Jos haluat kolme lasta, olisi pitänyt aloittaa jo kun olit 23v 🫢

Selah

Sanavalmis juttuseppä
Helmikuiset 2024
Syyskuiset 2026
En nyt löydä sitä keskustelua missä mietittiin miten saataisiin Suomen syntyvyyttä nousuun. Mutta mielenkiintoinen artikkeli tuli vastaan. On tutkittu, että jos haluaa kolme lasta niin yrittäminen pitäisi aloittaa 23 vuotiaana. Tämä hyvänä reality checkinä meille jotka aloitettiin sitä ekaa 30v+ iässä ja sitten hermoillaan missä ne seuraavat viipyy 🙄 Minäkin menin kyllä naimisiin 20v, mutta aina ajattelin että kyllähän sitä ehtii.

Ja ratkaisuksi ongelmaan pitävät tämän asian tietoisuuden lisäämistä kouluihin, kuten muistaakseni jossain keskustelussa joskus täälläkin sitä pohdittiin 👍

Mitä mieltä?

Lähde: https://kaksplus.fi/vauvahaaveet/he...sFJHRpHXyE0P7tMUJi_aem_D0YfGH9DX4EYn81ivTpB1Q

1000048551.webp
 
Tottahan tuo tilastollisesti varmasti on, jos näin on tutkittu. Itsellä ollut kyllä tämä täysin tiedossa teini-iästä asti, että hedelmällisyys laskee aikaisin. Mutta se tietoisuus ei ole lisännyt haluaisin tehdä lapsia huonojen kumppaneiden kanssa. 35 vuotiaana mietin, että nyt pitäisi melkein päättää alkaako itsellisen polun vai odottaako ihmettä. Odotin ihmettä ja vuoden päästä se onneksi tuli vastaan ja nyt meillä on vauva miehen kanssa joka on juuri niin ihana ja turvallinen kumppani, mitä toivoin. Mielestäni ongelma ei ole Tietoisuus, vaan hyvän ja turvallisen puolison löytäminen.
 
Tottahan tuo tilastollisesti varmasti on, jos näin on tutkittu. Itsellä ollut kyllä tämä täysin tiedossa teini-iästä asti, että hedelmällisyys laskee aikaisin. Mutta se tietoisuus ei ole lisännyt haluaisin tehdä lapsia huonojen kumppaneiden kanssa. 35 vuotiaana mietin, että nyt pitäisi melkein päättää alkaako itsellisen polun vai odottaako ihmettä. Odotin ihmettä ja vuoden päästä se onneksi tuli vastaan ja nyt meillä on vauva miehen kanssa joka on juuri niin ihana ja turvallinen kumppani, mitä toivoin. Mielestäni ongelma ei ole Tietoisuus, vaan hyvän ja turvallisen puolison löytäminen.
Mä olen tuosta samaa mieltä että ongelma enemmän hyvän ja turvallisen kumppanin löytäminen. Koska itse en ainakaan edes olisi voinut miettiä lapsia kenenkään exän kanssa. Ei niitä lapsia vaan ainakaan itse haluaisi saada ihan kenen tahansa kanssa vain siksi että tiesin kyllä että myöhemmin tulee olemaan vaikeampaa.
 
Itsekin huonoja kumppanivalintoja tehneenä haluaisin kysyä muilta, että miksi on niin yleistä, ettei löydy hyvää kumppania, jonka kanssa haluaisi lapsia? Minkä pitäisi muuttua?

Olen pohtinut pohjasyitä omaan tilanteeseeni, sillä itse päädyin äidiksi vahingossa. Se olikin sitten elämäni paras vahinko, sillä muutoin en olisi saanut kokea tähän mennessä isoimman merkityksen elämälleni antanutta asiaa. Olisin todennäköisesti jäänyt lapsettomaksi, sillä en näe tilannetta missä olisin alkanut yrittämään lasta kovin lyhyen tuntemisen jälkeen. Henkilökohtaisesti sekään ei olisi ollut suuri tragedia, sillä olin siihen valmistautunut ja enhän minä olisi tiennyt mitä olisin menettänyt, jos lasta en olisi koskaan saanut.

