IVF/ICSI-HOIDOT 2026

[Heipsy]

Oon tosi pahoillani negatuloksesta @HaaveistaTotta mä niin toivosin, että keksisivät nyt sit jotain uutta, että seuraava onnistuis.

@punktiopikkarit sitä jäin miettii, että miten sulla tiistaina on siirto? Jos ovitrelle pistetty eilen niin eiks tänään(?) pitäs olla ovisplussa ja huomisesta lähtee lähtölaskenta? Ite siis en tiiä miten nää oikeesti menee, niin pohdin vaan miten sait ohjeen alottaa cyclot? Mutta ihanaa että pääsette hakemaan kyytiläistä

On: mulla tänään pamahti kanssa ovisplussa testiin, eli omapolulla käyty ilmottautumassa pakkaskaverin hakuun en voi ees käsittää, et jukoliste kohta se on matkassa mukana ja ollaan ekaa kertaa ikinä näin lähellä sitä omaa pientä. Kunhan se nyt vaan jaksais kiinnittyä ja kasvaa
Huomaan kanssa, että pelkoja on toosi paljon, just esim se että kestääkö kaveri sulatusta ja tyyliin mitä jos tulee kipeeks (nytkin vähän kurkku kipeä, mutta mulla ovis tekee sen) ja mitä jos tyyliin maailma räjähtää. Mietin kans ihan hirveesti, miten sit uskaltaa salilla käydä ja treenata? Siellä kun teen, teen ”kunnolla” ja joutuu kehoa jännittää enemmän joissain toistoissa, niin voiko niin tehä vai pitäskö olla kevyttä ns ilman mitään vastusta? Tai miten syöminen, miten söisin oikeeesti tarpeeks ja tukis kiinnittymistä tai etten pilais ite kaikkea esim just sillä. Mutta, joku sanokin että kaiken mitä voi tehä, niin on jo tehty. Jos se pakkaskaveri haluaa kiinnittyä, se kiinnittyy ja kasvaa. Ite siihen ei voi vaikuttaa (vaikka haluaisin)

 

[punktiopikkarit]

@Heipsy ollaan siis niin samoissa, oon jotenkin ottanu kovat paineet täydellisesti syömisestä ja ihan hirveesti nousee pelkoja et miten tää ei nyt onnistuisikaan, tyyliin että meen sinne ja ne toteaa että jotku kelaselvitykset on kesken ja paperit puuttuu ja ei tehdäkään. Vaik se on just noin että ei se nyt siitä oo kiinni minkä hedelmän syö ja millon menee lenkille.

Joo, eilen oli ovitrelle (ja luomunakin tyrkyllä poksahtamiskypsä follikkeli, joka osuis suunnilleen tälle päivälle).. Meillä mätsää alkioikä tosta. Kumpaan suuntaan tuntuu oudolta, kuulostaako aikaselta vai myöhältä? :D Onks meillä eri ikäset alkiot? Meil on kuuspäivänen. Cyclogest alkaa mullla perjantaina, eli iha vähä yli parin vuorokauden työrauha tolle irrotuspiikille eka ja sit keltarauhastuelle.

He myös haluaa mitata multa verestä progesteroniarvot juuri ennen siirtoa (multa ei oo koskaan mitattu), joten sinä aamuna skippaan progesteronin ja laitan sen vasta siirron jälkeen päivällä nii ei sotke verikoetta eikä paikkoja.

 

[punktiopikkarit]

@punktiopikkarit mulla on edellisestä punktiosta 2kk ja minusta edelleen olen jotenkin hormonaalisesti herkempi. Eli ärsyttää enemmän, ja itkettää enemmän. Muuten ovulaatio oli tässä kierrossa kohdallaan, mutta ihan vähän sellainen olo, ettei ihan olisi toipunut.
Ja olipa kiinnostava kuulla, että aborttien joukkoon lasketaan keskeytyneen keskenmenon hoito. Jäin miettimään, että kun itse pääsin kolme kertaa ottamaan yhden keskenmenon takia cytoteceja sitkeän istukan takia, niin jäinköhän nyt tilastoihin ihmisenä, jolle tehdään useampi abortti. Toivottavasti tämä ei pidä paikkansa, koska tuo olisi järjetöntä.

En tiedä miten se tilastoidaan tarkalleen... On kyllä vääryys että ne voi näkyä siellä tilastoissa vaikka tilanne on eri.

