Joko olette kertoneet ja kenelle?

Meillä aluksi meinasin että ei kerrota kenellekkään, mutta sitten kerroin äidille ja hyvä niin, koska hän hävisi taistelun syöpää vastaan muutama viikko sitten, nyt tietää jo lähes kaikki työkavereita myöden.. ens pe vasta eka ultra niin hieman jännittää, mutta dopplerilla olen saanut hienot sydänäänet kuuluviin :D Pakko kyllä myöntää että raskaudesta tulee vaikeaa ilman omaa äitiä, johon aina on saanut tukeutua tavalla tai toisella..
 
Nanzu88, osanottoni. Toivottavasti löydät vähän lohtua rankkaan tilanteeseen raskaudestasi.
 
Kiitos kaikille osaanottaneille.. Se on tuonut lohtua paljon, kun monet ovat sanoneet että nyt mun masussa kasvaa "uusi" äitini.. mutta niinhän sitä sanotaan usein että kun yksi lähtee niin toinen tulee tilalle.. nyt vaan kerätään voimia tuleviin hautajaisiin.. pelonsekaisin tuntein mennään tosiaan tää vko kun pe on eka ultra ja la hautajaiset..
 
Nyt tietää meilläkin useampi. Eilen käytiin kertomassa mun äidille ja pikkusisko kuuli uutiset siinä samassa. Lisäksi piti viime viikolla kertoa ystävän synttärijuhlissa miksi juon vain jaffaa :) nyt ei enää haittaa vaikka juttu vähän leviäisikin..

nanzu88 osanottoni.. Toivottavasti raskaus tuo nyt iloa ja valoa elämääsi :Heartred ja voimia hautajaisiin!
 
Huomenna olisi tarkoitus kertoa veljilleni sekä anopille. Äitini kutsui syömään hernekeittoa ja näyttämään ultrakuvaa ja veljet on kutsuttu paikalle laskiaistiistain ja hernekeiton varjolla. Saa nähdä tukehtuuko veljet keittoon kuvan nähdessään. Anopille sitten soitetaan kotiin päästyämme. Sekä veljien että anopin reaktio jännittää aika lailla vaikka veljet on isoveljiä eli aikuisia kumpikin. Eli luulisi että jos on jotain negatiivista sanottavaa osaavat pitää mölyt mahassa. Voisi kuvitella ettei siskon lisääntyminen kovin hirvittävää ole... Mutta ei niistä aina tiedä kuten ei anopistakaan. Ja sitten on vielä se riski että veljet työntää sen heti facebookkiin mitä en halua vaikka asia ultran jälkeen suht "julkinen" saa ollakin.
 
Ennakkoahdistuksesta huolimatta kertominen meni ihan mukavasti. Veljeni suhtautuivat asiaan kivasti. Ilmeisesti niitä oikeasti peräti kiinnostaa kun alkoivat höpöttää että pitää muuttaa isompaan asuntoon. Eivät vain osaa näyttää sitä ihan samalla tavalla kuin vanhempani. Ihme meedioita tosin, varsinkin toinen kun sanoi arvanneensa sen jo. Anopille kertominen meni... vaihtelevasti... Ensin puhelimessa onnitteli ja luulin jo että kaikki on hyvin ja rauha maassa. Puolen tunnin päästä sitten tuli viesti, että ei olisi saanut kertoa! Öh, sori että kerrottiin. Vänkäähän tässä on se, että sitten vasta olisi valitusta tullut jos ei olisi kerrottu. Ei hyvä mitenkään. Vastahan se on neljä vuotta höpöttänyt haluavansa lapsenlapsen ja antoi jouluna jo vauvojen kirjojakin...
 
Viime viikolla isälle ja äitipuolelle kerroin, ja nehän meinasi tulla lankoja pitkin kylään. Niin innoissaan ovat molemmat, että oli jo lähdössä ostamaan vauvanvaatteita!
Enää en piilottele ja olen fb:ssäkin päivitellyt avoimesti, vaikkakaan en ihan suoraan, raskauteen liittyviä juttuja. Tekis mieli laittaa ultrakuvaakin sinne, mutta kun tää mun pelko estää mua olemasta liian avoin kaikille...
 
