IVF/ICSI kokemuksia

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kielo27
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minäkin olen kyllä niin peruspessimisti ollut näissä hoidoissa. Oon ajatellut, että ei saa vahingossakaan toivoa onnistumista, koska sitten se ei ainakaan tapahdu. Toisaalta oon myös miettinyt, pilaako tämä pessimismi ne onnistumismahdollisuudet. Lopulta oon puhunut itselleni järkeä, että se onnistuminen tuskin on kiinni siitä, miten todennäköisenä sitä itse pidän tai toivonko sitä.. Punktion jälkeen olin ehkä ekan kerran parin päivän ajan hyvällä mielellä, kun hoitokierto sujui ongelmitta ja saatiin pakkaseenkin alkioita. Ajattelin että annan itseni nyt hetken iloita niistä onnistumisista, kun muutenhan tämä on ollut vuosia yhtä pettymystä toisen perään. Parissa päivässä katos kyllä nämäkin onnen tunteen :D

Osaako joku sanoa, että kun pitäisi käydä hcg-verikokeessa aamulla ja hoitaja soittaa iltapäivällä tulokset, niin kuinka aikaisin sinne kokeeseen pitää mennä, että ne tulokset ehtii valmistua? En tajunnut tätä kysyä. Että riittääkö tyyliin aamuysi vai pitääkö siellä olla joskus seiskalta? Kyseessä siis keskussairaalan oma labra ja samasta talosta soittelevat.
 
Johis sanoi:
Osaako joku sanoa, että kun pitäisi käydä hcg-verikokeessa aamulla ja hoitaja soittaa iltapäivällä tulokset, niin kuinka aikaisin sinne kokeeseen pitää mennä, että ne tulokset ehtii valmistua? En tajunnut tätä kysyä. Että riittääkö tyyliin aamuysi vai pitääkö siellä olla joskus seiskalta? Kyseessä siis keskussairaalan oma labra ja samasta talosta soittelevat.
Click to expand...

Hgissä samalle päivälle taisi olla ennen yhdeksää annettujen näytteiden tulokset.

Pessimismi/optimismitasapainottelu on kyllä aina yhtä hankalaa, ja hormonivaihtelut ei yhtään helpota asiaa... :hilarious:
 
Rationaalinen tässä touhussa pitää olla, on hyvä ottaa selvää asioista, kysyä ja kyseenalaistaa. Mutta perussuhtautuminen ei kuitenkaan saisi kääntyä pessimismiksi. Sillä luo vain pahan olon itselle ja todennäköisesti myös puolisolle. Ja uskon että myönteinen ajattelu on kehon toiminnallekin hyväksi. Vaikka kuinka TIETÄISIN että esim vastetta ei ole ollut niin kyllä se joka kerta satuttaa yhtä paljon eli kumoan väitteen että rationaalinen tai pessimistinen ajattelu suojelisi tunteita. Suru ja pettymys on vain näiden vuosien aikana muuttanut muotoaan. Enää itku ei ole välttämättä se ensimmäinen reaktio, sen sijaan tulee usein sellainen pohjaton tyhjyys. Se täytyy käsitellä ja jatkaa sitten eteenpäin. Vastoinkäymisten jälkeen keskustelemme mieheni kanssa, puramme tunteet ja käsittelemme faktat..ja toistaiseksi olemme löytäneet voimia ja syitä jatkaa. Koen saavani voimaa läsnäolevasta hetkestä, siitä että tiedän tällä hetkellä tekeväni kaiken mitä asian eteen voin tehdä ja tietysti kantavin voima on haave omasta lapsesta. Kyllä minullakin mieli käy pohjamudissa, tunnen välillä pakahduttavaa epätoivoa ja olen väsynyt, olen henkisesti todella väsynyt. Mutta niihin tunnetiloihin ei saa jäädä roikkumaan, on mentävä eteenpäin jos vielä tätä polkua meinaa jatkaa. Oma positiivinen ja toiveikas fiilis antaa puolisollekin voimia, sama toimii toisinkin päin. Jos tämän tien päässä meistä ei tule isää ja äitiä, niin se suru on käsiteltävä silloin. Joku voi kokea paremmaksi "valmistautua" siihen etukäteen, mutta minusta asenne 'ei tämä kuitenkaan onnistu' tekisi tästä entistä raskaampaa ja miksi edes jatkaisin jos en oikeasti usko meidän vielä onnistuvan. Vaikka meidän viimeisimmän alkion todennäköisyydet kehittyä blastoksi oli häviävän pienet (kun katsoo meidän solujen laatua, määrää ja hoitohistorian statistiikkaa) ja rationaalisesti asiaan suhtauduttiin niin jaksettiin löytää positiivisia puolia tilanteesta ja toivoa ..ja kuinkas kävikään ♡ Nyt toki tiedostamme faktat että alkio voi olla viallinen, mutta voihan se olla tervekin.
Sanoisin, että jalat maassa ja pää pikkuisen pilvissä on asenne millä olen näin pitkään jaksanut.
 
