Ja taas tippa linssissä kun...

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Jebsu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Jebsu

Jebsu

Piirimestaruustason postaaja
Heinäkuunmammat 2015
Tammikuiset 2021
Mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä useammin tulee herkistyttyä itkuun asti. Ainakin minulla näin.
Mietin, että olis hauska kuulla millaisille asioille heinäkuunmammat herkistyy. :)

Mulla meni eilinen työmatka huutoitkua tuhertaessa auton ratissa, kun radiosta alkoi soida Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen. Siis sellainen tulvaitku.. Mahtoi kanssa-autoilijat miettiä, jos mun autoon vilkaisivat sisälle, että mikähän tuolla on hätänä.

Tänään onkin sitten itketty (ja kyllä myös naurettu) tuubivideolle... Viisiosainen sarja jossa miehet testaa äitiyteen liittyviä juttuja. Try Guys - Motherhood.

Joka päivä jotain... Eikä näissä muuten mitään, mutta usein se yhtäkkinen herkistyminen tapahtuu ihmisten ilmoilla :D
Silloin ei auta muu kun puristaa jotain sormen niveltä tms. niin että sattuu.. :P Kun ei viitsis töissä ihan jatkuvasti pillittää!
 
Täällä on tänään pillitetty yhden kanssaodottajan tilannetta. Vedet hänellä tihkuneet viikosta 14 vai 15 ja eilen sitten menneet kunnolla rv 24+jotain :( Rouva oli niin suruinen, liian monta jo menettänyt ja nyt tuplat tulossa ja käy näin... Oma tilanne tuntuu aika hyvältä häneen verrattuna.
 
Voi ei, tuossa tilanteessa tulisi itku ihan ilman hormoonejakin.
Vaikka olen huomannut että muiden surujen sureminenkin on sekin ehdottomasti voimakkaampaa kuin ennen.
 
Mulla on ollu hormoni-itkun aiheina mm. ruoka olikin pahaa vaikka piti olla hyvää, mua "ei otettu" (lue: en halunnut koska kännitaso oli jo kova ihmisillä) mukaan illanistujaisiin, vauvat (varsinki niiden itku) telkkarissa, oon mammutti ei oo vaatteita.. öööh :D tulee mieleen näistä kiukutteluista oma lapsuus, oikee vinkuintiaani ja mitkä itkun aiheet! xD
 
Mulla tulee kans joskus tippa linssiin kun mies lähtee iltavuoroon (aina vähintään 3 iltaa peräkkäin) kun "joutuu" olemaan päivän yksinään eikä kukaan ole passaamassa :D
 
mua ehkä vähäsen itketää ku mies lähtee huomenna lappii leirille 2viikoks.. no onneks voi vastata välillä viesteihi jos mulla tulee tärkeetä asiaa :) hyvin oon tähä mennes pärjänny nii tääki menee :) vähä vaa ehkä haikeeta mut kyl se siitä
 
Isännällä vuorotyö kun mullakin . Eli saattaa olla sillai töissä et käy tyyliin kääntymässä kotona.
 
Once upon a time 4. Kauden vika jakso.. Tosin olis ollu ilman raskauttaki, niin se on aina ;)
 
Me oltiin tänään krokotiilihuntterin Steve Irwinin eläintarhassa, krokoshow'n päätteeksi näytettiin sellanen video siitä, kuinka hieno mies se nyt olikaan. En voinu kattoo sitä, ku alko itkettää :D Nauroin ja itkin kyllä samaan aikaan. Hieno mies, snif.
 
Kohta tulee muuten itku, kun remonttiohjelmassa tulevat kodin omistajat kotiin ja näkevät remontoidun asunnon. Itkin myös, kun toisessa remonttiohjelmassa mun lemppari pariskunta sai myytyä pitkään remontoimansa asunnon niin suurella voitolla. Olivat niin onnellisia, itkettäähän se.
 
