Joulukuun 2010 taaperot

tättärä

tättärä

Puuhakas puhuja
Joulukuu on taas koittanut ja viime vuoden pikkutontut alkavat olla jo taaperoita. Tai sitten vuorikiipeilijöitä kuten meillä... Täällä vietetään jo huomenna yksivuotissynttäreitä!

Nuorimmaisesta on kasvanut vuodessa varsinainen vintiö, joka ehtii joka paikkaan aina ensimmäisenä. Pikkuvauva-aikojen "vesikauhusta" ei ole enää jälkeäkään vaan nykyään kylpeminen ja kaikenlainen vedellä lotraaminen on ihan ykköspuuhaa. Jos vettä ei löydy muualta niin sitten uidaan koirankupissa tai yritetään sukeltaa pää edellä vessanpyttyyn. Veden puutteessa pissapotalla läträäminen ajaa saman asian.

Meillä ei enää ole kontattu aikoihin vaan juostaan - siis ei kävelläkään kovin paljoa vaan painetaan tuhatta ja sataa. Ja tietysti kiipeily on kaikkein kiinnostavinta etenemistä. Enää ei haittaa, vaikka sohva onkin vähän korkea, kun siinä kiipeilyssähän voi käyttää apuna vähän isompia leluja, jotka sopivat hyvin astimiksi joilta voi kiivetä siihen sohvalle pomppimaan. 

Poika viihtyy hyvin isompien seurassa ja osaa leikkiä pitkiä aikoja ihan yksikseenkin ja tietysti hajottaa, repiä ja levittää kaiken mahdollisen. Yksi bravuurinumero on xboxin sammuttaminen.

Ajattelin, että viimeaikaisen laimean kirjoitteluinnon perusteella nuo kuukausipinot voisi jättää unholaan ja avata tällaisen pidemmän aikavälin ketjun.

Toivottavasti tänne vielä joku muukin eksyy, eivätkä kaikki ole haihtuneet .

Zoelle onnittelut raskaudesta! Ovat nuo riiviöt niin ihanan kamalia ja kamalan ihania.
 
näitkös tättärä mun edellistä viestiä tuolla marraskuun ketjussa? :)

Ja joo, varmaan järkevämpää nyt jutskailla yhdessä pidemmässä ketjussa, kun on niin hiljaista täällä tosiaan.

Olivia on nyt parissa viikossa oppinut konttaamaan ja kävelemään tukea vasten. Hetkittäin seisoo paikallaan ilman tukea, mutta pikaisesti tarraa johonkin kun tajuaa, ettei pitänyt mistään kiinni. :) Tuon kävelytukijutskan kanssa se jo juoksee (paitsi että törmäilee sillä tietty joka paikkaan). Yhdet päikkärit on meillä ollut käytössä jo jotain kuukauden verran, nyt just on nukkumassa. Yleensä sen 2-2,5h nukkuu, joskus harvoin jopa 3h.

Toissailtana Olivia kaatui ja löi päänsä olohuoneen sohvapöytään. Mahtavan kokoinen kuhmu nousi ihan sekunneissa otsaan ja siitä keskeltä meni semmonen sininen jälki. Kastelin harsoa kylmällä vedellä ja pidin siinä hetken, ja eilen se kuhmu olikin laskenu jo tosi paljon. Vielä näkyy semmonen haalea sininen mustelma siinä, mutta kuhmu on melkein jo kadonnut. Annoin silloin illalla ja eilen päikkäreille mentäessä Panadolia, että sais nukuttua kunnolla ja nukkuikin ihan hyvin.
Olivia on kyllä viime aikoina kiristänyt mun hermoja yöheräämisillään. Kun siis kahden kuukauden iästä lähtien on jo nukkunut kokonaisia öitä, niin sit nyt just kun on tuo pienempikin herättämässä jatkuvasti ja Olivia itse on opetellu kävelemään yms, niin Olivia sit on heräillyt öisin. Yleensä herää vain kerran, mutta kun en voi sitä vaan käydä kattomassa ja jättää sinne sänkyyn, niin kysyy kyllä pitkää pinnaa... Siis kun O tässä yksikin yö heräsi klo 2 aikaan, niin just kun olin saamassa sen nukahtamaan sinne omaan sänkyynsä yli tunnin odottelun jälkeen, niin pienempi alkoi kiljua nälkäänsä ja herätti O:n. Kävin laittamassa tutin pienelle suuhun ja menin takas O:n sängyn viereen ja just kun O oli taas nukahtamassa, niin pieni taas kiljahteli kun tutti tipahti, ja O heräsi. huoh... Hain pojan syliin ja syötin sen siinä O:n sängyn vieressä istuen ja vein vielä takas meidän sänkyynkin ja taas menin takas O:n viereen. Olivia sit viimein nukahti klo 4:15. Pikkuisen väsytti aamulla.

