Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tiittärä en oo vielä sinne listaan pyytäny muuttaa synnäriä kun haluan eka käydä joensuussa tutustumassa. Mahdollisuus kuitenkin kyssillä synnytykseen vielä on. :)
Joo pellavansiemenissä on raskasmetalleja ja siks niitä ei suositella. Ite kans vältelly sellasia leipiä tms. Mut pellavansiemenöljyä saa käyttää :)

Voi Ninnu ihanaa kun olette päässeet sylittelemään jo pikkusta <3 nyt vain kasvuvoimaa sinne paljon.

Hirni anteeks vaan mut... Mitä hittoo mä just luvin?! Meillä tollanen ei tulis kuuloonkaan. Siis kivahan se on, että on huolehtivaiset vanhemmat, mut toi on jo liikaa.. Hyh ku aattelen vaikka asiaa niin, että mulla olisi isäni kanssa tollanen suhde.. Että isä kaivelis mun persevakoa!! Hyi ja siitähän tulis jo syytteitäki..
Voimia sulle hirni, tilanne ei varmasti ole helppo. Olen sitä mieltä, että sun täytyis nyt vaan olla sille miehelle kovana etkä vaan tyytyä siihen mitä saat. Sun yli kävellään jatkuvasti, jos et laita vastaan! Jos miehesi ei ymmärrä, että sinullakin on tarpeita ja et oikeesti vain jaksa paasata tässä tilassa jatkuvasti, niin hän on empatia kyvytön. Meillä mies ei anna mun edes kantaa ostoskasseja! Ja toppuuttelee muutenkin hommissa.
Rakkaus saa kyllä kestämään yllättäviä asioita, mutta itse en enää kestä ylipoljentaa.
 
Tytsy78 sanoi:
Mun mies taas kertoi, että oli yks ilta mun jo nukkuessa leikkiny pojan kanssa mun mahan läpi <3 oli sit tökkiny ja poika potkassu takas vuoron perään :D ja mä vaan nukuin onnellisen tietämättömänä :)
Click to expand...
Mun mies sano kans et ku oli yks ilta tullu sänkyyn nii vauva oli melskannu. Kai mies sit halas mua nii et käsi mahalla. Ja mä nukuin :D
 
Tässä vanhan tädin välikommentti: nuorena kestin kyllä silloisissa parisuhteissa ihan liikaa niin että nyt ihan raivostuttaa, miten pössilö sitä silloin olinkaan. Sitä ajatteli, että rakkauden edeatä kuuluu kärsiä. Eipä kuulukaan! Rakkaus on tasapuolisesti kompromisseja mutta siten, että kummallakin on silti hyvä olla. Minusta on väärin ajatella, että tyytyy siihen mitä annetaan. Pitemmässä juoksussa tuo kostautuu tavalla tai toisella ja osuu kipeimmin omaan nilkkaan.

Vaikka itsekin ukkelini alkon käytöstä täällä välillä narisen, niin jotenkin tuntuu, että meillä on silti kaikki muuten aivan mallillansa. Molempien appivanhemmat asuu onneksi etäällä =) mutta ei niitä muutenkaan päästetä päsmäröimään meidän väliin! Kyllä se on yksi aikuisuuden ja itsenäisyyden ja sen rakkaudenkin merkki, että päästää irti omasta mamista ja perheestään suhteessa puolisoonsa/omien lastensa äitiin.

Tämmönen avautuminen. Tarkoitus ei ole loukata. Näen vain Hirni asennoitumisessasi paljon samaa kuin itselläni oli parikymppisenä. Sen varaan ei kannata laskea, että toinen muuttuisi mieleisemmäksi ominaisuuksiltaan. Onhan se positiivista jos niin käy mutta voi olla myös, että vuosien päästä huomaa, että eipä tässä muutoksia tapahtunutkaan ja itse on saanut vaan turhaan voimavarojaan hukata.
 
huhhei, täällä sitä istutaan sokerirasituksessa. Oli muuten äklömakeaa se litku! Toivottavasti pysyy nyt sisällä,kun oon tottunut aamulla ennen mihinkään lähtöä syödä ruisleipää.
Onneksi hoitaja antoi vähän vettä sen litkun jälkeen,niin ei jäänyt suuhun niin makeaa makua. Oli tosiaan ihan kun yyyber makeaa vadelma-grandia.
 
Pakko kyllä sanoa että on kumma ilmiö kun isukki on "aamuvuorossa" lastenkanssa ja itse saan nukkua niin isin kanssa nää nukkuu sinne 7.30-8 mutta mun kanssa nää sit herää jo 6.30-7... Miksi? Tänään loppuu miehen pitkä vapaa ja takas arkeen, onko pakko jos ei taho:/
 
Tsemppiä äityli myös sinne! Yllättävän nopeasti meni eka tunti,kun katsoin puhelimesta elokuvaa. Äsken otti verikokeen jälleen,hitto että sattui! Yritti ensin ottaa samasta kädestä,mutta ei löytänyt suonta, ronklas kunnolla sitä. Sitten otti toisesta kädestä,josta sai todella hyvin. Saas nähdä kummasta kädestä se ottaa tunnin päästä :P

Niin odotan,että pääsen syömään! :)
Tänään vielä töissä mennään lasten kanssa uimahalliin,niin pitää käydä kunnolla tankkaamassa, että jaksaa :)
 
Onneks olkoon Ninnu pienestä tytöstä! :) <3 Ihana kuulla että hänellä on tähän mennessä ollut kaikki hyvin! Ja paljon voimia teille vanhemmille, varmasti raskasta, mutta toivon ihan sydämeni pohjasta että kaikki menee hyvin.

