Meillä tuli sit eilen vähä liianki syvälliset keskustelut tästä vauvahommasta. Melkein riidaks jo meni. Tietäähän sen, kun toinen on humalassa, ettei sillon pitäis alkaa keskustelemaan vakavia. [&o] Alkuillasta mies alko puhumaan, että "eihän meidän pitänyt ruveta yrittämällä yrittämään". Pahoittelin siinä sitten liiallista innostumistani. Baarin jälkeen sitten (itsekin siellä selvinpäin hilluin) mies alkoi syyttää itseään siitä, ettei ole vielä onnistunut. Oli jutellut kaverinsa kanssa, joka on jo neljä vuotta käynyt hedelmällisyyshoidoissa. Mieheni on nyt vakuuttunut, että vika on hänessä. [8|] Hänhän yritti ex-vaimonsa kanssa vuoden lasta, tuloksetta, ja nyt ex-vaimo synnytti lapsen uudelle miehelle. Yritin vakuutella miehelleni, että kyllä sitä vikaa minussakin varmasti on (keskenmenot ja kaikki). Eikä mies usko siihen, mitä isän vaimo yrittää selittää, että kaikki on kemiasta kiinni. Että et välttämättä voi saada lapsia "väärän" ihmisen kanssa. Noh, mies kuitenkin päätti, että jos en nyt ole raskaana, hän menee tutkimuksiin. Ja minun ei kuulemma "tartte". Vaikka aiemmin sovittiin, että jos tutkimuksiin mennään, niin mennään yhdessä. No joo, anteeksi tilitys. [&o]
Onneksi jotain iloistakin tapahtuu. Pikkusisko on asunut toisella puolen Suomea (itsekin siellä vuoden asuin, mutta vuosi sitten tulin takaisin "kotiin") miehensä ja kahden yli-ihanan poikansa kanssa. Nuorimmainen vuoden ja vanhempi kolme vuotta. Tämä vanhempi poika on niin tätin mussu kun vain voi olla. Sunnuntaina he muuttavat tänne! [:)] En meinaa pysyä housuissani. Ja maanantaina pikkuvesseli tulee minun luo yöks. Olen onnesta soikeana. Tokihan tämä nuorempi poikakin on rakas, mutta vanhempi on maailman tärkein asia minulle. En tiedä mikä sen tekee, mutta hän vain on rakkaista rakkain. Toki olen myös iloinen, että näen siskoni. [:)] Meillä on aina ollut erittäin hyvät välit, olemme ystäviä. Eli jotain iloistakin tulee minun elämääni. [:)]
Oikein hyvää viikonloppua kaikille ja lykkyä yrityksiin.