Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä olin viime synnytyksessä yksin, tilanteen pakosta. Mun mielestä oli kuitenkin mukavaa olla rauhassa, kätilö oli tukena jos tarvis ja sain keskittyä vain tapahtuvaan. Nyt mies tulossa mukaan, se vähän ahdistaa ja pelkään jotenkin että toisen läsnäolo pilaa synnytykseni... En halua mitään viisasteluja, mutta etenkään panikointia, mihin ukko on taipuvainen. Mut saa nyt tulla mukaan koska voi olla ettei toista tilaisuutta enää tule ja asia on hänelle (Tottakai) selvästi tärkeä...
 
Mun mielestä näissä tilanteissa on tärkeintä, että juttelette miehenne kanssa ja kerrotte peloistanne ja haluistanne. Mä olisin miehenä hyvin loukkaantunut, jos mulle ei asiasta puhuttaisi vaan vain kerrottaisiin, ettei sairaalaan asiaa ole. Eiköhän ne realiteetit kirkastu miehellekin ja jos ei kirkastu, niin sitten se ehkä itekin tajuu, ettei välttämättä ole paras tukihenkilö synnytykseen. Mutta keskustelu ehdoton avain tilanteen ratkaisuun!
 
Me käytiin keskustelua tuleeks mies mukaan synnytykseen.. Haluaa kovasti tulla, mut mies kovin herkkä veren ja eritteiden näkemiselle. Sovittiin sit, et jos yhtään heikottaa, niin kattelee muualle ja tarvittaessa poistuu. Toinen mikä mietityttää, niin miehen diabetes. Stressi kun saa sokerit heittämään ja ihan uus tilanne, niin onko mies sit toisella osastolla ite ku ei tuu pidettyä sokereista huolta... Epätodennäköistä, mut mahdollista, koska ei välillä tunne hypoja, vaan hyvällä tuurilla sattunu mittaamaan sokerit.

Jossain se virallinen määritelmä raskaudelle oli, että täysiaikainen raskaus kestää 37+0-41+6 viikkoa. Sikäli hassua, että tuijotellaan sitä laskettua aikaa, kun tosi pieni osa vauvoista niin kellontarkkoja on :D Ja mikähän hitto siinäkin on, et itekki ekana saanu käskyn lepäillä ku supistelee ja nyt sit ku sais tulla, ni tuskin kiirettä pitelee! No parempi toki jokainen masussa vietetty päivä, mut tää mun väsymys ja siitä johtuvat olot alkaa olla jo melkosen jäätäviä :dead:
 
Niin ja se vielä, että joo nainen synnyttää ja on tietty sen takia tässä asiassa enemmän päätäntävallassa, mutta lapsi on kuitenkin yhteinen, jolloin mielestäni tosiaan se keskustelu on ihan paikallaan. Mutta jos tuntuu keskustelunkin jälkeen siltä, ettei miestä saliin halua, niin ei siitä kannata syyllisyyttä kantaa. Kyllä miehenkin pitäisi se asia sitten ymmärtää ja hyväksyä.
 
Mulla sf menee yläkäyrillä mutta vauva(t) keskikäyrillä eli 3kg rv 37:)

Vilijonk4 et ole itsekäs! Jos et halua miestä sinne niin se on sun päätös ja sitä olis miehen kunnioitettava! Me yritetään saada mieskin mukaan synnytykseen vaikka näitä muksuja muutama ennestään! Äiti jää 25.11 vapaalle ja isä viikon lopun vapaalla niin tsänssit miehen mukaan saamiselle on:)Me ei edes olla puhuttu asiasta että haluaako se tulla synnytykseen mukaan vai ei, on vaan ollut selviö että se sinne tulee! Sanoin vaan ekaa odottaessamme että et kyllä sit pyörry, jos pyörryttää poistu:D
Ja jos sinä haluut sinne jonkun tueksi niin muukin tukia käy esim äitisi:)

Nepatti ja warheart mun mies kammoaa verta siis yli kaiken ja inhoaa sairaaloita! Mutta tilanteessa se oli herra rauhallisuus ja itse hillintä! Leikkas napanuoran ja pyyhki mun rinnalta verta pois...Ne sattaa yllättää kun tosi kyseessä;)

Täällä nyt sit poksuu rv 38 ja tapaus edelleen masussa... Tylsyys! Alkaa illat olla aika tuskaa kun koko päivän saa/pitää häärätä jotain, maha kivi kovana, jalat ja selkä huutaa hoisiannaa, vaikea hengittää ja se kookos pyörii lootassa:/ voi että kun sais pienen pois masusta! Tietysti jos odottaisi pe-su tai ensi viikon ke-> niin sais isukin synnärille mukaan... Alkaa vaan tää mama olla aika valmis ja malttamaton! Menkka kivutkin senkun kovenee:(
Sori valitus virsi;)
Anyways ei tässä enää kauaa ole kitumista jäljellä... Toivottavasti!
 
