Joulukuun jännät

Tuohon vauvan hikkaan.. Itse olen antanut muutaman imun lisää tissiä, niin hikka lähtee sillä saman tien. Hetken olen antanut hikotella, kun olen miettinyt poistaako se jotenkin ilmaa.

Meillä on kovia maha ongelmia, mutta onneksi *koputtaa puuta* niitä ei ole ollut ihan jatkuvasti niin pahana. Muutama vuorokausi on tullut valvottua siis yö ja päivä peräjälkeen, niin että vauva pystyy nukkuun vain puoli tuntia tai tunnin putkeen. Sit kun maha vihdoin rauhoittuu, niin sit otetaankin 6h unet. Pitää nyt toivoo että tää alkais hiljalleen vähän paraneen.

Imetyksen jälkeen röyhtäytän olkapäällä ja polven päällä jonkun puol tuntia. Niitä kunnon röyhyjä tulee niin pitkään, jos yhtään aikaisemmin laitan mukuulleen (sängyn pääty koholla) niin tyttö alkaa kipristellä viimestään puolen tunnin päästä.

Ah nyt hän nukkuu.. ja nukkui viimeyönä 6h+ tunnin imetys ja röyhyt+3h unta. Ihan mahtavuutta! Ei oikein ole aidosti jaksanut iloita pienestä, kun on itse ollut zombiena. Heti kun saa itse nukuttua putkeen edes sen 3h, niin olo on aikalailla toisenlainen.

Tsemppiä ja malttia vielä odottaville, kyllä ne sieltä tulee!
 
Voi äitiaivot oikeesti. Kirjotin taas oikein olan takaa ja jostain käsittämättömästä syystä onnistuin painamaan ctrl+a, eli mustasin koko tekstin ja sitten painoin b:tä, eli korvasin koko pitkän tekstin b:llä :O Terve...

Jälkivuoto on jatkunut täällä nyt ainakin viikon tuhruna. Vois jo loppua mun puolesta. Ihan kiva tietty, ettei vuoda ku seula, mut toi tuhruilukin on turhauttavaa.

Synnärillehän ei tarvi olla missään yhteydessä, jos ei oo mitään normaalista poikkeavaa. Tai usein on hyvä soittaa jos lapsivedet menee ja kysyä millon viimeistään on syytä tulla. Mutta siis yleisesti ottaen, sinne voi vaan mennä, kun siltä tuntuu. Ainakin näin täällä pirkanmaalla, uskoisin käytännön olevan samanlainen muuallakin, synnytykseen kun ei kuitenkaan tarvitse varata aikaa ;)

Raskausaikana päivittelin teillekin, miten toi alapää on aivan totaalisen turvonnut ja kasvanut valtavaksi lerputtimeksi. No, kun vihdoin uskalsin kurkkia tuonne alakertaan viime viikolla (pelotti sen epparin takia, joten odotin siihen asti, että tikit todennäköisesti olivat jo sulaneet), niin se on "kutistunut" takaisin normaaleihin mittoihin. Itse asiassa se näyttää nyt ihan minimaalisen pieneltä, kun ehdin jo tottua siihen jättiläiseen. Tiedä sitten mikähän biologinen logiikka siinäkin oli, että se turposi. Verta vissiin vaan pakkautu sinne reilummin. Mutta olen oikein iloinen tästä palautumisesta :)

On muuten hirmu mukava todeta, ettei tarvitse ravata vessassa enää koko ajan. Oli myös mukava tajuta, että lihakset ovat sen verran palautuneet synnytyksestä, että pidätyskykykin on palautunut :D

Tosi kivoja kuulumisia kerron...

Vauvalla ilmavaivoja, kuten varmaan kaikilla vauvoilla näihin aikoihin. Cuplatonia kokeilin viikon verran, nyt olen pitänyt taukoa enkä huomaa oikeastaan eroa. Tai sitten olen vaan niin sekaisin. Mutta ehkä kokeillaan vielä niitä disfatylejä. D-tipoista pidän nyt myös pienen tauon, josko vaihtaisi toiseen merkkiin, nyt parin päivän tauon jälkeen ei tosin ole eroa. Eli ehkä nämä menevät itsestään sitten ohi. Röyhtäilee kuitenkin ruuan päätteeksi ja kyllä se pierukin sieltä lopulta tulee. Kauhea määrä kakkaa ainakin...

Angille toivon yhtä sujuvaa jatkoa kuin alkuakin! Ei mullakaan varsinaisesti ole mitään valittamista, mutta oishan toikin aika mukavaa :)

meemi on varmaan jollain synnärillä? Mikähän mahtaa tulla syntymävuodeksi :)

Hääpäivä saatiin sovittua ja varattua jee. 11.1 on meidän maaginen päivämäärä. Sukulaisille ja kavereille ei varmaan kerrota etukäteen ollenkaan. Mainitaan asiasta sitten nimiäisissä. Ainakaan ei ennen tuota hääpäivää kerrota, sitten on ainakin myöhäistä kenenkään kitistä kun ei kutsuttu paikalle ;)

Voisin ihan loputtomiin jauhaa tästä meidän arjesta, mutta enpä taida viitsiä. Aika samanlaista varmaan kaikilla muillakin on :)
 
OIKEIN IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE MAMMOILLE PERHEINEEN!!!

