Joko olette kertoneet ja kenelle?

Elisabet90

Elisabet90

Jostain jotain jo tietävä
Kerroitteko heti, kun plussa tuli, vai vitkasteletteko vielä? :)

Meillä oli sellanen tilanne, että oltiin jo vuosi sitten sovittu ulkomaanmatka miehen sukulaisten kanssa, ja tammikuun alussa saatiin sitte positiivinen tulos. Reissuun lähtijöille oli siis melkein pakko kertoa, koska olis ollu hankala selittää, miksen juo yhtään alkoholia tai polta tupakkaa, ja olishan miehen äiti ja sisko ruvennu siitä epäileen heti, että nyt on tärpänny. :D

Tasapuolisuuden nimissä kerrottiin sitte myös minun vanhemmille, veljille ja papalle, kun satuttiin vielä alkuvuodesta olemaan meikäläisen kotiseudulla kyläilemässä. Kaikkia tietty vannotettiin olemaan kertomatta eteenpäin ennen sitä maagista 12. viikkoa.

Eka neuvola olis huomenna, ja mietittiin, että jos se menee hyvin, niin ehkä voitas lähimmille kavereille kertoa. Lähinnä ajattelen tuota miesraukkaa, joka joutuu kärsimään meikäläisen valittamisesta ja ailahteluista, sille vois olla hyväks purkaa omaa oloaan yhelle hyvälle kaverille! :D
 
Mulla on keskiviikkona jo toinen varhaisultra ja sillon 8+6 ja jos kaikki on hyvin niin haluttas kyllä jo alkaa kertoon! Perhe ja läheisimmät kaverit kyllä tietää jo mutta haluttas kyllä jakaa ilouutista enemmänki! :-)
 
Mulla on menossa nyt 10+3, eikä olla aateltu kertoa vielä ainakaan Helmikuun aikana. Mulla on se hyvä puoli, että en polta enkä juurikaan juonut alkoholia ennen raskautta, että näistä ei ainakaan muut huomaa. Ehkä sitten kerrotaan kun vatsa alkaa kasvaa.:wink

Olen myös selvinnyt tästä alkuraskaudesta todella vähillä oireilla.
 
Muokattu viimeksi:
Ei oo kerrottu hirveesti, no 5 ihmistä tietää tällä hetkellä. Sitten aletaan pikkuhiljaa kertoilee jos ultrassa kaikki hyvin :)
 
Pari kaveria tietää. Onneks tsekkasivat ultran täällä sairaalassa ja vauvalla kaikki hyvin, äidillä ei niinkään.
 
Kurja kuulla Takkuinen! Toivottavasti asiat menevät sinullakn parempaan suuntaan.

Kerroin tänään kehityskeskustelussa pomolle raskaudestani, vaikkei olisi vielä ollut pakko. Tein sen koska se kasvattaa luottamusta välillämme. En voisi suunnitella tulevaa vuotta tietäen samalla etten ehkä voi sitoutua kaikkeen sovittuun. Mietin että tässä vaiheessa keskenmeno aiheuttaa luultavasti jokusen päivän saikkua, ja siitä pitäisi toimittaa lappu töihin kuitenkin. Jäi hyvä mieli kun nyt joku töissäkin tietää. Täältä on saanut lukea kurjia juttuja joissa työkaverit tai pomot juoruavat raskaudesta muille. En usko että mun pomo sitä tekee.

Anopille olen laittanut tekstarin ja omille vanhemmilleni olen kertonut. Pari kaveriakin tietää, mutta ei muut.
 
tajusin juuri miten oudolta tuntuu, että itse ajattelen vauvaa 24/7, ja oma perheeni ei vielä edes tiedä raskaudesta. japanissa raskaus ei tunnu olevan niinkään iso juttu kuin suomessa, ja onkin ihan mukavaa, kun voi ihan rennosti jutella, että meille muuten tulee vauva syksyllä. (oikeastaan ei edes tarvitse kertoa, kun laukussa roikkuu Mahassani on vauva -avaimenperä:grin)
kasvokkain uskaltaisin varmaan jo äidillekin kertoa, mutta nyt pidän häneen yhteyttä ainoastan kirjeillä..
 
