Joulukuun jännitykset <3

moikka taas kaikille odottaville ja onnea jo pikkuisensa synnyttäneille!!

täällä meinaa pää hajota ja pinna on niin kireellä, koska koko ajan vaan odottaa että joko nyt, joko nyt. typerää kyllä, eihän sinne kohtuun ole yksikään lapsi jäänyt. mutta sepä se onkin kun ei voi yhtään tietää milloin se käynnistyy illalla, huomenna vai 2 viikon päästä--meneekö kellään muulla hermot? ilmeisesti joillakin aikasemmista kirjotuksista päätellen.
onneks vauva liikkuu  paljon, ja puhelenkin sille, että tule vaan pois sieltä, äiti haluu jo nähdä sut. vauva on myös laskeutunut ihan alas, ja alaselässä tuntuu usein vihlovaa  menkkamaista kipua, joka on neuvolan kätilön mielestä hyvä merkki lähenevästä synnytyksestä. myös alavatsassa tuntuu ajoittain kivuttomia harkkasupistuksia. ehkä nämäkin "oireet" tekee mut liian toiveikkaaksi siitä, että synnytys olis jo ovella. yöt on kyljeltä kyljelle tyynyjen kanssa muljaamista, ja vatsaa kiristää ja uni katkonaista. haluis jo nukkua selälläänkin :)

t.m+ 38+6

 
Huomenta mammat! Joulukuun ensimmäinen viikko mennyt ja kolme jäljellä!
Mielialaa koetellaan, hermot pääasiassa tooodella tiukkana jota ei auta omat läheiset ja heidän täpinä..

Itsellä pyörähti tänään vko 38 käyntiin ja olo melko mainio, kiitos lähes täysien yöunien ja eilisen 3h päiväunien.. :D Supistuksia ainakin harjotellaan jo, välillä pukkaa kipeämpiäkin joukkoon.

Eiköhän tuo pikkunyytti sieltä ala kohtapuoleen tulla. Pari viikkoa laskettuun, joten lähellä ollaan jo!

Jaksamisia, mammatoverit!
 
Joo tääläkin alkaa jo niin totaalisesti hermot mennä..aaargh! Vielä olis viikko LA:han, mut tuntuu että ei se kyllä sillon ole tulossa. Varmasti menee 2 viikkoa yli ajan. Vituttaa jo tämä maha, harjotussuppareita tulee koko ajan, eli se on melkein koko ajan kova, se on tiellä, se painaa.... Selkäkin on nyt vasta alannut oireilla, tuntuu kuin siellä olisi puupalikka pystyssä, joten mun kävelyki näyttää varsin hupaisalta :D Haluuun jo maata selällä ja liikkua kivuttomasti ja tehä muutenki asioita mitä yleensä teen. Voi sitä fiilistä kun saan kaiken tämän ajan jälkeen vetää himotreenit, huhhuh!! Mutta joooo, oon henkisesti valmistautunut siihen ettei tämä mukavuudenhaluinen pikkutoveri ole tulossa sillon ku sen kuuluisi, vaan ehkä sitten haluaa että hänen syntymäpäiviään juhlitaan rakettien loisteessa :) hihi <3

 
Alkaa väkisinkin hermostuttaa ja toisaalta ottaa päähän. Keskiviikkona verisen vuodon vuoksi jouduin sairaalaan ja seurattiin yksi vuorokausi, sitten pääsin kotiin ja taas aamuyöstä verta ja uusi reissu sairaalaan. No onneksi vuoto lakkasi itsestään nytkin mutta odottelin sellaset kevyet 7 tuntia lääkäriä. Mitään selitystä vuodolle ei ole ja pelottaa tuleeko tässä vielä paljonkin sitä jatkossa. Onneksi vauva voi kuitenkin hyvin ja liikkuu runsaasti. Jauhean stressaavaa tää loppuraskaus!
 
Samoja fiiliksiä on täälläkin. Hermot alkaa olla jo repeämispisteessä ja fyysinen olo melko raskas ja kipeä. Enää ei voi oikein olla jalkeilla koko päivää, kun tuntuu, että selkä räjähtää, häntäluuta ja nivusia vihloo. Onneksi ollaan jo niin loppusuoralla, ettei näitä oloja tartte kärsiä kuin max 2,5 viikkoa. Maanantaina olis LA, mut olen myös asennointunut henkisesti, että vietän joulun vielä tämän pallomahan kanssa :)  Tsemppiä ja voimia kaikille!