Tsemppiä kanssa teille jotka sokrurasituksessa narahditte!

Täällä selvittiin sokerirasituksesta puhtain paperein, mutta taas on alkanut uusi juttu vaivaamaan, nimittäin liian aikainen aamuherääminen. :( Öisin särkee lonkkia, herään neljän aikaan enkä pääse takaisin uneen sen jälkeen kun oon jaloitellut. Mikähän tuohon särkyyn auttais? Nukun tyyny jalkojen välissä, mut siitä ei ole apua.. :/
 
Ihan samaa mieltä olen Metsäläisen kanssa. Itsekin nuorena kuvitteli, että parisuhteessa kuuluu kestää kaikenlaista (mies ei kuunnellut mua, muistanut mitä olin puhunut, ei vietetty aikaa yhdessä, jätti kotityöt tekemättä, enkä jaksanut loputtomiin niistä sanoa, hänen menot meni minun omien edelle, aina olisi pitänyt olka hyvällä tuulella, mies teki asioita kysymättä minulta). Vasta nykyisen miehen tavattuani tajusin, että asiat voi olla toisinkin! Että parisuhde voi olla hyvä kauttaaltaan. Eihän mikään parisuhde ongelmaton oo, ei meidänkään, mutta perusasiat on kunnossa, arvostus ja luottamus päällimmäisenä, kummankin tärkein tavoite, että toisella olisi hyvä olla.

En halua Hirni loukata, mutta ei tuo ole normaalia. Oot fiksu nainen ja arvokas ihminen, ei sun tarvi kestää paskaa kohtelua. Ja ymmärrän kyllä, että kun rakastaa, on välillä vaikea suhtautua järkevästi.
 
Ninnu: onnea ihanasta nimestä ja kenguruhoitoon pääsystä! Voimia pikku-Mealle :)

Me ollaan kuulkaa mammat kirjoiteltu tänne nyt 500 sivua tekstiä, se taitaa tarkoittaa 10000 viestiä, jos oon oikein laskenut, että 20 per sivu. Ootte ihania, kiitos tuesta! <3
 
Yyyyyh! Kuulostaa niin kamalalta tuo sokerirasitus, että mulla tuo litku varmaan kyllä tulisi ylös. :( Muutenkin on ollut vaikeuksia, varsinkin alkuraskaudesta, syödä mitään kovin makeaa. Muuten ihan hyvä, mutta kun myös ksylitolipurkat ja -pastillit maistuu nyt ihan supermakeilta ja hiukan ällöttää. Tsemppiä teille rasituksessa istuville! Itse vielä mietin, että pitäiskö nyt sitten kuitenkin vaatia pääsyä siihen vai ei... O_o

Hirni, ei pidä tyytyä tuollaiseen! Ainakin mun mielestä rakkauteen kuuluu, että ymmärretään toisen tunteita ja tarpeita ja tehdään yhteisymmärryksessä kompromisseja siellä missä ne ei kohtaa. Ei niin, että toinen määrää tahdin ja toinen antaa aina periksi! Eikä varsinkaan niin, että tahdin määrää joku kolmas osapuoli. Sinuna ottaisin miehen kanssa ajan kanssa puheeksi koko tuon äitisuhteen. Jos vähän miettii mitä sanoo etukäteen, niin asian voi esittää kauniistikin, niin että siitä ei välttämättä tule riitaa. Tyyliin, "Minusta tuntuu, että annat aina äidillesi periksi. Minä haluaisin kuulla mitä mieltä sinä itse olet." Ja päätätte hoitopöydän paikan miehen kanssa kahdestaan, ilman anoppia! Tuollaisille ihmisille pitää asettaa selkeät rajat, muuten se ylitse käveleminen ei koskaan lopu. Anteeksi Hirni, jos neuvon liikaa! Mulla vaan pinna palaa jo tässä iässä hyvin herkästi tuommoisiin ihmisiin kuin sun anoppi. Isällä oli vähän tapana yrittää kontrolloida mun tekemisiä tietyissä tilanteissa. Ratkaisin asian ottamalla häneen välimatkaa aina jos hän ylitti mulle sopivat rajat.
 
