Jos puolisosi ei pääsisi paikalle, kenet ottaisit tukijaksi synnytykseen?

Uusperhesatu

Uusperhesatu

Asioista perillä oleva
Kuvitellaan, että puolisosi (mikäli sinulla sellainen on) olisi estynyt tulemasta mukaan synnytykseen. Kenet ottaisit tukihenkilöksesi? Ystävän? Äidin? Doulan? Vai menisitkö synnyttämään yksin?

Minä menisin ehkä yksin. Kuopuksen synnytykseen meninkin, sillä mies oli kotona nukkuvien lasten kanssa odottamassa äitiäni, joka ei ehtinyt ajoissa paikalle, ja niin synnytin kuopuksemme siis "yksin". Olin tuolloin sairaalaan lähtiessäni kauhuissani, mutta perille päästyäni olin jossain niin syvällä synnytyskuplassa, etten oikeastaan osannut kaivata miestä tai muuta tukihenkilöä paikalle. Asiaan varmasti vaikutti se, että kyseessä oli kolmas synnytykseni ja tiesin hieman, mitä on luvassa.

Voisin siis kuvitella, että jos mies estyisi tulemasta paikalle seuraavaan kuvitteelliseen synnytykseen, menisin ihan hyvillä mielin yksin. Jos pitäisi joku tukihenkilö valita, olisi se ehkä äitini. Kova kipu tekee minusta sellaisen, etten oikein kestä mitään ylimääräistä höpinää tms, joten tukihenkilön pitäisi olla joku todella todella läheinen, joka ei loukkaantuisi mahdollisesta tiuskimisestani. :hilarious:
 
Ottaisin mukaani ehkä äitini, toisaalta hän on niin itkuherkkä että ehkä siitä ei paljon tukea saisi :D hän oli kyllä varsin hyvä tuki kun esikoisesta alkoi supistukset, olimme yhdessä shoppailemassa ja kaverillamme kyläilemässä silloin, eli todennäköisesti hän olisi kuitenkin paras vaihtoehto :)
 
Varmaankin doulan. Ystäviä ei ole ja äitini kanssa ei olla mitenkään läheisiä, että haluaisin tällaisen hänen kanssaan jakaa. Yksin en haluaisi mennä, jotta olisi joku puolestapuhuja, jos en itse kykene.
 
Tämä on ihan realistinen mahdollisuus että nyt kuudennen synnytyksen kohdalla ollaan yksin menossa punnertamaan tää ulos... en kyllä haluis sinne yhtään ketään muuta kun miehen! Jotenkin tuntuu oudolta pelkkä ajatus että siellä olis joku muu:eek:
Eli mies tervetullut mukaan mikäli isommille muksuille on hoitaja, muuten meen ihan yksin... enkä tunne tästä mitään pelkoa tms vaan ihan luottavaisin mielin oon yksinkin menossa :)
 
Äippä x5 sanoi:
Tämä on ihan realistinen mahdollisuus että nyt kuudennen synnytyksen kohdalla ollaan yksin menossa punnertamaan tää ulos... en kyllä haluis sinne yhtään ketään muuta kun miehen! Jotenkin tuntuu oudolta pelkkä ajatus että siellä olis joku muu:eek:
Eli mies tervetullut mukaan mikäli isommille muksuille on hoitaja, muuten meen ihan yksin... enkä tunne tästä mitään pelkoa tms vaan ihan luottavaisin mielin oon yksinkin menossa :)
Click to expand...

Sama juttu, mies tai ei ketään! Tähän olen varautunutkin jos esikoiselle ei saada hoitajaa synnytyksen kiireisyyden tai ajankohdan vuoksi. Toisaalta ekakin meni osaksi yksin, mies oli tukena 2 vrk, sitten lähetin sen kahville kun "ei tää etene" ja varttia myöhemmin lapsi oli sylissä. Ja mies palasi :D
 
Hankala kysymys... Äitiäni en missään nimessä halua mukaan. Olemme kyllä läheisiä, mutta en usko että hän osaisi tukea minua synnytyksessä. En myöskään keksi ketään ystävää kenet voisin kuvitella ottavani tukemaan synnytyksessä. Suurin osa heistä on lapsettomiakin. Varmaan siis doulan, kun en yksinkään halua mennä. Eka syntyi sektiolla niin en ole synnyttänyt kertaakaan loppuun asti, joten tuki olisi kiva.
 
Menisin varmastikin yksin. Äitiäni en todellakaan haluaisi sinne mukaan enkä ketään vierasta doulaakaan :D
Anoppikaan ei kauheammin houkuttele..Joten joo, kyllä. Yksin menisin :D
 
Mies tai ei ketään mullekin. Äiti puhui joskus että hän voisi tulla, mutta vain avautumisen ajaksi. Viime kerralla mulla oli mun isä täällä kotona tukena ennekuin mies ehti töistä, se oli ihan ok, sairaalaan ei hälläkään olisi ollut asiaa. Jos meille seuraava kerta tulee,niin yksin varmaan menen. Viidelle lapselle on niin vaikea saada hoitajaa :/
 
Doulan ottaisin. Jos saisi toivoa, osaisin saman kuin viime synnytyksessä oli. Mies on ollut molemmilla kerroilla mukana, mutta hyvin olisin pärjännyt varmasti ilmankin. Minua alkaa ärsyttää mies ihan suunnattomasti synnytyksessä, eikä hän saa puhua siellä mitään tai koskea minuun.. :D
 
elaffy sanoi:
Doulan ottaisin. Jos saisi toivoa, osaisin saman kuin viime synnytyksessä oli. Mies on ollut molemmilla kerroilla mukana, mutta hyvin olisin pärjännyt varmasti ilmankin. Minua alkaa ärsyttää mies ihan suunnattomasti synnytyksessä, eikä hän saa puhua siellä mitään tai koskea minuun.. :D
Click to expand...