Voiskohan mullakin sit olla punktiohormonit jotka vaikuttaa? Mulla meni se koko lääkeruljanssi yllättävän vähillä sivuoireilla punktioon saakka. Yleensä ei oo sopinu ehkäisymenetelmätkään.

 

[Heipsy]

@punktiopikkarit jep, mietin jo et mitä se sit raskausaikana mahollisesti on, jos nyt jo on tämmöstä

Ja se kuulostaa just pitkälle, että tiistaina, mutta te olitte yksityisellä eiks näin? Meillä kanssa 5-6 päiväsen siirto, mutta julkisella niin se kuulemma aina tehään 5pv ovis+ eli mun laskujen mukaan ens maanantaina, niin siks sitä pohdin

cyclot täälläkin alkaa jossain kohtii niin siks kanssa kiinnosti, että millon alotat kun niin samoissa mennään. Eli voisin olettaa että perjantai-lauantain tietämillä itekkin joutuu (lue: pääsee) ne alottamaan. Tietää henkisesti varautua sotkuun

 

[Voikukkia]

Hormonit varmasti vaikuttaa ja sitten itse hoitojen aikaan aina väistämättä vähän stressaantunut ja ylikierroksilla, niin kokee sitten asiat voimakkaammin..

 

[Haaveitako]

@Enkelinsiipi, joo tuo oli itsellekin uutta tietoa, että siihen lasketaan noikin. Mikä antaa kuitenkin mielestäni väärän kuvan, koska kyse on kuitenkin keskenmenosta, ei suoranaisesti abortista. Minkä toki ymmärrän senkin tilanteissa, joissa ei ole vaihtoehtoja. Sitä en jaksa, enkä pysty ymmärtämään, että toiset käyttää sitä ns. ehkäisyn tilalla ihan vain välinpitämättömyyttään.

@punktiopikkarit toi tunteellisuus on varmasti ihan normaalia ylipäätään hoitojen aikaan. Täällä ainakin itsellä ollut koko hoitojen ajan vaihtelevasti tunteiden vaihtelua aivan äärilaidasta toiseen. Tällä hetkellä mennään surun, vihan ja epäreiluuden kanssa...

On: Eilinen päivä meni oikeastaan kokonaan itkien ja lopultahan se purkautui riitaan miehen kanssa. Tällä hetkellä mielessä se, että äidin kanssa pitäisi viettää viikonloppua ja en kaipaisi nyt mitään ylimääräistä keskustelua tai sääliä. Tiedän kuitenkin hänenkin toivoneen lapsenlasta, mutta käyn nyt kohta verikokeessa ottamassa sen varman tiedon.

 

[Tove21]

Oon tosi pahoillani musertavista uutisista @Haaveitako ja @HaaveistaTotta Lempeyttä ja lohtua asian käsittelyyn!

 

[Tove21]

@Trieste miten teillä voikaan olla noin huono tuuri, että molemmilla kerroilla joudutte odottelemaan ylimääräistä Tsemppiä ja kärsivällisyyttä, kunpa tällä kertaa saisitte hyviä uutisia!

On: Meillä myös toisen kierroksen alkiodiagnostiikkahoidot meneillään ja parin viikon päästä pitäis saada tietoon, onko viiden blaston joukossa yhtään tervettä. Ekalla kierroksella oli kaksi, mutta niistä ei alkanut raskautta. Todennäköisyyksien mukaan siis seuraavasta ”pitäisi” alkaa raskaus (jos terveitä alkioita saadaan), mutta sen verran kyynistynyt matkan varrella, ettei toiveita uskalla pitää kovinkaan korkealla Punktioon asti pää kesti hyvin, mut tää odotteluaika mennyt tosi vaihdellen

 

[Liina1234]

@Heipsy @punktiopikkarit Meillä lääkäri on sanonut että jos tosiaan on blasto (joka voi olla 5pv tai 6pv ikäinen) niin siirto voi olla oikein hyvin 5/6 päivänä. Et blastoissa ei sinällään oo tuon alkion ikäpäivissä eroa - tärkein on se limakalvon ja keltarauhasen tilanne. Täällä myös ovismetsästys alkoi ja jos sunnuntai aamuna ei oo vielä plussaa niin pistän ovitrellen ja siirto olis sit ens viikon perjantaina - eli viidentenä päivänä. Mulla on tehty siirtoja niin 6 ja 5 päivää ovulaatiosta.

