Mua ahdistaa, kun koti ei todellakaan ole siinä kunnossa ja siisteydessä, kun haluaisin sen olevan vauvan tullessa! Kaapit järjestelemättä ja kaikki rempsallaan. Vauvan huonekin kaaos, hoitopöytä ja kehto täynnä tavaraa, tavarat järjestelemättä. Ja mä vaan joudun makoilemaan sohvalla ja ottamaan rauhallisesti. Ens viikolla saan jo tehä kymmenen minuutin jaloitteluja, joten enköhän vähän enemmän saa kotona puuhailla. Hankintojakin olisi vielä vaikka mitä, enkä pääse niitä tekemään luultavasti missään vaiheessa... Ja mies ei oikein tajua, että haluan ne hoidetuksi ennen vauvan tuloa... Lisäks ahdistaa se, että tää kahden ja puolen viikon pakkolepo on saanu aikaan sen, että oon passivoitunu ihan täysin. Ei siis ees tee mieli tehdä mitään, vaikka saisin. Pelkään, etten saa aikaiseksi mitään sittenkään, kun saan luvan enemmän touhuilla... Äh, inhottavaa... Anteeksi vaahtoaminen. Nää nyt kuitenkin pikkumurheita, harmittaa vaan kun asiat ihan hajallaan, eikä niitä tee kukaan, ennenku ne teen... Ei sillä, etteikö mies tekisi jos pyytäisin, mutta eipä esim. liinavaatekaapin järjestely kuulu sen vahvuuksiin...