Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Asumistuen mahdollisuuden voipi käydä laskemassa kelan sivuilla :) Siihen oli kai viime syksynä joku uudistus tullut, että helpompi saada. En oo niin perehtynyt...
 
Onnea wildis!

Musta ei voi sanoa, onko parempi 3 v kotona vai hoidossa, riippuu niin siitä koko kokonaisuudesta. Meille on paras että lapsi pääsee hoitoon ja saa muitakin virikkeitä kuin mitä mä tai isänsä voi tarjota. Ja mä uskon, et jaksan olla paljon enemmän läsnä lapselle, kun välillä saan aikuista aivojumppaa :)
 
Kiitos tsempeistä!:Heartred Tilannehan on hyvä verrattuna muutaman kuukauden takaiseen, kun nykyisin pääsäntöisesti iloinen ja tyytyväinen neiti. Mutta kyllä noi takapakit turhauttaa, kun toiseen sattuu ja elämä menee hetkeksi "katkolle". Tänäänkin oli viimeinen kerta pallokerhoa ja aamu oli jo parempi niin päätettiin lähteä sinne, kun neiti tykkää niin paljon olla siellä. Siellä sit oli pomputtelua ja keinuttelua jalkojen päällä enkä tajunnut, että se pahentaa tilannetta taas. Paluumatka tultiinkin kantaen takaisin vaunujen sijaan. Ja ne muiden katseet, kun toinen huutaa kaarella kotio lähtiessä, vaikka ite ei asialle mitään voi muutakuin olla läsnä ja lohduttaa. Katseet siitä, kun toinen yskii ja aivastelee.. Tekisi mieli kaikille toitottaa, että ei neiti kipeä ole vaan vain epäonnistunut ruokakokeilu ja refluksioireet.
 
No tosta hoidosta vielä... ite koen, et hyvä ois olla kotona noin 2 vuotiaaksi. Lapsikohtaista. Mulla vaan tosiaan on noi opinnot, niin pakko on mennä. Ja kyllä mä kaipaankin jo jotain itseäni kehittävää. Onneksi on kyse opinnoista eikä et heti joudun pitää lapset hoidossa 7-17.

Plus sain meidät perhepäivähoitoon, joka on aika luksusta ja suht läheltä :) eli nyt on ihan jees fiilikset.

Onnea Wildikselle!
 
Meillä muksut 3-v-> menee seurakunnan kerhoon ja ovat siellä viikossa n5h, ja se ollut noille hyvä! Itse ainakin nautin kun saan kasvattaa lapseni itse, vaikka välillä tuntuu että pää hajoo tästä lässynlässystä... Mut sit meen kaverille kahville, luen jonkun ihana kirjan, menen lenkille tai salille ja taas äiti jaksaa:) tää on kuitenkin niin pieni aika elämässä kun saa nauttia lapsista kun ne on oikeesti pieniä ja mä haluan nauttia siitä... Mies onneksi on samoilla linjoilla mun kanssa ja ollaan sen takia molemmat valmiita tekemään taloudellisia uhrauksia! Mut tämä on taas tämän perheen toimiva tapa toimia, jokainen perhe toimii niinkuin parhaaksi näkee :)
 
Mä kans uskon, että on tapauskohtasta, mikä hoitomuoto millekin perheelle sopii. Toiset äidit pärjää hyvin kotona, toiset tarvii töitä kotielämän vastapainoksi. Samoin jotkut lapset viihtyy hyvin kotona, jos esim sisaruksia tai muita lapsia, toiset lapset kaipaa laajempaan maailmaan hoitopaikkaan. Nämä ei aina ole myöskään valintakysymyksiä kaikille. Taloudellinen tilanne lienee monelle ratkaiseva tekijä. Näin meilläkin asuntovelallisina. Lisäksi uskon, että työssäkäynti tekee hyvää mun psyykelle ja jaksan olla kotona reipas äiti. Päivähoidossa pojalla on mahdollisuus saada kasvaessaan myös leikkikavereita. Siskollani taas oli aikanaan mahdollisuus olla kotiäitinä 10v neljän lapsensa kanssa.
 
