Joskus odottaminen saattaa pelottaakin

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja kyfi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Oletko kokenut aikaisemmissa raskauksissa jotain ikävää, joka voi vaikuttaa pelkojen heräämiseen?


  • Kaikki äänestäjät
    19
Mulla on juurikin samanlainen tunne.. Vaikka näin viime viikolla pienen sydämen lyövän, nii nyt on tullu semmonen pelko että kaikki ei ookkaan kunnossa enää. Vihaan tätä tunnetta, ku mää tiijän, etten mää voi vaikuttaa siihen mitenkään. Haluais vaan kokoajan olla ihan varma, että pieni jaksaa kehittyä. Ens viikolla on taas tiistaina kontrolliultra. Onneksi ne varas mulle kontrolliajan, vaikka kaikki oli hyvin. Jotenki on vaan semmonen olo, että joko mää menetän tämänki. Tissitkään ku ei oo enää yhtä kipiät ku pari päivää sitte. Heikotusolo tuli kyllä tännään, vaikka olin syöny just. Mutta sekin voi johtua jostaki ihan muustaki, mitä raskaudesta. En oo heräilly enää öisin nii monesti vessaan, ku pari päivää sitte.. Vieläkään mulla ei oo mahassa isompi tuntemuksia, hyvin hyvin pientä juilimista ehkä kerran päivässä.
Tiiän, että kuulostaa jo typerälle.. mutta kokoajan sitä "tutkii" ja kuulostelee itteensä, että nyt ei oo enää kaikki samanlaista ku kaks päivää sitte. Mulla on liikaa aikaa miettiä, ku ei oo asiakkaita :D Haluais vaan, että kaikki menis hyvin :oops:
 
suviit kirjotti ihan kun suoraan mun näppikseltä.tasan viikko sit 8+3 näin omin silmin että sikiö on siellä missä pitää ja sydän lyö,ja sillä fiiliksellä menin ehkä päivän...ny taas mietityttää et onko kaikki ok :confused: maha ollu ihan kaamee viimesen 3 päivää,sellasta jatkuvaa menkkatyyppistä alamahakipua ja tissikipu loppunu niin pää kehittelee jo kaikellaista...mies haluis kertoo isänpäivänä kun on 10+0 ja minä vaan mietin et onko se liian aikasta jos si seuraavassa ultrassa onkin jotain...ärsytän kohta itteenikin.miksei vaan voi aatella et todennäkösesti kaikki on ok ja menee niin loppuun asti?mut ei,ressata pitää...o_O
 
Mä stressasin myös siihen varhaisultraan asti joka oli rv 6+, mut jotenkin sen jälkeen en oo niin paljoa miettinyt asiaa. Jännä juttu et miten sen tavallaan pystyy unohtamaan kun mä muutenkin pelkään aina pahinta.

Ehkä toisaalta kun on ollut paljon kaikkea muuta mietittävää niin tuo unohtuu. Toisaalta olisin eilen ekassa neuvolassa halunnut et oltaisiin jotenkin tutkittu et onko kaikki varmasti ok. Jotenkin vaan tajusin et elämää ei voi säädellä itse, se mitä tapahtuu on tarkoitettu tapahtuvaksi. Ei mullakaan hirveitä oireita ole, mutta samat ne ovat kuin ennenkin. Joskus tissit kipeämmät kuin toisena päivänä ja joskus mahatuntemuksia enemmän ja joskus vähemmän :) mut niitä kuitenkin on ja vuotoa ei ole :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Se "liikaaa aikaa miettiä" on kyllä pahasta vainoharhaisuudelle! Mulla nyt ensimmäinen raskaus kun ei ole aikaa miettiä (paitsi se 6tuntia töissä..kun on vähän hiljaisempaa) ja tää on kyllä mahtavaa- viikot vaan vierii ilman sen kummenpia aatoksia suuntaan tai toiseen- erittäin vahvasti vaan luotto siihen että menee niinkun on tarkoitus. oon kerinnyt pelätä ja tutkia aiemmin kaikki skenaariot kohdunulkoisesta vakavasti vammautuneeseen ja syntymässä kuolevaan lapseen. ja jotenkin hyväksynyt ne mahdollisiksi.. eli nyt pitää vaan katsoa mitä arpa kohdalle tuo (ja itkeä sydän verelle sitten jos niin käy). saattaahan sitä saada jopas ihan elävän lapsen!
Tällä kertaa pelottaa eniten oma terveys- viime raskaudessa kun iski toksemia rv 39, hyvin meni kaikki ja lapsi syntyi ajallaan, mutta oireetpaheni syntymän jälkeen ja ne päivät oli hirvittäviä kun ei päänsaäryn kanssa kyennyt tehdä mitään. ja uusiminen on siis erittäin mahdollista nyt..mulla ne pelkopäivät alkaa sitten vasta myöhemmin..

