuollaisen tuubin sitten! [:)]

Marianna: Hui, sä jotenkin herätit mut tuolla pdf:llä, mä en oo aikaisemmin jotenkin sen kummemmin miettinyt synnytystä. Tuota lueskellessa tuli mieleen, et niin, se synnytyshän on mulla itsellänikin jo tosi pian edessä! Alkoi jännittämään! [:)] Mulla on muuten sama vaiva kun sulla: jos kävelen huomaamattani liian nopeasti, noin 10-15 minuutin jälkeen alkaa vatsaa särkeä. Eilen huomasin tämän taas kun kävin kaupassa. Ja kauppakassin raahaaminen kotiin oli kyllä jo aika tuskallista, ja jouduin pysähtymään lepäämään todella monta kertaa. Meni kauppareissuun tunti, kun normaalisti käyn siellä puolessa tunnissa!

Eilen mulle soiteltiin sellaisesta järjestöstä, jonka kautta meille tulee synnytyksen jälkeen avustaja kotiin. Hän tulee juttelemaan järjestelyistä, ja muutenkin tutustumaan meihin ensi viikon tiistaina. Jännää! Tämä avustaja siis tulee opettamaan imetyksen ja vauvan hoidon muutenkin, ja hoitaa esimerkiksi kodin siivoamisen. Avustaja tulee 3-6 tunniksi per päivä noin viikon ajan. (Lisää infoa täältä, jos mun selitys kuulostaa omituiselta! [:D])

Mut jees, nyt mä jatkan taas pakkailua, ei kai nuo tavarat itsekeseen kaapeista laatikoihin pompi...

Ihanaa päivää ihanaisille!
 
Morjes

Marianna, minulla on noita tuon tuntuisia kipuja kanssa. Yritän välttää tekemistä joka aiheuttaa niitä, esim autolla ajaminen. Koita kestää! Meillä taitaa tuo valmennus olla ainakin aika köyhä. Luulisi hengitystekniikoista löytyvän tietoa jostain, ehkä jopa netistä? Tärkeintä kai on opetella rentoutumaan jo ennen synnytystä, että osaa rauhoittaa itsensä supistusten välillä sitten tositoimissa. Näin kokeneempi äiti minua neuvoi.

Tuik, kovasti sympatiaa tuosta töihin raahautumisesta. Itse kun saan nyt mennä ja olla omaan tahtiin, niin tuntuu ihan kauhealta kun toiset edelleen joutuvat käymään vaikka ei oikein jaksaisi. Jotkuthan mennä porskuttavat ongelmitta loppuun asti, ei meikäläinen. Te olette sitten päässeet kanssa vähillä investoinneilla tähän mennessä, hieno juttu, kyllä sitä rahaa saa jossain vaiheessa alkaa laittamaan lapsenkin tarpeisiin ihan riittävästi.

Me lähdimme tänään aamulla ajelemaan Tuuriin. On pitänyt jo  vuoden ajan käydä katsomassa sitäkin paikkaa ja nyt piti löytää minulle sadevaatteet, joten silläpä syyllä sitten. Ostettiin taas elokuvia ja sarjoja DVD:nä, se harrastus on kyllä pohjaton suo [:D] Mieheni on jo pitkään puhunut painonnostovälineistä ja tuumaillut ostaisiko vai ei. Nyt ostettiin tanko ja painoja yhteensä 80 kg alkuun. Jospa raskauden jälkeen itsekin uskaltautuisin kokeilemaan[8|] Sadevaatteet löytyivät kyllä, miesten osastolta. Naisille oli olemassa vain niitä tuulipukumaisia jotka kohta menettävät vedensietokykynsä. Pikkuisen lankoja tuli mukaan myös. Että selllainen päivä, automatka tuntuu vatsassa painon tunteena.

Maarinenko se oli 12 kg kasvanut jo? Niin minäkin, jos lähtöpainoksi otetaan pahoinvoinnin aikainen tipahtanut paino [:)] Eikä kyllä haittaa näillä painoindekseillä, onnekseni.

Saparo, miten lääkäri teki arvion vauvan koosta nyt ja ennusteesta syntymäpainoksi? Kiinnostaa itseäkin, vaikka en tiedä milloin se toinen neuvolalääkäri on edes. Meillä on vain kaksi kertaa raskauden aikana ellei ole mitään ongelmia.

Ensi viikon tiistaina on seuraava neuvola ja laitan sitten minäkin sitä sf-mittaa taas julki. Tuntuu että maha on tosiaan nyt kasvanut. Ruuan jälkeen vatsa tuntuu alkavan heti rintojen alta. No niin tässä tämänpäiväiset.

Iloista torstaita (huomenna alkaa 28. rv)
 
Marianna, mulla on ristiselkä vähän vaivannu kun on notkoselkä niin ostin semmoisen tukivyön alusvaateliikkeestä (sanon sitä maharintsikoiksi[:D]) ja se myyjä sanoi että sen pitäisi tukea niin selkää, mahaa kuin myös nivusia eli pitäisi auttaa myös siihen nivuskipuun. On ollu ainakin selkäkipuun hyvä, jaksaa hyvin päivän töissä olla.