Ja vaikka pikkumies ei herättäiskään omalla huudollaan Oliviaa, niin jos/kun O herää yöllä, niin sen uudelleen nukahtamiseen menee ihan älyttömästi aikaa. Jos yritän lähteä siitä sängyn viereltä johonki ennen ku O nukahtaa, niin se alkaa itkeä ja huutaa ja nousee seisomaan pinniksessä. Se ei vielä ole keksiny, että miten se pääsee ite takasin istumaan tai makaamaan, eli huutaa sitten seisten siellä sängyssä, kunnes meen takasin ja lasken sen alas... Toivottavasti nää yöheräämiset katoaa, kun oppii kävelemään kunnolla...
Vinkkejä otetaan vastaan :)

Nyt pitää mennä ite syömään jotain, later! :)

P.S. Ai niin, meillä on huomenna 1v pippalot! :) Onnea tättärän pojalle synttäreiden johdosta! :)
 
Onnittelut Zoelle raskaudesta, wau, melkoinen yllätys kun noin pitkällä vasta raskauden huomaa! :-)

Täällä menee hyvin, paitsi oman ajan puuttuminen välillä kiristää. Noomi on nyt niin muhun takertuvainen, että isin seura ei tahdo kelvata. Ja yöt menee yhä pätkissä, ainakin 3 kertaa yöllä syö vielä tissiä, muutaman kerran yössä saan pelkällä silittelyllä jatkamaan unia. Mutta siis Noomi on todellinen väkkärä nukkuessa: pyörii sängyssä ympäri 360 asteta moneen kertaan ja on milloin mitenkin päin ja tietysti aina kääntyessä havahtuu ja herättää meidät... Kävelemään lähti viikko sitten ja on just niin suloinen taapero vaappuessaan ympäri taloa. <3

Ensi viikolla on rakenneultra ja on NIIN jännää saada tietää, onko tyttö vai poika tulossa! :-)

Oon muuten melko myöhässä näissä turvaistuin hankinnoissa (Noomi istuu jo polvet koukussa kaukalossaan) ja lopulta tänään tilasin Saksasta Cypex pallas fix-istuimen pelkän kuvan ja suositusten perusteella. Toivottavasti toimii ja sopii autoon... jossakin kun luki, että tätä istuinta pitäis sovittaa lapselle sen etupalkin takia kun kaikki ei tykkää. No, toivotaan, että tykkää!

 
Kiitos onnitteluista. Onhan tähän ollut vähän totuttelemista, mutta ihmeen nopeesti sitä on sopeutunu ajatukseen. Ja kyllähän meillä on toinen lapsi koko ajan ollut toiveissa. Hassua vain kun raskaus onkin yllättäen niin "lyhyt". Muutenkin viikot tuntuu menevän hirmu nopeesti. Ei tätä raskautta ehi niin aatella ku esikoista oottaessa, kun on kädet täys tekeminen tuon vauhtihirmun kans. Millon sulla muuten Happy on laskettu aika? Taitaa osua aika lähekkäin, kun mulla on rakenneultra kahden viikon päästä..

Cybex pallas fix on varmasti hyvä istuin. Oon ainaki kuullu sitä paljon kehuttavan.

Meilläkin on pojalla vauhti kasvanut juoksemiseksi. Ja tavaroiden levittely ympäri kotia on ihan ykkösjuttu. Tähän oon ollu sitä mieltä, ettei laiteta keittiön laatikoihin lapsilukkoja, kun ei niissä mitään vaarallista oo, mutta viime viikolla väsyin siihen jatkuvaan siivoamiseen ja lähmäsiksi nuoltujen kulhojen tiskaamiseen, joten laatikot meni lukon taakse. Ihan kiitettävästi tuolla kossilla on silti vielä levitettävää. Lelutkin kiinnostaa tasan niin kauan, että ne on levitetty mahdollisimman laajalle.
 
Mukava täälläkin kuulla teidän kuulumisia. Meillä ei vielä kävellä, mutta nyt on hurja kehityspyrähdys kyllä ollut. Oppi viikon sisällä nousemaan istumaan, seisomaan ja kävelemään tukia pitkin hieman. Paljoa meillä ei vielä mennä tukiakaan pitkin, mutta muutaman askelen ottaa, jos on tarpeeksi hyvä motivaatio. Tosi helppo lapsi tuo Mette on nykyään. Saatiin sille vihdoin lähete allergiayksikköön tuon maitohässäkän takia. Mun pitäis imetys saada loppumaan pian ja minkään sortin muu maito ei tuolle tunnu sopivan. Tosi kipeäksi tulee jo teelusikallisesta maitoa. No, saa nähdä mitä siellä selviää. Ei olla edes aikaa vielä saatu.

Mette nukkuu nykyää suht hyvin yönsä. Kyllä sitä saa ajoittain käydä rauhoittelemassa, mutta ei nyt mitenkään hirveästi. Oon vetänyt rajan siihen, että klo 4-6 välillä annan maitoa jos se haluaa. Olen niin miettinyt, että silloin voi jo oikeasti olla nälkä ja uni ei välttämättä uudelleen tulisi jos nälkä kaihertaa. Tänään tosin Mette heräsi klo 5 ja päätti että nyt on aamu. Tosin meillä on nykyään isi se, joka kärsii lähinnä noista yöheräilyistä. Mä toki hoidan imetyksen, mutta muut hommat on melkeenpä isillä. Mun oma unettomuus on mennyt niin pahaksi, että lääkkeillä yritetään nyt saada mulle unta ja yhtään lapsen hoitoa ei öisin passaa olla. Pahimmillaan valvoin 3 vrk putkeen nukkumatta yhtään. Synnytyksen jälkeinen masennus ja muuta lisäkiusaa on siis mulla menossa. Lisäksi takkuan nyt terveydenhuollon byrokratian kanssa ja avun saaminen on kyllä Todella hankalaa. Välillä en todellakaan selviä Meten kanssa päivistä kahden.

Joulu tulossa, mutta en kyllä ole oikein sitä sisäistänyt. Mitähän mahtaa meidän perheen joulusta tulla kun en jaksa mitään sen eteen tehdä...
 
Onnea vuoden täyttäneille <3 <3 <3 taaperoille, me odotellaan ihan vuoden joulun loppuun ja heti joulun pyhien jälkeen on sitten ne kauan odotetut zyndet pienellämme. Onnea myös pikkukakkosen odottaville <3.