Tuttua! :grin Mulla oli ekassa synnytyksessä tosi kuuma ja pyysin kylmää ja märkää rättiä otsalleni. Kun (ex-)mies toi sellaisen, tiuskin että mikä tämä on olevinaan ja huitaisin rätin pois. Lopulta mies joutui pirskottelemaan vettä naamalleni pitäen suunsa kiinni koska en kestänyt mitään puhetta häneltä. :joyful:

Nykyiselle miehelleni sanoin ennen ekan yhteisen lapsen synnytystä että siitä, miten käyttäydyn synnyttäessäni, ei ole oikeutta loukkaantua. :grin
 
En tavallaan tueks kaipaa ketään muuta kuin miehen. Jos näin sattus käymään, ettei pääse kysyisin anopilta ja äitiltä haluavatko mukaan?

Hermot varmaan välillä menis molempien kans, niin kuin heillä mun kans, mutta vois olla kokemuksena ihan hauska juttu :hilarious:
 
Äiti tai sisko, mua kauhistuttaa ajatella että joutuis olemaan synnytyssalissa yksin. Kumpikin on mulle todella läheisiä ja rakkaita, tuki ja turva, että olis vaikeeta päättää kumman haluaisin ennemmin. :)
 
Itkettää jo pelkkä ajatuskin siitä, että mies ei pääsisi mukaan. Omaa äitiäni en missään tapauksessa halua synnytykseen enkä vierasta doulaa. Yksi synnyttänyt ystävä voisi olla sellainen, jonka voisin hätätapauksessa mukaani pyytää.
 
En ketään. En halua doulaa, koen sellaisen turhana. Synnytys on "mun juttu" muutenkin, en välttämättä halua miehen edes yrittävän olla konkreettisesti apuna synnytyksessä. Riittää, että hän on läsnä ja halipuuna, jos tarvii. :Heartred mutta uskoisin pystyväni synnyttämään vaikka yksinkin. :) mieluummin yksin kuin jonkun muun kuin miehen läsnä ollessa.
 
Menisin varmasti yksin, jos mies ei pääsisi synnytykseen. Omaa äitiäni en mukaan ottaisi, sillä vaikka hän on minulle tosi läheinen, niin hän varmasti panikoisi ja siitä ei olisi minulle apua. Ystävistäni voisin harkita parhainta ystävääni, mutta itsestäni saattaisi tuntua jotenkin oudolta ottaa hänet mukaan, vaikka ollaan jaettu yhdessä kaikki asiat yhdessä. Mutta varmasti pärjäisin yksin, sillä jos joskus menisin synnyttämään olisi se meidän perheen kolmas lapsi. :)
 
Yksin menisin, jos miestä en saisi mukaan. Siinä ollaan niin haavoittuvana, että en haluaisi ketään ns.ylimääräistä näkemään sitä. Äitiäni rakastan, mutta en jotenkin koe, että saisin hänestä sen enempää voimaa synnytyksessä, pikemminkin jotenkin huolehtisin kokoajan siitä että hän on nyt peloissaan kun hänen lapseensa sattuu.
 
Mulla on isompien lasten synnytyksissä ollut siskoni mukana. Nyt haluaisin hänet myös, mutta voi olla, ettei hän pääse. Sektioon jos päädytään suunnitellusti, mun sisko tai äiti tulee mukaan, isäni jää lapsenvahdiksi. Alakautta jos pystyn synnyttää, todennäköisesti sen teen yksin.
 
Kolmannessa synnytyksessä oli mukana ystäväni, mutta en osannut olla yhtä vapautunut kuin miehen seurassa ja synnytys etenikin tosi hitaasti ja oli pitkä ja raskas..

Neljännen synnytin yksin kun lupautunut lapsenvahti ei sitten päässytkään tulemaan kun hetki koitti. Oli ihanaa synnyttää yksin ja kätilökin oli sellainen hiljainen joka ei tullut kuin kutsusta ja sain olla ihan omassa rauhassani. Se oli nopein ja helpoin synnytys, ei tietenkään välttämättä nyt sen takia että olin yksin :)

Tämän seuraavan menen synnyttämään yksin kun mieskään ei hingu mukaan. Vaivun synnyttäessä niin itseeni etten kykene oikein juttelemaan/olemaan läsnä kellekään, enkä kestä yhtään kosketustakaan synnyttäessä..
 
Jos ei mies pääsisi, sitten sisko tai hyvä ystävä. Äitiä tai anoppia ei missään tapauksessa, ilmoitin miehelle, että anoppi voi tulla meille vierailulle, kun vauva on kuukauden ikäinen, aikaisemmin en häntä tänne halua! Haluan jonkun mukaan, mutta ajatus jostakusta vieraasta doulasta on tosi kaukainen, koska siinä on riski, ettei kemiat kohtaa ja synnytys on niitä tilanteita, joihin en halua ketään ärsyttävää ihmistä mukaan.
 
Takaisin
Top