Pranametri, täällä on 3 lääkäriä (kerrankin jotain hyvää[:)]) eli alussa, keskellä ja lopussa. Lääkäri katsoi vauvan ultralla ja siinä sai tehtyä tämän hetken kokoarvion (se on ilmeisesti aika tarkka kun tuloshan oli 973 g...) ja sitten laitto sen koon johonkin käppyrälle ja jos pysyy vaan siinä samalla käyrällä (oli keskikäyrällä) niin paino täysiaikaisena olis noin 3500 kg. En kyllä tosiaan tiiä että miten tarkkoja nuo voi olla mutta kaipa ainakin suuntaa antava kun niitä kerta tehdään.

Mites ootteko muut jo miettiny synnytystä? Minä oon jonkun verran miettiny, ei onneksi pelota. Äiti aina sanoo että sitä ei saa suunnitella liikaa ja EI todellakaan saa synnärille mennä minkään listan kanssa että mitä saa tehdä ja miten synnytyksen täytyy edetä kun ei ne koskaan mene käsikirjoituksen mukaan. Mutta itselläni on joitain ajatuksia synnytyksestä. Minua kiinnostaa kovasti ns.pehmeät kivun lievitysmuodot ensisijaisesti ja ainakin alussa eli vesi (suihkuna ja altaana), liike ja laulu. Olen harrastanut aina liikuntaa ja musiikkia, ja uskon että osaan aika hyvin kuunnella kroppaani ja pyrkiä sitä myös äänellä rentouttamaan. Synnytyshän koskee joka tapauksessa ihan valtavasti mutta toivoisin että kivun saisi pidettyä jotenkin kontrollissa ettei paniikki ja hysteria saisi valtaa. Ja se oisi tietty tärkeetä että saisi itsensä rennoksi jotta paikat pääsisi paremmin aukeamaan. Mutta myös lääkkeellinen kivunlievitys on tervetullut kun sen aika on eli en todellakaan halua olla mikään ns.sankariäiti joka synnytti ihan ilman kivunlievitystä. Mutta siis tilanteen mukaan kroppaa kuunnellen[:)] Todellisuudessa olen varmaan se hulluna kiroileva ja räyhäävä synnyttäjä joka vaatii epiduraalia jo ensiavussa[;)] Olen ensi viikolla menossa Rentoutta odotukseen ja synnytykseen musiikin avulla- kurssille ja odotan sitä innolla, siinä on mukana 7 odottavaa äitiä/paria ja kokoonnutaan joka toinen viikko. Toivotaan että kurssilta saisi hyviä eväitä.
 
Mullaki noussu paino sen 10 kiloa, ja kun en langanlaiha ole koskaan ollut ja on sitä diabetesta suvussa niin ens viikola menen sokerirasitustestiin...

Jalat väsyy kyllä 8 tunnin harkkapäivän päätteeksi mutta onneksi kultsi osti mulle tosi hyvän kokovartalotyynyn niin saa sillä muokattua nukkuma-asentoani sopivaksi! Suosittelen jos on selkä tai jalkavaivaa...

Ja nyt lepäämään!!
 
Nopeat kommentit ennen pyykin räpläämistä.
Koko päivä meni saamattomuuden kanssa tuskaillessa. Siivota piti, mutta kun otti kahdet päiväunet ja syödä mättäsi, niin siinähän se. Pika imurointi ja kylppäri kuosiin. Taidetaan paistaa iltanälkään makkarat takassa....

Onneksi tosiaan itsellä sellainen mäihä että ei tarvi töihin raahautua. Tsemppiä Tuik ja muut pimeisiin syysaamun lähtöihin. Aloitan äippälomankin varhennettuna sen maksimin 50 päivää. Muuten yritetään tehdään se mitä on pakko, että saa laardia leivälle ja bensaa autoon.

Pranametri, mun kura/sade housut löytyi rennosti Tarjoustalon miesten osastolta.Hemmetin hienot! Vihreät maastokuviot, vetoketjutaskut ja kaikki. Kyllä kelpaa mahaa hikoiluttaa metässä. Välikerrasto alle, sadetakin huppu päähän ja se on siinä.

Kenkä ongelma. Jalat illasta niin pölkyt ja kipeät että mikään ei mahdu, paitsi KUMISAAPPAAT. Asiaa ei helpota yhtään se, että loukkasin jalkapöydän muutama viikko sitten. Hiusmurtuma, jota olen sitte varvassandaaleissa pitänyt kypsänä.Potkinut sinne ja tänne ja kihissyt tuskissani. Typerää. Minä olin siis se joka vannoi kävelevänsa ikuisesti korkokengissä, synnyttämään asti. Se vannomisesta!!! Millä te muut saatte kengät jalkaan?

Hyvää yötä, pyykki kutsuu koneessa!
 
Heippis!

Hoi ulkomaanasukit, vaikka siellä ei sf-mittoja harrastettaiskaan, niin voitte silti vertailla omianne meihin! Meette selällenne makoilee, nostatte polvet koukkuun ja törkkäätte mittanauhan jonneki tohon häpykummun yläpään kohdille. Sit katotte, et paljon suunnilleen on navan/korkeimman kohdan huudeilla senttejä. Tällai saatte aikalailla yhtä tarkkaa tietoa ku meki neuvolasta ;) Tai sit voitte vertailla, et ku täällä joku teidän kanssa samoilla viikoilla oleva kertoo oman mittansa, niin voitte kattoa, et ootteko suunnilleen samoissa! Osallistavaa toimintaa! ;)

Tuik mun tomaattini on jumalattoman isoja ja kasvaa pensas korkeutta taas. Vaan vihreitä ovat, pirulaiset... nostin pari viikkoa sitten neljä isointa astiaan sisälle (siis tomaattia, en pensasta) mutta saman värisiä ne on. Voiko mulla vaan olla vihreä lajike?! Maistaa en oo uskaltanut... kohta tosiaan yön kylmyys tulee ja pilaa loputkin. Mut sainpa nuo "onnistumaan", muhkeiksi kasvamaan ja paljon hedelmää tekemään, vaikkei niistä syömäkypsiä tuliskaan! :D Taas on jotain todistettu itselle, hyvä minä!