Meillä ei vieläkään kävellä (tosin se on ihan ok) peppukiito on meidän menotyyyli;).

Mie olen pitkin vuotta ihmetelly kovasti tätä ajan kulumisen nopeutta ja edelleen ihmettelen sitä, Tutut sanoivat odotusaikana, että lapsen eka vuosi menee nopeasti ja mie en sitä uskonut, mut nyt uskon;).



Ihanaa itsenäisyys päivää kaikille;)!
 
Ai niin tuosta nukkumisesta tuli mieleen, meillä heräiltiin monta kertaa yöllä ja mie imetin .. ( ajattelin et niin on helpointa, enkä saanut aikaiseksi aikaisempaa lopettaa...)parhaimmillaan oli 2-4 herätystä yöllä. Viime viikolla alkuviikosta päätin , että nyt lopetan yöimetyksen, eka yö oli vaikeata nukahta ja heti helpotti, saattaa siis herätä yöllä mut yleensä tyytyy tuttiin, no siis jos viiden jälkeen herää niin silloin imetän (usein siis herää juuri niihin aikoihin. Voimia meemille, anna mennä päivä kerrallaan, älä ota joulusta mitään stressiä, nauti pienistä hetkistä, siitä se joulu voi pelkästään tulla. Tärkeintä on  oma jaksaminen arjessa.
 

Onnittelut Zoelle ylläriraskaudesta ja tervetuloa pikkukakkosten oottajiin! :D

Meitä onki tässä usiampi oottaja näköjään nytten. Mulla menossa rv 28 nytte, maanantaina ois lääkärineuvola ja tosiaan yksönen tulossa ja se on POIKA<3

Mutta neitiin, sunnuntaina meillä vietetään 1-vuotis synttäreitä kummien ja isovanhempien kesken, lisäksi siskoni tulee myös. Neitihän täyttää 12.12 eli maanantaina.
Tulipahan ostettuakin kaksi synttärimekkoa vahingossa tytölle Oulusta, kun oltiin su-ti edenissä rentoutumassa. Toinen meneekin sitten synttärit ja toinen vaikka kaikenmaaliman joulujuhlat ja joulun ja yhet häät. :D On sitä niin turhamainen. :P

Meillä ei vielä kävellä (huokasee helpotuksesta), itse kyllä seisoo ja tukia vasten kävelee ja juoksee, mutta askelia on ottanut yksikseen parisen kertaa. Helpotus se on, koska nyt jo niin kiire pysyä neitin perässä, kun kerkiää joka paikkaan ja tyhjentää kaikki laatikot ym, tuntuu, että miten yks pieni ihminen voi saada noin pahaa siivoa aikaan. ;D Onhan se tietenki aika raskasta kantaa tyttöä, kun maha kasvaa koko ajan, mutta kunhan oppii enenn ku vauva syntyy niin käveleen, muuten ei kiirettä. La siis 6.3.2012 eli enää kolme kuukautta.

Ostettii neitille nyt oulun reissulla kunnon turvaistuin, BeSafe istuin, kallishan se oli 420e, mutta aivan huippu. Tyttö viihtyy tosi hyvin siinä ja istuimen saa laitettua sekä kasvot että selkä menosuuntaan päin, se meillä oli yks tärkeimpiä ominaisuuksia, mitä piti löytyä, kun istuinta mietittii. Neiti siis istuu eellee selkä menosuuntaan päin, en uskaltais laittaa vielä noin pientä (n. 8,4kg) kasvot menosuuntaan.

Kaksostenrattaatkin on hommattu, Teutoniat, mulla sydäntä särkee luopua sitten noista mun valkosista nahkavaunuista Emmaljungista, kun poika syntyy, mutta otetaan sisäkäyttöön ne vaunuina sitte pojalle ja kaksostenrattaat ulkokäytössä. Sellasta.
 
Voi meemi, kurjaa :( Tuo on hirveä tunne, kun ei pärjää kaksin lapsen kanssa kotona. Mulla on usein tullut varsinkin sunnuntaisin pieni paniikki tulevasta viikosta, kun mies on taas töissä. Nyt taas jännittää kun mies on pari päivää työreissussa, että miten jaksan. Toivottavasti saat pian omat uniasiat kuntoon. Se jo varmasti yksinäänkin parantaa omaa jaksamista arjessa ja niiden muiden mörköjen hoitamiseen. Unohda jouluhömpötykset, niin mekin. Tänä vuonna toivotaan, että päästään kaikki edes samaan pöytään. Halutaan vaan selviytyä tästä loppuvuodesta.

Meillä jouduttiin se imetys tosiaan lopettamaan kokonaan tulevan hoidon takia. Hyvin se loppujen lopuksi meni ja tällä hetkellä Aleksi saa iltamaitonsa pullosta (korvike-lehmänmaito -coctail). On jopa vähitellen siirtynyt pinnasänkyyn nukkumaan, mikä ei oikeastaan ole ollut mikään kovin tärkeä tavoite, mutta mukava lisä, koska myös Aleksi on TODELLA eläväinen nukkuja. Yöt menee kuitenkin vaihtelevasti, viime yönä heräsin itse kolmesti. Kerran Aleksilla meni itellä hermo kun uni ei meinannut tulla (tällänen herätys on aika lailla joka yönä jossain vaiheessa ainakin kerran) ja sitten itkeskeli hetken, tunnin verran varmaan meni, ennen kuin oli taas syvässä unessa. Sitten pari kertaa kävi noukkimassa mun käden ja palasi pinnikseen nukkumaan pitäen mua sormesta kiinni <3 Mutta helpotus, että se rinnalta vieroitus saatiin hoidettua nyt etukäteen, ei tarvi sitten sairaalassa murehtia sitä. Ja vaikka mielelläni olisin vielä imetystä jatkanut ja olo on edelleenkin siitä haikea, niin onhan se tavallaan ihan mieletön vapautus. Nukuttamiseen silti tarvitaan isä tai äiti, edes rakas mummi ei kelvannut, joten äiti ja isi ei päässytkään tänään kahdestaan tuulettumaan ystävien pikkujouluihin :/

