Jälkiviisaudet - Mitä tekisit synnytyksessä toisin?

En tekisi mitään synnytyslistaa tai toiveita, vaan antaisin kaiken mennä omalla tavallaan, juuri niin kuin sen synnytyksen siinä hetkessä tarve mennä. Silloin ei tulisi pettymistä (:

Esikoisen synnytykseen menin kilometrin mittainen toivelista kourassa, mm. lääkkeetön synnytys oli toiveena. No vauva jäi jumiin lantioon ja kivut aivan järjettömät, joten otin kyllä kiitollisena vastaan kaikki kipulääkkeet, ja sektiokin tuli ja tietenkin kaikki puudutteet ynnä muuta kipulääkettä, joten se siitä lääkkeettömyydestä! Mutta jälkikäteen olen erittäin onnellinen, että lapsi ja minä olemme ehjinä ja terveitä, joten hiiteen kaikki toiveet (:
 
1. valittaisin kovista kivuista herkemmin enkä
2. vertaisi itseäni ja tilannettani muihin synnyttäjiin eli kun tuon käynnistys alkoi aiemmin eikä sillä ole vielä kipuja niin ei voi olla mullakaan. Lopulta kätilölle tuli kiire kiikuttaa minut saliin koska olin 8cm auki ja mies nukkui vielä onnellisena kotona:stop: viime hetkellä sain miehen paikalle ja jopa epiduraalin.
3. vaatisin miestä lähemmäs ja pitämään kädestä:hilarious: hän lymyili selkäni takana kun olin kyljelläni ja hänen puolisessa kädessäni oli tippa, joten en saanut mitään kontaktia häneen. Hän ei halunnut olla kätilöiden tiellä, raukka!
4. en lukisi muiden synnytystarinoita ja ajattelisi homman menevän samalla kaavalla ja kestävän yhtä pitkään kuin muilla.
5. sitten tämä liittyy jo vähän eri asiaan, mutta olisin selvittänyt vauvakuvauksesta ajoissa. Sairaalassa olisi ollut mahdollista kuvata vastasyntynyt ja saada kaunis muisto, mutta tämä meni sivu suun.
Siinä nyt muutama
 
1. Synnytys
Pyytäisin laittamaan epiduraalin kylkiasennossa (tai jättäisin ottamatta), meni kerralla kun ensin istualteen yritettiin yli tunti..
2.
Kertoisin kätilölle paremmin kuinka paljon sattuu, en kuulemma näyttänyt tarpeeksi kipeältä, enkä sitten ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä.
3.
Hmm oli kaikin puolin tosi hyvä synnytys, ehkä olisin lopussa enemmän pysty asennossa niin ei olisi ehkä niin pitkään tarvinnut odotella ponnistamisen tarvetta, vaikka eipä tuo odottelukaan mitään haitannut.
 
Minä pyytäisin uuden kätilön. Meille tuli vuoronvaihdossa juuri pitkän poissaolon jälkeen töihin palannut kätilö, joka oli toista päivää töissä. Jäi sellainen olo, ettei tämä ollut ihan varma siitä mitä teki ja kävi loppuvaiheessa koko ajan jossain hakemassa sitä ja tätä ja tarkistamassa.
 
Vaatisin keinolla millä hyvänsä päästä ajoissa synnytystapa-arvioon, jotta samanlaista vaaratilannetta ja järkytystä ei tapahtuisi toiste. Pyysin sitä kyllä nytkin 4 krt, mutta ei pääse jos ei ole syytä epäillä jonkin olevan vialla. Ei siis liity varsinaisesti synnytykseen, mutta tuon "virheen" seurauksena olisi voinut käydä meille molemmille todella huonosti synnytyksessä.
 
Ensimmäisessä synnytyksessä kieltäytyisin ehdottomasti ottamasta epiduraalia, enkä kuuntelisi kätilöä joka pakotti inhottavaan puoli-istuvaan ponnistusasentoon. Toisen synnytyksen kohdalla piti oikein miettiä, mitä tekisi eri tavalla. En ehkä mitään, ellen sitten antaisi ensimmäiselle kätilölle palautetta turhasta pelottelusta.
 
Yrittäisin olla enemmän läsnä tilanteessa. Nyt tämä "once in my lifetime" -kokemus jäi jonnekin sumuun, kun olin jossain toisella planeetalla, kaukana tilanteista. En tiedä, miksi niin kävi, mutta synnytyksestä ei ole jäänyt kovin isosti muistoja, enkä muista edes ensi-imetyksestä yhtään mitään, luin jälkikäteen papereista, että sellainen oli ollut vähän alle tunti pojan syntymän jälkeen :wideyed:

En ollut laatinut mitään listoja eikä minulla ollut mitään varsinaisia toiveita, oli vain semmoisia "jos"-juttuja, kuten jos sattuu liikaa niin haluaisin epiduraalin yms. vastaavia. Jos olisi mahdollista toiseen synnytykseen, niin ehkä samoilla linjoilla menisin, yrittäisin ottaa tilanteet vastaan sellaisina kuin ne tulevat, ja yrittäisin pysyä skarppina ja painaa asioita muistiin paremmin.
 