Kipuja täälläkin, etenkin just aamuöisin. Kyljen kääntäminen vaatii ihan tuhottomasti energiaa, ja pirulainen, kun siihen sit aina herää sillain oikeesti! Ja joo, ei se nukahtaminen oo enää niin helppoa... Mun kävelyvauhdista on tullut muutenkin jo ihan mummoista, mutta onneks voimahapystyssä huohottaa tuolla kaupungillakin menemään ihan rauhassa. Vaan jos tän raskauden kuuluu tässä vaiheessa jo näkyä, niin kai se on loogista, että se tuntuukin! :)

Mä tossa tein "pikkuista" reissun tynkää eilisen ja tän päivän aikana. Starttasin Espoosta Helsingin kautta Kuopioon, aamulla ajettiin Kuopiosta sitten Joensuuhun ja sieltä palasin tossa hetki sitten himaan asti Espooseen. Voin kertoa, ettei junamatkustaminen oo enää kovin kivaa, kun ei saa asentoa ja ne vessat nyt vaan on ällöt... Kävin meidän muilla kampuksilla kertomassa opiskelijakunnasta, ja siinä yleisölle puhuessa huomasin myös inhottavan asian; mä en enää saa henkeä! Nolotti eilen myöntää, että joo, on tässä raskaus vienyt hengittämiskyvyt ja kuuluvasti puhuminen tuotti suuria ongelmia! Tänään onneksi oli sitten puhumassa myös yksi toinen (kuukauden päästä synnyttävä) raskaana oleva nainen, jonka kanssa ennen tilaisuuden alkua naurettiin tätä uutta ilmiötä! Aina oon ollu hyvä puhuu ihmisten eessä, mut nyt tuntu, et jännittää ihan pirusti ku ei henkilään kulje :D

Synnytyksestä, uudessa Kaksplussassa oli jotain juttua siellä vauva-osiossa. Yhtäkkiä tajusin, etten oo miehen kanssa ees sopinut, että se ihan oikeesti on mun mukana synnärillä! Ja koska hommaanhan saattaa kulua aikaa vuorokausi-parikin, niin kai mieskin on tän käsittänyt! Ilman miestäni mä en selviä, en millään. Miehen (ja hyvien kipulääkkeiden! :D) kanssa selviän kyllä vaikka mistä :)

Nyt vähän iltapalaa nassuun ja samalla lueskelen vielä noiden muiden viestiketjujen jutut. Sit unille, että jaksaa huomenna töihin! (ei kyl enää nappais)
 
Moi taas

Saparo82, teillä on sitten hyvät tutkimukset. Meille ei enää ole mitään ultraa tarjolla, vaan kuulemma lääkäri vain tutkii jossain vaiheessa näyttääkö siltä että vauva mahtuu perinteisellä tyylillä syntymään. En tiedä miten muuten sitä painoa voi arvioida kuin ultralla. Onko muilla mitään käsitystä?

Synnytystä on tullut jonkun verran mietittyä. Ei mitään suurta suunnitelmaa ole olemassa, vaan kai sen antaa tapahtua omalla painollaan ja sitten vain lääkitystä jos siltä tuntuu. Luotan siihen, että oma keho kertoo mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Jalkeilla olemistahan suositellaan, että painovoima pääsee tekemään tehtävänsä.  Kaipa se siitä [:)] Sinullahan LA meni marras-joulukuunvaihteen tienoille, ja minulla joulukuun alkuun, että jos säkä käy niin ehkä olemme samaan aikaan!

Maarinen, minulla kengät kyllä mahtuvat jalkaan, mutta niiden saaminen jalkoihin on ihan eri urakka kuin ennen [:D] Vaikea kumartua ja vaikea nostaa jalkoja ja se nyt on sellaista äheltämistä ja vielä nauhatkin pitää solmia... On meillä vaivoja. Puhumattakaan siitä jos olisi murtuma kuten sinulla, otan osaa<3

SannaKoo, vinkki tomaattien kypsyttelyyn: Kääri sanomalehteen ja laita pimeään kypsymään. Jotkut kypsyttää vain kaapissakin, mutta paperi päällä ehkäisee kuivumista. Kokeilemisen arvoinen juttu. Hyvä että sait onnistumaan tomaatit noinkin isoiksi!

Me heräsimme tänään aamupuurolle ja sen jälkeen menimme sänkyyn takaisin köllöttelemään ja nukuimme reilun tunnin vielä. Ottaa koville tuollaiset reissupäivät kuin eilinen, näköjään. Vatsassa oli koko illan ilmaa niin, että oli vaikea seistä suorassa. Mahanahka tosi piukeana ja vauva vielä väänteli itseään oikein kunnolla joka suuntaan. Hiukan ahtaalta tuntui.

Viikot vaihtuu edelleen tiuhaan, juuh.

