Jos haluat kolme lasta, olisi pitänyt aloittaa jo kun olit 23v 🫢

[Selah]

En nyt löydä sitä keskustelua missä mietittiin miten saataisiin Suomen syntyvyyttä nousuun. Mutta mielenkiintoinen artikkeli tuli vastaan. On tutkittu, että jos haluaa kolme lasta niin yrittäminen pitäisi aloittaa 23 vuotiaana. Tämä hyvänä reality checkinä meille jotka aloitettiin sitä ekaa 30v+ iässä ja sitten hermoillaan missä ne seuraavat viipyy Minäkin menin kyllä naimisiin 20v, mutta aina ajattelin että kyllähän sitä ehtii.

Ja ratkaisuksi ongelmaan pitävät tämän asian tietoisuuden lisäämistä kouluihin, kuten muistaakseni jossain keskustelussa joskus täälläkin sitä pohdittiin

Mitä mieltä?

Lähde: https://kaksplus.fi/vauvahaaveet/he...sFJHRpHXyE0P7tMUJi_aem_D0YfGH9DX4EYn81ivTpB1Q

 

[problemsolved]

Tottahan tuo tilastollisesti varmasti on, jos näin on tutkittu. Itsellä ollut kyllä tämä täysin tiedossa teini-iästä asti, että hedelmällisyys laskee aikaisin. Mutta se tietoisuus ei ole lisännyt haluaisin tehdä lapsia huonojen kumppaneiden kanssa. 35 vuotiaana mietin, että nyt pitäisi melkein päättää alkaako itsellisen polun vai odottaako ihmettä. Odotin ihmettä ja vuoden päästä se onneksi tuli vastaan ja nyt meillä on vauva miehen kanssa joka on juuri niin ihana ja turvallinen kumppani, mitä toivoin. Mielestäni ongelma ei ole Tietoisuus, vaan hyvän ja turvallisen puolison löytäminen.

 

[Kali]

Tottahan tuo tilastollisesti varmasti on, jos näin on tutkittu. Itsellä ollut kyllä tämä täysin tiedossa teini-iästä asti, että hedelmällisyys laskee aikaisin. Mutta se tietoisuus ei ole lisännyt haluaisin tehdä lapsia huonojen kumppaneiden kanssa. 35 vuotiaana mietin, että nyt pitäisi melkein päättää alkaako itsellisen polun vai odottaako ihmettä. Odotin ihmettä ja vuoden päästä se onneksi tuli vastaan ja nyt meillä on vauva miehen kanssa joka on juuri niin ihana ja turvallinen kumppani, mitä toivoin. Mielestäni ongelma ei ole Tietoisuus, vaan hyvän ja turvallisen puolison löytäminen.

Mä olen tuosta samaa mieltä että ongelma enemmän hyvän ja turvallisen kumppanin löytäminen. Koska itse en ainakaan edes olisi voinut miettiä lapsia kenenkään exän kanssa. Ei niitä lapsia vaan ainakaan itse haluaisi saada ihan kenen tahansa kanssa vain siksi että tiesin kyllä että myöhemmin tulee olemaan vaikeampaa.

 

[Pilkki24]

Itsekin huonoja kumppanivalintoja tehneenä haluaisin kysyä muilta, että miksi on niin yleistä, ettei löydy hyvää kumppania, jonka kanssa haluaisi lapsia? Minkä pitäisi muuttua?

Olen pohtinut pohjasyitä omaan tilanteeseeni, sillä itse päädyin äidiksi vahingossa. Se olikin sitten elämäni paras vahinko, sillä muutoin en olisi saanut kokea tähän mennessä isoimman merkityksen elämälleni antanutta asiaa. Olisin todennäköisesti jäänyt lapsettomaksi, sillä en näe tilannetta missä olisin alkanut yrittämään lasta kovin lyhyen tuntemisen jälkeen. Henkilökohtaisesti sekään ei olisi ollut suuri tragedia, sillä olin siihen valmistautunut ja enhän minä olisi tiennyt mitä olisin menettänyt, jos lasta en olisi koskaan saanut.

