Olen pitkän aikaa lueskellut tätä ketjua ja päätin nyt esittäytyä. Alunpitäen olen kirjoitellut aivan eri foorumilla, mutta se ei oikein tunnu omalta. Ajattelin kokeilla, jos viihtyisin paremmin täällä teidän seurassa?! Vertaistuki on taas todella tarpeen :)
Oma napailen ja esittäydyn teille ensi alkuun:
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä nyt 8 vuotta. Ehkäisy jätettiin pois puolitoista vuotta sitten. Lapsettomuuden syyksi todettiin viime toukokuussa miehen siittiöt, jotka liikkuvat erittäin heikosti. Päätimme suunnistaa julkiselle puolelle hoitoihin, jossa viime marraskuussa tehtiin ICSI. Stimulaatio tehtiin lyhyellä kaavalla, joka se oli melko rankka niin henkisesti kuin fyysisesti. Olen herkkä reagoimaan, joten ei tullut yllätyksenä, kun hormonien haittavaikutuksia oli runsaasti. Pahoinvointia oli runsaasti, unettomuutta ja hyperstimulaatiokin oli riskinä. Tuoresiirto tehtiin pienellä riskillä, joka ei tuottanut toivottua tulosta... Pohjamudista on jo ehditty kammeta ylös ja toivoa tuo 4 pientä pakkasukkoa, jotka majailee kahdessa oljessa
Nyt edessä olisi luomukiertoon 1. PAS. Keskiviikkona kävin kp10 ultrassa, jossa tilanne gynen mukaan näytti hyvältä ja ounasteli, että saisin varhain ovulaation, kun folli oli niin iso. Mutta eipä ole vielä ovulaatiota kuulunut, ja täällä minä nyt sitten jälleen kerran hermoilen "entä jos sitä ei tulekaan", "Jos se olikin oikeasti kysta, eikä follikkeli" jne. Tunne vie tätä päät aivan huolella, kuten aina. Järki yrittää pienellä äänellä sanoa koko ajan, että tänään on vasta kp13 "don't worry". En käsitä, miten sitä ei voi tätä ovulaationkaan odottelua ottaa iisisti?! Voi vaan taas kuvitella sitä hermoilun määrää varsinaisina piinapäivinä :bag:
Janel kp13