Joulukuun jorinat

Sanoja

Sanoja

Piirimestaruustason postaaja
Sehän on jo kolmas päivä :)

Miten teillä muilla menee tällä hetkellä vierastamisen ja eroahdistuksen suhteen? Meillä oli vierastamista jonkun verran tuossa noin 6-7 kk välissä, mutta se on mennyt ohi. Nyt on vaan tuo eroahdistus ja se on ra-sit-ta-vaa. Jos yritän tehdä ruokaa, on vauva jalassa kiinni. Jos menen vessaan, on vauva siellä jne. Ei se meillä mikään aivan äärettömän paha ole, mutta ei kyllä yhtään mitään oikein saa tehdä itsekseen. Kauanko teillä muilla on tuo kestänyt? Meillä nyt noin kuukauden verran...
 
Meillä neiti vierastaa miehia,naisia enemänkin ujostelee.
Eroahdistusta ollut kuukauden verran, en voi poistu huoneesta tulee ihan armoton huuto.

Meillä sairastetti ensimmäinen flunssa, nyt onneksi jo helpottumassa. Neiti inhoo niistämistä.
Aika menee aivan liian nopee, neiti huomenna jo 9kk o.O, sinne meni äitiysloma silmänräpäyksellä ohi. Vielä en palaa töihiin ja jään kotihoidon tuelle, tiukka tekee mutta en millään halua vielä 9kk päiväkotiin laitta ja yrityksen alla pikkukakkonen muttei tähän mennessä ole vielä tärpännyt. Tarkoitus olisi olla tässä vielä 2-3v kotona. Minun mielestä äitiysloma on aivan liian lyhyt,9kk on aika pieni vielä
 
Mä jään kans hoitovapaalle ainakin ens vuodeks. Katotaan sit kestääkö pää ja rahapussi olla vielä kauemmin.

Meillä vierastetaan tällä hetkellä. Tosi varovasti täytyy lähestyä uusia ihmisiä ja silti poika vaan pelkää joitain henkilöitä niin että tulee ihan suunnaton poru.

Toistaseks ei vielä pahaa eroahdistusta mutta eiköhän sekin tässä ehdi vielä paheneen. Tällä hetkellä esim. jos mummu on käymässä ja leikkii pojan kans ja mä puuhaan kotona jotain omaa niin poika seuraa mua koko ajan katseellaan et missä oon ja mitä teen.
 
Meilläki pitäisi kohta tyttö laitta oma huoneseen, en ole vielä raaskinu mut saattais rauhoittaa öitä. Herään joka pienen unikitinään
 
Meillä ei tähän mennessä ole vierastettu ollenkaan. Saa nähdä koska se tulee kuvioihin. Tota eroahdistusta ei enää oikeen oo ollut, kuukausi sitten vielä oli aika pahasti, en voinut vessaankaan mennä ilman että tulee meteli. Tyttö on tällä hetkellä niin kova touhuaan ettei huomaakkaan jos en ole vieressä. Hauskan näköstä kun pieni ryömii kovaa vauhtia kissojen perässä. Vanhempi kissa on niin kiltti että antaa tytön ryömiä ylitseenkin.

Mä jään kans hoitovapaalle. En ollenkaan tiiä kuinka pitkäksi aikaa. Oma toive olisi ens kesäkuussa mennä töihin mutta saa nähdä kuinka käy. Kävin töissä jokin aika sitten kertomassa ajatuksistani ja katsomassa mikä on tilanne siellä. Heikolta siellä näytti, sovittiin esimieheni kanssa että katotaan keväällä että menenkö kesäkuussa vai myöhemmin.
 
Meillä vierastetaan ihan vähän. Katsotaan siis pitkään uusia ihmisiä, jos pitää syliin mennä. Muuten ollaan aika pitkälti yhtä hymyä, kunhan välillä voi tarkistaa, että tuttuja on paikalla. En myöskään huomaa mitään pahempaa eroahdistusta. Anopin mukaan huutelee "ä" tai "ätä", kun poistun paikalta ja etsiskelee katseellaan. Väsyneenä kyllä yrittää syliin koko ajan. Ihanaa, kun toinen kitisee lattialla ja kysyn "haluatko sylkkyyn" ja kitinä loppuu, vauva kääntyy selälleen kädet ojossa ja hymyilee. Joskus, jos olen ollut pidempään (eli yli tunnin) poissa, on tullut itku, kun näkee mun tulevan takaisin... yleensä olen kyllä aina paikalla, eli eipä paljon tarvitse eroahdistusta potea. Itselläkin vähän eroahdistusta vauvasta.

Mä jään kevääksi hoitovapaalle. Kauheaa ajatella, että tammikuussa pitäisi periaatteessa olla jo töissä. Kyllä mä siis töitä tekisin, mutta en voi jättää Lilliputtia muille... en ainakaan ennen kuin prinsessan ja tissin rakkaussuhde laimenee. Vieroitusvinkkejä kaivataan... nykyään tissille jutellaan hellään sävyyn ja ennen kuin ruokailun voi alkaa, täytyy tissiä halata kaksin käsin, pussata ja sitten sille väläytetään maailman isoin hymy. Mä varmaan joudun käymään vielä eskarissakin syöttämässä tuota.
 
Meillä vierastetaan jonkin verran. Ei ole mitenkään paha tilanne. Eroahdistusta ei ole ollut ollenkaan.
Mä meen töihin helmikuussa, mutta päivähoitopaikkaa ei onneksi tarvita. Täytyykin laittaa toi kotihoidontuen hakemus vetämään. Vähän jännittää kuinka imetystä pystyy jatkamaan töihinpaluun jälkeenkin. Vähän arveluttaa kuinka saisin pumpattua päivän aikana, ettei tissit halkea tai maidontuotanto vähene.
 