Mutta olen kyllä sitäkin mieltä, että myös tietoisuutta asiasta kaivataan. Tunnen lähipiiristänikin naisia, jotka toteavat, että "sitten vaan mennään hoitoihin" tai "onhan tässä vielä aikaa", vaikka on 35 mittarissa, eikä sitä aikaa välttämättä oikeasti ole. Yleensä nämä keskustelut ovat lähteneet siitä, että ovat kertoneet haluavansa lapsia kumppaninsa kanssa, ja itse olen alkanut hihkumaan, että oletteko kauan yrittäneet ja sitten onkin lueteltu useamman vuoden suunnitelmat mitkä aikovat toteuttaa ennen yrittämistä.

 

[Kali]

Itsekin huonoja kumppanivalintoja tehneenä haluaisin kysyä muilta, että miksi on niin yleistä, ettei löydy hyvää kumppania, jonka kanssa haluaisi lapsia? Minkä pitäisi muuttua?

Olen pohtinut pohjasyitä omaan tilanteeseeni, sillä itse päädyin äidiksi vahingossa. Se olikin sitten elämäni paras vahinko, sillä muutoin en olisi saanut kokea tähän mennessä isoimman merkityksen elämälleni antanutta asiaa. Olisin todennäköisesti jäänyt lapsettomaksi, sillä en näe tilannetta missä olisin alkanut yrittämään lasta kovin lyhyen tuntemisen jälkeen. Henkilökohtaisesti sekään ei olisi ollut suuri tragedia, sillä olin siihen valmistautunut ja enhän minä olisi tiennyt mitä olisin menettänyt, jos lasta en olisi koskaan saanut.

Mutta olen kyllä sitäkin mieltä, että myös tietoisuutta asiasta kaivataan. Tunnen lähipiiristänikin naisia, jotka toteavat, että "sitten vaan mennään hoitoihin" tai "onhan tässä vielä aikaa", vaikka on 35 mittarissa, eikä sitä aikaa välttämättä oikeasti ole. Yleensä nämä keskustelut ovat lähteneet siitä, että ovat kertoneet haluavansa lapsia kumppaninsa kanssa, ja itse olen alkanut hihkumaan, että oletteko kauan yrittäneet ja sitten onkin lueteltu useamman vuoden suunnitelmat mitkä aikovat toteuttaa ennen yrittämistä.

No mulla niin lyhyitä suhteita nuorena ja vielä ennen nykyistä miestä ja kaikki paitsi 1 päättyivät miesten puolesta ja välillä ihan vaan ghostattiin ilmoittamatta mitään. Ja osa jo ihan sanoi ettei halua lapsia. Ongelma kai ehkä siinä että nyky aikana erotaan niin helposti kun kai monet kuvittelee että löytyy muita sitten kun tinderit ja muut deittisovellukset. Noin mä sen olen kokenut omalta kohdalta mua nimittäin jätetty aivan naurettavien syiden takia. 1 pahin oli esim kun ei pitänyt mun perseestä eräs tyyppi.

 

[problemsolved]

Itse olen ihastunut aina flirttaileviin lihaskimppuihin joilla on tosi kaksimielinen huumori. Sitten jossain kohtaa siitä tuli vahingossa normi, mitä miehessä hain. Toki tähän kategoriaan
kuuluu hyviäkin miehiä, mutta omat eksät oli pettäviä ja viimeisi myös käytti päihteitä (salaa) ja oli kaikenlaista..Sitten viimeisen miesystävän jälkeen tajusin, että turvaa ei tuokaan ne lihakset ja se, että hän pieksää kenet vain. Vaan se, että hän nimenomaan ei tee niin nykyinen mies on kaikkea mitä en edes tiennyt tarvitsevani, ennen kuin hänet sain. Ja tästäkin voin vain kiittää häntä, koska en aluksi kiinnostunut, koska hän oli mielestäni liian kiltti en tiedä saako tästä kieroutuneesta miesmausta kiittää Hollywoodia vai mitä. Mutta olen niin onnellinen, että lopulta se muuttui ehkä jotkut naiset haluaa sen pahiksen, ja niistä ei aina ole ehkä sitten isäkanditaateiksi. Myös omalla kohdalla hankaluuksia aiheutti oma kiltteys. En uskaltanut jättää eksääni, koska hän manipuloi miten säälimään itseään, jos otin asian puheeksi. Toisaalta joo ihmiset eroaa liian helpostija sitten on niinkuin minä. Ei uskalla erota ettei toiselle tule paha mieli/suutu mulle tmp