oon noiden eläinten kanssa värkätessä törmännyt kannettaviin ultriin- miten olis jos hommais OMAN ultran maatalouskaupasta-vois ultrata itseään aina aamunalkajaisiks:dance018?? en tiedä miten iso kapula siinä pitäis sisuksiin tunkea, mutta ehkä mies auttais :excited001

mutta tosissaan saattais semmoinen angelsouds(?) kotidoppleri olla varteenotettava jos oikein pahasti epävarmuus vaivaa?
sori, tuli vähän levotonta juttua..
 
'Angel sounds'? No melkosen morbid nimi kyllä... :oops: Tai ehkä se oon vaan mä, kun ajattelen sen just sen tsekkaamiseen, ettei ole enkeliksi muuttunut... Muut (vähemmän paniikissa olevat odottajat) varmaan ajattelee dopplerin enemmän siihen, että voi kuunnella niitä sydämenlyöntejä ihan ilokseen vaan, niin ei nimestäkään tuu samaa mielleyhtymää :alien
 
Toi on niin totta, piti oikeen tarkistaa onko se oikea nimi- antiangelsounds sopisi ehkä paremmin nimeksi tällä palstalla!
 
Mä näin jo sieluni silmin jonkun maatalousultralaitteen :D Hyvä etten hihitellyt täällä itsekseni mielikuvalle :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Multa tais päästä kunnon röhönaurut kun tekstin luin!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mä törmäsin yhdessä blogissa tuohon "angel sounds"-doppleriin ja päätin heti, että mä en ainakaan ton nimistä osta. :D Olen kyllä ajatellut dopplerin ostaa kunhan tässä päästään tarpeeksi pitkälle. Onko teillä tietoa, koska suurinpiirtein sydänäänet alkaa kuulua mahan päältä? Eli koskahan tuo hankinta voisi olla ajankohtainen?
 
Mulla on juurikin samanlainen tunne.. Vaikka näin viime viikolla pienen sydämen lyövän, nii nyt on tullu semmonen pelko että kaikki ei ookkaan kunnossa enää. Vihaan tätä tunnetta, ku mää tiijän, etten mää voi vaikuttaa siihen mitenkään. Haluais vaan kokoajan olla ihan varma, että pieni jaksaa kehittyä. Ens viikolla on taas tiistaina kontrolliultra. Onneksi ne varas mulle kontrolliajan, vaikka kaikki oli hyvin. Jotenki on vaan semmonen olo, että joko mää menetän tämänki. Tissitkään ku ei oo enää yhtä kipiät ku pari päivää sitte. Heikotusolo tuli kyllä tännään, vaikka olin syöny just. Mutta sekin voi johtua jostaki ihan muustaki, mitä raskaudesta. En oo heräilly enää öisin nii monesti vessaan, ku pari päivää sitte.. Vieläkään mulla ei oo mahassa isompi tuntemuksia, hyvin hyvin pientä juilimista ehkä kerran päivässä.
Tiiän, että kuulostaa jo typerälle.. mutta kokoajan sitä "tutkii" ja kuulostelee itteensä, että nyt ei oo enää kaikki samanlaista ku kaks päivää sitte. Mulla on liikaa aikaa miettiä, ku ei oo asiakkaita :D Haluais vaan, että kaikki menis hyvin :oops:

