Joo, ihan samoja ajatuksia ja vähän kaikkea on kokeiltu ja stressiä yritetty välttää (tää onkin vähän mission impossible keskellä hoitoja) ilman mitään tuloksia hoidoista, turhauttavaa.
"Älä stressaa nii kyllä se sieltä tulee"
Tää on kyllä yks parhaista kommenteista mitä itse saanu parikin kertaa
No sry Annikki tässä laitetaan muutama touhu tonttu kavereineen hoitoihin nii ei tässä ressata yhtään
Oot joutunut jo ensinnäkin koko elämäsi kamppailemaan endon kanssa. Alidiagnosoitu, alihoidettu, alitutkittu sairaus. Ja sun endo kuulostaa vaikealta. Takana on jo ennen ivf-hoitoa pitkä tie. Varmasti kuormittaa, ja olisi liikaa kenelle tahansa.
Mutta sun puolesta iloitsen haamuplussasta. Jotain tapahtui.
Mullakin on ollut jotenkin tosi vahvasti aina olo, että joudun tämän tien tarpomaan. En tiedä mikä intuitio se on ollut, varmaan osittain pessimistinä ajatellut, että kun omat lapset ovat se suurin haave, ei siitä tule helppoa. Lisäksi olen aina tiennyt, että lapsia ei välttämättä saa tekemälläkään, kun lähisuvussa lapsettomuutta ja niistä on avoimesti puhuttu. No eipä mennyt vuosien pelkääminen "hukkaan" kun hoitoihin jouduttiin. Iso kivi kyllä tippunut sydämeltä, kun lopulta oma lapsi saatiin
Vaikka toki hoidot jättävät jälkensä, ainakin itse koen niin.
Nyt on pp5 ja juu ei oireita ja aika sellainen olo, että ei ole onnistanut, koska miksi olisi. Keksin 8562 syytä, miksi siirto ei olisi onnistunut. Itse uskon että alkion laadulla on niin iso merkitys ja "tuurilla" (meneekö ajoitukset kohdilleen yms) että en ole kauheasti ryhtynyt poppaskonsteihin ja elämäntapamuutoksiin yms, vaikka toki yritän perusvitskut popsia jne. Tavallaan ihan hyvä että seuraavaan ivf pitää vähän jonottaa niin ehtii välissä ajatella muutakin ja ei ole kokoajan niin säätöä aikataulujen kanssa. Vaikka muuten olenkin sellainen lapsettomuuden suorittaja, että heti vaan seuraavaan steppiin.
Vaikka toki hoidot jättävät jälkensä, ainakin itse koen niin. Nyt on pp5 ja juu ei oireita ja aika sellainen olo, että ei ole onnistanut, koska miksi olisi. Keksin 8562 syytä, miksi siirto ei olisi onnistunut. Itse uskon että alkion laadulla on niin iso merkitys ja "tuurilla" (meneekö ajoitukset kohdilleen yms) että en ole kauheasti ryhtynyt poppaskonsteihin ja elämäntapamuutoksiin yms, vaikka toki yritän perusvitskut popsia jne. Tavallaan ihan hyvä että seuraavaan ivf pitää vähän jonottaa niin ehtii välissä ajatella muutakin ja ei ole kokoajan niin säätöä aikataulujen kanssa. Vaikka muuten olenkin sellainen lapsettomuuden suorittaja, että heti vaan seuraavaan steppiin.
Pumpulipilvi
Vauhtiin päässyt keskustelija
Valtavan hieno tulos siellä teillä @teijukka.
@MTTK tsemppiä piinapäiviin
@Ninnnnni voimia sinne isoihin pohdintoihin
Täällä on nyt juteltu tosi isoja ja syviä asioita ja tuntuu jotenkin vaikealta kirjoittaa mitään kun olisi paljonkin sanottavaa moneen juttuun. Mutta totean vaan, että @Kaihonkukka täällä myös yksi tämän matkan suorittaja. Ja aika tämän asian suorittamista nyt on viimeinen lähes vuosi ollutkin. Ja mä uskon myös että isoin merkitys on vaan yksinkertaisesti sillä alkion laadulla, ehkä siksi pyrinkin itseäni optimoimaan syömällä iswte vitskuja ja femifloria ennen siirtoja. Vaikken oikeasti tiedä auttaako ne. En oo vielä myöskään päättänyt aionko hakea mahdollisen seuraavan siirron jälkeen mäkkärin ranskalaiset - en tosin oikeasti usko että niillä mitään taikaa on.
@Hertta7 tsemppiä punktiosta toipumiseen sinne. Ja tietysti siihen tämän vaiheen jännittämiseen. Joko olette saaneet sieltä päivitystä hedelmöittyneistä ja miten voit?