Me on kerrottu jo mun vanhemmille ja veljen perheelle, miehen vanhemmille ja miehen siskon perheelle. Kuopuksen synttärijuhlissa sai tietää vieraat, kun mahaa ei piiloon saanut. Eli porukka saa nyt huomailla omaa tahtiaan. Mun ystävä tiesi alusta asti, kun tein testin hänen luonaan. :grin
 
Me ei olla vielä kerrottu kelleen. Esimiehelle kerroin töissä, oli pakko kun oli se eka neuvola työpäivän aikana. Tuli kuitenkin silleen helpottunut olo että joku töissäkin tietää kun en oo työkavereille kertonut vielä. Esimies ei saa juoruta, hänellä on vaitiolovelvollisuus. :) Ensin kerrotaan sukulaisille sitten vasta työkavereille. Kovin tekis jo mieli kertoo mutta tuli murheellisia uutisia suvussa ja hautajaiset tiedossa. :( Kerromme sitten aikasintaan sen jälkeen. Kaverille tekis kovasti mieli jo paljastaa.. Odotellaan nyt vielä vähän aikaa, mikäli maltetaan. :D
 
Täytyy sanoa, että näin ekaa odottavana olisin tehnyt pari asiaa toisin jos olisin tiennyt miten ihmiset käyttäytyvät. Kerroin ensimmäisenä vanhemmilleni ja pomolle. Pomon juoruilusta kerroinkin tuolla aiemmin mutta ilmeni että myös äitini kertoi heti kaikille vaikka kielsin. Ei ymmärrä edelleenkään että teki jotain väärin. En siis edelleenkään ole käynyt 1. ultrassa ja jos jotain onkin vialla en todellakaan haluaisi kaikkien tietävän. Asia tuntuu tosi inhottavalta sillä äitini on pettänyt luottamukseni miljoona kertaa. Itsehän tässä tyhmä olen kun tuollaiselle ihmiselle kerroin. Noh, ehkä vihdoin alan oppia, ainakin sen että oma lapseni voi luottaa minuun aina.
 
Eihän pomo saisi kertoa työntekijän raskaudesta, eikä mistään muustakaan henkilökohtaisesta? Kai valitat jonnekin. :) Mulla on kans sellanen äiti, jolla ei yleensä pysy salaisuudet sisuksissa, ja hiukan mietitytti kans kertoa. Ajattelin sitte, että on se aika epäreilua, että miehen lähisuku ja oma isä sekä tämän uus naisystävä tietää, kun äiti ei, joten kerrottiin sillekin. Vannotin tosin hiukan ehkä karskisti, että jos pienikin vihje putkahtaa facebookiin, tai kellekkään lähimmälle kaverille edes kerrot, niin ei tulla vauvan kans kylään! Olihan siinä enimmäkseen vitsiä, mutta on toiminu. :D Tosin vähän aikaa sitte äiti pääty uuteen parisuhteeseen, ja tälle parin viikon tuttavuudelle se oli kertonu heti, mikä hiukan ärsytti. Onneks tää mies ei tunne ketään muita mun tuttuja...

Sent from my GT-P7500 using Tapatalk 2
 
Ajattelin ensi viikon ultran jälkeen tehdä raskaudesta ns. "Julkisen". Isälle lähetän ultrakuvan kännykkään ja kirjoitan :"ensimmäinen kuva lapsenlapsesta" :)
 
Viime viikolla kerroin kahdelle ystävälleni. He ottivat vauvauutisen vastaan todella iloisina, olivat kuulemma jo jotain arvailleet.. :wink Tämän viikon lopulla olisi tarkoitus kertoa tuleville isovanhemmille! Miten se voikin jännittää näin paljon?
 
Mulla on kans hankaluuksia kertoa.. Mä tulin eilen eri paikkakunnalle kun tarkotus oli kertoa äitille mutta en oo vieläkään uskaltanu avata suuta! :D Ehkä tänään kun päästään kahestaan jutskailee myöhemmin , JOS uskallan. :D mutta sen kyllä tiiän että kun oon kertonut niin siitä tietää sit jo heti huomenna puol suomea..
 
