Kyllä minäkin itteni jouluihmiseksi laskisin. Tunnelman vuoksi enemmän kuin minkään muun. Joulukuu on ollu lapsesta asti toinen lemppariaika vuodessa kesän lisäksi - varmaan johtuu siitäkin että oon syntyny viikko ennen joulua, niin lapsena oli aina joulua ennen tuplasti mitä odottaa 
Minkäänlainen hössöttäminen ei oo mun juttu ollenkaan. Meillä kotona jouluvalmistelut tehtiin aina leppoisasti ilman stressiä, mutta olen viettänyt miehen puolen suvun kansa sellaisiakin jouluja joita leimaa kauhea kiire, touhotus ja "pakkotehdävieläsitäjatätäjaonhanseoltavakunainaennenkinonollut..." Nyt aiotaan olla toista kertaa miehen kanssa kaksin joulu ihan kotona, mitä nyt varmaan välipäivinä sitten käydään mun vanhemmilla jotka asuu "vaan" 130km päässä. Anoppilaan onkin sitten paljon pidempi matka joten sinne ei lähdetä ajamaan.
Jouluruoista pakko saada -osastoon kuuluu mulla oikeastaan vaan graavilohi (BYÄÄÄH! Miten selviän ilman?) ja sienisalaatti. Pienet satsit laatikoita tehdään toki, poislukein maksalaatikko jota inhotaan molemmat, ja kinkku on oltava tai mies ei ala mitään. Sitten hiukan suklaata, muutamat joulutortut, glögiä, pieni (aito) kuusi, muutamat valot, kynttilöitä... siinäpä se. Kortteja yritin lähettää sinnikkäästi ja otsasuoni pullistellen vuodesta toiseen sekä omalle että miehen suvulle "koska se kuuluu hyviin tapoihin", muutama vuosi sitten lopetin kun totesin että pahvinpalojen massa-askartelussa ja -postittelussa ei ole mitään järkeä jos sen tekee vaan siksi kun on muka pakko. Mulla kun oli sekin periaate, että vain itsetehdyt kortit käy. Ehkä siihen innostuu jossain vaiheessa uudestaan, mutta periaatteeni jouluperinteiden kanssa on joka tapauksessa että vain mukavia asioita tarvii tehdä. Hyvän joulun toivotukset voi tehdä soittamallakin tai sitten lähettää vaikka meilitse.
Toivottavasti saadaan lunta tänne eteläänkin, ei joulu oikein tunnu joululta muuten. Ja parasta joulussa on ehdottomasti se tunnelma ja rentoutuminen. Lahjoja ostetaan vaan hyvin harkiten, yleensä aina joku kirja tulee joka tapauksessa, ja sen parissa onkin sitten kiva fiilistellä.
Saas nähdä miten joulut muuttuu lapsen / lasten myötä. Toivottavasti en kuitenkaan ala ottaa ikinä stressiä ja suorituspaineita.

Minkäänlainen hössöttäminen ei oo mun juttu ollenkaan. Meillä kotona jouluvalmistelut tehtiin aina leppoisasti ilman stressiä, mutta olen viettänyt miehen puolen suvun kansa sellaisiakin jouluja joita leimaa kauhea kiire, touhotus ja "pakkotehdävieläsitäjatätäjaonhanseoltavakunainaennenkinonollut..." Nyt aiotaan olla toista kertaa miehen kanssa kaksin joulu ihan kotona, mitä nyt varmaan välipäivinä sitten käydään mun vanhemmilla jotka asuu "vaan" 130km päässä. Anoppilaan onkin sitten paljon pidempi matka joten sinne ei lähdetä ajamaan.
Jouluruoista pakko saada -osastoon kuuluu mulla oikeastaan vaan graavilohi (BYÄÄÄH! Miten selviän ilman?) ja sienisalaatti. Pienet satsit laatikoita tehdään toki, poislukein maksalaatikko jota inhotaan molemmat, ja kinkku on oltava tai mies ei ala mitään. Sitten hiukan suklaata, muutamat joulutortut, glögiä, pieni (aito) kuusi, muutamat valot, kynttilöitä... siinäpä se. Kortteja yritin lähettää sinnikkäästi ja otsasuoni pullistellen vuodesta toiseen sekä omalle että miehen suvulle "koska se kuuluu hyviin tapoihin", muutama vuosi sitten lopetin kun totesin että pahvinpalojen massa-askartelussa ja -postittelussa ei ole mitään järkeä jos sen tekee vaan siksi kun on muka pakko. Mulla kun oli sekin periaate, että vain itsetehdyt kortit käy. Ehkä siihen innostuu jossain vaiheessa uudestaan, mutta periaatteeni jouluperinteiden kanssa on joka tapauksessa että vain mukavia asioita tarvii tehdä. Hyvän joulun toivotukset voi tehdä soittamallakin tai sitten lähettää vaikka meilitse.
Toivottavasti saadaan lunta tänne eteläänkin, ei joulu oikein tunnu joululta muuten. Ja parasta joulussa on ehdottomasti se tunnelma ja rentoutuminen. Lahjoja ostetaan vaan hyvin harkiten, yleensä aina joku kirja tulee joka tapauksessa, ja sen parissa onkin sitten kiva fiilistellä.
Saas nähdä miten joulut muuttuu lapsen / lasten myötä. Toivottavasti en kuitenkaan ala ottaa ikinä stressiä ja suorituspaineita.

Nyt mennään mun vanhemmille jouluna vaikka he eivät niin joulusta piittaakkaan, mutta tasapuolisuuden vuoksi ja joulupäivänä sitten miehen vanhemmille. Miehen vanhemmat pahoittivat mielensä kun ei tulla aattona ja ihan perusteluja halusivat kuulla
Ymmärsivät ehkäpä kuitenkin pointin ettei aina ja varsinkaan jatkossa haluta revetä niin kuin muut toivovat vaan tehdä kuten itse haluamme. Mies ei tästä asiasta piittaa, mut mulle aina nousee stressi.
Nooh, kaikesta huolimatta, kaipa tää iloksi muuttuu kun lakkaisin stressaamisen... Voidaan nähdä sitten toisena päivänä kun jouluna ja uutena vuotena on siskon tytön synttärit, joten siellä näkee koko sakin. 