Joulukuun jutustelut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MiiSa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei kaikille tasapuolisesti! Ja oikein hyvää Jouluajan jatkoa sekä sitä parempaa tulevaa vuotta <3

En ole tänne käynyt kirjottelemassa aikoihin, ei tämä netissä pyöriminen hirveästi innosta. On nimittäin niin julmettu väsymys päällä että hyvä kun arjesta selviää! Tuo +1v perässä viipotus ja kaikkien elukoitten hoito päälle niin hohhoijaa. Tässä töihin repeäisikään? Juuri tuossa mietin että miten sitä ekassa raskaudessa jaksoi käydä töissä? Mutta silloinhan odotin esikoista joten heti töistä tullessa peti kutsui. Nyt kun niitä tilaisuuksia harvoin tulee niin käytän kaiken mahdollisen ajan pötköttelyyn, enkä suinkaan koneella istumiseen ;) Anteeksi vain. Onneksi usea muu tähän näyttää kykenevän tiheämmin?

Väsymyksen lisäksi milloin mikäkin ruoka tökkii, ja tietysti vessa kutsuu tämän tästä. Lisäksi yöunet häiriintyy kun aamuöisin iskee aivan järkyttävä NÄLKÄ ;D Aivan pakko nousta ylös haukkaamaan jotain, kun uni ei muuten tule vaikka miten väsyttää.Toisaalta, ekan raskauden kaltainen pahoinvointi on pysynyt toistaiseksi poissa. Se kesti noin viikoille 15+ ja oli ympärivuorokautista. Nyt vain sillontällön ällöttää, riippuu pitkälti siitä mitä syön.

Odottelen tässä sitä jaksoa kun huomaan energioiden edes jossain määrin palaavan! Esikoisen kohdalla tämä tapahtui muistaakseni johonkin noille samoille viikoille kun ällötys, ja nyt on 10+1 niin onhan tässä vielä haukoteltavaa.

Jokunen läheinen jo tietää, kerrottiin jouluna :) Tulevat isovanhemmat ja sedät ja tädit, sekä muutama lähin ystävä. Loput saavat huomata itsekseen, paljastuu kun paljastuu. Ei siihen välttämättä kauaa mene, hieman meinaan pömpöttää jo vatsa erilailla tai siis housut puristaa! Ja tissit on kasvaneet, jos niitä joku muu kun oma mies nyt on edes katsellut? :p

Niin ja mulla on tollanen turvavyön alennin, aion nytkin käyttää. Turvavälinehän se on siinä missä itse turvavyökin, mahdollisen nykäyksen tapahtuessa paine ei suoraan kohdistu vauvaan. Vaikka kai se vyö pysyy vauvavatsan alapuolella ilmankin :))
 
Meillä meni kertominen ihan hyvin, kaikki oli ilosia, omat vanhempani hiukan varmaan myös (hyvällä tavalla) järkyttyneitä, kun ei oltu mitään mistään lapsenteosta koskaan puhuttu :> Isäni sitten myöhemmin varovasti kysyi, että kai tämä vauvajuttu oli molempien päätös, viitaten ilmeisesti muutamiin serkkuihini jotka ovat lisääntyneet hieman vähemmän harkitusti ja kenen kanssa sattuu aikanaan... mutta joo, tämä vauva on ihan suunniteltu ja molemmat vanhemmat ovat hommassa mukana ;)

Lainasin kaverilta AngelSounds doppleria ja sillä on nyt pari kertaa kuunneltu.. mietin vaan, että ei kai ole mahdollista että siinä vois sekottaa omaan sykkeeseen vauvan äänet? Koska saan kyllä selvän sykkeen sillä kuulumaan pienen etsimisen jälkeen, mutta mietin että se kuulostaa jotenkin hitaammalta kuin ehkä pitäis, mutta ei kai se nyt oma syke voi kuitenkaan olla? Ja viikkojakin vielä noin vähän, että voiko se tosiaan olla sen vauvan syke... vai mikä siellä sitten oikein kuuluu :D
 
Oma syke ja istukan "syke" kyllä kuuluu dopplerilla :) Sikiön syke on huomattavasti nopeampi kuin kumpikaan noista ja sen yleensä kyllä erottaa aika herkästi sikiön sykkeeksi jos se sieltä löytyy :)
 
Jouluna kerrottiin myö porukoille, vastaan otto oli jees! :) Tänään oli eka ultra ja kaikki oli hyvin! Hitsi miten helpottunu oon, että siellä edes on joku. ^^ Laskettu aika tosin siirtyi 8.7. vaikka aluksi oli arvioitu, että 2.7. olis ollu. JEE PÄÄ OLKAPÄÄT PEPPU SORMET JA VARPAAT! <3
 
