Hei! Olen lukenut tätä ketjua pitkään ja saanut paljon tukea ja tietoa viesteistänne. Kiitos!
Me emme ole mieheni kanssa varsinaisesti lapsettomia, koska perheeseemme syntyi kohta kuusi vuotta sitten ihana yllätyspoika. Pojan ollessa vajaan kaksi vuotta aloimme toivoa hänelle sisarusta ja tästä toiveesta seurasi seuraavanlainen polku:
Takana on ollut raskas polku syksystä 2014 tähän päivään. Hakeuduimme silloin lapsettomuushoitoihin kunnalliselle puolelle ja jonotimme paikalliselle naistentautien polille kesäkuulle 2015 asti. Aloitimme ovulaation induktiolla, Puregon 50/75iu/päivä+Pregnyl irrotukseen, joita toistettiin neljä kertaa tuloksetta. Joulukuussa -15 saimme lähetteen Naistenklinikalle, jossa ensimmäinen suunnittelukäynti huhtikuussa -16. Suunnittelukäynnin tuloksena sain luvan ilmoittautua ivf-hoitoon kesäkuussa -16. Kesäsulun vuoksi hoidot päästiin aloittamaan vasta heinäkuun puolivälin jälkeen. Sekundäärisen lapsettomuuden syynä lienee ikä, 38 vuotta ja matala AMH, joka oli alkuvuodesta -16 tasan 1. FSH oli myös hieman koholla.
Heinäkuussa aloitin Synarela-sumuttelut, joten pitkällä kaavalla päädyttiin menemään huonojen hormoniarvojen vuoksi.
Elokuussa pääsin piikittämään, Gonal-f meni annoksella 300iu/päivä. Punktio sujui hyvin jännityksestä huolimatta. Munasoluja saatiin kuusi, joista viisi hedelmöittyi ja neljä jatkoi jakautumistaan siirtopäivään. Tuoresiirto tehtiin kaksipäiväisellä alkiolla ja tästä nega. Loput kolme kasvateltiin blastokysteiksi saakka ja pakastettiin. Ensimmäinen lääkkeellinen (Progynova+Lugesteron) pas tehtiin lokakuussa 2016 ja tästäkin nega. Toiseen pakastealkion siirtoon pääsimme kaksi viikkoa sitten ja äsken sain positiivisen tuloksen testiin ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen.
Voi tätä epäuskon ja onnen ristiriitaa!! Eilen kävin verikokeessa ja hoitaja soittaa tuloksen huomenna. Nyt yritän iloita tästä hetkestä ja päivästä, koska huominen hcg-arvo jännittää kovin ja pelko siitä, että kaikki ei tule menemään hyvin jyskyttää jo takaraivossa. Meillä on vielä yksi blasto pakkasessa, mutta todellakin toivon, että sitä ei nyt tarvitse ainakaan lähitulevaisuudessa käyttää.
Kiitos, jos jaksoit lukea ja toivottavasti tarinamme tuo toivoa jollekin muullekin. Lisään itseni plussanneiden listaan, jos osaan
Tsemppiä kaikille hoidon eri vaiheissa oleville!!