Meinasin ihan unohtaa, että kelasta tuli päätös äitiysavustuksesta ja paketti pitäisi olla parin viikon sisällä postissa [:)]
Nii, ja vuosi sitten syyskuun täydellä kuulla menimme kihloihin<3 Tänään on tämän vuoden syyskuun täysikuu. Romanttistahan se oli. Ja nyt ollaan NIIN raskaana [:)]
 
Huomenta!

Pranametri, ai pimeään? Haha, tän vaaleaverikön logiikalla ne on olleet ton pari viikkoa kupposessa tossa ikkunalaudalla, mahdollisimman valoisassa! :D Täytyy siis kiepauttaa paperiin ja heittää kaappiin. Tosiaan, ei mua niin harmittais, vaikkei noista syömäkypsiä tuliskaan, kun oon jo nyt todistanut itelleni (ja läheisille) että varmasti saan kasvamaan, jos niin päätän. Eikä tää mun huithapelius ja "kastellaan jos muistetaan, kyllä luontokin osansa antaa" meininki oo pilannu tätäkään :D Lapsen kanssa lupaan olla tarkempi ;)

Noista odottelun etapeista, niin itse ootan ens vkolla koittavaa TJ100 päivää ja sitten viikkojen vaihtumista kolmenkympin puolelle. Ei enää pitkästi :) Sit täytyy varmaan alkaa oikeesti kattelemaan noita lapsen tavaroita paikoilleen, pientä kun ei varmaan voi laittaa nukkumaan pinossa olevaan pinnikseen tai vaunuihin - eikä ainakaan tonne kellarikomeroon! :)

Se ois sit taas työpäivä eessä. Jos siellä ei oo täyttä miehitystä tänään ja viikonloppuna, ja aikaa ei oo ku juosta ja hoitaa pakolliset (eikä siis ollenkaan ihan vaan jutella asiakkaiden kanssa) niin mä vannon, et jään saikulle! En todellakaan jaksa enää itseäni piiskata, kun se tuntuu sitten seuraavina vapaapäivinä, enkä saa muuta tehtyä... Työ ei todellakaan saa nyt olla elämän ainoa sisältö!
 
heips kaikki mamat. en ole kirjotellut paljon mitään on ollut tosi kiireistä töissä olen päiväkodissa ja siellä on ollut tosi kipeistä porukkaa onneks kuitenkin on ollu kyseessä iha tavallisesta flunssasta mutta kyl on pakko myöntää et nousee karvat pystyyn joka kerta ku joku mainitsee influenssasta[X(][X(]  tänään jouduin ite jäämään kotiin ku kurkku on kipeä ja nokka vuotaa mutta onneksi ei ole kuumetta kuitenkin pelottaa hirveesti et mitä jos...... en ole mistään nimittäin kuullu et miten raskaana oleva nainen ja sikiö on selviytynyt influenssasta.....????? onko joku teistä? noh tässä yritän vaan levätä ja hoitaa minua ja vaavia parhaani mukaan lämpimällä ja juomalla paljon nestettä.[8D]ensi viikolla on ensimmäinen lääkärikäynti ja jänskättää ja oon samalla innosissani kaikki on ollut tähän menneessä hyvin nii yritän luottaa et on edelleen kaveri potkii ja tekee liikkeitä paljon ja mieli on ollu hyvä [:)]seksistä sen verran voin kertoa et meillä on vähentynyt pikasen tän raskauden aikana mieheni on hyvin huolissaan et jotain sattuu jos ollaan "liian" villejä vaikka on kerrottu monesti ja monilta et se on iha ok harrastaa jos lääkäri ei ole todennut mitään erikoista.meillä kävi nimittäin alku raskaudessa niin kerran et tuli vähän verta yhdynnän jälkeen ja mies parka kalpeni nii et hyvä ettei purskahtanu itkuun ja tietty itekkin säihkähdin mutta tiesin et niin voi käydä ja kyl miehenikin ja luulen et sen jälkeen miehelleni tuli  se pelko kuitenkin vaikka meille sanottiin sen jälkeen neuvolassa et sellasta voi tapahtua.mutta meen tästä taas niistämään nenäni ja juomaan kupposen kuumaa...   Ja jos jollakin on jotain hyviä parantumisen vinkkejä nii luen niitä mielelläni koska haluan parantua enkä sairastella pitkään pelottaa koko ajatus.kiitoksia etukäteen  kaikille.T: lunssa potilas
 
Päiveetä!

Täällä saatiin miehen kanssa juteltua vähän asioita selviks. Oikeastaan en pystynyt ensin jutteleen, nii kirjoitin piiiitkän kirjeen jonka mies sit luki (hyvä konsti!). Sen jäkee sit juteltii ja mies sanoi, että on salassa käyny lukee mun purkaukset täällä vaussa. Kuulemma, jotta ymmärtäis vähä mua. No, minä en pannu sitä pahaks. Näyttihän se sillä, että välittää ja haluaa ymmärtää ja tekee sen eteen jotai..:) Minä kun sitä en ole ymmärtänyt..:D Mutta onhan noita asioita vielä niin paljon, jotka hidastaa elämää. Nyt kuitenkin alan käymää enemmän töissä ja muuta. Tuntuu että pystyn jo siihen. En kylläkään ihan kunnolla kokopäiväisesti/viikkoisesti..