Mekin kerrottiin jouluna. Alunperin piti kertoa vasta myöhemmin, mutta mies halusikin kertoa jouluna, joten kerroimme :) Miehen sukulaiset olivat iloisia ja samoin omat vanhempani, esittäen toki huolensa ties mistäkin asiasta.... Miehen vanhemmat ovat olleet rennompia ja todenneet, että eipä heilläkään ollut töitä tai mitään, kun ensimmäistä lastaan odottivat. Kummasti kaikki muutkin ovat hengissä selvinneet. Äitini olisi kovasti jo ostelemassa kaikkea, mutta josko nyt odottaisi edes sen ensimmäisen ultran.
 
Mä sain nyt kotiin ton dopplerin ja mukamas kuultiin sillä sydänäänet...syke näkyi mutta onko se vauvan vai oma on vielä mysteeri. Olen vielä asennoitunut, että ei ole tuulimunaa kummempaa ja tässä nyt maanantai aamuun asti ollaan epätietoudessa, sitten vihdoin se np-ultra joka kertoo ilouutisen tai tylyn totuuden.
 
ostin myös tuon AngelSounds dopplerin ja ainakin mun pakkauksen ohjeissa oli että löytää masuasukin sykkeen vasta viikoista 12 lähtien. kokeilin silloin viikoilla 10 ja löysin vain hitaan sykkeen eli omani.nyt kuuluu jo selkeä jumputus joka huomattavasti nopeempaa laatua :D
 
Meillä on tuommoinen baby fun -merkkinen dobbleri ja sillä ollaan saatu vauvan sydänäänet kuulumaan nyt reilun viikon verran. Aluksi löytyi vain omituista kohinaa ja oma syke. Vauvan sykkeen kyllä erottaa selvästi omastaan jos sen vain onnistuu löytämään. Tänään meidän muksu uiskenteli äiskää ja iskää pakoon kun koitettiin kuunnella. Hetken aikaa kuului piiskan äänet ja sitten ei enää löytynyt. Ilmeisesti siellä kaivattiin vähän yksityisyyttä ;)
Vauvan syke on ollut aina yli 150 kun taas oma on ollut 65-75 välillä.
 
Olen jo pitkään lueskellut täällä. 12+4. Onko täällä ketään, kenellä ajomatka synnyttämään on pitkä? Jotenkin hirvittää ajatus synnyttää miehen avustuksella tien poskessa auton penkillä....
 
^ Mikä matka lasketaan pitkäksi? Jos on eka lapsi, niin se tulee yleensä niin hitaasti että kyllä pitäs ehtii ajelemaan :P Jos sitten taas tuntuu ettei ehdi, niin ambulanssia kehiin, hoituu se homma sielläkin ja ainakin vähän turvallisemmin kuin omassa autossa :)
 
Niin, nykyään alkaa olemaan ihmisillä suht pitkät matkat synnyttämään, kun synnäreitä on lakkautettu niin paljon... itsellä synnärille on 60 km matkaa, joka taittuu n. tunnissa, riippuen ruuhkista. Ja siitä, kuinka paljon uskaltaa ajaa nopeusrajoitusten yli :wink Mutta tosiaan se eka synnytys ei mikään kauhean hätäinen ole, joten tuskin huolta :) Toisesta eteenpäin voikin olla sitten vissiin nopeampaa toimintaa...?
 
Meillä on matkaa 30km, eli ei ihan hirveitä.. Mutta kyllä toisen synnytyksen alkaessa tuntu, et olis kiva olla lähempänä, niin tuskissani jo olin matkalla :D Ekasta supparit kesti reilu vuorokauden ennenku alko kunnolla tapahtua. Toisesta supparit alko klo.6 aamulla, kotoa lähettiin 7.30 ja salissa oltiin ennen ysiä.. ;)
 
Mulla oli esikoista odottaessa 70km synnärille, 3.00 alko ekat supistukset ja 8 aikaan taisin olla sairaalassa, tyttö pihalla 11 aikaan. Nyt onneksi alle 10km päässä sairaala niin ei tarvii jännäillä sitä koska vauhdilla voi tulla myös tämä masuasukki.

Huhhuh nyt on sukulaisista palattu kotiin ja voin kertoa että otti koville :laughing002 Nyt tietää sitten minunkin äiti ja voi taivas sitä hössötystä... Mun sisko on ammatiltaan terveydenhoitaja ja siltä tuli kivasti vinkkejä myöskin jotka otin kyllä ihan mielelläni vastaan toisin kuin tulevan mummon hössötykset :angry7 Noh.. ehkä se siitä rauhottuu... or not.