Mulla on tainnut mennä jotain ohi, mutta en oo lukenu Hirnin kirjoittavan mitään muuta negatiivista kuin sen että miehellään ja äidillään on vähän liian tiukka ote edelleen toisiinsa? :o Minun mielestä jos parisuhteessa on muuten kaikki kunnossa, niin ei tuossa tarvitse mitään hätäratkaisua tehdä. Kannustan ainakin vaan keskustelemaan miehen kanssa asiat selviksi, ja että sekin näkisi tilanteen ns. "ulkopuolisen silmin". Tuskin kellään meillä on virheetön suhde, ja tuskin kukaan meistä haluaa täällä kuulla ainoastaan niitä mielipiteitä missä kehoitetaan heittämään mies pellolle. Lapsi on tulossa, joten asioissa on mielestäni hieman enemmän puntaroitavaa. Älä Hirni anna sen anopin talloa varpailles, laita anoppi ruotuun ja nauti suhteestas kun miestäsi rakastat! :)
 
Ihanaa Ninnu! Minea niin mun lemppareita :)
Ja kengurointi pienelle NIIIN tärkeää ❤ Kuulostaa ihanalta. Kun toiset saa keskolassa lapsen syliin ensimmäistä kertaa vasta viikkojen päästä. Toivottavasti pieni sai läheisyydestä vielä lisävoimia.
 
Kukin tietysti tyylillään, mut eipähän täälläkään vetelis jos jatkuvasti yli käveltäs ja oikeen porukalla. Onhan se ihan kiva, että on hyvät välit äitinsä kans, mut jossain se raja menee. Teidän perheen kodin järjestely on kyl ihan teidän asia, kuten teidän raha-asiat ja miehen perse nyt varsinkaan ei pitäs enää tuolla iällä äidille kuulua. Jospa, Hirni, miehes ymmärtäis kun nätisti ottasit asiat esille, et mikä mättää? Aika hurjaa ajatella, että mitä se touhu on sit kun vauva syntyy. Vahtaako anoppi, et kaikki tehdään just niin kun hän vatii ja onks puol sukua mukana synnytyksessäkin tai vähintäänkin anoppi kattomassa, et poikansa osaa napanuoran oikein katkasta. Kyllähän parisuhteeseen kuuluu ne ongelmatkin, mut teillä tuo ei enää PARIsuhteelta kuulosta, vaan mukana piiikkusen ylimääräsiä osapuolia. Tsemppiä, rohkeesti vaan otat asiat puheeks :happy:

Ei muuten viimeks ainakaan neuvolassa ollut puhetta tuosta esitietolomakkeesta, vois kai sitä sairaalan sivulla käydä kurkkimassa, josko sieltä semmonen löytys. Aikasempia synnytyksiä ennen (-09 & -11) esitietolomakkeen on saanut neuvolasta, säilytin sen tuossa neuvolakortin kans samassa ja synnyttämään mennessä sit lykkäsin kätilölle. Eipähän niitä toiveita synnytyksestä/osastoajasta kukaan tainnut lueskella, hätäkasteen kohdalle laitoin vain, et ei saa kastaa, enkä kyl mtn nimiehdotuksiakaan muistaakseni lappuun laitellut.

Nimi on kyl muksulle päätettynä, jos ei yhtään ole nimensä näköinen/oloinen, niin sit varmasti keksitään uus. Alusta asti sit kutsutaan oikealla nimiellä, mies puhuu jo nyt sillä nimellä vauvasta :) Mtn nimijuhlia tms meille ei tule ja uskontonsa valitkoot sitten aikaan kun kokee siihen olevan kykeneväinen.

Karmea väsymys painaa, flunssaa pukkaa, mut ei nyt millään taas kunnolla tule päälle.... Jospa se sit perinteisesti viikonloppuna, kun ois yhteistä aikaa miehen kans :hilarious:
 
Hyvin se rasitus meni. Ei ollut kamalaa, paitsi se ylimakea litku. Ja oli kyllä ekassa ja vikassa verinäytteenotossa tumpelo ottaja. Sattui ja ei osannut pitää neulaa paikalla. Välissä otti näytteen eri henkilö ja sillon en edes huomannut koko pistoa. No mutta nyt kotona juomassa kahvia ja syömässä ruisleipää, nams.
 
Toivottavasti tän päivän rasituslaiset saavat hyviä uutisia! Itse vielä odotellaan tietoa, kuinka meni. Oon kyllä niin utelias, että soitan neuvolaan terkalle heti puolenpäivän aikoihin, kun on soittoaika. Jos ei terkka ehdi soittaa ensin..
 
Täällä meni tosiaan myös hyvin myös rasitus,nyt vaan jännitetään tuleeko soittoa vai ei..
Miä tulin paikalliseen kahvilaan syömään ihanan salaatin ja sen kanssa jäälaten :) tuntui että oon ne ansainnut ;)
Sintti innostu kun sai ruokaa,niin alkoi massussa tsempalot <3 sais vaan edes hiukan nousta tuolta alhaalta,kun ihan siellä tuntuu liikkeet.
 
Toivottavasti rasituksessa olleet saavat hyviä uutisia tuloksista :)

Eihän rakkauden takia kaikkea tartte kestääkään mutta se on se mikä saa kestämään niitä muutamia mahdollisia ärsyttäviä puolia toisessa :)

Mä en tästä omasta flunssasta ota selvyyttä ku eilisiltana tuntui että ny mennään ja yöllä heräsin nii ei mitään... ja yöheräämiset alkanu :( ja aina meinaa unet loppua samalla ittellä :(
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top