Mutta olen kyllä sitäkin mieltä, että myös tietoisuutta asiasta kaivataan. Tunnen lähipiiristänikin naisia, jotka toteavat, että "sitten vaan mennään hoitoihin" tai "onhan tässä vielä aikaa", vaikka on 35 mittarissa, eikä sitä aikaa välttämättä oikeasti ole. Yleensä nämä keskustelut ovat lähteneet siitä, että ovat kertoneet haluavansa lapsia kumppaninsa kanssa, ja itse olen alkanut hihkumaan, että oletteko kauan yrittäneet ja sitten onkin lueteltu useamman vuoden suunnitelmat mitkä aikovat toteuttaa ennen yrittämistä. 🙈
 
Itsekin huonoja kumppanivalintoja tehneenä haluaisin kysyä muilta, että miksi on niin yleistä, ettei löydy hyvää kumppania, jonka kanssa haluaisi lapsia? Minkä pitäisi muuttua?

Olen pohtinut pohjasyitä omaan tilanteeseeni, sillä itse päädyin äidiksi vahingossa. Se olikin sitten elämäni paras vahinko, sillä muutoin en olisi saanut kokea tähän mennessä isoimman merkityksen elämälleni antanutta asiaa. Olisin todennäköisesti jäänyt lapsettomaksi, sillä en näe tilannetta missä olisin alkanut yrittämään lasta kovin lyhyen tuntemisen jälkeen. Henkilökohtaisesti sekään ei olisi ollut suuri tragedia, sillä olin siihen valmistautunut ja enhän minä olisi tiennyt mitä olisin menettänyt, jos lasta en olisi koskaan saanut.

Mutta olen kyllä sitäkin mieltä, että myös tietoisuutta asiasta kaivataan. Tunnen lähipiiristänikin naisia, jotka toteavat, että "sitten vaan mennään hoitoihin" tai "onhan tässä vielä aikaa", vaikka on 35 mittarissa, eikä sitä aikaa välttämättä oikeasti ole. Yleensä nämä keskustelut ovat lähteneet siitä, että ovat kertoneet haluavansa lapsia kumppaninsa kanssa, ja itse olen alkanut hihkumaan, että oletteko kauan yrittäneet ja sitten onkin lueteltu useamman vuoden suunnitelmat mitkä aikovat toteuttaa ennen yrittämistä. 🙈
No mulla niin lyhyitä suhteita nuorena ja vielä ennen nykyistä miestä ja kaikki paitsi 1 päättyivät miesten puolesta ja välillä ihan vaan ghostattiin ilmoittamatta mitään. Ja osa jo ihan sanoi ettei halua lapsia. Ongelma kai ehkä siinä että nyky aikana erotaan niin helposti kun kai monet kuvittelee että löytyy muita sitten kun tinderit ja muut deittisovellukset. 🤷‍♀️ Noin mä sen olen kokenut omalta kohdalta mua nimittäin jätetty aivan naurettavien syiden takia. 1 pahin oli esim kun ei pitänyt mun perseestä eräs tyyppi. 😂
 
Itse olen ihastunut aina flirttaileviin lihaskimppuihin 😂 joilla on tosi kaksimielinen huumori. Sitten jossain kohtaa siitä tuli vahingossa normi, mitä miehessä hain. Toki tähän kategoriaan
kuuluu hyviäkin miehiä, mutta omat eksät oli pettäviä ja viimeisi myös käytti päihteitä (salaa) ja oli kaikenlaista..Sitten viimeisen miesystävän jälkeen tajusin, että turvaa ei tuokaan ne lihakset ja se, että hän pieksää kenet vain. Vaan se, että hän nimenomaan ei tee niin 😂 nykyinen mies on kaikkea mitä en edes tiennyt tarvitsevani, ennen kuin hänet sain. Ja tästäkin voin vain kiittää häntä, koska en aluksi kiinnostunut, koska hän oli mielestäni liian kiltti 😅 en tiedä saako tästä kieroutuneesta miesmausta kiittää Hollywoodia vai mitä. Mutta olen niin onnellinen, että lopulta se muuttui😂 ehkä jotkut naiset haluaa sen pahiksen, ja niistä ei aina ole ehkä sitten isäkanditaateiksi. Myös omalla kohdalla hankaluuksia aiheutti oma kiltteys. En uskaltanut jättää eksääni, koska hän manipuloi miten säälimään itseään, jos otin asian puheeksi. Toisaalta joo ihmiset eroaa liian helpostija sitten on niinkuin minä. Ei uskalla erota ettei toiselle tule paha mieli/suutu mulle tmp
 