Kerrottiin jo tulevalle isosiskolle ja vaikutti olevan innoissaan. Tää meiän tyttö on aika mustasukkasta sorttia, joten odotettavissa mustasukkaisuutta. Tyttö kun on ainut suvun "pieni" (4 vuotias) minun äidin puolelta ja isänsä puolelta niin on tottunut olemaan parrasvaloissa, voi raasua kun sädekehä himmenee uudentulokkaan myötä. Pitää koittaa viettää laatuaikaa paljon esikoisen kanssa kaksin ettei tunne jäävänsä varjoon :love2

Millasia kokemuksia mustasukkaisuudesta teillä joilla on jo useampi lapsi?
 
Meillä on synnyttämään noin 130km, ja alkumatkat teistä ei mitenkään järin hyvässä kunnossa, joten hirveellä kiireellä täältä ei päästä matkaan... 2 edellistä synnytystä on kyllä "käynnistetty turvallisesti" sairaalan seinien sisäpuolella, joten siltä osin on päästy hyvin synnyttämään...
 
Meiltä matkaa Rovaniemelle 180km. Uudenvuoden aattona matkustus sinne sikiöseulonta ultraan. Pitkä on matka ilman supistuksiakin. Mutta eiköhän siitä selviä:) Tuntuu vaan niin epäreilulta, että niin luonnollinen ja jokapäivänen asia kuin synnytys, on keskitetty lapin keskussairaalaan, että sinne sitten matkustamaan kipujen kera. Pitkä on varmaan matka myös sairaalasta kotiin tikit takapäässä ja vastasyntyny mukana. Mutta maailmahan on silloin varmasti ihan vaaleanpunainen:) Tai vaaleansininen:)
 
Moi!

Mekin kerrottiin sukulaisille jouluna. Uutinen oli kyllä jo odotettu, kun esikoisella on ikää reilu 2 v. Mummojen höyryäminen tuskin loppuu koskaan, mun äiti on jo ostanut pieniä vaaleanpunaisia varastoon "ihan varmuuden vuoksi, jos joskus pieni tyttö sukuun saataisiin"
Ensi viikolla onkin nt-ultra ja pääsee katsomaan, että pienellä on kaikki ok! Nyt rv 11+2
 
Me kanskerrottiin jouluna, tai jo sitä edeltävänävkl, ku ei haluttu viedä huomiota sitte aattona.Ja kaikille kavereillekki kerrottiin, joiden kans oltiin loman aikana tekemisissä. Osa oli arvannu, ku tiesivät että yritetään ja osa arvas mahasta, joka jo selkeesti pömpöttää alhaalla.Eli eipä tätä kauaa salaisuutena ois enää voinukkaan pitää =D Ku tulis vaan ne ultrat ja neuvolat, ni ehkä konkretisoitus vielä enemmän.Tiistaina vasta eka neuvola, sillon viikot 11+0
 
Anteeksi kun jankkaan samaa mutta oon ihan paniikissa ja peloissani huomisesta ultrasta. Toisaalta helpotus mutta toisaalta mitä jos siellä ei olekkaan mitään. Mua ahdistaa niin kovaa, että oikein sydämestä ottaa, oksettaa ja paniikki iskee. Kyllä mä uskon 80 % että kaikki ok, mutta mutta.... :confused:
 
Heppura, tiiän tunteen. Viikko päivä ja rapiat ja koetan vaa olla miettimättä ettei ressaa ku ei tee hyvää jos kun siel masus joku on, että ressaa. Koeta keksii vaa muuta tekemistä ja mietittävää aina ku alkaa jännittää. Kudo, tee ristikkoa, pelaa kännypeliä tms. Ja hengitä syvään. Tsemppiä!! :)

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
heppura - mä niin tiiän ton tunteen. Jouduin käymään yksin ultrassa, ja itkin siellä sitten eka hoitsulle, sitten lääkärille. Ja ihan vaan ku JÄNNITTI! Juuri tuo että onko siellä kuitenkaan mitään vaikka oireita olikin. Ja pitäis varmaan useemmin saada tuollaisia jännityspäiviä, ummetuksesta ei ollu tietookaan...
Tsempit heppuralle huomiselle ja Memmu79lle viikon päähän!

Vatsa kasvaa kiitettävää vauhtia, ei jää epäselvyyksiä kenellekään, eikä taida äkkiseltään löytyä paitaa millä piilottaiskaan. Kuvittelin eilen käyttäneeni peittävää paitaa tädilläni, mutta eipäs se ollutkaan. Sanoi katsoneensa ennenkuin kerittiin kertoa...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top