 
Jeps liityn samaan kuoroon siis..on ahdistava olla ja hermot tiukilla..kyllä sais alkaa tapahtumaan. Mutta mitään en kyllä sen eteen oo tehny enkä ees jaksa. Ja ku mä en usko niihin poppakonsteihin. EI se sieltä kuiteskaa tuu ennen ku on valmis. Nii enään ei ois ku vajaa 2 vkoa laskettuun ja max 4vko kaikenkaikkiaan ja en usko et ens vuodelle menee kuitenkaa eikä ne varmaan anna mun kasvatella tätä asukkia kovin suureksi. Ens maanantaina on äippäpolilla käynti..kattoovat vissii kui vaavi on kasvanu ja mikä tilanne. Jotenki ni turhauttaa sinnekki meno :( Sekin stressaa et ku ei tosiaan tiedä millon aika on lähtea ja mistä saan sit ne lapsenvahdit jos tuleeki vaikka vedet..ku sit pitää mennä ampparilla. huoh..kauhee jos oon vaikka lasten kans kotona ja mies töissä ni mites sitten..kaikkee sitä kerkee näinä viimesinä hetkinään murehtia. :( Noh jospa alkais ihan supistuksilla ja vaikka viikonloppu aikaan :D Heh heh hyvähän se on toivoa. JA kun sais ennen joulua tän paketin ni oisin iloinen! Jaksamisia kaikille odottajille ja onnea jo vauvan saaneille <3
 
Tsemppiä kaikille nyyttejään vielä odottaville!

Täällä pieni poika syntyi maanantaina 7.42, viikko etukäteen. Synnytys oli tavallinen alatiesynnytys. Epiduraalin sain - onneksi! Ilokaasua kokeilin, mutta siitä ei ollut yhtään mitään apua. Jos synnytystarinoille avataan oma ketju, niin käyn kirjoittelemassa sinne jossain vaiheessa.
 
Onnea kaikille vauvan saaneille!! <3 :)

Täällä vielä odotellaan omaa... Tänään kävin pitkästä aikaa kävelyllä n.3 km ja huhhuh että tuntu nivusissa ja alavatsassa. Tais olla viiminen lenkki tän mahan kanssa. :D Joulua on laiteltu kotona ja kaikki paketit on hankittu.
 
heippa, ja onnea hennas ja muut!ihanaa kun näkee että syntyy pikkuisia hiljalleen enempi ja enempi

lohduttavaa kuulla että myös muilla palaa käämit odotteluun ja mahan kanssa olemiseen. mulla vielä helppoa kun ei ole ennestään omaa pientä jälkikasvua, minkä hoidosta täytyisi vielä huolehtia sairaalaanlähdön kynnyksellä. jotenki silti tuntuu että vaikka kuinka yrittää tsempata/psyykata itteensä, ni aina jossain vaiheessa päivää iskee epätoivo että eikö tää odotus koskaan lopu!tottakai se loppuu mutta ei mun pää kestä jos vielä menee sen max. 2 viikkoa yli..en tiiä miks oon niin ylistressaantunut. varmaanki kun kodin(-hoidon),miehen+sen pojan, prisman (:D) ja koirien kanssa ulkoilun lisäksi ei juuri muuta sisältöö ole päivissä. parhaat kaverit asuu kaukana, toki puhelimessa puhuminen on keksitty...
 
RV 40!! <3 Tänään oli taas äippäpolil käynti... Lääkäri tarkasti paikat eikä siel mitään hirveetä muutosta oo tapahtunu. Vauva ei vieläkään oo kiinnittyny jne. Painoarvio oli tasan 3500g. Seuraava aika sit kymmenen päivän päästä eli aatonaattona. Jippii!! No näin tän nyt arvellinkii menevän. Positiivist oli se et lääkäri sano ettei vauva enään mahu kasvaan ku tila on loppumassa kesken. Pelkään et tulee iso vauva ku oon ite kumminki pieni kokonen. Ainiin ja lääkäri suositteli käymään ainakin tunnin lenkin joka päivä! Voiku jaksais...

Kyl kyllästyttää tää älytön supistelu ku tuntuu et henki loppuu ja kylkiluut murskaantuu. Muuttuis
nyt vaan kipeemmiks. ;)

Onnea kaikille vauvan saaneille ja voimia vielä odottaville.! <3

Joku vois tehä sen synnytystarinat keskusteluketjun. Ois kiva jos ihmiset jaksais kirjottaa pientä tarinaa. :)
 
Pakko päästä purkamaan näitä tuntojaan jonnekkin, tuntuu vaan ettei kohta enää kestä!! emoticon

Menossa siis rv 40+5, ja olo on aivan kauhea. Tulin sairaalaan 13.12 hieman ennen puolta yötä ja täällä sitä vaan edelleen roikutaan. Poltot on aivan kauheita, ja ainut mitä oon helpotukseski saanut, on parit kipupiikit! Aamulla koiton myös ammetta, se helpottikin hetkellisesti, mutta iski sitten huono olo emoticon Kätilö ehotti sitten niitä aqua rakkuloita, ja voi kamala mikä virhe se oli! Ensinnäkin se laittaminen kohki ihan hulluna, sitten se kirvely/polttelu jälkikäteen, eikä ne loppupeleissä auttanu ollenkaan!