Yhdet päiväunet ja päivärytmi on nyt vihdoin itsellekin mieleinen ja toimiva. Hauska taapero on kuoriutunut meidän vauvasta, hauska seurata, miten se ymmärtää jo niin paljon. "Oletko valmis?" saa aina asianmukaisen vastauksen, samoin "onko nälkä?" Ai niin, otettiin vaan kaksi rokotusta nyt neuvolassa ja kolmas jätettiin ensi vuodelle, Aleksi ei ollut piikeistä enää moksiskaan. Ei itkun itkua, ihmetteli vaan että mitä hittoa tuo tekee :)

Ensi viikolla edessä siis eristys, mihin olen valmistautunut henkisesti niin hyvin kuin mahdollista. Puhunut lääkäreiden ja fyysikoiden kanssa kotiutumisen jälkeisistä rajoituksista Aleksin kanssa jne. Lisäksi ollaan yhdessä miehen ja anopin kanssa suunniteltu sen ajan arjen pyörityskin niin hyvin kuin mahdollista, vielä pitää tehdä ruokaa pakkaseen valmiiksi Aleksia varten, mieheltä ei noi keittiöhommat oikein onnistu ja toisaalta se reilu viikko, minkä joutuu Aleksista vastaamaan yksin, tulee olemaan sille aikamoinen "koettelemus" jo valmiiksi ilman, että pitäisi vielä opetella ruuanlaitto siihen päälle ja siis nimenomaan ruuanlaitto kun Aleksi juoksee jaloissa. Kyllä se hyvin varmasti selviää, mutta kyllä sitä jännittää. Mutta joo, sellasta. Sitten vaan sormet ristiin, että puolen vuoden päästä lääkäri näyttää vihreää valoa toiselle lapselle ja toivotaan myös sitä, ettei nämä hoidot vahingoita hedelmällisyyttä.

Heipskutarallaa vaan ja ihanaa joulunaikaa kaikille, väsyneille tsempit ja lupa unohtaa jouluhässäkät :)

P.S. Aleksin synttärit meni kivasti :) Sankari otti vieraita vastaan nakuna, koska aina äidin nähtyään vaippa kädessä, juoksi karkuun kikattaen :)
 
Ääk.jouluaattoon on enää 2 viikkoa. Täytyy yrittää ryhdistäytyä. Olis kiva edes jotain jouluruokia laittaa. No, saapa nähdä, miten joulu meillä menee. Tänä aamuna Mette oli taas vauvauinnissa isänsä kanssa ja äiti vietti laatuaikaa kotona. Se on meillä sellänen isi-tytär harrastus. Aika kiva näin äidinkin kannalta. Huomenna anoppilakierros ja sitten taas arkiviikkoa pyörittämään. Hurjan nopeesti menee aina nämä viikonloput.

Mette seisoi eilen hetken ilman tukea. Nousi pinnasänkyä vasten seisomaan ja sitten irroitti hetkeksi ja siinä huojui kunnes tartti taas ottaa kiinni. Saapa nähdä oppiiko se nyt oikeasti tuon taidon. Kovasti se on harjoitellut tuota polviseisonnassa. Polvillaan pärjää jo aika hyvin ilman tukea. Mette on vaan aika varovainen ja hitaasti lämpenevä kaikissa jutuissa.

Mette on nyt 1,5 viikkoa ollut flunssassa. Eilenaamulla käytin sitä lääkärissä kun oli tosi itkuinen. Toinen korva punotti, mutta lääkäri sanoi, että ei vielä mielellään määräis lääkettä, että jos paranis itekseen. Ei siis näyttänyt niin pahalta. Oon kyllä ilonen, ettei mitään turhia antibiootteja määrätäkään. Ja nyt tuo ei kyllä olekaan ollut niin itkuinen taas. Mikä oli outoa lääkärissä niin Mette ei vierastanut lääkäriä ollenkaan. Se oli naislääkäri, joka oltiin tavattu edellisellä viikolla ja Mette oli sille niin kaveria että. :D Pakko oli kaikin konstein saada lääkäri hurmattua. :) Outoa sikäli, että meillä kävi edellisenä päivänä perhetyöntekijä, jota Mette on tavannut säännöllisesti viime kuukaudet parin viikon välein. Sitä se vierasti aivan kamalasti. Ekan tunnin vain istui äidin sylissä ja sieltä vähän uskalsi kurkkia. Mette näköjään valkkaa tarkasti, että ketä vierastaa.

Meillä alkaa nyt soijamaidon kokeilu. Allergiayksiköstä ohjattiin käyttämään apteekin soijakorviketta, mutta me tuossa todettiin, että kaupoissa myydään nykyään 1-3 vuotiaille tarkoitettua Muksu soijajuomaa, joten kokeillaan mielummin sen kanssa kun on tosi paljon halvempaa. Luulis tuossakin olevan ravintoarvot kohdillaan kun on kerran lapsille suunnattu.
 
Päivää!