 

[Pilkki24]

Mielenkiintoista lukea @problemsolved ja @Kali teidän kokemuksia. Itse etsin nuorempana sitä mahdollisimman kilttiä ja vakaata puolisoa ja olisin halunnut perustaa perheen nuorena. Lapseni isäksi päätyi mies, josta en olisi varsinaisesti uskonut kuoriutuvan kunnon iskämateriaalia. Toisin kävi, vaikka hänen elämäntyylinsä oli niihin aikoihin sellainen aikuisen nuoren huoleton elämä, jota hän oli suunnitellut jatkavansa vielä pitkään. Hän kuitenkin halusi kantaa vastuunsa ja meistä on tässä prässissä kuoriutunut yllättävän hyvä tiimi, joka kykenee jopa onnelliseen yhteiseloon.

Ehkä se on yhteiskunnallisesti se ihanne, että keskitytään itseen ja nuoruus saisi jatkua mahdollisimman pitkään, mikä tekee hyvistäkin vanhempi-ehdokkaista huonoja?
Mekin otettiin ikäänkuin pakon sanelemina vastuumme ja mielestäni olemme onnistuneet vanhemmuudessa hyvin, vaikka kumpikaan ei sitä roolia varsinaisesti hinkunut silloin aikanaan. Ainakin meillä on onnellinen, rakastettu ja hyvin kehittyvä lapsi, jolla on puhtaat vaatteet ja kotiruokaa pöydässä.

Tuli muuten @problemsolved noista lihaksista mieleen se filosofinen ajatus siitä, että ollakseen moraalinen toimija, pitää olla valta toimia toisin. Oma mieshän pystyisi niputtamaan suurimman osan vastaantulijoista, mutta hän ei tee niin vain sen vuoksi, että pystyy siihen, vaan valitsee toimia oikein. Tietyllä tavalla itse puolestani haksahdin aikanaan näihin "kiltteihin" tyyppeihin, jotka olivat lopulta kaikkea muuta. Yhden jäljiltä selvittelin päätäni useita vuosia suhteen jälkeenkin. Ja ihan samasta vaivasta kärsin, etten eronnut kuin vasta aivan liian myöhään, vaikka voin niissä suhteissa itse huonosti.

 

[Mur]

Itse olen taas sitä mieltä että yhteiskunnan ja ympäristön asettamat oletukset myöhäistävät ensisynnyttäjien ikää. Pitäisi ensin olla opinnot, vakityö, talo, auto, koira yms. näin karkeasti esimerkkinä. 23-vuotiailla on tämän hetken maailmassa nämä asiat monesti kesken ja ei välttämättä sitä sopivaa puolisoakaan jonka kanssa perheen perustaa. Eli mielestäni tämän hetken yhteiskunta asettaa paineita nuorille minkä vuoksi moni lykkää lapsien yrittämistä vasta lähemmäs 30 tai yli, mikä on biologisesti jo aika myöhään.

P.s. Itse näköjään osun tuohon ikkunaan, esikoisen sain 24v ja toisen 28v ja kolmas haaveissa Mutta täytyy sanoa että vaikka en edes ollut erityisen nuori äiti niin ei oman ikäisiä äitejä kyllä montaa ollut!