Laitoin anopille tekstarin, koska en voi oikein kasvotusten kertoa esikoisen kuullen. Tyttö tosin on jo muutaman kerran taputellut mahaani ja kokeillut kasvaisiko siellä vauva. Vielä ei kuulemma kasva. Hän tulee jossain vaiheessa huomaamaan sen itse. Ennen ensimmäistä ultraa en hänelle kerro mitään, koska tässä voi käydä kuinka vain. Todennäköisesti silloinkin lopulta myönnän että siellä saatta ehkä kasvaa vauva, enkä lupaa mitään varmaa.
 
Erittäin hieno reaktio mun äitillä.. Heti ensimmäisenä kysy että aionko pitää vauvan. Seuraava lause olikin jo että mun pitää tapattaa mun kissat. AARGH ei olis pitäny kertoa!!!!!! :smiley-angry002
 
Teillä on näköjään kovin erilaisia tarinoita kertomiseen suhtautumisesta. Todellä ikävää se, ettei osata pitää salaisuutta tai tuollainen reaktio äidiltä - koittakaa jaksaa!

Mä kerroin jo kesällä km päättyneessä aikalailla heti lähipiirille eli molempien vahemmat, sisarukset ja tosi moni kaveri tiesi. Silloin sain sitten todella paljon tukea kun keskenmeno tuli. Tässä raskaudessa toimin aivan samoin ja heti kun plussatesti tuli niin kahdelle parhaalle ystävälle ja äidille lähtivät viestit, muut sitten saivat tiedon lähipäivinä/viikkoina. Yhden ystävän keskenmenoista en edes tiennyt ja hänestä eteenkin sain paljon tukea kesällä ja edelleenkin on ollut tukena ja turvana ja ollaan lähennytty enemmän sen myötä. Hän sai itse lapsen vihdoin loppuvuodesta, kolmannella kerralla. Mulla on eka neuvolan ultra eli np-ultra nyt perjantaina, varhaisultrassa kävin yksityisellä 8 vkolla toteamassa, että siellä jotain on, kun täällä ei semmosta ylellisyyttä neuvolasta ole. Jos nytkin tulisi huonoja uutisia niin tiedän saavani tukea monelta taholta. Mä en ole taikauskoinen, joten olen sitä mieltä, että se koska kertoo on jokaisen itse päätettävissä, mutta että se aikaisin kertominen ei kyllä vaikuta siihen raskauteen mitenkään. Toki se on ehkä ikävää kertoa sitten, jos menee kesken, ei se helppoa ollut mullekaan - mutta jotenkin tuntui ettei ole niin yksin surunsa kanssa ja sai yllättäen kuulla muidenkin kokemuksia, joista ei aiemmin ollut tiennyt.
 
Meillä tietää tulevat isovanhemmat ja kummankin sisarukset sekä mun lähin ystävä. Ensin oli tarkoitus odottaa ensimmäiseen ultraan asti ennen kuin kerrotaan, mutta osa jo arvasikin niin helpommalla pääsi kun kertoi. Ja jos nyt kesken menee niin se varmasti vaikuttaa omaan mielialaan ja senkin kertominen helpompaa, kun on jo olemassa ihmisiä, jotka raskaudesta tietää. Ekan ultran jälkeen sitten voi suuremmalle määrälle kertoa, ei toki olla ajateltu pitkin kyliä asiasta huudella.

Töissä kerroin eilen omalle lähiesimiehelle, koska hän tekee meillä työvuorolistat ja kolmivuorotyötä tekevänä toiveita tulee jonkin verran. Ja pitää esim. pohtia yövuorojen tekoa. Kohta kyllä varmaa lopullekin työryhmälle kerron. Lastenkodissa, kun olen töissä voi raskaus vaikuttaa omaan työntekoon. Jos esim. tulee mahdollisia väkivaltatilanteita tms. niin en viitsi niihin enää turhia riskejä mennä ottamaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top