 

[Purkkapallo]

@Heipsy @punktiopikkarit Meillä lääkäri on sanonut että jos tosiaan on blasto (joka voi olla 5pv tai 6pv ikäinen) niin siirto voi olla oikein hyvin 5/6 päivänä. Et blastoissa ei sinällään oo tuon alkion ikäpäivissä eroa - tärkein on se limakalvon ja keltarauhasen tilanne. Täällä myös ovismetsästys alkoi ja jos sunnuntai aamuna ei oo vielä plussaa niin pistän ovitrellen ja siirto olis sit ens viikon perjantaina - eli viidentenä päivänä. Mulla on tehty siirtoja niin 6 ja 5 päivää ovulaatiosta.

Jos pistät ovitrellen sunnuntai aamuna niin viides päivä ovulaatiosta on lauantai ilta Ovulaatio on 36h triggeristä, sama kuin punktiossa.

 

[punktiopikkarit]

@punktiopikkarit jep, mietin jo et mitä se sit raskausaikana mahollisesti on, jos nyt jo on tämmöstä

Hei mulla on pmdd nii meidän rajusti luteaalisten vaiheiden oireilijoiden tukiryhmissä on huomattu, että raskausaikana on tasasinta mahdollista hormonaalista elämää, kaikki oireet remissiossa. Mutta tää varmaan pätee vaan ihmisiin joilla hormonaaliset oireilut tavalla tai toisella kytkeytyy ovulaatioon. Eli joilleki ne tasaset jatkuvat nousut on tasasta kyytiä! Vaihtelee toki hirveesti yksilöllisesti et kehen vaikuttaa raskaus mitenkin.. mä en kans viel tiedä. Saas nähdä :D


Otetaa porukalla kalenteri esiin :D Eli jos ovitrellen pistää tiistai-iltana, niin sit ovulaatio ajottuu keskiviikolle (tänään). Sitten päiviä: 1. torstai 2.perjantai 3.lauantai (euroviisut) 4. sunnuntai 5. maanantai 6. tiistai-aamuna 6päivänen blasto kyytiin. Eli kyl se pistosviikonpäivä ja siirtoviikonpäivä vaan on samat! Toki toi käy tosi paljon järkeen mitä @Liina1234 sanoo, että nehän kattoo sitä ajankohtaa just limakalvojen ja keltarauhashormonin mukaan. Mulla mitattiin eilen 11.8mm endometrium (kp12), se oli vielä kp8 viismillinen. Ja se keltarauhashormonin määrä mitataan mulla siirtoaamuna... Ja joo ollaan yksityisellä. Keltarauhastuki (se ihana sotkeminen, oikeesti jos mun nimi ei ois tääl foorumil punktiopikkari, oisin varmaan rasvapytty tai jotain :D) alkaa sit kun ovulaatio on ehtiny varmasti tapahtua ja se on jotenkin kokonaan rauhassa ohi. Eli mulle perjantai-aamuna, et siinä on se ke & to välissä. Just ennen alkionsiirtoo aamulla ei progesteronii (¨ku sittenhän me jouduttais siivoamaan sitä sieltä¨. suora quote klinikalta :D) vaan sit siirron jälkeen. Voikohan jäädä sinne pötköttämään johonkin sivuun hetkeks rasvat vehkeissä :D jos voi niin ihan sama sitten niin, oonhan mä jo injektoinu stimulantteja prisman vessassakin, täs ei oo mitään sisäsiistiä ja söpöä haha

 

[Anisiina]

Heipsan kaikille! Luin muutaman sivun takaa viimeisimpiä keskusteluja, ja täytyy vaan taas todeta, että tää lapsettomuushoitomylly on aivan jotain next level shittiä, ja nää palstat on ihan korvaamattomia vertaistukipaikkoja onneksi tällainen paikka on olemassa!