Mielenkiintoista lukea @problemsolved ja @Kali teidän kokemuksia. Itse etsin nuorempana sitä mahdollisimman kilttiä ja vakaata puolisoa ja olisin halunnut perustaa perheen nuorena. Lapseni isäksi päätyi mies, josta en olisi varsinaisesti uskonut kuoriutuvan kunnon iskämateriaalia. 😅 Toisin kävi, vaikka hänen elämäntyylinsä oli niihin aikoihin sellainen aikuisen nuoren huoleton elämä, jota hän oli suunnitellut jatkavansa vielä pitkään. Hän kuitenkin halusi kantaa vastuunsa ja meistä on tässä prässissä kuoriutunut yllättävän hyvä tiimi, joka kykenee jopa onnelliseen yhteiseloon. 😄

Ehkä se on yhteiskunnallisesti se ihanne, että keskitytään itseen ja nuoruus saisi jatkua mahdollisimman pitkään, mikä tekee hyvistäkin vanhempi-ehdokkaista huonoja?
Mekin otettiin ikäänkuin pakon sanelemina vastuumme ja mielestäni olemme onnistuneet vanhemmuudessa hyvin, vaikka kumpikaan ei sitä roolia varsinaisesti hinkunut silloin aikanaan. Ainakin meillä on onnellinen, rakastettu ja hyvin kehittyvä lapsi, jolla on puhtaat vaatteet ja kotiruokaa pöydässä.

Tuli muuten @problemsolved noista lihaksista mieleen se filosofinen ajatus siitä, että ollakseen moraalinen toimija, pitää olla valta toimia toisin. Oma mieshän pystyisi niputtamaan suurimman osan vastaantulijoista, mutta hän ei tee niin vain sen vuoksi, että pystyy siihen, vaan valitsee toimia oikein. Tietyllä tavalla itse puolestani haksahdin aikanaan näihin "kiltteihin" tyyppeihin, jotka olivat lopulta kaikkea muuta. Yhden jäljiltä selvittelin päätäni useita vuosia suhteen jälkeenkin. 🙄 Ja ihan samasta vaivasta kärsin, etten eronnut kuin vasta aivan liian myöhään, vaikka voin niissä suhteissa itse huonosti. 😬
 
Itse olen taas sitä mieltä että yhteiskunnan ja ympäristön asettamat oletukset myöhäistävät ensisynnyttäjien ikää. Pitäisi ensin olla opinnot, vakityö, talo, auto, koira yms. näin karkeasti esimerkkinä. 23-vuotiailla on tämän hetken maailmassa nämä asiat monesti kesken ja ei välttämättä sitä sopivaa puolisoakaan jonka kanssa perheen perustaa. Eli mielestäni tämän hetken yhteiskunta asettaa paineita nuorille minkä vuoksi moni lykkää lapsien yrittämistä vasta lähemmäs 30 tai yli, mikä on biologisesti jo aika myöhään.

P.s. Itse näköjään osun tuohon ikkunaan, esikoisen sain 24v ja toisen 28v ja kolmas haaveissa 😁 Mutta täytyy sanoa että vaikka en edes ollut erityisen nuori äiti niin ei oman ikäisiä äitejä kyllä montaa ollut!
 
Seurakuntaympäristössä nuorille opetettiin tietämään oma arvonsa ja puhuttiin avioliiton tärkeydestä ja pyhyydestä, toisen sukupuolen kunnioittamisesta yms. Muistelisin että se oli jossain määrin aiheena joka leirillä tai tapahtumassa. (Yleisesti tykätty aihe, vaikka voisi ajatella olevan ahdistavaakin, mutta ei kukaan pakota siellä olemaan jos ei tunnu hyvältä.) Mietin vaan ettei sellaista sitoutumista ihailevaa kasvatusta tuossa iässä taida saada muualta ja monelle se nuoruus onkin sellaista sekoilua ja kokeilua, itsekästä ja paljon vääriä valintoja.