Cranberry samoilla linjoilla. Jonkin sortin pettymystäni kun en voi järjellä estää, totesin että kokonaisonneluuteni määrä lisääntyy jos annan itseni olla hieman toiveikas ja petyn, vs. olen pessimistinen ja petyn silti :D

Olen muuten itse syyllinen tuohon kerättyjen munasolujen määrän vähättelyyn nyt :shy: Jotenkin minullekin oli jäänyt päällimmäisenä muistiin ne hurjat keräysmäärät. Jälkikäteen tuli mieleen että oli törpösti sanottu että kerättiin ”vain” 5 kypsää, kun monilla tilanne on huomattavasti hankalampi. Hirvitti se kun oli tiedossa millainen kato siinä prosessissa käy. Vaikka loppujen lopuksi meidän tilanne on pysynyt hyvinkin tarkkaan tilastollisissa keskiarvoissa.
 
Mielestäni minä olen optimistinen, kun ajattelen, että kyllä nämä hoidot onnistuvat, sitten kun olen yrittänyt niin monta kertaa, että kumulatiiviset prosentit ovat puolellani, ja se vaatii tietyn määrän epäonnistuneita yrityksiä. Pessimisti ajattelee, että jos nyt ei onnistu, niin turha edes yrittää uudestaan.
 
Mä olen ruvennut varovaisen optimistiseksi koko prosessin suhteen, vaikka just nyt esim. uskon, että tämä nimenomainen voi hyvinkin mennä kesken (meitä on varoitettu, että riski on korkea, koska alkio ei näyttänyt ihan miltä piti). Saapa nähdä, keikauttaako mahdollinen km päänupin taas eri asentoon.
Olen kyllä ihan lääkärin vietävissä...jos minulle selitetään positiivisessa hengessä, mitä tehdään ja miten toimitaan vrt. edellisiin yrityksiin, jaksan tsempata. Välillä on ollut joitakin päätöksiä, joita ei ole ehditty perustella, ja mulla iskee heti turvattomuus / epätoivo. Ehkä täytyy vielä omalle lekurille painottaa, että tämä potilas tykkää todennäköisyyksistä ja väännetystä rautalangasta
 
Optimistinen pitää olla edes vähän, sehän on ihan tutkittu juttu, miten toivo auttaa asioissa. :) Mutta tottakai pessimismillä ihminen suojelee itseään.
Meillä kävi solujen suhteen kova kato. Tässä hommassa määrä ei korvaa laatua... :hungover:
 
Ei päästä siirtoon tässä kierrossa. Limis 5mm ja uudesta tsekkauksesta huolimatta ei johtofollia. Seuraavaan kiertoon sitte uus yritys ja edelleen luomukiertoon kokeillaan.
Toisaalta voi tehä hyvääkin välillä et on taukoa piinailusta, mut mieluusti tekisin sellaset päätökset itse.
Ladataan nyt sitte akkuja ja rentoutetaan sekä pää että kroppa seuraavaa yritystä odotellessa.
 
Kävin tänään ekassa ultrassa ja toisella puolella 5 ja toisella puolella 6. Suurin oli 13ml muut 7-12ml. Tiistaina uusi ultra ja silloin selviää keräyspäivä. Paperiin laitto että mahd. Perjantai... En saanut selvyyttä oikein lääkäristä
Kuulostaako millaiselle tuo määrä ja koko tässävaiheessa...?
Mä jännitän punktiota niin kamalasti...
 