Täällä ois kans tarkoitus hoitaa vauva kokonaan sinne 3v asti. Eihän tuommoinen pieni vielä kovin tarvitse virikkeitä, eikä toviin edes leiki muuta kuin rinnakkain toisten kanssa. Mä oon pitänyt hoitovalmiina lasta, joka osaa kertoa itse mitä on vailla, ymmärtää puhetta ja on vähintään päiväkuiva. Keskimmäinen kävi päiväkodissa 2v iässä, kyllä hän siellä pärjäsi, mutta selkeästi oli hänelle liian aikaista...

Sillon aikanaan kun talo ostettiin, mitoitettiin laina siten, että pärjättäisiin vaikka molemmat oltais työttömiä tai toinen ilman mtn tuloa. Silloin olikin tarkoitus, että esikoisen aloittaessa koulun olisin vielä ollut kotona. No, miehen juominen jäi sit tästä yhtälöstä laskematta, että vuokralla taas asutaan, mutta oma talo kiikarissa nykyisen miehen kans :D Tarkoitus olisi, että itse teen sitten korkeintaan puolikasta päivää ja käytän aikaani lapsiin ja oman pihan satoon. Molemmilla haaveena edes osittain omavaraistalous :)

Jokainen rakentaa elämästään millaisen haluaa ja tekee valintansa sen mukaan mikä itselle/perheelle parasta, eihän sitä ole vaan yhtä oikeaa tapaa toimia :)
 
Warheart meilläkin tavoitteena osittainen omavaraisuus, nyt säästetään et saatais aurinkopanelitkatolle;) puolpihaa täyn erinäisiä hyötykasveja, haluaisin muutaman kanasen mut mies ei oikein lämpene, se luulee et luna käy niitä pöllyyttämässä;)
 
Mun mielestä 3 - vuotiaskin on vielä pieni hoitoon. Kun edellisen ukon ryypiskelyn takia piti nuorimmainen aikanaan laittaa 3v hoitoon niin lopputuloksen kyllä huomaa nyt vuosia myöhemmin... Mulla on 3 hyvin käyttäytyvää lasta ja yks joka voitais luokitella ADHD. Todella levoton sekä käyttäytyminen on ihan erilaista ja kaikki on hoidossa opittua! Ihmeellisiä päähänpistoja ja koulussa ei millään malttais olla paikoillaan, unohtelee läksyt ja tekee kavereiden kanssa tyhmiä juttuja. Eikä suostu syömään mitään vieraita makuja, kasvikset kauheita! Istuu ja itkee pöydässä jos joutuu syömään jotain uutta. Jokainen lapsi on kotona samalla tavalla kasvatettu mut tämä viimeinen sai paskan tuurin ja paskan hoitopaikan ja lopputulos on se mitä on... Toiset oli kotona eskariin saakka ja jokainen osaa säännöt ja käyttäytymisen, toisen huomioimisen ja pöytätavat. Käytösnumerot kiitettäviä. Nuoremman kohdalla joudun aina miettimään voiko häntä päästää retkille jne ettei ole ohjaajalle liian rasittava jne. Että mulla ainakin on ihan konkreettinen todiste siitä miten pieleen asiat voi mennä jos kasvatus ei toimi oikein. On todella iso merkitys sillä hoidolla!
 
Meillä lapset eivät ole olleet päivähoidossa, mutta kerhossa käyvät kerran viikossa. Itsekin olen kyllä huomannut, että sieltä opitaan paljon huonoja tapoja, mutta paljon hyvääkin. Esikoinen aloitti kerhon 3v ja toka 2v. Tytöille kerho ja erityisesti kerhokamut ovat todella tärkeitä.
Minäkin olisin mielelläni kotona lasten kanssa, mutta miehellä on vain pätkätöitä ja niitäkin yleensä vaan kesällä ja syksyllä. Pakko siis itsellä mennä töihin, että saadaan lainat hoidettua. Mulla olisi vielä haaveissa neljäs lapsukainen, mutta mies ei lämpene ajatukselle ollenkaan..
 
Onko muiden vauvoilla ollut uni-itkua? Silleen että unessa alkaa itkeä lohduttomasti, lähes kirkuu? Nyt parina yönä ollut. Yritetty sitä tassuttelua mutkun itsekin säikähdin niin lopulta nostin vaan syliin ja halasin ja siihen sitten heräsikin.
 
Joulumasi, meillä on. Yritän aina olla siinä tilanteessa herättämättä lasta. Laitan vaan tutin suuhun ja yleensä ei vaadikkaan muuta :)
 
Takaisin
Top