Käytiimpä ostaa tossa pari päivää sitte turvakaukalo autoon ja tänää haetaa postista se odotettu ÄIPPÄPAKKAUS. pääsen vihdoin hypistelee jotai kivaa. Oonhan minä tietty pessy jo jotai vaatteita ja moneen kertaa ottanu ne kaapista esii ja järkänny uusiks.. Tossa eilen just pähkäilin ja lopulta pyysin miestä kertomaan, et miten saan viis napinläpeä TASAVÄLEIN paitaan (neulon siis vauvalle semmoista suloista pientä takkia). Nyt sitten tajusin näillä blondin aivoilla, et mite se lasketaan.:D Tyhmä minä..


Noista KIVUISTA. Kumma ko oon taas päässy melko vähällä muihin verrattuna. No selkäjumi on melko kovaa välillä ja jaloissa paineen tuntu ja nilkkakipu, mutta muuten ihan ok.. Masun kanssa ei hirveenä oo ollu hankaluuksia. Nopeasti ei tietenkää pysty nousee mistää, muuten käy iha ** kipeää.. Mut hyvä ku moni on löytäny keinoja esim. just tuon tukivyön vai mikä se oli..:D

Meillä on huomenna kavereiden häät tiedossa. Pitäs mennä kattelee vaatteet yms..:) Tsemppiä kaikille!
 
Morjesta kaikille!

Taas on kouluviikko takana ja omissa viikoissa siirrytty askel eteenpäin. Kaikki on mennyt ihan hyvin ja ensi viikolla olis neuvolassa lääkäri ja samalla tehdään ensimmäinen sisätutkimus [8|].

Mulle tuli postissa tällä viikolla veropäätös 2008 ja siinä mulla tosiaan ois paljon korkeemmat tulot kuin 2007 päätöksen mukaan. Ajattelin käydä vielä vinkumassa KELALLA, että eikö sitä uutta nyt vois ottaa huomioon, kun se kerta on jo tullut?! [:@] Viimeksi ne kyllä meinas, että jos synnyttää tämän vuoden puolella niin sit ne kattoo sen 2007 verotuksen mukaan. Eipäs ole päätöksestä ja äippäpakkauksesta kuulunut vielä mitään, vaikka laput on palautettu ajat sitten (vai onko siitä oikeesti kauan, en tiedä).

Tässä ois sit koko viikon edestä vähän kaikille jotain kommenttia [:D]

Amppu, yhtenä iltana iltapesun jälkeen olin heittänyt paidan ja liivit pois ja käteni osui rintaan ja kostui. Ihmettelin, että mistä se tuli, kunnes ryntäsin takaisin vessan peilin ääreen puristelemaan tissejäni [:D] ja huomasin, että molemmista tuli vähän nestettä. Olin aivan innoissani ja herätin miehenkin, että nyt tää lehmä on alkanut lypsämään [:D]!!! Ukko vaan hymähti ja käänsi kylkee. Mut sen jälkeen en ole ainakaan huomannut mitään. Musta se oli aika hauska fiilis [:)].

Diza, mulla oli tossa 20 vkon tienoilla ja ehkä vähän ennen, että mun hartiat ja kädet puutuivat tosi pahasti öisin. Saatoin herätä siihen, etten tosiaaan tuntenut toista kättäni kunnolla. Mut nyt niitä puutumisia ei kyllä enää ole ollut.

Marianna, synnytysvalmennuksesta. Juuri sen vuoksi lähdin mammajoogaan, että siellä toisiksi viimeisellä kerralla käydään läpi kaikki synnytysvaiheet ja kuinka joogalla voi helpottaa oloa ja sit vikalla kerralla meillä on 3 tunnin luento synnyttämisestä ja sinne voi tulla mieskin mukaan. Tuntui jotenki, et noissa maksullisissa jutuissa ne oikeesti haluu kertoo enemmän ja siks en oo jaksanu stressata omaa synnytysvalmennusta.

Saparo82, oon miettiny jonkin verran synnytystä, mut luotan siihen, että kaikki menee omalla painollaan. Ennen raskautta kammoksuin ajatustakin, että joutuisin synnyttämään, mutta nyt en edes oikeastaan ajattele sitä ollenkaan. Luulen ja luotan siihen, että kaikki menee hyvin, kun jaksais vaan ottaa rauhallisesti ja kuunnella hoitohenkilökuntaa.

Rinkku, jännä miten toi paino vaihtelee tämänkin palstan kirjoittajilla. Mulle on tullut noin +2,5 kg lisää lähtöpainosta, mut ehkä hyvä niin. Mut mä kyllä ajattelen niin, että äiti saakin olla vähän pyöree ja pehmeä [:)]. Itse ainakin lapsena meni mielummin pehmeään syliin kuin liian luiseen syliin [;)].

Maarinen, mulla on jalat ollu koko kesän niin turvoksissa, ettei välillä mennyt crocksitkaan jalkaan. Oon loukannut nilkkani aikoinaan urheilussa ja luulen, että siellä on rustottumia niin paljon, ettei nesteet pääse kiertään kunnolla. Mulla on ollu oikeesti ihan ongelma, kun jalat on ihan eri paria. Toiseen jalkaan pitäis olla numeron isompi kenkä[:@]. Siksi olen unohtanut jo kesän alussa kaikki ihanat kengät ja korkkarit ja mennyt tylsästi lenkkarit jalassa. Nyt syksyllä ois kyllä vesisateet poikaa, ni sais lompsia huoletta kumpparit jalassa [:D]. Yhtenä iltana mies hieroi telkkaria katsellessa nilkkoja ja turvotus hävis, joten pitäis varmaan taas antaa jalat ukon syliin. Nim. jatkuva turbonilkka

SannaKoo, mä kans ootan tota 30 vkon etappia, sit kaikki tuntuu jo jotenkin paljon lähemmältä [:)]. Meillä edelleenkään ei ole tehty mitään vauvan tulon eteen, ehkä sit vois alkaa jo jotain touhuileen. Toki meillä on ne vaunut ja vanna, mut sänky ja kaappitila pitäis alkaa järkkäileen.