Pääsinpäs sisälle, vaihdoin tuossa salasanan joku päivä sitten ja nyt en millään meinannut muistaa, mitä siihen laitoin. Onneksi tämä ei blokkaa kokonaan pihalle muutaman epäonnistumisen jälkeen. Imetysdementia siis vaivaa edelleen aika rankasti, kun ei salasanojaan muista. 

Peekaylle tuosta viimekuun kysymyksestä, kyllähän minä sen silloin näin, mutta kun unohdin koko jutun. Eipä taida olla muuta keinoa kuin vain yrittää järjestää tytölle (ja pojalle) mahdollisimman paljon touhua turvallisesti ja koittaa tehdä hommat silmät niskassa, ettei vain satu vahinkoja pienemmän kanssa. Meillä tuo pian kolmevuotias ipanakin yhä edelleen saattaa tuosta vain alkaa vaikka takoa pienintä leluvasaralla päähän ja kun sen vasaran ottaa pois niin poika sanoo, että se on vasara ja sillä lyödään. Joooooo, mutta ei pikkuveljeä. Muuten kyllä ovat leikit olleet hyvin yhteen jo useamman kuukauden ja teillä varmasti tulevat olemaan vielä paremmin, kun on noin pieni ikäero. Joko muuten pojalla on nimi, jos saa kysyä?

Voi hitsit tuon meemin kohtelun kanssa, eikö sille tule mitään loppua, silloin raskausaikana jo sait niin älytöntä pompettelua lääkäreiltä ja aina ne pissapäälääkärit tuntuvat osuvan kohdallesi, toivottavasti asiat noiden kanssa pian selviävät. Hienoa kuitenkin, että edistystäkin on tapahtunut ja Mettekin vihdoin saatu kunnon allergialääkärien hoitoon. Meillä pitäisi likan kanssa aloitella lehmänmaitototuttelua, itse asiassa on pitänyt aloittaa jo edellisestä Tays-keikasta lähtien (lokakuun alussa), mutta koko ajan nuhaa ja sitten aina iho rapakunnossa, eli ei olla saatu aloitettua.

Pääskyselle voimia ja jaksamista hoitojakson kanssa, toivottavasti tauti lannistuu mahdollisimman täydellisesti, eikä hoitoja tarvitse kovin monesti olla uusimassa.

Vieläkin ihmetyttää tämä kroppa, toisilla sitä tosiaan pitkälle edenneitä raskauksia menossa ja jo syntyneitä pikkusisaruksiakin ja täällä ei edelleenkään kuulunut ensimmäisiäkään kuukautisia viimejoulukuisen synnytyksen jäljiltä.

Luulen kyllä, että alkaa nämä vauva- ja pikkulapsiajat olla viimeiset meikän kohdalla ja meille tulee enää nelijalkaisia vauvoja... Se gaanipentu mummulaan on edelleen etsinnän alla ja tytölle lupasin kymmenvuotislahjaksi (kolmen vuoden päästä) sheltin. Gaani on varma, mutta tuo sheltti vielä mietityttää, minä kun itse olen ihan retkahtanut nyt bedlingtoninteriereihin (vannonut pyhästi joskus, että terrieriä en ikuna ota), eli se voi olla sitten sekin, jos tytön pään saa käännettyä.... Joo, tai sitten iskee taas mielenhäiriö ja meille tulee kolmoset. Nyt on mielessä kyllä ollut, että josko sittenkin menisi sterilisoitavaksi (koirallekaan ei siitä toimenpiteestä traumoja tullut vaikka verenhyytymisongelmiensa takia meinasikin leikkaukseen kuolla), mutta kun sovittiin miehen kanssa, ettei tehdä mitään liian lopullisia päätöksiä vielä kumminkaan vaikka aika sopivalta lapsiluku tuntuu... Koiraluku taas minun mielestäni ehdottomasti liian pieneltä.

Joopa, ja meikäjaarittelija näyttää olevan taas ennallaan... tulkaa muutkin jaarittelemaan sieltä! Voisin jaaritella taas pidempäänkin, mutta ei kehtaa, palstahäirikkö olen jo pahimmasta päästä muutenkin.
 
Hmm... Pääskysen viesti tuolla välissä ei näkynyt mulle kuin vasta nyt!? Hienoa, että ootte saaneet imetyksen loppumaan kaikessa rauhassa. Inhottava tilanne tietysti, että tällaiset asiat täytyy pakon edessä tehdä. Kuitenkin sun asenne on jotenkin niin kunnioitettavan positiivinen ja ihana. Tsemppiä ja voimia kovasti tulevaan koitokseen! <3

No joo, mä olen näiden omien juttujen kanssa niin lopussa että äh. Mulla oli huippuhyvä kontakti psyk.sh:n kanssa. Se oli vihdoin sellanen tyyppi, joka oikeesti tuntui kuuntelevan mua ja puhui mun kanssa samaa kieltä. Se sai mut helpolla puhumaan. Sitten todettiin, että olen niin huonossa kunnossa, että tarviin lääkityksen tueksi. Sain lähetteen erikoissairaanhoitoon sen takia. Muutaman päivän päästä lähetteen laitosta tuli ilmoitus, etten enää saa tavata tuota sairaanhoitajaa kun on lähete erikoissairaanhoitoon ja yhtäaikaista hoitoa perusterveydenhuollossa ei voi olla. Kyllä tuntui kuin olis vedetty matto jalkojen alta siinä vaiheessa. Nyt olenkin sitten ollut viimeiset 4 viikkoa ilman mitään hoitoa odottaessa sitä ensimmäistä aikaa erikoissairaanhoitoon. Toki voin painella tk:seen juttelemaan lääkärin kanssa tarpeen mukaan, mutta kun lääkärin ajat on aina aika lyhkäsiä niin ei sitten siellä viitti kauheesti käydä mitään läpi. Mulla on nyt (ihme kyllä) tk:ssakin tosi mukava ja hyvä, potilasta kuunteleva lääkäri. Perhetyö käy meillä joka toinen viikko, siitä on iso apu, mutta sais olla useemmin. Totes tuo ptt:kin, että olis avuntarve tiheämmin, mutta kun se on osa-aikaeläkkeellä joka toinen viikko. Välillä menee päivät Meten kanssa ihan ok, mutta välillä on pakko soittaa mies kotiin töistä kun en tee muuta kuin itken lattialla.
 