Mulla on samanlaiset fiilikset. Vaikka eilen ultrassa kaikki oli ok, niin nyt tuntuu ettei siitä käynnistä mitään hyötyä ollut. Tai oli sen verran, että näin ettei ole tuulimuna. Mutta kun viimeksikin ultrassa kaikki oli ok ja silti meni kesken, niin tuntuu toisaalta tyhmältä, että miksi tällä kertaa kävin edes koko ultrassa. Kun tosiaan ei siellä joka viikko voi ravata kurkkimassa tilannetta. Mutta kyllä tässä tulee joka päivä tarkkailtua olotiloja (=puristeltua tissejä :D) ja toivottua, ettei mikään oire (näistä vähäisistä mitä on) katoaisi. Ja neuvolakin on mulla niin aikaisin (7+1), että tuntuu tyhmältä mennä sinne kun se voikin olla ihan turha käynti. Mutta jostain syystä heidän mielestään 8+ viikoilla käynti olisi mennyt jo liian myöhäiseksi. Erilaisia näyttävät olevan toimintatavat eri kunnissa.
 
Kyfi, olipas ihana lääkäri sinulla!! Itselläni siis vasta 5+0 mutta istun puhelin kädessä ja mietin soittaisinko että saisiko käydä tarkistuttamassa kasvaako raskaus kohdun sisällä.. Ens keskiviikkona on alkuraskauden ultra kyllä, mutta tuntuu niin raskaalta pelätä.

Taavetti, juuri tuo itsellänikin. Ei mitään merkkejä miksi pitäis olla huolissaan. Tuntui että kaikki on hyvin, mutta pelkään että jotain onkin huonosti ja sitten tipun korkealta. Pelkään olla onnellinen raskaudesta.

Tsemppiä Naiset <3


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Ja maatalousultra *aamun naurut* kimppatilaus pystyyn :P


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Mun mielestä pelot on luonnollinen osa raskaana olemista ja kun yksi pelko poistuu niin tulee seuraava. Ainakin viime raskaus meni silleen että pelkäsin melkein koko ajan jotain ja googlasin kaikki oudot oireet ja ensin keskenmenot, sitten kohtukuolemat ja lopulta tietenkin kätkytkuolemat. Ja aina löytyi keskustelupalstoja jossa jollain oli käynyt huono tuuri ja menettänyt lapsensa. Yritin vaan muistaa että on kuitenkin paljon enemmän tapauksia missä kaikki on mennyt hyvin, niistä ei aina vaan tulla nettiin kirjoittamaan. Ja jossain vaiheessa raskautta tuli myös painajaiset kuvioihin ja melkein aina heräsin kyyneliin kun mies joko petti/jätti unessa ja olin sit aina hirveen vihanen että siinä se vaan vieressä kuorsaa eikä yhtään ymmärrä mitä on mulle just (unessa) tehnyt :)

Luulen että nuo pelot ja painajaiset johtuu osittain myös hormonitoiminnasta, tietenkin sekin vaikuttaa että lapsi on itselle jo tosi tärkeä tässä vaiheessa. Tässä raskaudessa on onneks pahimmat pelot pysynyt poissa tähän asti, ehkä osittain sen takia etten oikein vieläkään usko että olisin raskaana. Silloin ehkä ei myöskään ole sitä pelkoa että menettäisi se vauvan, jos sitä ei kerran edes ole olemassa. Mutta sen sijaan on tullut kuvioihin tuollainen maailman tuska, harmittaa tosi paljon ja otan sen jotenkin henkilökohtaisesti kun uutisista lukee noitä ikävempiä juttuja. Etenkin näitä koululaiset tiellä uutisia missä kukaan ei pysähdy ja anna lapsen mennä tien yli, tai miten lauttasaaressa ensin auto pysähtyy ja sitten yrittääkin ajaa äidin ja lapsen päälle. Siis tällaiset lapsiin kohdistuvat vääryydet aiheuttaa tosi vahvan reaktion ja välillä melkein alan itkemään kun kuvittelen että meidän lapsi joutuisi kohtaamaan jotain kamalaa. Seisoisi siellä tien laidalla ja odottelee hyväuskoisesti että edes yksi ainoa auto pysähtyisi. Ja facebookissakin pyörii koko ajan noita sos-lapsikylä mainoksia, ja sitten tietenkin tuntuu pahalta niiden lasten puolesta, joilla ei ole ruokaa, vanhempia tai mitään mikä antaisi sellaisen turvallisuuden tunteen. Huokaus.
 