Zenna, kommunikointi auttaa aina, tapahtui se sit kirjeellä tai puhumalla -tiedän sen. Ja sillä kirjeellä voi olla helpompi aloittaa aihe ja siirtyä sit puhumaan. Meillä oli miehen kans pahimpien kriisien aikaan (kylläkin ennen raskautta) tapana riidellä ja sit mököttää, mutta seuraavana aamuna kumpikin alkoi töistä laittamaan sähköpostilla viestiä, mitä itse tunsi ja miksi oli sanonut jotain tai mitä oli tarkoittanut tai halunnut tarkoittaa ja niin siinä työpäivän aikana asiat aukes ja sit vaan lopussa sovittiin, että kotona ei enää höpötellä siitä asiasta ja tullaan sovintomielessä töistä kotiin. Ja voin sanoo, että niitä päiviä oli paljon!!![:)] Mut nyt me on sit opittu puhumaan asioista paremmin. Toki riidellä pitää ja aina ei tarvitse olla kaikesta samaa mieltä, mutta molempien pitää vaan oppia joustamaan joissakin asioissa. Nykyään meillä meneekin erimielisyydet aika sujuvasti, kun kumpikin saa sanoa sanottavansa ja yleensä jompi kumpi joustaa TAI sit siitä neuvotellaan muutama päivä (ja minä sitten viime kädessä joustan, prkle!).[;)]

Ohhoh, siinäpä tuli taas avautumista [:D]! Tästä onkin sit hyvä lähtä viikonlopun viettoon ja toivottaa kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua! Ja kyllä mäkin täällä päivittäin luen, mut kirjoittaminen jää välillä vähän vähemmälle. Mut nyt lopetan, että muidenkin tekstit näkyy vielä...Moiks!
 
No moi

Kävin jo aamusella lueskelemassa, mutta tuttuun lauantaiaamuiseen tapaan, tänne ei päässyt kirjautumaan. Onko muut huomanneet, että lauantaiaamuisin ei pääse kirjautumaan? Tarkoitan ennen puolta kymmentä.

Amppu, minun eteläpohjalainen rannikon mieheni osaa kyllä riidellä ilman oppituntejakin [;)]

Zenna, niin ne asiat vain järjestyvät, olipa kiva kuulla että olette saaneet juteltua [:)]

Tämä päivä on ollut melko täydellinen. Aamu alkoi ajoissa tiskaamisen ääniin, mies-kulta tiskasi kauhean vuoren minun vielä nukkuessani. Jo toinen kerta tällä viikolla! Sitten se nosteli painojaan ja kuntoili (kateellisena ihailen toisen jaksamista, mutta eipä tuo ole raskaana). Kauppareissulla käytiin pizzalla ja päiväunien jälkeen kauheat himotukset kummallakin samaan aikaan <3 Pakko tuulettaa kun tulee niin paljon valitettuakin tänne.
Kylillä poikkesimme kahville ja teelle pikkuiseen suoramyyntipaikkaan ja samaan aikaan sinne tuli kirjastotäti pikkuisen poikansa kanssa. Poika oli joku kolme vuotias ja vähän ujosteli meitä ensin. Sitten se kapusi mieheni  viereen penkille pullansa ja pillimehunsa kanssa ja alkoi seurustella mieheni kanssa. Esitteli lempparilelunsa Nöpö-nallen, joka oli mukana, ja suukotti sitä. Mieheni antoi lentosuukon nallelle<3 Ihan liikutuin kun katselin poikaa mieheni vieressä. Kumpikin nautti yhteisestä hetkestä ilmiselvästi ja he höpöttelivät keskenään omia juttujaan. Näin siinä meidän poikamme isänsä kanssa tietenkin. Oih ja voih [:)] Mahassa on nykyään varmaan jo vähemmän tilaa, kun noita jonkun kuvailemia patteja pullistelee vauvan liikkuessa. Milloin mihinkin se venyttää mahanahkaa ja vääntelee itseään. Aika hauskaa, siellä se meidän poju on.

Tämä nyt oli tällainen tunnelmointikirjoitus tällä(kin) kertaa
Rattoisaa viikonloppua
 
Voi, onpa Pranametri ollut tunnelmallisella päällä :))

Ja mulla ei oo ikinä ollu ongelmia kirjautumisen kanssa, tosin voi johtua siitä, et käytän vaan kotona tätä ja mulla on koko aika tää kirjautuneena sisään! En varmaan ees muistais, millähän tunnari-salasana-kombolla täällä oon :D

Mua nauratti eilen illalla, ku rupesin miettii, et miten vauvan liikkeitä vois kuvailla jollekulle, joka ei tiiä, miltä se tuntuu. Siis niitä hetkiä, kun se ei suoranaisesti potki, vaan möyryää jotain muuta. Tuli sitten mieleen tällainen vertaus; kuvittele vatsaasi haavissa pyristelevä iso kalavonkale! Yhtyiskö kukaan muu tällaiseen tulkintaan?? :D Itse sitten heti miehelle ja ystävälle näin tätä kuvailla yritin, heitä se lähinnä huvitti :)

Olipa kiva ilta, grillailtiin työtyttöjen kanssa meillä ja juuri saatoin heidät asemalle. Tytöt lähtivät vielä kaupungin vilinään, itsehän en tänään jaksaisi, etenkään kun huomenna olisi taas työpäiväilta. Nyt voisin kömpiä peiton alle, katsoa hetken jotain hömppäviihdettä boxilta ja nukahtaa tyytyväisenä!
 