Moi ja tervehdys pitkästä aikaa :D

Pääsin kuin pääsinkin sisäänkirjaantumaan palstalle.

Pikaisesti kahlasin pinot,jotka on hups yllättäen lyhentyneet eli liekkö kiireinen vauva-arki vieny ihmiset mennessään.

Meillä 1-vuotis synttärit on vietetty. Poika lähti liikkeelle vasta 11 kk ja 1 viikon iässä, suoraan konttaamaan, siitä viikon päästä nousi tukea vasten seisomaan. Nyt on harjoitellut sit kävelyä varovaisesti tukea vasten.

Allergiat edelleen meillä kiusana. Mutta ollaan kuitenkin saatu jo sopivia kiinteitäkin ruokavalioon ja pidän todella peukkuja että vehnä meille viljoista kävisi, nyt on kolmas päivä menossa sen kokeilussa. Tähän asti viljat on tökkineet pahasti.

Meillä nukutaan pääsääntöisesti hyvin yöt ellei sit ole joku ruoka-aine osoittautunut epäsopivaksi, sit heräillään itkemään pari kolme kertaa per yö. Yleensä reilu viikko menee aina ennenkuin ns. toipuu entiselleen. Toki flunssat ja hampaat plus rokotukset sit sekoittaa kuvioita entisestään ja niistäkin on meillä jo kokemuksia :(

Pojan kasvu on ollut allergioista huolimatta ihan hyvä, painaa nyt melkeinpä 12 kg ja pituutta oli 78 cm. Jouluviikolla saadaan sit lisätietoja mitä paljastuu verikokeista, onko aihetta lisävitamiineihin yms. ravitsemuksen suhteen. Perusverenkuvassa oli kaikki arvot kunnossa.

Meillä oli jokunen kuukausi sitten yks hätkähdyttävä tilanne, kun poika sai yhtäkkiä allergisen reaktion kotona, niin että meinasi suorastaan tuupertua. Soitin sit hätäkeskukseen ja (luojan kiitos meillä oli epipen -kynä kotona) laiton adrenaalipiikin , sillä tokeni sit tajuihinsa ja alkoi oksentaa limaa. Kohtaus alkoi sillä, et alkoi pärskiä ja yskiä ja sit tulikin nenästä ihan räkää solkenaan.  Pelottava tilanne kaikenkaikkiaan ja arvoitukseksi jää mikä sen aiheutti, liekkö sit ollut joku pullan tai keksin murunen jossain lattialla. Kananmunalle lapsi on tosi allerginen plus sit maissille ja tietysti sit maidolle myös.

Tulipas pitkä selostus :) Palailen takaisin palstalle, nyt kun tänne löysin taas.

 
Heipparallaa!

Tänne kuuluu hyvää -edelleenkin. Pikku-Ii täyttää sunnuntaina vuoden ja on yhä vaan kuin pikkuinen nukke, nukkuu hyvin, syö hyvin, leikkii rauhassa, viihtyy itsekseen kirjojaan lukemassa, on aina iloinen, ei koskaan kiukuttele...

Joitain viikkoja sitten siirryttiin kaksista 90 minuutin päiväunista yksiin kolmen tunnin uniin. Samalla yöunet venähtivät 12:sta tunnista 13:een tuntiin. Ii nukahtaa muutamassa minuutissa ja nukkuu inahtamatta aamuun asti.

Etenemisessä tyttö on edelleen rauhallinen. Pyllyllään liikkuu ympäriinsä hyvin näppärästi, ahtaista paikoista konttaa. Nousee tukea vasten seisomaan, mutta ei kiipeile, eikä auo laatikoita tai kaappeja. Ii ymmärtää jo jonkin verran asioiden vaarallisuutta ja tuntuu arastelevan korkeita paikkoja, vaikka muuten onkin ennakkoluuloton ja rohkea.

Kaikenlainen ruoka maistuu ja sitä uppoaa paljon. Ruokahalu on siis hyvä. Kakalla käydään potalla jopa 5 tai 6 kertaa päivässä. Viimeisen puolen vuoden vaippakakat voi laskea kahden käden sormilla.

Iin mielipuuhaa on kirjojen lukeminen. Saattaa istua sylissä hiljaa katselemassa ja kuuntelemassa jopa 8 kirjaa peräkkäin. Itsekseenkin leikkiessä pääasiassa selailee kirjojaan, näyttää sormilla kuvia, liu'uttaa sormeaan pitkin liukumäen kuvaa, niinkuin äitikin aina tekee, leijonan kohdalla murisee ja käärmeen kohdalla sihisee, välillä taputtaa ja toisinaan nostaa kädet ylös "jee", jos kirjassa on kuvia, joissa lapset tekevät niin. :) Ihana seurailla tytön puuhia.