Miten te muut eroahdistustapaukset, annatteko vauvan välillä vaan huutaa vai miten selviätte? Kun pakko se ruokakin on joskus tehä tai vessassa käydä yms...

Mä menen kanssa helmikuussa töihin, mutta likka jää mummin kanssa kotiin vielä kevääksi.
 
Meillä ei enää pahemmin vierasteta. Eroahdistusta on ja paljon kotona ollessa,en sais poistua näköpiiristä oollenkaan. Oon antanu huutaa lattialla ja välillä koittanu antaa tutkittavaks "uuden lelun" (kaikkea mitä keittiöstä/vessasta löytyy annettavaks:D) Jännää on se että kun poju on ollu 2 krtaa hoidossa lähiaikoina, ei oo ees huomannu että ollaan miehen kanssa oltu pois pidempään...kotona homma on toinen, ees isän seura ei meinaa kelvata, pitää mennä äidin perässä ja huutaa:facepalm:
kotiin jään alustavasti huhtikuun loppuun ja katotaan miten pärjätään, työkeikkaa joutuu kyllä tekee ees sen 2-3pvää vkosta...
 
Mul on enää reilu kuukaus ja oon takas sorvin ääressö.Mies sit jää hoitamaan typyä,kun ei oo noita töitä siunaantunu.
Meil on taas noi yöt ihan hirveitä.Siis omalta kantilta.Tytön yöt on levottomia,heräilee tämän tästä ja sit tulee poru. Pitääkö mun nyt jotain siirtoa omaan huoneeseen miettiä vai mitä tässä tekis? Ei siis ole nälissään tms. Nukahtaa heti kun laittaa takaisin nukkuma-asentoon.
Meillä on myös jäänyt aamupäiväpäikkärit pois. Ekoille päikkäreille käy vasta puol yhden aikoihin kun aiemmin oli kymmenen aikoissa.
 
No hei. Meillä nukutaan edelleen yöt heräämättä, mutta tänä aamuna neitokainen heräsi taas klo 5 harjoittelemaan tuota eilen opittua taputtamisen taitoa. Selvästi kyllä huomaa aamuheräämisissä meillä aina tuon kehitysvaiheen. Jos on opittu jotain uutta tai jos hammas puhkeamassa, niin herätään viideltä. Eikä siihen vaikuta yhtään moneltako käy nukkumaan tms.
 
Sanoja, taputetaanko teillä ihan oikeasti? Meillä tyttö on sohinut käsiä yhteen epämääräisesti jo jonkin aikaa. En oikein tiedä, milloin vilkuttaa ja milloin taputtaa. Alkaa kyllä aina huitoa, kun sanon taputaputap tai taputan itse. Vilkuttamiseen ei aina lähde mukaan.

Onko muilla aivot ihan ok? Mä olen aivan tööt koko ajan, vaikka en olisi edes joutunut valvomaan. Keskittyminen on jotenkin liian vaikeeta. Vauva ja sen asiat vaan koko ajan mielessä. Pään lisäksi kroppa on tööt... näytän siltä, etten ole saanut levätä ikuisuuksiin, vaikka yöt olisi sujuneet hyvin. Odotan, että tää helpottais, mutta ei merkkiäkään siitä. Lilliputti jo 9 kk. Tuliko musta pysyvästi tällainen pönttö? Auttaiskohan imetyksen lopettaminen?
 
^Ei totisesti.Mulla noi pätkittäiset yöunet alkaa selkeesti rassaa aivoja ja itteä. Sit kun likka lopettan appäikkärit niin se heräämisen ja hengähtämään pääsemisen jakso on aivan liian pitkä tollasen ikiliikkujan kanssa. Sit kotityöt odottaa tekijäänsä. Tilannetta ei helpota keittiössä oleva pieni vesivahinko jota alettii tänään korjaamaan.Toivottavasti jouluu mennes olis valmis.
 
Musta on ainaki tullu tosi hajamielinen. Se hajamielisyys näkyy ihan arkisissa jutuissa, esim eilen aamulla otin tiskikoneesta lautasen itelleni ja se oli likanen, rupesin miehelle paasaan että mikä sitä vehjettä vaivaa kun taas on paskasia törppöjä pesun jäljiltä.. mies totes että se kone ei oo ollu käynnissä vielä.. tuntuu etten aina ees tiiä mikä päivä on ja jos oon jotai sopinu tietyks päiväks ni aina on hirvee epävarmuus sinä päivänä et oliko se tänää, onko tänää se päivä..

Meillä on viime aikoina tää elämä ton neitin kanssa ollu niin vaikeeta et tuntuu että ne viimesetki järjen rippeet lähtee.. mistään ei tuu mitään, pukeminen, vaipan vaihto, syöminen, imettäminen, nukkuminen.. kaikki on iha jumalattoman vaikeeta ja armottoman taistelun takana. Suurin syy tohon kaikkeen on se kun toi ei pysy sekunttiikaa paikallaan, aina pitäs vaan kääntyy ja nousta seisoon.. yöunille ei menis millää ku koko ajan pitää kääntyillä kun koittaa alkaa nukkuun. Mä puen aina ulkovaatteet sylissä, tyttö pyörii ja rimpuilee sen minkä ikinä kerkee. Ja kaiken lisäksi meillä huudetaan enemmän kun koskaan ennen, millon mistäkin syystä.. jos jotain positiivista pitää löytää niin nykyään meillä nukutaan 3h päikkärit ja yöunet on menny omassa sängyssä.

Onneksi on tällanen paikka missä voi avautua kun tuntuu vaikeelta ilman että kukaan on tuomitsemassa. Varmasti ihan normaalia tuo kaikki, se nyt vaan tuntuu tosi vaikeelta tällä hetkellä..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top