Aikaista huomenta

SannaKoo, todella osuva vertaus tuo kala haavissa! Kiitos. Se upposi mieheeni ja hän sanoi sen olevan hänelle hyvin ymmärrettävissä. Hän kun on katsellut minua vauvan vääntelehtiessä ja ollut niin osaa ottavan näköinen, tuumannut että tuon täytyy olla kai kivuliasta. Onhan se jo joskus, mutta yleensä vain pitää oikaista selkää ja tehdä vauvalle tilaa, kun se on tunkemassa itseään ahtaampaan paikkaan. Mieheni tuumasi, kun puhuimme tuosta kala-vertauksesta ja sanoin että vauva on sitten kuin joku mottipäinen kala, että "no hauki vaikka, mutta toivotaan että tulee ulos kuin ankerias" [;)].Viime yönä pissalla käydessä muksu heräsi ja muksi niin rytmikkäästi vähän aikaa, että ihan ihmettelin. Ei voimalla, mutta pitkään. Taisi herätä kesken uniensa [:)] Jotain unirytmiä olen ehkä havaitsevinani vauvalla. Ainakin se on aamu-uninen, hyvä, sillä eilen se heräsi huutaessani huomenet kammarista miehelle ja muutaman tiukan potkun pisti tulemaan, sitten jatkoi tyytyväisenä unia. Päivällä voi olla hiukan liikkeitä ehkä puolenpäivän jälkeen, mutta illasta se sitten innostuu. Kahdeksan tai yhdeksän jälkeen. Niin ja aina kun syön vauva reagoi siihen liikehtimällä. Joskus vain vähän uniensa seasta ja välillä heräten jytistämään kunnolla. Olen kuullut sanottavan, että saman tyylinen rytmi pysyy jonkun aikaa syntymän jälkeen, joten tarkkailkaapa masukin rytmiä, niin voitte alkaa valmistautua.

Meillä on tosi aikainen aamusauna lämpiämässä, kun molemmat olemme jo kerran hereillä. Aamu on utuinen ja yöllä oli aivan upea kuutamo.
Rauhallista sunnuntaita ja työniloa SannaKoolle, jonka on pakko vielä töihin mennä. Muistapa sitten mitä itse täällä lupasit: jos työ rasittaa liikaa, niin sitten vain sairaslomalle!
 
Sunnuntai aamun hyrinää ja kahvintuoksua joka kotiin.

Mies vielä nukkuu eilisiä olusia pois.Minä olen hissukseen hiippaillut ja nauttinut päivän hitaasta noususta.Tuo metsä on ihana heräävien lintujen äänten täyttämä aamukosteikko. Istuin kustilla pitkään kuuntelemassa ja tunnelmoimassa. Syksy on niin upean levollinen. Samaa täyteläistä levollisuutta tunnen tämän masun kanssa ja ikävöin tuota merkillistä pikku potkijaa tähän syliini.

Ampun sanat kotiseudusta ja rakkaudesta! ooh.. Ymmmärrän. Sanoissa on kummallista taikaa. Kotiseuturakkaus, murre ja kulttuuri ja kaikki käsittämätön yhdessä. Joidenkin sanoitajien tekstit ovat niin kuin omasta päästäni lähteviä ajatuksia. Ja kun yritän näillä herkillä hormooneilla niitä miehelle selvittää, niin itkuksihan se menee, useinmiten. Eilen just miehen kanssa keskusteltiin sanoituksiata ja niiden merkityksistä. Kumpikaan meistä ei voi kuvitella esittävänsä merikityksetöntä musiikkia. Sanojen takana pitää voida seistä ja niiden täytyy ensin koskettaa minua, ennenkuin voin kosketta niillä muita.

Pulu77, Diza. Puutuminen. Ehkä noin kuukauden päivät (lue yöt) kädet puutuneet aivan tunnottomiksi koppuroiksi. Aamulla pelästyin kun ripsiväriä sutiessa oikea kaäsi meni tunnotomaksi.Ja sitten autolla ajaessa ratin vääntäminen puudutti hartioihin saakka. No, yöksi keksin otta korkeamman tyynyn.Se helpotti puutumista ja vuoteessa kääntymistä. Sormenpäiden puutumiseenon auttanut pelkkä verryttely.Tälle päivälle tilasin mieheltä niska-selkä-hartia-jalka-pää-pillu-hieronnan. Eilen kun olin aivan jumissa ja kiukkuinen naaras sen johdosta.( vaiko miehen kaljottelun johdosta)

Välietaappi. Minulla seuraava on se perhanan sokerin tarkistus. Pelko pakaroissa googlannut lapsiveden paljoutta käsitteleviä juttuja.Syönyt pelkää salaattia ( no). Tätäkin kirjoittaessa nousee hiki kämmeniin.Mies on yrittänyt takoa päähäni järkeä että rauhoittuisin. Ehkä kaikki on oikeasti kunnossa ja turhaan tempoilen.