Meidän vauva-arki ei juurikaan olisi kiireistä, ellen itse buukkaisi kalenteriani täyteen jos jonkinlaista menoa. Kavereita on paljon niin äidillä kuin tyttärelläkin ja niitä on kiva tavata viikoittain.

Tällaista meille kuuluu. 
Onnea monille vauvan odottajille! (Olen ehkä vähän kadekin...) ja lämpimiä ajatuksia niin Pääskyselle kuin muillekin erilaisten ongelmien kanssa painiville!
Ihanaa joulua kaikille!
 
Nyt vasta pääsen vastailemaan, kun oma aika on niin ei oota nykyisin. Zoe, mulla on laskettu aika huhtikuun 22. Ei tässä tosiaan ehdi paljon tuota raskautta miettiä, kun päivät menee niin tohinalla. Lähinnä iltaisin nukkumaan käydessä muistaa, että siellä on toinenkin pieni ihminen tulossa. Onneksi raskaus on mennyt hyvin. Rakenneultrassa kävi ilmi, että meille olisi mitä todennäköisemmin tulossa toinen tyttö. Kummatkin olisivat olleet yhtä tervetulleita, mutta nyt kun on noin pieni ikäero, niin ihanaa, kun Noomi saa lähes samanikäisen sisaren. :) Nimikin on aikalailla muotoutunut, jo, ainakin mun mielessä. Mies ei ole tehnyt ehdotuksia, joten saapi sitten tyytyä tähän mun ideoimaan. 

Meillä on kyllä toiveissa myöhemmin ainakin kolmas lapsi vielä, ja olisi hienoa, jos se olisi sitten poika. Ja sen jälkeen vielä sille veli, jos voimia riittää. Tosin näin 38v äitinä ei uskalla mitään pitkälle meneviä toiveita/suunnitelmia tehdä. Katotaan miten elämä menee. 

Tuo ostettu Cybex pallas on vasta pari kertaa ollut käytössä ja vielä on opettelemista. Piti hankkia turvavyön jatko, kun ei muuten yltänyt ja sen etupalkin kanssa on harjoittelemista. Noomi tykkää kovasti, että on kasvot etusuuntaan, mutta jotenkin se vielä valuuttaa itsensä siinä alas, joten ehkä ei oo säädöt tarpeeks tiukilla tai jotain.

Aika väsynyt olen tällä hetkellä. Liian monta kertaa yössä Noomi herättää ja haluaa rintaa ja itsellä on hermokireällä. Joulun jälkeen sitten on pakko yrittää taas vieroitusta. Muutenkin Noomi on ihan takertunut muhun ja isi ei oikein tahdo kelvata, joten en tahdo kotona saada hetken rauhaa. Vaikka siis muuten on tosi ihana ja aurinkoinen tyttö, mutta haluaa vaan niin äidin sylissä olla ja katsella maailmaa korkeammalta. Ja päästä yläkaappeihin. Alakaapit kun on jo läpitutkittu, niin haluaisi, että nostetaan pöydälle, jotta pääsee vetämään yläkaapeista ryynit alas. Ja huutoa piisaa, jos ei pääse. Harhautus on meillä päivän sana. Huomion kiinnittäminen aina johonkin muuhun. Se kyl onneks toimii ja huuto lakkaa...
 
Vielä Pajunkissalle, käsittämätöntä, että on noin helpon kuuloinen pikku ihminen! Voisin tilata seuraavaks samanlaisen ainakin tuon nukkumisen suhteen. :) Ja käy potalla, huh! Teillä on tainut tässä olla joku ihan muu filosofia käytössä? :)
 
Happy, mä olen edelleen sitä mieltä, että Pajunkissa syöttää meille pajunköyttä ;)

Ajattelin tulla kertomaan, että olen nyt kotiutunut sairaalasta. Perjantaina aamulla menin ja nyt maanantaina siis pääsin kotiin. Kotiinpääsyn raja on sellanen, että metrin päässä säteilyn nopeuden pitää olla alle 20 mitälietä ja mulla oli 1,1 eli todella vähän :) Rajotukset ovatkin voimassa vaan ämän viikon loppuun ja koskevat ainoastaan Aleksia. Aikuisten kanssa saa olla normaalisti. Paitsi jos ne on raskaana. Aleksikin saa häärätä tuossa jaloissa, mutta halailua, sylissä pitoa, pusuttelua ja samassa huoneessa nukkumista on syytä välttää. Viikonloppua kohden saa kuitenkin jo hiukan lisätä kontaktia, esim. huomenna tai keskiviikkona voi kuvitella pitävänsä jopa 10 minuttia sylissä. Tosin, Aleksihan ei niin pitkään pysy kyllä paikallaan :) Mutta vähällä pääsen. Aleksi oli juuri syömässä kun tulin kotiin, hetken se katsoi mua hiukan kummissaan, mutta ei itkenyt ja äkkiä alkoi sitä hymyäkin virrata ja kauhea vilkuttelu koko ajan kun istuin eri päässä pöytää.

Viikonlopun retriitti teki todella hyvää. Tietysti fyysinen lepo oli mukavaa, mutta vajaatoiminnan oireet pitää kyllä huolen, ettei se väsymys ja voimattomuus mihinkään ole kadonnut. Tärkeintä oli kuitenkin henkinen lepo ja se koko henkinen matka, jonka kävin noiden päivien aikana. Perjantaina jo tuli kunnon itkunpuuska siitä syyllisyydestä, että olen sairaalassa, enkä kotona. Sitten tajusin, kuinka uupunut olen ollut. Koko vuoden, koko elämäni oikeastaan ja erityisesti viime viikot, kun on pitänyt oireiden kanssa jaksaa arjen pyöritys ja kaikki ylimääräinen järjestely mitä tästä kaikesta on koitunut. Tein itselleni selväksi, että olen saamassa hoitoa, jota en pyytänyt sairauteen, jota en halunnut, se ei ole minun syyni. Sen lisäksi tarvitsin tuon ajan itselleni. Sitten viikonloppu hujahtikin vilauksessa ohi vailla tylsistymisen hetkeä. Oli oikeasti ihanaa. Toki oli ikävä kotiin, mutta en hirveästi ajatellut sitä niin oli helpompaa. Keskityin vain itseeni.

