Hei kaikille :)
Minäkin siirryn nyt tänne IVF-maailmaan. Syyskuussa on suunnittelukäynti vasta kylläkin..
Itsestänin hiukkasen:
Selittämätöntä lapsettomuutta takana yli 3-vuotta, ikää 26 vuotta ja 4 inseminaatiota takana joista viimeisimmästä alkoi raskaus joka menikin suureksi pettymykseksi kesken kuudennella raskausviikolla. Lääkäri meinasi ettei inseminaatioita ole enää mitään mieltä jäädä yrittämmään ja lisäsi meidät ivf- jonoon.
Kauheasti edelleen polttelee se kesken mennyt raskaus, vaikka nautiskelin siitä vain reilun viikon. Nyt on pakko unohtaa menneet ja keskittyä tulevaan :)
Pistäminen on tuttua puuhaa, meillä oli gonal-f ja ovitrelle jo insseissä mukana. Punktio jännittää todella paljon ja myös se, että miten pystyn salaamaan tämän asian työnantajaltani. Punktion jälkeen ymmärtääkseni joutuu pitämään vapaata hetken. Jostain syystä en vain pysty puhua tästä asiasta kenellekkään miehen ja muutaman ystävän lisäksi. Tiedän ettei pitäisi hävetä, mutta alitajuisesti koen olevani epäonnistunut vaikka ei tälle mitään syytä olekaan.. Tiedän siis että ei ole mitään syytä hävetä, mutta jotenkin en halua näyttää rikkinäiseltä tai heikolta töissä.
Jään taustalle seurailemaan miten teidän hoidot etenee, onnea kovasti kaikille matkaan :) <3