Tässä juuri tulin saunasta kahden tenavan kanssa ja perunasalaatti on tehty, sipsit odottavat pussissa ja dipit on nuoltu suoraan kupista ("kun pitäähän se maistaa, millaista siitä tuli", jeps.)

Piristykseksi tuokio tästä rauhallisesta imetyshetkestä... Lapset tulevat porukalla (kolme keskimmäistä) kurkkimaan, mitä tehdään vauvan kanssa, aha ei nukuta vaan syödään. Eli iloksemme lauma aloittaa pomppimisesityksen sängyllä, kun lakanoiden vaihto on kesken ja se merkitsee aina sitä, että peti ei ole peti vaan TRAMPOLIINI. Seuraavaksi sitten keittiöön, josta kuuluu hetken päästä "Silja on pöydällä!" ja siitä seuraava yllätyksetön kommentti:" Matti on pöydällä!" Joo, tissi pois suusta, vauva kainaloon ja keittiöön heittämään toiseksi nuorin alaspöydältä ja olohuoneeseen. Takaisin imettämään ja seuraavaksi kuuluu:"Matti riisu vaipan! Mitä tuossa lattialla on. Matti kakkasi lattialle." Siis vauva sänkyyn ja olohuoneeseen ennen kuin sitä kakkaa löytyy seinistä jne jne... Vaippa alle parivuotiaalle takaisin ja sitten vauvaa hakemaan, tuolla välin poika onkin ehtinyt pulauttaa päiväpeiton läpimäräksi. Ja siis pyykkäämään. Ah tätä levollista äitiyslomalaisen eloa. Joo ja tuo siis viimeisten viiden minuutin sisään tapahtunutta. (tässä kirjottaessani onkin taas ehtinyt tapahtua yhtä ja toista...) Ilokseni tuo toiseksi nuorin löysi kolmosen hellokitty-tietokoneen ja pimputtelee tuossa sillä, mutta onpa ainakin rauhassa - niin kauan kuin tuo kone kestää tuota hakkaamista.
 
Hyvää uutta vuotta kaikille!!!

Täällä on viimeset kaks viikkoo menny hujauksessa pientä miestä ihmetellessä! =) Päivät katoo jonnekin avaruuteen, huomaan aina iltapäivällä että oho, kello on jo noin paljon, mitäs tänään on saanutkaan aikaan... =D Tuo miekkonen on kyl kans niin kiltti kun kaksviikkonen olla voi. Syö ja nukkuu. Viime päivinä on kyl ollu vähän mahanpuruja jotka aiheuttaneet pientä kitinää, mut ei mitään maailmanlopun meininkiä.
Ite sit taas toisaalta sain riesakseni jonkun ihme hyppykupan. Reidet, alavatsa ja pakarat täynnä näppyjä jotka kutiaa aivan järkyttävästi, ja huomasin näppyjen levinneen selkäänkin. Tk:sta sain tänään ajan enää sairaanhoitajalle joka kehotti laittamaan kortisoni-rasvaa, eikä osannu oikeen sanoo et mistä tää kuppa johtuu. Johtukoon mun puolesta mistä hyvänsä, mut jos ei se kohta lopu ni mulla lähtee järki, kun oikeesti raavin ihon rikki kun kutka-kohtaus iskee. =(
Ja juu, minä joka olin vakaasti sitä mieltä että sitä mahaa ei tule ikävä, korkeintaan vauvan liikkeitä mahassa, huomasin yllätyksekseni ikävöiväni sitä mahaa! Minä joka purnasin puoli vuotta mielenterveyshoitajalle sitä kuinka inhottaa nähdä omaa sivuprofiilia isosta peilistä... On se vaan kumma mitä tepposia mieli voikaan tehdä... :O
Ei täs nyt taas oikeen muuta osaa kirjottaa, toivotan teille vielä yhtenä kappaleena uutta vuotta juhliville jaksamista ja kärsivällisyyttä, ja vauva-arkeen juhlahetkiä, varsinkin teille joilla on ollut kuoppainen alku.
 
Joo, meemi ei oo synnärillä... Tilanne onneksi lopulta rauhoittui viime yönä. Kyllä melkoisessa paniikissa olin... Nyt mies voi paremmin jo kun saatiin lääkkeitä tänään. Nyt siis synnytys saisi hyvinkin alkaa... (ja nyt ei sit supista niin yhtään...)

Suze: Kysyin tuosta yhteydenotosta Haikaraan synnytyskeskustelussa. Sanoi, että usein äidit soittaa muutamaankin kertaan ennen tuloaan. Juuri ennen lähtöä sairaalaan pitää ehdottomasti soittaa, mutta aiemmin voi soitella jos on jotain mitä miettii tai haluaa neuvoja kivunhallintaan jne. Kätilön kanssa voi puhelimessa myös arvioda sitä oikeaa lähtöhetkeä sairaalaan.

 
Ens vuoden puolelle mennään täälläkin, meemi. Kotona siis odotellaan, ilotulitulituksia katsellaan.. hyvää vuoden vaihdetta!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top