Minäkin pyytäisin toista kätilöä. Ei kohdannut henkilökemiat yhtään ja siitä syystä moni pieleen mennyt juttu jäi kummittelemaan mieleen. En ollut ymmärtänyt että kätilöä voi vaihtaa..
 
Pakko kyllä todeta etten tekisi mitään toisin. Mikään ei tunnu jääneen vaivaamaan itse synnytyksessä (synnytyssali). Vaikka kipeää se teki, oli kaikki sen arvoista ja ihan parhaat kätilöt sain.
 
Ottaisin mukaan järjettömät eväät, koska viimeksi synnytys käynnistettiin viikonloppuna ja kaikki kahvilat ym oli kiinni eikä ukkoa päästetty kauppaan syystä että "poika syntyy ihan näillä näppylöillä." Ja pyh! Yli 15 tuntia ilman evästä käy aika pahasti kunnon päälle. Pitkän kinuamisen jälkeen sain kätilöiden omasta jääkaapista mehukeittoa mukillisen. No jes, sepä auttoikin vallan helkkaristi!

Lisäksi ottaisin mukaan omat peitot, koska salissa oli niin kylmä että heikompia hirvitti!
Kaivoin kesken kaiken kaapista kylpylakanoita lämmikkeeksi.

Näiden lisäksi en kuuntelisi kätilöitä vaan omaa kehoani ja tekisin niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.
En kyllä enää menisi käynnistykseenkään. Ihan turhaan ajettiin mukula ulos etuajassa, kun kokoarviossa oli tullut virhe.
 
Jättäisin toivelistaan toiveen rauhallisesta hands-off ensi-imetyksestä. Jostain syystä pyyhin sen pois, kun aattelin, että se on itsestään selvyys, mut en ehtiny mitään tehdä kun kätilö oli jo tississä kiinni.

Ehkä olis voinu kuulostella sitä latenssivaihetta kotona pidempään, eikä lähtee heti aamusta yliaikaiskontrolliin.

Ja eväistä olis enempi hyötyä, kun muistas ottaa mukaan. Sitä urheilujuomaakin unohdin ostaa.
 
Jättäisin toivelistaan toiveen rauhallisesta hands-off ensi-imetyksestä. Jostain syystä pyyhin sen pois, kun aattelin, että se on itsestään selvyys, mut en ehtiny mitään tehdä kun kätilö oli jo tississä kiinni.
Tää on kyllä hyvä pointti! Kannattaa kirjata kaikki itselle tärkeät asiat, eikä olettaa niiden olevan itsestään selvyyksiä.
Mulla kävi sama homma vauvan pesun kanssa, 15 vuoteen ei ole täällä kätilöt pesseet vauvaa synnytyksen jälkeen, mutta niin vaan osui sellainen kohdalle nyt. Pesi vauvan ilman lupaa kun olin heikkona(pyörryin) suihkussa. Ei mun tukihenkilökään kerinnyt tehdä mitään kun nappasi jo vauvan pesulle, enkä ollut hoksannut kertoa etukäteen vastustavani tätä. Kätilöissä kun on niin monenlaisia persoonia ja toimintatapoja myös - olisi parempi vaan etukäteen kirjoittaa kaikki tärkeät asiat..
 
Olisin jämäkämpi oman tahtoni, toiveideni ja tuntemusteni ilmaisussa. En olisi niin kiltti ja taipuvainen tekemään kuten kätilöt toivovat, vaan kuten sillä hetkellä itsestä parhaalta tuntuu. En sallisi opiskelijalaumaa synnytykseeni ja jos sellainen jostain ilmaantuisi, toivottaisin heidät HEL...TIIN (ekassa synnytyksessä kukaan ei edes kysynyt lupaa). Olisin enemmän pystyasennossa tai mikä itsestäni tuntuisi hyvältä. En suostuisi sängylle makaamaan enkä ponnistamaan selällään. Olisin pidempään kotona.
Ensimmäinen synnytys meni kuten kätilöt tahtoivat, toinen oli sitten enemmän omien tuntemusteni mukaan. Nyt en aio olla yhdenkään kätilön lattiariepu, minä päätän miten synnytän. Hätätilanteet ovat asia erikseen. Mutta normisynnytyksessä äiti tietää parhaiten, jos itseään kuuntelee.
 