Aika vähän on tää raskaus itkettänyt (viime raskaudessa katoin voice kidsiä ja itkin joka jakson aikana...), mut kyl toi kkatjan menehtynyt pikkuinen oli iso järkytys. Luulis jo, et näillä viikoilla on "turvassa", mut näinhän se ei todellakaan ole. Eikä lapsen syntymänkään jälkeen. Niin julmaa ja karua. Pysäyttävää. :(
 
Tänään on täälläkin itketty taas enemmän ja vähemmän. Kkatjan tapaus avasi hanat heti aamusta ja kai sitä on sitten ollut jotenkin herkkänä sen takia koko päivän. Mies, lapset ja anoppi kävi vierailemassa ja tottakai ulvominen alkoi heti kun hissin ovi aukesi ja näin mun rakkaimmat :Heartred Nuorimmainen vierasti ihan kauheesti ja sekin itketti, isommat vaan hoki kuinka he rakastaa mua ja on ollu ikävä, eikä niistä kyynelistä sitten tullut loppua lainkaan :rolleyes: Ja aamulla kun taas otettiin käyrää, niin tulin vaan niin onneliseksi siitä jumputuksesta, että liikutuin (juurikin Kkatja mielessä).
 
Soitin aamupäivästä äidille ja se ei ehtinyt juttelemaan kun oli jotain vieraita... Ja sehän tietysti laittoi mulla kyyneleet sitten virtaamaan puhelun päätyttyä. :P "...oma äiti ei halua jutella mun kanssa...yäääääh!" Onneksi olin jo rauhoittunu siihen mennessä kun äiti sitten soitti minulle takaisin vieraiden lähdettyä.
 
Oli ollut todella kurja päivä töissä, tuntui että mokailin vain koko ajan enkä yhtäkkiä osannut yhtään mitään. Tunsin itseni päivän päätteeksi todella tyhmäksi. Tulin kotiin nälkäisenä ja väsyneenä. Mies oli onneksi tehnyt ruokaa mutta hän oli jotenkin vallattomalla päällä. Hän alkoi myös keskustelemaan Aasian talouskehityksestä enkä olisi jaksanut keskittyä sillä hetkellä sellaiseen ollenkaan joten puolet meni korvien ohitse enkä pysynyt yhtään kärryillä. Tilanne eskaloitui sitten siihen että mies alkoi lopulta kiusoittelemaan minua blondiksi joten ruokailuni keskeytyi, ja aterimieni kilinän säestyksellä aloin vollottaa täysillä! Minä OLEN siis tyhmä ja kaikeksi hyväksi olen raskaana miehelle joka paljastui juuri ilkeäksi kiusaajaksi! Tästähän mies hätääntyi ja riensi rauhoittelemaan, halaamaan ja syleilemään minua ja jo samalla hetkellä nauroimme yhtäaikaa koko asialle. Pelottavia nämä Jekyll ja Hyde -olot :confused:
 
Kerroinkin jo "tänään ajattelin tehdä..." että pyllähdin ja itkuhan siitä tuli. Hitto vie ku yrittää keräillä itteensä ja sit kuitenki kyyneleet valuu ja naama on sillee :sad001 "yyyyhyyy" :laughing021
On se rankkaa itkeminen, nyt ihan poikki ja valmis sänkyyn alottamaan päivän uusiks :laughing025
 
Ja mahtui toinenkin itku tälle päivälle. Koira rupes iltapissalla ontumaan etusta, ei pahasti mutta tassussa on selkeesti jotain häikkää vaan mitään en löydä.
No miehä istuin lattialle ja otin 65 kilosen koiran (mitä siitä mahtu) syliin ja paijasin sitä ku nukkea ja itkin että kyllä me poika saadaan tassu kuntoon älä huoli!
Vähän on saanu koirat ylenpalttisen paljon paijailua kun kai joku hormooni teettää isomman tarpeen huolehtia omista lapsista - oli ne karvasia tai karvattomia :D
 
Voi JellyBean :D Mietin vähän oliko toi sydämen vai hauskan arvoinen, päädyin sit nauramaan :p Olisin minäki vollottanu tuosta, varmaan ihan normioloissakin :D
 
Mä rupesin eilen vollaa kauppakeskuksessa kun parikuinen vauva itki kun hänen äiti oli aloittamassa maitobaarilla könytä nassikan kanssa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top