Uskon että tuo tietoisuuden lisääminen hedelmällisyydestä auttaa jonkun verran ottamaan elämää vähän vakavammin. Vaikka itse menin naimisiin 20v, niin elettiin silti sitä "villiä nuoruutta", vaikkakin yhdessä sitoutuneina. Ajattelin juurikin että ensin asetutaan ja adoptoidaan ja sitten jos on vielä kaipuu biologisille lapsille niin mietitään sitä myöhemmin. Ei vaan ikinä saatu asetuttua eikä adoptoitua. Tietoisuus yhteiskunnan laajuisesti voisi auttaa myös työpaikoilla ja sukulaisten neuvoissa tukemaan realistista aikajanaa. Kun menin naimisiin niin siskonmiehen kommentti oli että "voi ei, nyt jää vain kotiin hoitamaan lapsia eikä ehdi päästä työelämään."

Olin 28v kun oikein kattavassa työhöntulotarkastuksessa lääkäri kysyi ollaanko mietitty lapsia, että hän haluaa muistutella nuoria naisia hedelmällisyyden laskusta ettei tule sitten ongelmia sen kanssa. Pöyristyin jotenkin, että miten voi sanoa noin! Mutta ehkä tuollaset pienetkin muistutukset olisi hyvä kuulla, eikä saisi liikaa ajatella että kyllä nuoret aikuiset pitää huolen omista asioistaan.
 
@problemsolved @Kali @Pilkki24
Mietin vielä, voisiko olla, että nuo huonot aiemmat kumppanit olivat vain nuoruuttaan huonokäytöksisiä ja kunhan kypsyivät niin oppivat miten elämää ja naisia kohdellaan? Jos jotenkin poikia saisi kasvatettua kunnioittavimmiksi, niin auttaisiko se kestävämpien parisuhteiden muodostumiseen nuoremmalla iällä? 🤔
 
@Mur jossain määrin olen samaa mieltä, kun Suomessa pitäisi olla todella isot tulot, että eläisi yhden ihmisen palkalla (toinen ei voi täysiaikaisesti opiskella toisen käydessä töissä). Perheverotus korjaisi tätä ongelmaa ainakin jossain määrin.

Sosiaalisessa kontekstissa ei ainakaan itselläni ole ollut painetta jättää lastentekoa myöhemmälle, sillä läheiset ovat kyllä tehneet selväksi, että vauvoja odotetaan tulevaksi ja mielellään nuorena. 😅

@Selah muutama niistä miun entisistä oli saanut juuri tuollaisen sitoutumista korostavan kasvatuksen, mutta ikinä en ole tuntenut itseäni niin arvottomaksi tai esineellistetyksi kuin heidän kanssaan. Toisen kontrollointi ulottui jopa syömisiini asti. Eli tässä tapauksessa se syy on jossain muualla. 🙈

Uskon kyllä isossa mittakaavassa siihen, että jos ihaillaan perhearvoja ja toteutetaan esimerkiksi sen mukaista politiikkaa, ihmiset alkavat käyttäytymään sen mukaisesti. Ihmisillä on erikoinen tarve seurata toisia, vaikka elettäisiin kuinka yksilökeskeisessä yhteiskunnassa. 🤷🏼‍♀️
 
@Pilkki24 se on käsittämätöntä, näin jälkikäteen katsottuna, miten on päästänyt itsensä semmoisen tilanteeseen, että ei muka pysty lähtemään sieltä.

@Selah viimeisin oli 40 ku erottiin ja se ensimmäinenkin ln tänä päivänä ihan samanlainen. Aika vähän loppuviimein ihminen muuttuu aikuisena
 
@Selah @Pilkki24 Mulla oli kans nuoruudessa erittäin kristillisen kasvatuksen saanut poikaystävä, joka uhkaili itsemurhalla jos jätän hänet ja lopulta viikon päästä suhteen aloituksesta petti eksän kanssa minua, koska en suostunut harrastamaan hänen kanssaan seksiä. :D Hän kyllä myös sitoutui nuorena, tai siis ainakin meni naimisiin ja sai lapsia, jo joskus 20v. Oli kyllä semmoinen persoona että harmitti hänen puolison puolesta. Nyt niillä taitaa olla ainakin pari lasta mutta en tiedä, kuinka onnellinen elämä.