Minä kerroin ensin parhaalle ystävälle, josta tulee myös lapsen kummitäti. Hän oli myös mukana ultrassa, kun mies ei päässyt. Ultran jälkeen kerrottiin miehen vanhemmille ja omat vanhempani kävivät kylässä viime viikolla ja saivat tietää samalla. Vanhempani ovat toivoneet lapsenlapsia jo jonkin aikaa ja uutinen herätti odotetunlaisia tunteita... Äitinikin totesi, että on aina miettinyt, että miltä tuntuu kun tietää olevansa tulossa mummuksi ja "tätä parempaa tunnetta ei kuulemma olekaan." :Heartred
 
Hyvälle ystävälleni kerroin heti tehtyäni positiivisen testin, hänestä tulee myös lapsen kummitäti..Nyt np-ultran jälkeen rv12+6 ja tulokset saatuamme kerrottiin tuleville isovanhemmille. Omalle äidilleni lätkäsin ultrakuvan käteen että siinäpäs sitten hetken ihmetteli :D samaan aikaan äitini luona oli kyläilemässä isoveljeni perheineen joten hekin samalla kuulivat uutisen. Tottakai kaikki onnittelivat ja äitini tirautti jopa muutaman kyyneleen, olen hänen ainut tytär ja kuopus.
Äiti oli sitten soittanut siskollensa ja hänelle kertonut, samoiten toiselle isoveljelleni. Heiltä tuli heti onnittelu soitot.
Samana iltana menimme mieheni vanhempien luokse kylään, heille tämä on ensimmäinen lapsenlapsi. Ostimme heille mukit jossa lukee mummi ja ukki, mukien sisällä oli myös ultrakuvat. Hekin siis itse pähkäilivät hetken mitä lahja oikein tarkoitti. Nopeastihhan he sen tajusi ja halausten kera onnittelivat. Loppu illan ihmettelivat että heistä todella tulee mummi ja ukki, olivat kyllä todella onnellisia uutisesta. Nyt muutama muukin sukulainen ja ystävä tietää. Töissä en ole osannut vielä asiasta mainita vaikka pomolle varmaan pitäisi sillä kesällä tuuraan häntä hänen lomansa aikana ja hän on ajatellut lomailla elokuun.. Silloinhan minä olen jo äitiyslomalla.. Sen kummemmin en ala raskaudesta huutelee, puskaradio aika hyvin kuuluu tällä suht pienellä paikkakunnalla ja pianhan raskaus jo näkyy niin ei jää kenellekkään epäselväksi. :)
 
SunnyH, tuntuu hyvälle kertoa uutiset myös töissä. On kevyempi olo kun ei tarvitse salailla.

Ollaan unohdettu kertoa miehen isälle, eikä omille sisaruksillekaan ole kerrottu. Kerrotaan varmaan samalla kun masu kasvaa ja pitää omalle tytöllekin kertoa
 
Eilen kävin töissä juttelemassa meidän opetushoitajalle kevään opetustehtävistä ja hän sitten siinä ohimennen kysyi, että "onko totta mitä sinusta sanotaan"?! Katsoin häntä ihmeissäni ja sitten siihen tarkensi, että "niin, mitä siis syksyllä tapahtuu". Siinä kohtaa ymmärsin tietenkin mistä oli kysymys ja kerroin, että tottahan se on. Olen töissä kertonut vain lähiesimiehelle pakon edessä, kun hän kysyi työsuhteeni muuttamisesta, joten oli pakko kysyä, että mitenkäs se vaikutta äitiyslomaan... Hän oli sitten ilmeisesti jutellut muiden kanssa töissä, ja nyt en tiedä yhtään, moniko tietää tai on kuullut huhuja. Meillä on aika pieni työyhteisö ylipäätään, joten voi olla juorut kiertäneet nopeasti. Täytyy varmaan ensi viikolla sitten paljastaa lähimmille työkavereille (he eivät tiedä asiasta sillä työskentelemme eri talossa kuin muut ja olemme siten juorujen ulkopuolella), ennenkuin he kuulevat asiasta jotain muuta kautta!
 
