Järkytyksestä keskenmeno?

Helli

Vauhtiin päässyt keskustelija
Voiko isosta järkytyksestä saada keskenmenon? Järkytyin eilen todella pahasti, ja illasta asti on ollut supistuksenkaltaisia kipuja. Olen käytännössä vuodelevossa. Vuotoa ei ole ollut mutta olen tosi huolissani. Kokemuksia?
 
Parasta on varmaan soittaa neuvolaan/päivystykseen ja koittaa päästä tsekkaamaan tilanne. Varmaan ainoa mikä antaa mielenrauhan. :)
 
Minä koin kovan järkytyksen esikkoa odottaessani kun rakenneultrassa näytti ettei kaikki olisi hyvin pikkuisellani. Minut passitettiin niillä tiedoilla kotiin ja käskettiin tulla parin viikon päästä uudelleen. Se oli niin kova shokki minulle että siitä päivästä alkoivat jatkuvat supistukset . kävimme muutama päivä siitä yksityisellä toteamassa että kaikki oli hyvin, heillä oli paremmat laitteet, joten he pystyivät näkemään ettei lapsella ollut väitettyä vikaa. Supistukset kuitenkin jatkuivat vaikka stressi väistyi ja jouduinkin jäämään sen vuoksi sairaslomalle n. kuukausi ennen varsinaista äitiyslomaa. Supistuksista huolimatta ihan laskettuun aikaan päästiin :)

Lepo on varmasti nyt kaiken a ja o. Soita myös neuvolaan ja kysele heiltä tarkempia ohjeita. Kovasti tsemppiä sinulle ja toivotaan että pikkuisella on kaikki hyvin!
 
Kiitos! En sitten soittanut neuvolaan, kun ajattelin, että käskevät kuitenkin vain levätä.

Supistukset loppuivat aamulla, mutta kuume nousi, mikä on erittäin huolestuttavaa - eikö km joskus nosta kuumeen? Pahoinvointi ja migreeni olivat myös järkyttäviä, ja vietin koko päivän sängyssä, nukuinkin välillä.

Raskausoireet ovat minusta vähentyneet, tai siis tuntuu, että rintojen kipu loppui toissailtana supistusten alkaessa kuin seinään. Heräsin viime yönä neljältä katselemaan peilistä, ja näytti tosiaan kuin rinnat olisivat yhtäkkiä ihan tyhjät. Olo on muutenkin omituinen, ei pysty selittämään, kuin jostakin pitkästä painajaisesta herännyt ja lopen uupunut.

Mitään vuotoa ei ole ollut, ja pelkäänkin aivan sairaasti keskeytynyttä keskenmenoa.
 
Kannattaa soittaa ja pyytää josko pääsisi ultraan. Tosin itse lueskelin tuolta esikoisen raskausryhmästä omia kirjoituksia ja totesin että katos mulla ne oireet silloinkin, ja lässähti tissit tässä viikoilla 8-9. Silloinkin olin ihan varma ettei masussa ketään enää ole, vaan olipa sittenkin :)
Ensimmäinen raskaus aikoinaan meni kesken, ja siitä keskenmenosta ei ollut muuta oiretta kuin se että oireet loppuivat kuin seinään. Mitään vuotoja tai kipuja ei ollut, vain se epämääräinen tunne ettei masussa ole enää ketään. Kaveri oli menehtynyt joskus noin viikolla 8 ja havaittiin NT-ultrassa noin viikolla 12.Toivottavasti sinun pikkuisella kaikki hyvin!
 
Kiitos kaikille tuesta! Mietin vielä soittamista - voi olla, että pitävät minua ihan hermoheikkona, kun keskiviikkona ei kuulunut dopplerilla sydänääniä ja ryntäsin samantien yksityiselle. Syynä oli se, että LA olikin kuukautta luultua myöhemmin. Uuteen yksityiseen ei ole ainakaan varaa.

Pahoinvointi on jatkunut onneksi ennallaan, mutta muuten kyttään hysteerisenä oireita ja juoksen tunnin välein katsomaan tissejä peilistä ;) mikä ei ole tosiaan ollut ennen tapana. Ja sitten se inhottava tunne, ettei kaikki ole hyvin... Ikää on niin paljon ja tätäkin yritettiin reilu vuosi, niin tuntuu viimeiseltä mahdollisuudelta. No, toivotaan parasta. Ikävää, IhaNainen, että sinulle kävi aikoinaan noin.
 
Helli: Raskausaikana ylimääräistä stressiä olisi kuitenkin hyvä välttää, joten sinuna kyllä ihan oman mielenrauhan vuoksi soittaisin sinne neuvolaan. Kyllä niiden tätien siellä pitäisi meitä raskaana olevia ymmärtää. :) Kaikilla ei toki ymmärrystä riitä, mutta ei heillä kyllä silloin ammattitaito ole ihan sitä, mitä pitäisi. Jotkin oireet voivat kyllä kadota jo noinkin aikaisin, tai vaikka kaikkikin. Voi siis olla ihan normaalia kuitenkin. Toivotaan, että teillä siellä kaikki kunnossa!
 
Takaisin
Top