Nykyisen kumppanin kanssa ollaan oltu 18v asti yhdessä, eikä kummatkaan kuuluta kirkkoon. Minä en ole edes käynyt ikinä mitään seurakunnan leirejä. Ehkä meidän tilanteessa tuntui vaan, että piti kasvaa vielä ihmisenä, ettei tee samanlaisia "virheitä" kuin omat vanhemmat tehneet. Äiti on jopa sanonut että jos voisi valita uudestaan, olisi tehnyt abortin kun tuli raskaaksi vahingossa kaksikymppisenä - ihan siis oman elämänkulun kannalta. Koulut jäi kesken ja siitä se lumivyöry sitten lähti vyörymään. Totta kai siihen vaikuttaa myös muut ratkaisut mitä tehty silloin, mutta näin esimerkkinä kaikki nuorena lapsia saaneet eivät todellakaan ole iloisia asiasta. :D

Jos olisin kaksikymppisenä tehnyt lapsia, en usko että olisin pystynyt kasvattamaan lapset yhtä hyvin kuin nyt 10v myöhemmin, kun on enemmän järkeä päässä, parempi mielenterveys, rahaa ja resursseja. Minulla ei varmaankaan olisi ollut jaksamista lähteä vaihtamaan alaa, jos olisi ollut jo kaksi pientä lasta hoidettavana. Varmaan myös parisuhde kärsisi enemmän kuin nyt. Tuntuu, että lapset sopivat tähän hetkeen paremmin kuin sillon 20v, kun oli paljon itsekeskeisempi ja kiva vielä matkustella, juhlia ja "kehittää itseään". Nyt lapsen saaminen ei olisi missään nimessä rasite, kun se siltä vielä muutama vuosi sitten olisi tuntunut.

Kyllähän se vähän mietityttää montako lasta on mahdollista vielä saada ja mihin ikään asti. Seuraavaa ajateltiin odottaa kunnes minun opinnot saatu loppuun, niin voi olla että siinä yrityksessä vierähtää sitten ainakin tovi. Toisaalta voi olla, että yksi lapsi "riittää" eikä edes haluta toista. Sijoitusperheenä toimiminen myös on kiinnostanut jo teini-iästä asti, jos ei enempää biologisia lapsia saada niin se ovi sitten olisi ainakin mahdollista avata!
 
Nyt myös kun yritän tulkita tuota kuvaajaa, niin onko siis kuitenkin niin että todennäköisyys kolmen lapsen saamiselle on vielä 75%, jos aloittaa 31-vuotiaana ensimmäisen yrittämisen? Sehän on minusta aika hyvä prosentti! :D
 
Mä koen että tämä on aika monitahoinen juttu. Oon itse asiassa törmännyt samaan kaavioon jossain lehtijutussa jo aiemmin ja oon sekä samaa että eri mieltä. Mutta lähestymistavan ei ehkä pidä olla se että nyt naiset muistakaapas se biologinen kello vaan ylipäätään perhesuunnittelu ja kaikki mitä siihen voi kuulua. Koska omilta terveystiedon tunneilta ei jäänyt kyllä muuta mieleen kuin että älä tule raskaaksi ja saa tauteja. Nykyään on myös paljon ihmisiä jotka tuntuvat tietävän tämän, mutta eivät osaa tehdä päätöstä asiasta. Just aamupalaa syödessä luin HS:stä jutun naisesta, joka on jo pidempään pohtinut asiaa. Hänellä on joku podcastikin aiheesta: Lapset(on) elämä. Ja muutenkin tuntuu että median kirjoitukset vanhemmuuteen ja lasten saantiin liittyen ovat lähinnä negatiivisia: menee ura, terveys ja joutuu hoitamaan kaiken (jos on nainen). Ei pääse synnyttämään ja mahdollisiin vaivoihin pitää itse etsiä tietoa jne. Ja eihän nuo ihan valhetta välttämättä ole. Ja mitä olen lukenut parisuhteistakin niin sekin tuntuu olevan joillekin kauhean monimutkaista. Jo pelkästään se että edetään treffeille asti on mutkien takana. Ja jos monilla on vielä tuollaisia kokemuksia ex-puolisoiden joukossa niin jokin on kyllä pielessä silloin siinä millaisen mallin osa ihmisistä saa liittyen parisuhteeseen. Ja itse kyllä vähän myös karsastan sitä mitä olen kuullut uskonnollisten yhteisöjen parisuhdekasvatuksesta eli en pidä sitäkään ratkaisuna tähän. En ole tosin itse kokenut sitä eli toivon että nämä ovat vain ääriesimerkkejä.😅