Paljon onnea matkaan ensikertaa ivf hoitoja aloitteleville, paljon tsemppiä alkionsiirtoon meneville ja plussatuulia teille jotka odotatte virallista testipäivää. Ja halaus pettymyksen kohdanneille

Meillä on kolmas hoitokierros nyt käynnistymässä julkisella puolella
1. ivf tehtiin pitkällä kaavalla, lääkkeenä gonalf 225-300iu + synarela. Saatiin 7 munasolua, 4 hedelmöittyi, 2 alkiota, molemmista kemiallinen raskaus.
2. ivf samoin pitkällä kaavalla, lääkkeenä menopur 350iu + synarela. Saatiin 4 munasolua, 3 hedelmöittyi, 1 alkio joka siirrettiin tuoresiirtona. Sain punktiosta infektion, joka vei kahteen otteeseen viikon sairaalahoitoon ja yhden kerran leikkauspöydälle. No arvatenkin tuoreena siirretty alkio meni infektion vuoksi hukkaan eli käteen jäi vaan isot sairaalalaskut. Jos jotain positiivista, niin nyt on tälle vuodelle kaikki mahdolliset maksukatot täynnä, joten 3. kierros tulee edulliseksi
Nyt sitten 3. ivf alkaa. Tällä kertaa kokeillaan lyhyttä kaavaa, lääkkeinä Pergoveris 350iu + terolut. Pistokset alkaa huomenna. Suunnitelmana freeze all, ja stimulaation jälkeen tulee kesän ajaksi procren pistokset endometrioosia kuivattamaan, ja alkionsiirrot tehtäisiin syksymmällä lääkkeelliseen kiertoon.

Jännittää aivan hulluna että mitä saadaan tällä kertaa aikaiseksi kun hoitokaava on täysin erilainen. Pitäkää peukkuja Hoitokierrokset ja samalla mahdollisuudet saada lapsi hupenee. Hoitojen alussa sitä oli intoa täynnä ja toiveikas, mutta nyt enemmänkin vain ahdistaa että mitä jos ei vieläkään onnistuta.

Tähän loppuun gallup: kuinka laajasti olette kertoneet muille lapsettomuushoidoista? Itsellä on kertomisen kynnys laskenut tosi paljon ajan kuluessa. Tuntuu että nämä hoidot on jo niin iso osa omaa identiteettiä, että vähän kärjistettynä vaihtoehtoina on joko asiasta puhuminen tai sitten ihmiskontaktien välttely miten teillä muilla?

 

[Voikukkia]

Tsemppiä tuleviin hoitoihin @Anisiina Jos joku kysyisi suoraan, niin voisin varmaan kertoa lapsettomuudesta.. Kavereille oon vähän avautunut ja saatan kysyä etukäteen, että haittaako jos kerron näihin liittyvää asiaa. Sitten voi kanssa kieltäytyä, jos aihe on vastapuolesta liian hankala. Hoitojen ollessa päällä varsinkin, niin on niin kiinteä osa elämää, että hankala ois rehellisesti kertoa kuulumisista muuten

 

[Trieste]

Paljon tsemppiä uuteen kierrokseen @Anisiina ! Itse olen kohtuu avoimesti kertonut, ainakin jos joku kysynyt tai puhe perhe-aiheista. Tosin meillä oli jo seurustelun alusta lähtien selvää että hoitoihin todnäk mennään eikä mitenkään ole salailtu sitä ystäviltä aikoinaan, niin moni on sen tiennytkin. Meidän vanhemmille taas ei olla juuri puhuttu, kun halutaan säästää heitä, kun ymmärrettävästi heillekin tunteita nämä aiheuttaa. Myös työnantajalle olen kertonut.
Aiemmin, kun oli toiveikkaampi olo, saatoin itsekin puhua tästä spontaanisti ja päivitellä tilannetta. Nyt en jaksa enää yhtään. Niin raskasta aina ilmoittaa monelle keskenmenosta tai huonoista tuloksista. Olen ottanut linjan että kerron vain jos joku kysyy itse, enkä aina viestitä jokaiselle läheiselle kaverille solumääriä tms. Ei jaksa myöskään enää vatvoa oikein asiaa sellaisten kanssa jotka ei ole tai ole olleet samassa tilanteessa. Niin ihanaa kun ystävien tuki onkin niin tässä vaiheessa riittää tieto että he ovat olemassa ja tukena (ja siis kiva kuulla se heiltä aina välillä), mutta syvempi keskustelu kuormittaa varmasti sekä minua että heitä. Vaikka ei ehkä pitäisikään liikaa ottaa stressiä siitä että säästelisi ystäviä omalta pahalta ololta. Mutta tässä kohtaa kaipaa eniten vertaistukea, kun silloin vain parhaiten ymmärtää, mistä kysymys.