Supisteluja tulee koko ajan, enemmän ja vähemmän säännöllisesti, mutta kipeetä ne tekee joka kerta. Muutamat kerrat on tsekattu, et onko se paikat lähteny aukeemaan:sormelle auki ja kanavaa vielä jälellä emoticon itkuhan siinä on tullu, ku tuntuu et kaikki tää tuska on ollu tähän asti turhaa, ku ei ne näy mitään tapahtuvan suuntaan eikä toiseen! Alko jo tosiaan hiipii epätoivo tähän väsyneeseen sieluun, ku sit illal kätilö viel ehotti, et josko katottas se kohdunsuun tilanne vielä kerran: 2 sormelle auki, ja kanava lähes kokonaan hävinny!! emoticon Sillähetkellä tuntu, et oisin voinu vaikka rutistaa sitä kätilöö, tuli niin hyvä fiilis! Sano sit et enää pikkusen ootellaan ja puhkastaan kalvot, saadaan tää synnytys ees joskus kunnolla käyntiin. Ihana tunne, ku herää ees pieni toivon kipinä tähän touhuun. Tosiaan melko tuskaa ollu tää oottelu, ku ei oo saanu nukuttuu lääkkeistä huolimatta, ni sitä alkaa olee henkisesti niin finaalissa, et oottaa vaan koska tää kaikki on ohi, ja pääsee lepäämään.

Nyt sit jännityksellä ootan aamuu, ja et kätilö tulis kattelee sitä kohdunsuun tilannetta.

Pakko viel lisätä tähän loppuun, et on se kumma, miten tämmänenki "avautuminen" helpottaa omaa olo ees hiukan emoticon

Paljon voimia kaikille vielä koetustaan odottaville!
 
Täällä odotetaan vieläki,nyt viikkoja 41 tasan ja pää ei enää kohta kestä. Maanantaina ois äitipoli aika ja jos vaikka käynnistettäis. Puolikuntosena 3,5vee viikarin ja mopsin kans kolmistaan kotona oleminen siihe asti että mies tulee töistä ei oikeen enää luonnistu,mikä paikka millonki kipeänä ja aamulla saa jännittää pääseekö sängystä ylös heti vai 5min päästä itkun kanssa ku nivuset paukkuu ja väsyttää. Koiraa en uskalla oikein käyttää itse ulkona ku on niin liukasta ja jo kaksi kertaa massun kans lentäny perseelleen, että olisin kyllä enemmän ku kiitollinen jos pieni neitonen voisi jo tupsahtaa tänne sylin puolelle.. Olen itkun ja pienen kateudenpiston kans lueskellu nyt näitä joulukuussa syntyneitä ku melkeen kaikki teistä jo alle vkolla 40 päässy pukertamaan vauvaa ulos ja mie vielä odotan ku kuuta nousevaa,typerä kun olin nii tietenki ajattelin että kun kerta esikko synty vkolla 39+1 että ei voi tämä kakkonenkaan kovin yli mennä,EIPÄ!!. Mutta ihanaa ku ne vauvat syntyy ja onnea kaikille jo synnyttäneille, olipas mukava saada purka aomia tuntoja tänne ni ei tarvi taas omia ystäviä piinata valittamisella :)
 
Hirmuiset onnittelut kaikille jo synnyttäneille!

Näköjään kun viikkoja on kasassa 40+6 alkaa kärsimättömyys hiipiä kärsivälliseenkin mieleen. Vielä viikko sitten ajattelin, että ei haittaa jos menee vähän yli lasketun ajan. Nyt kuitenkin odottelu alkaa pahasti turhauttaa.

Kävellessä supistelee, mutta heti kun asetun aloilleen, supistelu lakkaa. Jalat on jo kaikesta kävelystä kipeet, eikä jaksaisi enää yhtään askelta :) Ainakin kolmena iltana on jo ollut sellainen olo, että ehkä ensi yönä.... Ja aamun mennessä sitten kaikenlaiset tuntemukset ovat kadonneet. Huoh.

Eipä mulla sinäänsä pitäis olla mitään valittamista, kun olis lupa ihan rauhassa laiskotella ja ottaa rennosti, eikä selkäkipukaan haittaa pahasti elämää. Siitä huolimatta kiukuttaa ja olo on rauhaton, minkäs sille voi. En oikein ollut valmistautunut siihen ajatukseen, että viettäisin joulun vielä ilman vauvaa.
 
usus, sulla on kyllä tosi pitkä pinna, jos vasta nyt 40+6 alkaa kärsimättömyys nostaman päätään. ;)  Mä olin esikkoa odottaessa ihan kypsä jakaantumaan jo 39 viikon kohdalla. Eikä siis ollut mitään kremppaa missään, kunhan olin kärsimätön ja halukas saamaan vaavin syliin. Odottaa sain kuitenkin aina 41+0 asti. Aamupäivällä murisin puol 11 treffeillä neuvolantädille, etten olis kyllä tahtonut enää sinuakaan nähdä näissä merkeissä...13h myöhemmin oli tuhiseva mytty sylissä. :) 
Mutta nyt onkin sitten toinen ääni kellossa. 39+5 täynnä ja oikein odotan, että näkisin vielä viikon 41+1. :)
 
Takaisin
Top