Mutta en tiedä voisiko tässä olla vähän nyt myös sitä että mennään toiseen ääripäähän kun historiallisesti ei ole kovinkaan pitkä aika kun valinnanvapautta ei ole vielä ollut ja nyt ihmiset joutuvat vähän opettelemaan. Aiemmin kun ei ole ollut mahdollista valita välttämättä edes parisuhdettaan.🤷‍♀️

Itse siis sovin tuohon kaavioon tosi hyvin.😂🙈 Esikoinen syntyi meille kun olin 24 ja kolmas syntyy kun olen 28. Mutta koen että minulla on käynyt kyllä tuuri. Löysin vastuunsa kantavan (pitäisi olla kyllä itsestäänselvyys kaikilla ihmisillä🙄) ja hyvä miehen, jonka kanssa tasa-arvoinen parisuhde on ollut itsestäänselvyys. Toki tiesin aina että jos saan valita niin haluan lapset suht nuorena. Tosin se tarkoittaa että muu elämäni on vielä vähän kesken. Tätä välillä kipuilen ja koen tästä paineita. Mutta en valitsisi toisin. On ollut oma valintani viettää tämä aika lasten kanssa. Kolmannen jälkeen puhaltavat sitten uudet tuulet, johon toki myös lapset kuuluvat.
 
Omasta puolestani haluan tarkentaa senkin, että en usko sen kasvatuksen olevan se syy, vaan ennemmin, ettei se välttämättä ole se autuaaksi tekevä asia tässä asiassa.
Ja varmasti siinä on ollut tietynlainen kulttuurinen ero, kun itse ajattelen valitsevani joka hetki kumppanini uudelleen ja he ovat ajatelleet, että riittää, että valitsee kerran.
Nykyisen kanssa puhutaan ihan avoimesti myös eron mahdollisuudesta tulevaisuutta ajatellessamme. Tietyllä tavalla tutustumme uudelleen ja uudelleen toisiimme ja teemme jatkuvasti työtä sen eteen, että suhde toimii.
Se epävarmuustekijä on entisillä kumppaneillani varmasti tuntunut pahalta, kun heidän ajatusmaailmansa on ollut "yhdessä hautaan, vaikka mikä tulisi". Sitä en kyllä ymmärrä miksi he ovat kuvitelleet voivansa muuttaa sen minun ajatusmaailman sitomalla väkisin itseensä. 😅

Yleisesti kuitenkin olisi hyvä opettaa parisuhde-, tai ylipäätään ihmissuhdetaitoja kaikille. Edistäisi varmasti parisuhteiden muodostamista ja hyvinvointia yhteiskunnassa. Järkytyn vähän väliä monien ihmisten itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä toisia kohtaan. Se tuntuu olevan nykyään yleisesti hyväksyttyä käyttäytyä huonosti. Itsekkyys ja välinpitämättömyys ovat kuitenkin aika huonoja ominaisuuksia parisuhdetta ja niiden muodostamista ajatellen. Ja jos meillä ei ole parisuhteita, niin kyllähän se tosiasia on, että syntyvyyskin laskee.

Ja vaikka ihanne olisi elää itselleen kolmekymppiseksi, niin se vaan toimii vähän huonosti yhteen biologian kanssa. @pickledip en mie nyt tiedä onko se nyt niin hyvä prosentti, jos 1/4 jää kokonaan ilman lasta, jos alkaa yrittämään tuossa iässä. 🫣
 
23-vuotiaana kyllä olisi ollut pahimmoilleen kesken opintojen, mikä ei itselle ainakaan olisi ollut yhtään houkutteleva hetki alkaa lapsia hankkia. Myös taisin juuri tuon ikäisenä alkaa seurustelemaan mieheni kanssa, niin kyllä sitä mielellään hetken tutustuukin, ennen ku perhettä alkaa perustaa. Luulen, että nämä kaksi seikkaa ovat monella muullakin ehkä ne suurimmat syyt, miksi lasten saanti lykkääntyy.

Esikoisen yritys meillä alkoi, kun olin 26, niin ihan kohtuullisen hyvissä ajoin olimme kai kuitenkin nykypäivän mittapuulla. Kolme lasta luultavasti olisi toiveissa, ja näyttäisi sekin olevan tuon kaavion perusteella tilastollisesti jotain lähes 85 % todennäköistä onnistua. Vaikka seuraavan lapsen sitten joskus syntyessä olenkin jo vähintään 30.
 