Ihan hyvältä tuo vaikuttaa. Meille ainakin on aina sanottu et n. 10 ois hyvä määrä. Eikä huonolta kuulosta nuo kootkaan. Hyvin ehtii vielä pienimmät mukaan jos ja kun on jokunen pistospäivä vielä jäljellä. Ties vaikka pari piilossa olevaa ylläriäkin vielä liittyis joukoon. Muuten on kokoja vähän vaikee arvioida kun itellä nuo on tupannu olee aika hitaasti kasvavaa sorttia ja siks stimulaatiopäiviä kertyy vähän enemmänki, mut toisaalta ollu sitte kaikki vähät kerätyt kypsiä.
Ei sitä punktiota kannata sen enempää jännittää. Lääkkeet on hyvät ja ainaki omalla kohalla myös henkilökunta on ollu ihan huippua.
 
Nasukka sanoi:
Ei päästä siirtoon tässä kierrossa. Limis 5mm ja uudesta tsekkauksesta huolimatta ei johtofollia. Seuraavaan kiertoon sitte uus yritys ja edelleen luomukiertoon kokeillaan.
Toisaalta voi tehä hyvääkin välillä et on taukoa piinailusta, mut mieluusti tekisin sellaset päätökset itse.
Ladataan nyt sitte akkuja ja rentoutetaan sekä pää että kroppa seuraavaa yritystä odotellessa.
Click to expand...

Onko teillä Nasukka joku erityinen syy, miksi tehdään luomukiertoon?
 
hippunen77 sanoi:
Onko teillä Nasukka joku erityinen syy, miksi tehdään luomukiertoon?
Click to expand...

Ei sen suurempaa syytä. Kun oma kierto on säännöllinen eikä oo ovulaatio-ongelmia.. paitsi nyt sitte.. Ite oisin halunnu ton seuraavan jo muuttaa lääkkeelliseks, kun ois ylipäänsä helpompi aikatauluttaa, vaikka kierto on liki kellon tarkasti säännöllinen ni oviksethan tapahtuu ihan milloin sattuu. Mut nuo nyt päättivät et yritetään vielä luomukiertoon, ni en jaksa alkaa vääntämään.
 
Nasukka sanoi:
Ei sen suurempaa syytä. Kun oma kierto on säännöllinen eikä oo ovulaatio-ongelmia.. paitsi nyt sitte.. Ite oisin halunnu ton seuraavan jo muuttaa lääkkeelliseks, kun ois ylipäänsä helpompi aikatauluttaa, vaikka kierto on liki kellon tarkasti säännöllinen ni oviksethan tapahtuu ihan milloin sattuu. Mut nuo nyt päättivät et yritetään vielä luomukiertoon, ni en jaksa alkaa vääntämään.
Click to expand...

Ok, kiitos vastauksesta. Ihan mielenkiinnosta kysyin, kun Tayssissa halusivat tehdä suoraan lääkkeelliseen, vaikka säännöllinen kierto ja ovulaatio tapahtuu. Omasta mielestä olis tuntunut paljon mukavammalta ( eli luonnollisemmalta ja toimivammalta) tehdä luomu, tai ainakin osittain luomukiertoon. En viitsinyt siitä alkaa kuitenkaan sit edes kyselemään, kun sanoivat, että homma menee sujuvammin ja varmemmin lääkkeellisellä, kun ei tarvi miettiä viikonloppujen sotkevan kuvioita. Sittemmin sain perusteluksi myös, että lääkkeelliseen kiertoon tehdyt siirrot onnistuvat yli 40 vuotiailla parhaiten.

Toivottavasti seuraavaan kiertoon siirto onnistuu teillä ja kaikki menisi muutenkin putkeen! Koita ottaa ilo irti pakollisesta tauosta. :rolleyes:
 
Hippunen mulla oli 4 siirtoa mistä 3 oli luonnolliseen ja 1 lääkkeelliseen. Siitä yhdestä siirrosta tuli vauva. Kierrot aina mullakin ollut säännölliset ja ovuloin. Jos vielä yritetään sisarusta niin haluan lääkkeelliseen kiertoon. Lohdutukseksi että se voi olla ihan hyvä tie.
 
Tulen tänne uutena vähän jo lueskelemaan kokemuksianne. Meillä huomenna 3. inseminaatio, jonka jälkeen sitten jatketaan IVF-hoitoihin (huomatkaa asenne inseminaation onnistumisen puolesta...)

Minä ja mies 27v, esikoinen 9/2013. Sekundääristä lapsettomuutta kohta viisi vuotta. 3/2018 keskenmeno ihan alkiviikoilla, muuten ei ole raskaus alkanut yritysvuosien aikana.