Olipahan yö! Pääsin just eilen sanomasta ettei ole tarvinnut supisteluihin tai muihin ottaa panadolia. No viime yönä tarvi. Ensin alkuyöstä nukuin koiran unta ku maha oli oli niin oudon hellänä, sitten alko tuleen menkkakipuja ja sitten selkeitä supistuksia niin että piti ihan keskittyä hengittämään. Panadol autto. Nyt on voimaton olo ja tuntuu saattaa alkaa uudestaan supistelemaan.
 
Keskusteltu on. Mies ei halua paikalle, mutta tulee jos pyydän. Ei muuten helpottanut yhtään päätöstä. :D
 
Täälläki viime yö nukuttu tosi huonosti ku menkkakipuja oli koko ajan eikä ne asettunu missään asennossa. Ne jatkuu nytki sohvalla istuessa. Koko ajan tulee housuun jotain kirkasta limaa, varmaankin sitä limatulppaa.
Täälläki olon puolesta voisi jo syntyä, mutta viikkojen puolesta ei. Väsymys on myös jäätävää, samoin turvotus!! Mutta jotain positiivista tähän päivään. Paino ei ole noussut nyt kahteen viikkoon, jeiiiij! :)
Niin ja lämmittelen tässä juuri takkaa ja nautin tuosta lumesta, jota on tullut jo 20cm ja koko ajan sataa lisää.
Kohta voisi keitellä glögiä ja napata pari piparia <3
 
Missäs Nepsu ja Hirni luuraa?

Ja mitä kuuluu meidän jo synnyttäneille äityli,solavi,metsäläinen, ninnu ja tatakin varmaan jo synnyttänyt?
 
Wild voimia sulle kipujen kanssa, toivottavasti pikkunen vielä tovin jaksaa masussa asustaa!
Kieltämättä höyryävä glögi ja piparit takan lämmössä ja hangen loisteessa olis aika kova sana;) täällä sataa taas vettä...
 
Eli miehesi haluaa olla tukenasi kaikesta huolimatta, vaikka se olisi hänestä epämieluista, jos niin haluat. Ajattele se niin. Nyt sun vaan pitää itse päättää, että haluatko miehen sinne vaikkei siitä välttämättä olis parhaimmaksi tukijaksi vai pyydätkö jonkun muun. Ei todellakaan helppo päätös, voimia!
 
Voi kurjaa kun Äippä siellä sataa vettä.. Kummasti toi lumi vaan mieltä piristää vaikka kipuja onkin. Nautin vielä tästä hiljaisuudesta ennen vauvan syntymää. Tosin nuo meijän frettivauvat tuolla huoneessa riehuu, mut siihen on jo tottunu eikä ne jaksa ku puol tuntia riekkua kerrallaan ja sitte taas nukkuuvat monta tuntia putkeen :)
 
Niin ja meillä kans selviönä ollu alusta lähtiin, että mies lähtee synnytykseen mukaan. Hän itse sano, ettei jättäisi sitä mistään hinnasta pois. Eikä mullakaan tosiaan mitä sitä vastaan, koska koen mieheni olevan mulle kaikista paras tuki <3 Olen myös sanonut hänelle, ettei se välttämättä ole niin kaunis näky, mutta jos tulee huono olo niin menee käymään ulkona tai sitten pysyy mun pään puolella. Hän saa itse päättää minne tuijottaa, mulla ei ole mitään salattavaa :D
Mutta yhdyn tosiaan muihin siinä että viljonkk4 juttele miehesi kanssa asiasta. Keskusteleminen on todella tärkeää! Ja tosiaan voithan ottaa jonkun toisen tukihenkilön synnytyssaliin mukaan, vaikka ystävä tai niinkun täällä oli jo mainittu niin äiti.
 