Varmasti tähän asiaan vaikuttaa moni asia. Lapsia on hankalampi tehdä ilman hyvää parisuhdetta. Mitä olen lapsettomien kavereiden kanssa jutellut niin heillä on ollut syynä, ettei halua luopua vapaa-ajastaan ja omasta tilastaan. Mikä sitten saa meidän ikäluokan ajattelemaan näin? Johtuuko se negatiivisesta uutisoinnista liittyen lapsiperheisiin vai onko meidät kasvatettu jotenkin itsekkäiksi? Saako valinnanvapaus meidät valitsemaan helpon elämän lasten hankkimisen sijaan?

Ja yhtenä isona syynä pidän tuota minkä @Mur toi esiin. Moni täällä foorumillakin on sanonut odottavansa/odottaneensa sitä oikeaa hetkeä. Pitää olla opiskelut plakkarissa ja vakityö, eikä sitä nyt heti aloitettuaankaan kehtaa jäädä äitiyslomalle. Ja onhan se ihan ymmärrettävää, ettei lapsia edes tule ajateltua jos olet 8h/vrk koulussa + kotitehtävät + työt (koska opiskelutuet on onnettomia) ja töistä huolimatta saatat elää kädestä suuhun ja miettiä onko varaa esim. lääkkeisiin. Eikä soluasunto taida myöskään olla paikka, jossa voisi ajatella perustaa perheen. Työttömänä taas on kyllä aikaa enemmän, mutta rahatilanne ei silti välttämättä tunnu turvalliselta. Vauva kun tarvitsee yhtä jos toistakin. Ja kun ne lapsiperheiden tuetkaan ei ole hääppöisiä. Lasten saamista pitäisi siis tukea rahallisesti huomattavasti enemmän lapsiperheiltä leikkaamisen sijaan.

Itse kylläkin sain esikoisen ("esimerkillisesti" jo ennen kun täytin 23) miehen vielä opiskellessa. Itse tein silloin pätkää ja vuokratyötä eli ei mitenkään vakaa taloustilanne. Ja vaikka mies päätyi opiskeluista suoraan (valmistumatta) sairaslomalle eikä siltä tieltä vieläkään ole työelämässä ja itsekin teen vain osa-aikatyötä, on rahallisesti tultu toimeen. Ehkä se kolmaskin lapsi olisi ellei elämä olisi potkinut niin lujaa.
 
@pickledip en mie nyt tiedä onko se nyt niin hyvä prosentti, jos 1/4 jää kokonaan ilman lasta, jos alkaa yrittämään tuossa iässä. 🫣
Mutta siis minun tulkinnan mukaan se tarkoittaa että 1/4 jää ilman kolmatta lasta? Siihenhän taas voi vaikuttaa paljon se, miten tiheästi niitä lapsia yritetään saada (odotetaanko 6 vuotta seuraavan yrittämistä, vai heti perään seuraavat). Eikös tuon mukaan vielä 32-vuotiaana aloittavista 90% saa kuitenkin yhden lapsen mikä on yhtä hyvä luku kuin 23-vuotiaana. 🤔 Voin kyllä tulkita ihan väärinkin tuota
 
@problemsolved @Kali @Pilkki24
Mietin vielä, voisiko olla, että nuo huonot aiemmat kumppanit olivat vain nuoruuttaan huonokäytöksisiä ja kunhan kypsyivät niin oppivat miten elämää ja naisia kohdellaan? Jos jotenkin poikia saisi kasvatettua kunnioittavimmiksi, niin auttaisiko se kestävämpien parisuhteiden muodostumiseen nuoremmalla iällä? 🤔
No en tiedä ehkä osan kohdalla voi olla noin mutta yksikin juuri tuo kuka tuon kommentin jonka mainitsin sanoi oli jotain 35 ja 1 lapsi oli jo hänellä jota harvoin sai tavata, ihan ihmeellinen sekasotku tai jotain oli siinä, ei esim kertonut lapsesta vasta kun oltiin tapailtu hetki, niin hänen tapauksessaan tuo ei päde. 😂 Ja se miten hän käyttäytyi oli kuin joku teini poika...
 
Takaisin
Top