Fuyu
No, mäkin olin niin huonossa hapessa siinä loppua kohti, että vaikka olisin iltapäivästä saanut tavarani, kun olisivat palanneet takaisin helsinkiin, niin en olis jaksanut odottaa enempää. Kaverit kun kaikki olivat jossain, enkä voinut kenellekkään soittaa, että tulisi hakemaan mut johonkin lepäilemään siihen asti, että saisin tavarani, niin päätin lähteä kotiin. Nyt vaan entistä enemmän harmittaa - äiti osti mulle uuden hienon laukun, jossa kaikki mun tavarat nyt sit on (lukuunottamatta kaikkea arvokkainta - tietokone - kännykkä - lompakko - ipod - avaimet) ja nyt harmittaa se, että en tiedä koska saan tavaroitani takaisin. [&o]
Täytynee vielä lepäillä, koska tää tauti ei näytä hellittävän ihan heti... [X(]
Oi ihanaa ristiäiset [:D] Se on aina ihanaa nähdä pikkuisia - tosin vaikka siitä saattaakin itselle tulla tosi paha fiilis - miksei mullakin? [&:] Mutta toivottavasti viihdyt [:)]
Paapi
Olishan tääkin äijä roikkunut munistaan jossain, jos vaan olisin jaksanut iltapäivään odottaa.. Nyt kuitenkaan ei rahaa lähteä takaisin helsinkiin pyytelemään tavaroitani [:@] Onneks sentään tiiän missä tää äijä asuu, niin ainakin osaan sitten pamahtaa paikalle yllättäen... [:D] Jos joskus voimat siihen riittäis, ellei tuu ennen sitä oikeasti tuomaan mulle mun tavaroita...
Ihmetäti kun huitelee jossain teillä tietymättömillä [:-] Toivottavasti sun tilanne selkiytyis joko tädillä tai viivalla [;)]
Kcatri
Niinhän sitä varmaan täytyis lähtee hakemaan niitä tavaroita... Ärsyttää vaan kun yrittää luottaa mutta aina saa kakkaa niskaan liikaa kestettävää. [:@] Jos olisin ollut terve, olisin jaksanut ootella iltapäivään ja saanut kamani, rahani ja päässyt kotiin (ehkä... [8|]) mutta sairaus vei voimat... [:(]
Minnuska89
No höh... [&o] Toivottavasti täti tulis nyt sit pian kyläileen... Koska sulla loppu terokuuri ja onks nyt tänään kulunu viikko siitä sen loppumisesta?
örkki
No, tommosta se oli silloinkin kun oltiin yhdessä. Koskaan voinut luottaa, teki pahoja asioita niin henkisellä saralla kuin fyysiselläkin saralla... Onneksi nykypäivänä ei vaan fyysisesti uskalla satuttaa, koska kerran kun löi mua vitsillä, pamautin sitä niin kovaa kylkeen lantioluiden ja kylkiluiden väliin, että ei uskalla. Ehkä jopa pieni kunnioitus heräs sillon. Tosin asialle naurettiinkin ja kehu kauheesti että hyvä paikka, salamannopea ja terävä lyönti... IHan ku se mua nyt lohduttais... [:@]
Mäntsälässähän ne oli vasta matkalla Lahteen kattomaan tätä kaveria, kun kuski oli tullut myöhässä. En siis tiiä ketä tästä syyttäis - itseäni siis. Voi kun oliskin jaksanut odottaa siihen iltapäivään asti... [&o]
No mulle idea käy [:D] täytyis vaan jostain haalia rahaa junalippuun niin pääsis hesaan asti hakemaan tavaroita.. [:D]
No, eikö ne sanoneet tulevansa turkuun lauantaina... [:@] Raivostuttaa tää odottelu.
Parempihan toisaalta, että täti löysi sinnekin, että pääset nyt uuteen kiertoon? [:)]
Omanapa
Sunnuntaina yks toinenkin kaveri teki oharit... Soitin hänelle, että viitsisitkö tulla hakemaan mut pois täältä espoon keskuksesta, niin hän lupautuu ja sitten tunnin seison ja odotan ja hän ei vastaa puhelimeen. Maanantai aamuna hän sitten vastaa puhelimeen, toteaa vaan "no en V*ttu oo sun taksis" ja lyö luurin korvaan. Jos olis vaan sanonut ettei oo tulossa niin en olis suuttunut edes... [:@]
Ohareita toisensa perään. Kaveri - eksä ja oma mies...
Sain eilen hänen ystävältään kuulla, että olivat varanneet yhdessä risteilyn... [:o]
28.-29.10 risteilylle, eikä multa ole kysytty mitään! Koiran kanssa on sovittu, että se on periaatteessa miehen koira ja hän nyt sitten ilmeisesti pitää mua itsestään selvyytenä, että tottakai mä koiraa hoidan...
Ja tää ei oo ensimmäinen kerta kun noin tapahtuu. Saankin tyyliin edellisenä tai jopa samana päivänä kuulla että ainiin oon muuten menossa - mutku on jo sovittu - miks mun pitää sulta lupaa kysellä??
Eikä se ole siitä luvan kysymisestä, vaan kysyä, että voinko hoitaa koiraa, onko asia mulle ok? Koskaan en oo mitään kieltänyt, mutta eilen raivostuin jälleen todenteolla, että kasvatanko tässä teini-ikäistä poikaa vai oonko avoliitossa-kihloissa-menossa naimisiin miehen kanssa?
Mies oli hurjan loukkaantunut kun sanoin että parisuhteessa ja varsinkin avoliitossa pitäisi asioista neuvotella toisen osapuolen kanssa ennen kuin sopii mitään. EI ymmärtänyt sitten niin millään, että miksi haluan näin tapahtuvan. Olisko 1)siksi, että asiasta ollaan aikaisemminkin sovittu, että näistä neuvotellaan ennen kuin sovitaan 2) koska hän on mulle luvannut noudattavansa sitä mitä on sovittu 3) koska ei voi olettaa, että olen automaattisesti hoitamassa koiraa, entä jos mulla oliskin ollut vireillä joku juttu silloin?
Eikö voi yhtään tän enempää mennä alamäkeen kaikki?![:@] *koputtaa puuta*
Voi: miehen äiti soitti eilen että emme saakaan autoa lainaan perjantaille, kun pentu pitäisi hakea. Olin tosi käärmeissäni, koska asiasta oli sovittu aikaa sitten, kun pentua kävimme katsomassa... HE olivat viikonloppuna laittaneet molemmat autonsa vaihtoon ja ottaneet yhden ainoan tilalle. Joten siis miehen isäpuoli tarvitsee autoa työmatkaansa, ja tämän vuoksi emme saa autoa 12 aikaan iltapäivällä lainaan. Onneksi asia sitten lutviutui niin, että voimme lähteä Aurasta Muurameen ajamaan 16.30. Ja siinähän menee sitten yöhön asti... [:@]
koskas tää alamäki tässä nyt sit lakkais ja ihmiset lopettais tekemästä ohareita mulle... [:@]
Luottamus menee kohta omaan mieheenkin, tuntuupas mukavalle.... Jos vaikka tänään sais tai joku päivä sais asioita puhuttua... [8|]
Huoh... anteeksi romaanista.. [&o]