Tempoilusta tulikin mieleeni, että tää meidän tulokas on kyllä palljon vilkkaamman tuntuista sorttia kuin edelliset. Näin untakin siitä. Se oli kaunis, niin kaunis että kaikkia mykisti. Kihara, kiiltävä tukkainen pitkäripsinen, punaposkinen kakara. opetteli kävelemään. Isäni tuli sanomaan että sehän on se KOHUKAUNOTAR. Ei siksi, että on niin nätti, vaan siksi kun pitää niin kauheeta kohua.Antiikki huonekalut jyristen pitkin mummolan tuvan lattiaa.

Voi että, hyvä kalavertaus. Ostettiin savupöntöön pari lohenvonkaletta kalatiskiltä. Sattuivat olemaan puolikkaina fileinä. Toinen painoi sen 1200 g,.Pistin sen kokeeksi miehen käteen ja sanoin, että kuvittele tuon polskivan mahassa.

Riitelemisestä. Meillä ei enää riidellä.Kumpikin on saanut edellisessä elämässä niin paljon turpaansa että se riittä. Riitelemisessähän on aina kyse tilasta ja vallankäytöstä. Meillä on tosiaan takana niin raivokkaat suhteet,että on ihana kun toisen kanssa voi nyt selvittää asiat aikuisiksi.Jos joku ottaa pannuun toisessa,niin minun sisällähän se tunne on. Ja jos tuo toinen alkaa hepaamaan niin eihän mun tarvi lähteä siihen mukaan. Ottakoon tilaa itsellen. Kyllä meillä silti sanotaan ja väistetään.Kunnioittaa pitää. Se on tärkeää!

Jassoo. Kauan muhinut aamukahvi kuppiin ja puuroa massuun. Päivä saa alkaa!
 
Moi!

Ja oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Täällä on puurot syöty ja nyt lähden pyöräileen kouluun!

Piti tulla vaan ilmoittautumaan! [:D]
 
Terve!
 
Meillä mies laukaisi tuon kalan vonkale vertauksen jo silloin kun ekaa kertaa tunsi liikkeitä mahan päältä. Sanoi, että ihan kuin olisi joku pikku kala virvelissä. [:D] Itse en olisi osannut noin sitä kuvailla, mutta tarkemmin ajatellen aika samaltahan se tuntuu.
Hirveä jumppaus oli taas koko yön käynnissä. Kävin kaksi kertaa pisulla ja makoilin hereillä aika pitkään ja pikkuinen sätkii kuin viimeistä päivää. Illalla nukkumaan mennessä se oli käpertynyt oikealle puolelle masua ja vaikka makasin vasemmalla kyljellä niin oikea puoli vaan pullotti ja oli ihan kovan tuntuinen. Mies piti kättä siinä kuhmun päällä ja ekaa kertaa sanoi, että minun vauva ja vähän naureskeli liikuttuneena. Vaikka onhan se ollut alusta asti hyvin odotuksessa mukana, niin huomaa selvästi sillekin asioiden konkretisoituvan kun pystyy jo kädellä tuntemaan ja silmällä näkemään, että siellä vauva oikeasti elää.
 
Meillä oli eilen ensimmäinen hääpäiväkin. Ei oikeestaan tehty mitään erikoista. Oltiin lauantaina käyty ulkona syömässä ja sunnuntai-aamuksi varattu hedelmiä ja itse tehtyä juustokakkua, joita sitten herkuteltiin petissä. Oli tosi mukavaa. [;)] Nopeasti on vuosi mennyt kun tuntuu, että vastahan ne häätkin oli.
 
Sain mäkin vihdoin perjantaina vietyä ne kelapaperit postiin, eli nyt vaan odotellaan. Aikamoista sähläystä se täyttäminen oli ja pitää jälkeenpäin vielä toimittaa se Y17 lomake, kun haen tukea viimeisimpien 6 kk tulojen perusteella. Laitoin siihen lisätietokohtaan myös pitkät selitykset ja liitteeksi työsopparin. Luulisi tyhmemmänkin kelatädin tajuavan nyt mitä yritän hakea, mutta ainahan sitä voi jälkeenpäin pyytää korjausta päätökseen jos se on "väärä". Siis jos ne nyt kaikkien noiden selvitysten jälkeenkin maksaakin mulle tukea vuoden 2007 tulojen mukaan.
 
Kävin pitkästä aikaa koiran kanssa agilityradalla itse. Koira on onneksi päässyt lainaohjaajalle treenattavaksi ja ite oon seisoskellut kentän laidalla, mutta nyt käytiin ihan kahdestaan karvakuonon kanssa pyrähtelemässä. Tai siis koira pyrähteli ja minä seisoin ja ohjasin. Ja vitsit, kun oli kivaa!! Ihan rupes harmittamaan, että ei voi enempää juosta ja treenata ja osallistua kisoihin. Koirasta kun näkee, että se nauttii ja syttyy ihan eri tavalla tekemiseen kun minä ite sitä ohjaan eikä se lainaohjaaja. No, ehkä jo puolen vuoden päästä olen takaisin kentällä.
 
Näihin kuviin ja tunnelmiin! Moro!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top