Mun oli pakko tänään soitella neuvolantätille, kun stressaa ja mietityttää niin sairaasti tää sf mitta asia. Sain ensi tiistaille taas ajan niin mitataan taas onko mitta kasvanut. Pitää varmaan hysteerikkona, mutta minkä sille voi kun on tällanen hössö.
 
Mut mä oon ymmärtäny, ettei toi sf mitta kerro vauvan kokoo. Ainaki terkka sano mulle silleen. Enemmänkin sitten jos siinä alkaa tulemaan jotain kovaa pudotusta ja sit nousua, niin pitäis hälyytyskellojen soida. Ja sit mulle sanottiin, että jossain vaiheessa näillä viikoilla sf mitan kasvu pysähtyy, mut se kertoo vaan vauvan laskeutumisesta. Ja kuullemma sen pitäiskin vissiin hetkeks pysähtyy. Vartalonmalli varmasti vaikuttaa ja lapsiveden määrä myöskin.
Mulla menee sf mitta keskikäyrän yläpuolella ja on kuullemma normaali. Vauva on noin 2,5kg ja nyt on rv 35+4.
 
Meillä alkuraskaudesta asti puhuttu että mies tulee mukaan synnytykseen, en kyllä ikinä kysynyt haluaako tulla, mutta jostain syystä itselle se oli itsestäänselvyys, että tulee, nyt vasta myöhemmin oon miettinyt et olikohan ees miehelle itsestäänselvyys, taidan olla vähän tomera ja välillä unohdella kysyä mielipiteitä.:oops:
Mua kuitenkin alkanut loppua kohden pelottaa kun tiedän kans et mies ei välttämättä kestä sitä tilannetta tai osaa tukea ja on kans aika hätänen ja malttamaton, kaikilla neuvola ja äitiyspolikäynneillä ollut mukana paitsi eilisessä neuvolassa. Ja aina saa kuulla et olipa tylsää tai saipa taas odotella.. Siks ite koin, että tahdon ottaa yhteyttä doulaan koska se on ainoa keino että saa isän lisäks jonku tueks synnytykseen. Nyt on doulaa tosiaan jo tavattukin ja saadaan itse synnytyksen käynnistyessä päättää soitetaanko hälle että tulee vai ei. Eilen synnytyspelko ajalla sanottiin kans että ne isät jotka yleensä eniten sitä verta pelkää ja on heikkohermoisia, kestääkin sen tilanteen lopulta parhaiten. Ja siellä kysyttiin onko isä ollut koko ajan sitä mieltä että tulee mukaan niin vastas että on kyllä.
Itse pidän sitä tärkeänä että isä näkee lapsen heti synnyttyä ja on läsnä tilanteessa, jotta vois muodostua mahdollisimman tiivis suhde alusta asti lapseen. Voihan toki muutenkin, mutta hänen kohalla tuntuu siltä et ois tärkee asia.. Kai mua on vähän pelottanut että entä jos isyys ei hälle luonnostaan synnykkään ja senkin takia niin paljon tuota halunnut.. On aika hiljanen ja tunnekylmä ihminen toisinaan, rakastaa kyllä mutta ei sitä oikein osaa aina näyttää.. Toivoisin että lasta kohtaan se näkyisi eri tavalla.
Toki joo tosiaan mieluummin isä siinä vaiheessa pois huoneesta jos tulee huono olo, itse ainekin myötäelän myös hänen tuntemuksia.. Eikä siinä voi tueks olla jos pyörryttää ja oksettaa :rolleyes:
 
Ansku meillä sf yläkäyrillä ja vauva 37+3 keskikäyrillä painoa oli ultrattuna vähän vajaa 3kg:) se sf kertoo enemmän mahan kasvusta kun mistään muusta...
 
Eniten mua ihmetyttää, kun siellä rv 27 saakka nää oli lähes identtisen kokoiset myös ultran painoarvion mukaan ja keskikäyrällä ja tän pojan mitta sitten tipahti alakäyrän alapuolelle aavistuksen, kun taas isosiskon kohdalla nousi yläkäyrälle. Oman lisänsä tekee se ystävän vauvan kohtukuolema elokuussa niin oon varmaan vielä normaalia herkempänä kaikelle ja pelkään.
 
Neuvolatäti on onneksi tosi ihana <3 Otetaan ens tiistaina uus mitta ja jos laskee niin sitten mietitään lähetettä tsekkaukseen. Kovasti kaveri myllää taas eli sen puolesta tuntuisi olevan asiat ok
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top