Uijui, Kotimamalla siellä taidetaan kohta päästä tositoimiin!
Minä oon taas kärvistelly supistusten kanssa aamupäivän. Taas aloin olla toiveikas, että josko nyt olis se kerta, kun päästään lähtemään, mutta ei. Niin ne sitten hiipuivat taas ja lähdettiin anoppilaan. Ei sillä, oli kiva, että päästiin sinne. Vietimme siis tänään joulua, kun ei tiedä, ollaanko oikean joulun aikaan juuri sairaalassa. Toivoisin kyllä, että vauva olis jo syntynyt jouluun mennessä (la 22.12.). Jännityksellä odotan ensi yötä, että taasko menee unet pipariksi supistelujen takia ja sitten ei kuitenkaan ole vieläkään tosi kyseessä. Tätähän voi kai jatkua vaikka seuraavan kuukauden, miten mä jaksan?!