Heipat, pitkästä aikaa!
En oo hetkeen kirjoitellu, vaikka melkein joka päivä oonkin käyny lueskelemassa teidän kuulumisia... yritän olevinani ottaa vähän etäisyyttä koko vaun sivustosta, koska niiden seuraavien kuukautisten odottaminen tuntuu jo muutenkin n i i n pitkältä.. yritän ajatella muita asioita mutta kylläpä se vaan jatkuvasti tämä raskausasia mielessä on.
Eli puolitoista viikkoa sitten oli kaavinta, josta nyt toivun ja toipuminen on menny ihan hyvin, sekä fyysisesti että henkisesti. Eilen katselin vielä sairaalasta saamiani papereita ja kylläpä puistatti, kun niissä luki toimenpiteenä abortus inhibitus! Tuli ihan sellainen kamala olo, ihan tuosta abortus-sanasta... Ei siis sillä, että se nyt minusta ois täysin tuomittavaa noin yleisesti ottaen vaan just nyt tässä omassa tilanteessa se on vaan jotain niin täydellisen päinvastaista. Sama tunne tuli sairaalan osastolla kun rupesin miettimään, että toiset hoitajat ja huonetoverit eivät tiedä, olenko täällä keskenmenon vai tahallisen raskaudenkeskeytyksen takia?! Onneksi huonetoverinikin oli sitten loppujen lopuksi samassa ikävässä tilanteessa kuin minäkin, niin oli vaan jotenkin helpompi olla siinä samassa huoneessa. Olis tuntunu jotenkin niin vaikealta, jos siinä vieressä olis valitellu kipujaan joku, joka on raskauden laittanut kesken ihan tahallaan... vaikka eihän sitä voi tuomita ketään, kun ei toisten tilanteita tiedä, mutta kyllä siinä olotilassa sympatiat ei oikein riitä heille, joita on lapsella siunattu mutta he itse päättävät...noh, jotain muuta. Uaah, en ees haluu kirjottaa sitä!! Noh, mutta tästä ei ollu tarkoitus aloittaa mitään aborttikeskustelua tai mitään muutakaan, te muut vauvahaaveilijat varmaan ymmärrätte mitä mie näillä ajatuksilla hain takaa.
Kävin myös kurkkaamassa tuota maaliskuun odottelijoiden alkanutta palstaa ja tulin aivan sanoin kuvaamattoman hyvälle mielelle siitä! Ihanaa, kun kesä tuo plussatuulia ja porukkaa siirtyy täältä haaveilupalstalta tuonne odottelijoihin! Se antaa toivoa ja hyvää mieltä itsellekin, että jospa sitä ensi keväänä-kesänä olis itselläkin oma rakas lapsi sylissä! Onneksi olkoon vaan kaikille sinne siirtyneille vielä minunkin puolesta, jos täällä palstalla käytte vielä kujuilemassa.
Nyt yritän tehdä jotain järkevääkin tänä päivänä, niin sittenhän ne on menkat taas yhtä päivää lähempänä :D On muuten ihan totta, että hassua ensin malttamattomana odotella kuukautisia ja sitten kun ne lopulta tulee, niin alkaa odotella sitä että ne ei v a a n tulisi! Ohhoijjaa tätä naisen elämää ja mieltä.