Mä näin kans tällä viikolla ensimmäisen raskauteen liittyvän unen ja luonnollisesti se oli painajainen... Niin ahdistava uni, että meni sen jälkeen päiväkin jotenkin vähän apeissa tunnelmissa. Mutta kai se on vaan aivojen tapa käsitellä tätä asiaa ja pelkoja...
 
Miiuski: Mä olen kanssa nähnyt jossain vaiheessa ihan toistuvasti unia, jossa mun mies joko pettää ja/tai jättää. Ja sitten olen herännyt omaan itkuuni ja ollut ihan apeana ja ärsyyntynyt, kun mies ei tajua, että mitä se just on mennyt mulle tekemään. :D Nää on kyllä tapahtunut ennen raskautta. Se oli semmoinen kausi. Sitten jossain vaiheessa tuli semmoinen kausi, että se olinkin minä, joka unessa petti / olin toisten miesten kanssa tajuamatta, että seurustelen (se kausi taitaa itseasiassa olla vieläkin päällä). Ne on myös aika kiusallisia, nolottaa herätä miehen vierestä kun on unessa just ollut sängyssä jonkun toisen kanssa. :D Parempi kai noin päin, koska on tosi ahdistavaa kun uniin tulee jatkuvasti esiin se hylätyksi tulemisen pelko ja sitten sitä ihan tosissan alkaa miettimään, että onkohan ne jotain enneunia...
 
Rupes eilen vähän huolettamaan, kun oireet oli yllättäen hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Tänään sitten itkuraivarit siitä syystä. Keskiviikkona olis ultra jota kauhulla odotan ja siihenkin tuntuu olevan niin pitkä aika odottaa.
 
No onhan sulla ihan selviä oireita Lara88, eikös itkuraivari ole erittäin selkee oire..:smiley-angry017
 
mä oon ny nähny pari kertaa tässä ihan karmeita keskenmenounia :eek: pikkasen huolettaa taas kaikki.huomenna lääkäri,pitää kysyä josko vois kuunnella,et onko siä enää ketään o_O
 
Nyt on käynyt todella oudosti... Aiemmin erittäin voimakkaan keskenmenopelon ja -odotuksen tilalle on viimeisen viikon sisään tullut vahva ajatus, että sikiö on elossa. Ja että vaikkei olisikaan, niin "sitten vaan alkaa ahkera laihdutus-/kuntokuuri ja se siitä". :eek:

No eihän se nyt oikeasti noin ole! Tai siis luulisin kyseessä olevan enemmänkin joku itsesuojelureaktio, joka nyt vain näyttäytyy outoina ajatuksina. En todellakaan ottaisi mahdollista nt-ultrassa ilmenevää keskeytynyttä keskenmenoa mitenkään kevyesti. Ja laihtuminen tai keho ylipäätään olisi kyllä tasan viimeisenä mielessä...

Kaikkea tässä näemmä tulee vastaan :(


heidi79, keskenmenounet ovat täälläkin tuttuja. Todella huono olo sellaisen jälkeen. Olen koittanut järkeillä sen niin, että kyseessä on vain mielen tapa käsitellä pelkoa ja "päästellä höyryjä" turvallisesti unitilassa. Onnea lääkärireissulle, siellä saat varmasti mielenrauhaa.
 
Takaisin
Top