Tekah, ärsyttävää että esimies meni lörpöttelemään muille. Eihän hänellä ole sellaiseen oikeutta. Törkeää!
 
Täällä foorumilla on käynyt kauheen monelle samalla tavalla, että uutinen on lähtenyt esimiehen kautta kiertoon... Itseäni ei nyt niin kamalasti haittaa, mutta töissäkin on läheisiä ihmisiä, joille itse haluaisin kertoa, joten toivon, että tieto ei ainakaan enää leviä eteenpäin!
 
Mä en aio edes kertoa esimiehelle ennenkun joskus rakenneultran jälkeen. Me ei nähdä tässä pitkään aikaan kun oon vielä esikoisesta hoitovapaalla. Eipä oo kiirettä. Mä haluan itse hallinnoida kelle tieto raskaudesta leviää ja missä tahdissa, nyt asiasta tietää varmaan harvat ja valitut.
 
Viime perjantaina sitten kerrottiin miehen vanhemmille. Riemunkiljahduksia anoppikokelaalta ja hyväksyntää apelta myös. :)
Tänään oli eka ultra, uskallettiin sitten vapautuneesti kertoo myös mun äidille, harmi ettei isä ollut kotona. Voi sitä ilon ja kyynelten määrää! :D Laitettiin viesteillä sitten lähimmille sukulaisille ennenkuin äitee ehtii juoruta kaikille. Ei ehkä oltais ihan kaikille viel kerrottu mutta jotta itte ehtisi ilmotella niin laitettiin viestei kuitenkin. :D
Veljeni ties jo aiemmin.
Kaikki on suhtautuneet hyvin. <3 Itse ihan pökerryksissä vieläkin kun sai kuvat, kuuli sykkeet ja pieni paapunen sieltä heilutteli tulevalle äipälle ja iskälle. :') Uskalsi sitten jo mainita ääneen tästä.
Paras kaveri -tuleva kummitäti- tuli käymään ja mä halasin sen heti ovella ja sitten tuli se itku. Hän ihmetteli ja pelästyi mitä on tapahtunut mutta kun kerroin niin johan siinä itkettiin ja naurettiin molemmat! :D
Esimiehelle kerroin jo ennen ekaa neuvolaa, toivonmukaan ei ole juorunnut. Vaitiolovelvollisuuden jos on rikkonut niin mä ilmotan siitä eteenpäin jonnekin. Ajattelin töissä kertoo tällä viikolla työkamuille. :)
 
Pari viikko sitten kerrottiin molempien vanhemmille sekä sisaruksille. Mun vanhemmille se on 8:s lapsenlapsi mutta mun miehen vanhemmille se on ensimmäinen lapsenlapsi.. Anoppi oli sitten kertonut kaikille sukulaisille joille olisimme itse halunneet kertoa mutta joo... vähän mua ärsytti ja mies ei tajunnut miksi mutta sitten kun hän itse sai kertoa hänen tädille joka ei tiennyt niin sanoin että "oli kyllä paljon kivempaa itse kertoa"...
 
Kerroin pari viikkoa sitten töissä, ja tuntuu, että maha kasvoi sen jälkeen yhdessä yössä. :D
Helpottava tunne, kun ei tarvitse salailla. Nyt viikkoja kasassa 17+1 eli saahan se jo vähän näkyäkin.
 
Mä en ole vielä kertonut töissä, oltiin päätetty, että kerrotaan rakenneultran jälkeen toukokuun puolivälissä. Mutta nyt kun just 16+0 niin tuntuu, että tästä mahanpeittelystä on tullut jo taidetta. Kuukauden päästä kyllä sokeakin huomaa mistä kyse.
 
Mä yritän salailla mahdollisimman monilta vielä rakenneultraan asti. Töissä en ole kertonut vielä mitään. Muutama läheinen ystävä tietää ja tietysti isovanhemmat ja sisarukset. Muille selvitkööt asia myöhemmin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top