Jahka vielä saadaan tuo lääkitys kohdalleen, niin pääsee eroon näistä tyhmistä oireista. Sitten on edessä liuta seurantoja ja verikokeita, ja tietysti toivotaan parasta. Jollain tavalla kuitenkin ollaan jo ehkä voiton puolella.

Lämmintä jouluviikkoa! P.S. Täällä palstailevat varmasti muistavat jopa muita paremmin, että sää oli pikkuisen erilainen vuosi sitten kun meidän kaikkien taaperot syntyivät ;) Mutta mitäs siitä sitten, jos etelässä onkin musta joulu, meillä on ihanat pikkutontut valaisemassa elämää!
 
Hihhii... Niinniin, arvatkaas kuinka mua aina huvittaa laittaa töihin (päiväkotiin) meidän kuulumisia. :D Kukaan ei varmaan usko sanaakaan, mitä kerron. Onneksi se työpaikka on tuossa ihan vieressä, niin on tullut käytyä siellä näytilläkin aika monta kertaa. Mun oma ryhmäni on tänä vuonna aika vauhdikas, mutta kun oltiin siellä Iin kanssa syyskuussa lounasvierailulla ja Ii istui 8-kuisena 5-vuotiaitten ryhmässä muiden seurassa ruokapöydässä ihan tavallisella lasten tuolilla ja näytti syömisen mallia, niin jo oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Ryhmän aikuiset toivottelivat meidät useamminkin lounasseruraksi sinne. :)

Pottafilosofiasta. Sitä ei ole. Kaikki kävi ihan vahingossa. Mun ei todellakaan ollut tarkoitus opettaa lasta kakkaamaan pottaan näin aikaisin, enkä aikonut kytätä sen vessahätiä, enkä kyllä ole kytännytkään. Ainoa filosofiani siinä oli, että halusin tutustuttaa Iin pottaan ennenkuin oppii liikkumaan, ja niin potta hankittiin paria päivää ennenkuin Ii täytti 6kk ja osasi vähän istua itse. Hassua oli se, että heti ensimmäisellä kokeilukerralla Ii täräytti pottaan kakat (vielä ihan maitokakat silloin) ja pidin sitä ihan moukan tuurina, mutta kun sitten aloin aina vaipanvaihdon yhteydessä pitää tytön potalle hetkeksi, niin kakka osui sinne joka kerta, kuin ajastettuna. Kummallista!

Eikä mennyt kuin pari viikkoa, kun Ii oppi ilmoittamaan kakan tulosta. Yleensä murina alkoi aina ruokapöydässä ja silloin tiesin viedä potalle. Murina ei vielä tarkoittanut kiirettä, joten vahinkoja ei päässyt sattumaan. Vasta kun alkoi äkistää, niin oli kiire ja silloinkin yleensä ehdittiin ihan hyvin. Nykyään Ii joko murisee tai kiukuttelee, kun on kakkahätä. Kiukuttelusta tietää lähes aina, koska Ii ei koskaan muuten kiukuttele. Nyt venkoilee jo tosi pitkään jos on kakkahätä ennenkuin tekee vaippaan ihan vasta pakon edessä jos ei ole mahdollisuutta päästä potalle. Pari kertaa on kylässä kakannut suoraan pönttöön.

Mä olen kyllä ihan varma, että jos meille tulee toinen lapsi, niin se ei nuku ikinä, raivoaa kaikesta ja kakkaa housuunsa kouluikään asti. :D Se on sitä tasapainoa. 

Hyvää ja onnellista joulua kaikille!
 
Wau, Pajunkissa, olen todella vaikuttunut! Taidan lähteä tällä viikolla pottaostoksille... 

Meillä Noomi täytti joulupäivänä 1 v ja mulla on nyt mitta yöimetyksen suhteen aivan täysi. Tänään luin yhtä vauvakasvatuskirjaa ja tuli todella epäonnistunut olo siitä, että mun tyttöni yksi vuotiaana herää 5-7 kertaa yössä syömään tissiä. Nyt sitten päätin, että pitää taas kerran kokeilla yövieroitusta. Äsken sain Noomin nukkumaan väsyttämällä ja lauleskelemalla, tokihan se itkeskeli, mutta melko kivuttomasti kuitenkin lopulta nukahti. Saa nähdä, miten yö muuten menee. 

Vauvat on toki erilaisia, enkä ota kaikkea syytä Noomin yöheräilyistä omille harteilleni, mutta toki mietin, että oisko kaikki erilaista, jos olisin jaksanut silloin ekana kahtena viikkona noudattaa ohjeita ja olla antamatta vauvan nukahtaa rinnalle... mut kun oli se juttu, että Noomi ei saanu tarpeeks maitoa (eikä tajuttu sitä) ja oli 24h vuorokaudessa melkein rinnalla, niin ei siinä enää jaksanu sellaisia periaatteita miettiä... No mutta toivotaan, että tyttö alkaa pikkuhiljaa oppia nukahtamaan ilman rintaakin...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top