Jälkiviisaudet - Mitä tekisit synnytyksessä toisin?

Olisin enemmän pystyasennossa ja ponnistaisin alkuun voimakkaammin. Synnytyksessä olin tosi väsynyt ja olisin halunnut vaan maata/nukkua(koko episodi kesti n. 24h), etenkin kun epiduraali ym.vei kivut pois. Kätilö hätisti jossain kohtaa pystyasentoon että saatiin vauva laskeutumaan(olin siis ollut täysin auki jo pitkään mutta vauva ei suostunut laskeutumaan jonka takia en saanut lupaa alkaa ponnistamaan). Saatiin vauva laskeutumaan vasta kun kökin pystyasennossa sänkyä vasten. Kun sain luvan alkaa vähän ponnistamaan siinä pystyssä ollessa niin olisi pitänyt vaan pistää menemään alusta asti "täysiä", turhaa siinä vaan sievistelin ponnistusten kanssa sillä vauva tuli alas ja ulos todella hitaasti ja autettiin loppujen lopuksi imukupilla kun ponnistusvaihe ei edennyt halutusti. Toki ongelmana oli myös ylivenynyt kohtu joka ei lopuksi jaksanut enää supistaa tehokkaasti mutta jäi mietityttämään olisinko saanut ponnistuksen etenemään paremmin kun olisin vaan antanut palaa heti. En kuitenkaan uskaltanut alkuun ponnistaa kun ihan vähän :facepalm:
 
Enni sanoi:
Vaatisin keinolla millä hyvänsä päästä ajoissa synnytystapa-arvioon, jotta samanlaista vaaratilannetta ja järkytystä ei tapahtuisi toiste. Pyysin sitä kyllä nytkin 4 krt, mutta ei pääse jos ei ole syytä epäillä jonkin olevan vialla. Ei siis liity varsinaisesti synnytykseen, mutta tuon "virheen" seurauksena olisi voinut käydä meille molemmille todella huonosti synnytyksessä.
Click to expand...

Mitä kävi? @Enni
 
Eka synnytys: synnyttäisin veteen, olin siellä ponnistusvaiheeseen asti.

Toinen synnytys: pyytäisin painokkaammin oksitosiinin annettavan siihen aikaan kun kuuluusi, kun kerran omista supistuksista ei ollut mihinkään (molemmat käynnistetty). Ilmeisesti ruuhkan vuoksi jouduin oksitosiinin aloittamista odottelemaan kalvojen puhkaisun jälkeen.. ja synnytyksen jälkeen, kun ammeesta nousin, pyytäisin miljoona peittoa, enkä palelisi siinä jälkeisten aikana tai ommeltaessa.
 
Yrittäisin keskittyä enemmän rauhoittumiseen ponnistusvaiheessa ja ponnistaa heti alusta voimakkaammin. Ponnistusvaihe kesti varmaan lähemmäs 2h. Menin vähän paniikkiin siitä ponnistamisen tunteesta ja paljon energiaa meni huutamiseen ja siihen että puhalsin hätäpäissäni keuhkot aina tyhjäksi ennen kuin ponnistin. Ponnistaminen oli siis aika tehotonta. Onneksi vauvalla oli kaikki hyvin koko ajan kaikesta huolimatta.
 
Ottaisin mukaan doulan tai ystävän joka käsiksi minua ponnistamaan ennenkuin voimat ois aivan loppu sekä "vahtisi" että kätilö pyytää ajoissa lisäkäsiä ajoissa avuksi.
 
Ennen synnytystä kuvittelin, että olisin todella aktiivinen synnyttäjä. Kuitenkin tosipaikan tullen avautumisvaiheessa olin todella flegmaattinen ja halusin vain olla paikoillani. Ponnistusvaihe meni tarjontavirheestä huolimatta hyvin ja omasta mielestäni osasin ponnistaa ja ottaa aina hyvän hapen vaikka ponnistamistarvetta en tuntenutkaan, mutta synnytystä olisi varmasti helpottanut se, että olisin pysynyt liikkeellä avautumisvaiheen aikana, enkä vain maannut märkänä rättinä. Jälkikäteen olen miettinyt, että eihän kovatehoista urheilusuoritustakaan suoriteta kroppa aivan kylmänä ja valmistautumattomana, joten miksi minun piti toimia näin synnytyksessä.
 
Viimeksi raskaus ja synnytys menivät niin hyvin että minulle tarjottiin mahdollisuutta kotiutua suoraan synnäriltä. En uskaltanut, ja se harmittaa kun en sitten kuitenkaan viihtynyt osastolla. Tällä kertaa pakkaan synnärikassiin vaatteet valmiiksi vauvallekin ja otetaan turvakaukalo mukaan autoon ku lähdetään. Jos kaikki sujuu nytkin hyvin niin tavoitteena on poliklininen synnytys. :smiling-eyes:
 
Pitäisin tiukasti puoleni oksotosiinin lisäämisessä. Tiputusta halutaan lisätä tiheään, mikä tekee käynnistyksestä karmeeta. Kun itellä on tunne että homma etenee, ni en suostu/is enää antaa lisätä ainette
 
Takaisin
Top