Letrozoleilla pelattiin vuosi, jonka jälkeen nyt kaksi inseminaatiota ilman tulosta. Kolmas kerta toden sanoo, siirrytäänkö sitten inseminaatio-keskustelusta tänne puolelle. Lääkärin mukaan ei olisi meidän kohdalla mitään estettä yrittää neljättä kertaa, mutta.... luotto onnistumiseen ei ole hirveän suuri.
 
Untuvainen sanoi:
Kävin tänään ekassa ultrassa ja toisella puolella 5 ja toisella puolella 6. Suurin oli 13ml muut 7-12ml. Tiistaina uusi ultra ja silloin selviää keräyspäivä. Paperiin laitto että mahd. Perjantai... En saanut selvyyttä oikein lääkäristä
Kuulostaako millaiselle tuo määrä ja koko tässävaiheessa...?
Mä jännitän punktiota niin kamalasti...
Click to expand...

Mä jännitin myös kamalasti punktiota, mutta aika turhaan. Päivä oli jopa ihan mielenkiintoinen odottelusta huolimatta, ja kipulääkettä annettiin tilanteen mukaan. Hoitajat oli ystävällisiä ja hyvin saatavilla. Meitä oli (naikkarilla) useampi pariskunta samassa valvontahuoneessa, toki verhon takana. Itse tykkäsin tästä järjestelystä kovasti, tuli tunne etten ole yksin ja ainoa joka joutuu ramppaamaan tällaisissa epämukavissa toimenpiteissä.

Mietin vähän että kannattaako seuraavaa kertoa vai alkaako vaan hirvittää enemmän... Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää että myöhemmin kotona oli tosi kovat kivut, mutta oon ymmärtänyt että tämä on suht harvinaista. Olisin voinut lähteä päivystykseen hakemaan parempia mömmöjä, mutta en kestänyt ajatusta jonottamisesta viikonloppuyönä. Tämäkin meni silti aika nopeasti ohi, seuraava päivä oli jo kivuton. Itse vaan jotenkin odotin että itse punktio olisi se kivulias kohta, mutta mun kohdalla näin ei ollut
 
Cygnus sanoi:
Mä jännitin myös kamalasti punktiota, mutta aika turhaan. Päivä oli jopa ihan mielenkiintoinen odottelusta huolimatta, ja kipulääkettä annettiin tilanteen mukaan. Hoitajat oli ystävällisiä ja hyvin saatavilla. Meitä oli (naikkarilla) useampi pariskunta samassa valvontahuoneessa, toki verhon takana. Itse tykkäsin tästä järjestelystä kovasti, tuli tunne etten ole yksin ja ainoa joka joutuu ramppaamaan tällaisissa epämukavissa toimenpiteissä.

Mietin vähän että kannattaako seuraavaa kertoa vai alkaako vaan hirvittää enemmän... Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää että myöhemmin kotona oli tosi kovat kivut, mutta oon ymmärtänyt että tämä on suht harvinaista. Olisin voinut lähteä päivystykseen hakemaan parempia mömmöjä, mutta en kestänyt ajatusta jonottamisesta viikonloppuyönä. Tämäkin meni silti aika nopeasti ohi, seuraava päivä oli jo kivuton. Itse vaan jotenkin odotin että itse punktio olisi se kivulias kohta, mutta mun kohdalla näin ei ollut
Click to expand...

Itellä oli naikkarilla aika sama fiilis tosta tarkkailuhuoneesta. Kun ne verhot kuitenkin on välissä ja sellanen semi yksityisyys. Vertaistukea ilman sanoja tai kohtaamista..
 
Minä olin yksityisellä, oli sielläkin tarkkailuhuoneessa useampi peti, mutta ainoastaan minä olin siellä hoidettavana. Sekin tuntui hyvältä, koska hoitaja kävi rupattelemassa ja täyteltiin siinä kaavakkeita, ja lääkäri ja biologi molemmat kävivät esittelemässä itsensä ja kertomassa mitä tehdään, tuntui, että kaikki keskittyvät minun hoitooni. Hoitaja mittasi verenpainetta ja laittoi kanyylin ja lääkitystä, toi jopa välipalaa ennen ja jälkeen punktion.
 
Takaisin
Top