 

[Trieste]

P.s. hajoan tähän odotukseen, tyhmä helatorstai miten kestän vielä viikon

 

[punktiopikkarit]

Mä en oo kertonu kellekään mitään. Toki se on tavallaan yksinäistä, mutta saan kyl hurjasti tukea siitä, että koko sosiaalinen piiri vetää mut jatkuvasti kaikkeen muuhun omasta päästäni ja kohdustani.

Tosi vaikeeta odottaa täälläkin. Jotenkin eri tavalla vaikee vaihe. Oon vaa jotenki pamauttanu jonkun sulakkeen päästäni ku tuntuu et olis liian hyvää ollakseen totta et se alkionsiirto tapahtuis, tuntuu et ne viime hetkel soittaa et jotku paperit ei ookaan kohallaan tai jotenki onkin joku vika ja ei vaan voi. En tiiä. Ei jotenki uskalla innostua vaikka haluis.

 

[*Ninni*]

Mä kerroin tällä viikolla esihenkilölle töissä, ja se oli kyllä helpottavaa! Osasin odottaa, että hän suhtautuu hyvin, mutta todellakin aivan kympin arvoinen suoritus häneltä Hän teki selväksi että tää on nyt mun prioriteetti, ja että työ on kakkonen. Ja että aivan oman fiiliksen mukaan meen hoitojen aikana. Kannusti ottamaan saikkua aina kun tarttee, ja että niistäkään ei niin by the book tartte aina ilmoittaa, vaan riittää että laitan hänelle viestiä. Ja kertoi jo prosessista sittenkin, mitä tapahtuu jos saikkuja alkaa tulla enemmänkin. Ja hän konkreettisesti itse otti nyt yhden ulkomaan työreissun itselleen, kun mä sanoin että tässä kohden en itse siihen voi lupautua, vaikka hoitojen aloituksen ajankohta onkin vielä epävarmaa, kun ei voi tietää milloin mahtuu mukaan. Tää oli tosi iso helpotus, ja oon kyllä tässä onnekas

Oon myös aika avoimesti useille läheisille puhunut, mutta en toki kaikille. @Trieste kuvasti tosi hyvin fiiliksiä, mitä itselläkin läheisten kanssa keskusteluun usein liittyy.

 

[Puolikuu]

@Haaveitako ja @HaaveistaTotta Olen pahoillani teidän puolesta. Voimia asian käsittelyyn.

@Pikkuviikuna Miltä ultrassa näytti? Ajattelisi, et jarru toimii ja lääkkeitä vain säädetään tarpeen mukaan..

@Anisiina Täältä paljon peukkuja sinne, että kolmas kerta toden sanoisin! Mä en ole kertonut kuin yhdelle ystävälle, joka aikanaan itsekin on käynyt hoidoissa ja saanut sitä kautta esikoisensa ja lisäksi lähimmälle työkaverille. Onneksi saa täältä vertaistukea, niin ei tarvitse kaikille päivitellä asioita.

@Trieste Voin vain kuvitella. Paljon voimia sinne ja toivon todella, että odottaminen palkitaan tällä kertaa.

@punktiopikkarit Sulla on varmaan jonkinlainen suojareaktio päällä. Todennäköisesti onneksi kaikki menee hyvin ja pääset siirtoon. Sulla on kyllä hauska tapa kirjoittaa humoristiseen sävyyn vaikeistakin asioista, arvostan!

@*Ninni* Voi kuinka ihana esimies sulla! Parhaassa tapauksessa siinä voi käydä noinkin siis! Mä joskus mietin esimiehelle kertomista, mutta sain järjestettyä poissaolot muutenkin ilman kyselyitä, niin en sitten kertonut ainakaan vielä.

 

[Tove21]

Paljon tsemppiä kolmanteen kierrokseen @Anisiina!

Me molemmat ollaan puhuttu avoimesti läheisille ja itse oon kertonut töissä esihenkilölle käytännön syistä. Pääosin meidän tilanteeseen on osattu suhtautua hyvin, mut mulla mennyt tosi samoin kuin @Trieste kuvasi. Alkuun pidin läheisiä tilanteen tasalla, mut mitä kauemmin tässä on mennyt ja mitä enemmän pettymyksiä kohdattu, niin ei enää jaksa ”tiedottaa”. Puhun silloin jos kaipaan tukea tai jos joku suoraan kysyy.

 

[Puolikuu]

@Tove21 Sulle mun piti kans toivotulla tsemppiä tulosten odottamiseen. Toivon, että todennäköisyydet ovat teidän puolella tällä kertaa.