Esikoisen synnytystä ajatellen:
  1. Viis veisaisin siitä, mitä puhelimeen vastannut kätilö höläjää, menisin lähimpään sairaalaan (jonka olin alunperin valinnutkin) enkä vasta neljänneksi lähimpään pikkuputiikkiin, jossa ei ole riittävästi henkilökuntaa ja jossa noudatetaan vauvavihamielistä ja vastasyntyneitä nälkiinnyttävää "baby-friendly" protokollaa.
  2. Vaatisin epiduraalia non-stop kunnes sen saan, normaalilla pyytämisellä sitä en saanut (turha väittää, että kaikki saavat kivunlievitystä halutessaan, en minä ainakaan saanut)
  3. Vaatisin kätilön vaihtoa jos hän kehtaa väittää ettei synnytys ole käynnissä
  4. Vaatisin vauvalle heti ensimmäisestä päivästä lähtien korviketta, eikä niin, että imetetään tyhjää rintaa ja odotellaan siihen asti kunnes vauva ei verensokerin laskun vuoksi pysy edes tajuissaan.
Toisen lapsen kanssa sain jo synnytyspelkopolilta luvan mennä lähimpään sairaalaan, ja synnytyspelkopolikäyntien vuoksi sain myös epiduraalin ennakkoon, siis jo siinä vaiheessa kun kätilön teki mieli väittää ettei synnytys ole käynnissä ja minä sanoin että on. Samoin esikoisen vuoksi toinen lapsi sai alusta alkaen korviketta, jotta ei joutuisi näkemään nälkää kuten esikoinen.

Toisen lapsen synnytyksessä kaikki ensimmäisen lapsen synnytyksessä tapahtuneet mokat ennakoitiin ja toimittiin toisin, joten synnytys ja vauvan ensimmäiset päivät menivät todella hyvin.
 
1. Synnytys
Pyytäisin laittamaan epiduraalin kylkiasennossa (tai jättäisin ottamatta), meni kerralla kun ensin istualteen yritettiin yli tunti..
2.
Kertoisin kätilölle paremmin kuinka paljon sattuu, en kuulemma näyttänyt tarpeeksi kipeältä, enkä sitten ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä.
3.
Hmm oli kaikin puolin tosi hyvä synnytys, ehkä olisin lopussa enemmän pysty asennossa niin ei olisi ehkä niin pitkään tarvinnut odotella ponnistamisen tarvetta, vaikka eipä tuo odottelukaan mitään haitannut.
4. Ottaisin epiduraalin tai edes jotain muuta kuin pelkän ilokaasun ponnistusvaiheen takia. Nyt sain/ehdin kuitenkin valita otanko vai en ja valitsin väärin. Pyytäisin myös sairaalasta lisämaidot aiemmin, niin oltaisiin päästy nopeammin kotiin kun paino ei olisi ehtinyt laskea liikaa.
 
Edellisessä synnytyksessä ei olisi pitänyt luovuttaa imetyksen kanssa niin nopeasti.

Tulevassa synytyksessä aion pyytää pari kanyylia valmiiksi suoneen, ettei tule hätä kun niitä ei saadakkaan ja supistuslääkkeet mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen, sillä viimeksi oli kohdun atonia eli supistumattomuus ongelmana ja siihen liittyvä verenvuoto. Se voi uusia tulevassa synnytyksessä, joten haluan että siihen varaudutaan.
 
Olisin tiukempi omista toiveista ja tekisin ne heti kätilölle selväksi. Kun uskalsi vaatia, sai hyvin rauhallisen, ihanan ja omantahtisen synnytyksen
 
Kuopuksen synnytyksessä pyytäisin jo aiemmin hanakammin päästä ammeeseen. Olin salissa, josta olisi ollut mahdollista mennä ammeeseen, mutta minua istutettiin käyrillä kunnes päätettiin puhkaista kalvot. Kalvojen puhkaisun jälkeen en päässyt koska lapsivesi oli vihertävää.
 
En todennäköisesti ottaisi epiduraalia ollenkaan. Sain sen vähän tahtomattanikin liian aikaisin, kun kätilö kysyi, olenko ennemmin epiduraalin kannalla vai sitä vastaan. Kun sanoin, että kannalla, synnytyssalissa olikin jo epiduraalitiimi heti odottamassa. Olisin silloin vielä pärjäillyt kipujen kanssa ihan kohtalaisesti, mutta en sitten halunnut siinä vaiheessa kieltäytyä, kun en sitten olisi todennäköisesti saanut sitä ollenkaan. Epiduraali ei edes vaikuttanut minulla kunnolla - reidet kyllä puutuivat, mutta muuten kipu vain vaimeni ihan vähän (esimerkiksi tikkejä varten piti puuduttaa erikseen, koska alapää ei todellakaan ollut puutunut). Epiduraali rajoitti liikkumista tosi paljon enkä oikeastaan ehtinyt kokeilla mitään muuta ennen sitä - en ammetta, en ilokaasua, en mitään.

Ja edelliseen liittyen haluaisin synnyttää jossain muussa kuin puoli-istuvassa asennossa. Tuntui, etten epiduraalin takia päässyt edes oikein muuhun asentoon, kun niitä piuhoja oli joka puolella.
 
Takaisin
Top