Täällä punktio on huomenna, sit alkaa taas se mun mielestä raskain jännittäminen. Ensin miten alkiot hedelmöittyy, päästäänkö siirtoon, saadaanko pakkaseen, miten tuoresiirrossa käy jne…
@MTTK tsemppiä piinapäiviin
@Ninnnnni voimia sinne isoihin pohdintoihin
Täällä on nyt juteltu tosi isoja ja syviä asioita ja tuntuu jotenkin vaikealta kirjoittaa mitään kun olisi paljonkin sanottavaa moneen juttuun. Mutta totean vaan, että @Kaihonkukka täällä myös yksi tämän matkan suorittaja. Ja aika tämän asian suorittamista nyt on viimeinen lähes vuosi ollutkin. Ja mä uskon myös että isoin merkitys on vaan yksinkertaisesti sillä alkion laadulla, ehkä siksi pyrinkin itseäni optimoimaan syömällä iswte vitskuja ja femifloria ennen siirtoja. Vaikken oikeasti tiedä auttaako ne. En oo vielä myöskään päättänyt aionko hakea mahdollisen seuraavan siirron jälkeen mäkkärin ranskalaiset - en tosin oikeasti usko että niillä mitään taikaa on.
@Hertta7 tsemppiä punktiosta toipumiseen sinne. Ja tietysti siihen tämän vaiheen jännittämiseen. Joko olette saaneet sieltä päivitystä hedelmöittyneistä ja miten voit?
Täällä punktio on huomenna, sit alkaa taas se mun mielestä raskain jännittäminen. Ensin miten alkiot hedelmöittyy, päästäänkö siirtoon, saadaanko pakkaseen, miten tuoresiirrossa käy jne…
Kirppuliini
Näppärä viestien naputtelija
Mullakin suunnitteilla seuraavaan hoitoon Gonal annoksella 300. Se hiukan mietityttää, kun on kuulemma maksimimäärä. Mulla oli ensimmäisessä hoidossa alkuun 250 ja nostettiin loppupäiviksi 300. Liittyyköhän tuo suuri annosmäärä amh:n pienuuteen? Mulla oli amh viime mittauksessa 1,27. Täytyy toivoa, että tuo Gonalin enimmäismäärä tehoaa, koska määrää ei voi sitten ainakaan enää nostaa. Ajattelin jo, että kuinkahan kalliiksi hoitokierros tulee, mutta nyt lääkekatto täynnä, niin ei vaikutusta kuinka suurta Gonal-annosta käyttää.
Oletteko aina ottaneet Ovitrelleä sen yhden piikin verran? Lääkäri mainitsi, että ensi kerralla voisi olla 1,5 Ovitrelleä. Onko sitäkin eri kokoja/vahvuuksia? Siinä esitäytetyssä kynässä ei muistaakseni ollut annosasteikkoa, vaan se tuikattiin kokonaan.
Kirppuliini
Näppärä viestien naputtelija
Kuukautiset alkoi tänään. Lienee ihan hyvä juttu ja merkki homonitoiminnan palautumisesta. Kierron pituus 31 päivää, mikä on pidempi kuin normaalisti. Punktiosta meni 13 päivää.
Pohdin paljonko ubikinonia uskaltaisi syödä päivässä. Paketissa lukee, että 1-2 kapselia päivässä, mistä tulee 150-300 mg. Otin ensimmäisen viikon ajan 300 mg, mutta mietin isompaakin annosta, koska lukemani perusteella ison annoksen haittoja vain vatsaoireet ja jos sellaisia tulee, niin sitten annosta voi pienentää. Jos olette itse syöneet ubikinonia, niin onko puoliso syönyt myös? Mietin hänelle yhden kapselin päiväannosta (100 mg).
Pohdin paljonko ubikinonia uskaltaisi syödä päivässä. Paketissa lukee, että 1-2 kapselia päivässä, mistä tulee 150-300 mg. Otin ensimmäisen viikon ajan 300 mg, mutta mietin isompaakin annosta, koska lukemani perusteella ison annoksen haittoja vain vatsaoireet ja jos sellaisia tulee, niin sitten annosta voi pienentää. Jos olette itse syöneet ubikinonia, niin onko puoliso syönyt myös? Mietin hänelle yhden kapselin päiväannosta (100 mg).
Minulla max annoksella juurikin tuon super surkean amh vuoksi. Oletko minkä ikäinen? Onko aiemmin minkä verran saatu rakkuloita/soluja/alkioita? Tosin, olivat vähän ihmeissään miten afc oli 18 tällä amh:lla (11 ollut kahdessa edellisessä ivf:n aloituksessa, mikä sekin siihen nähden hyvä)
Saas nähdä miltä nyt näyttää.Ihan hyvä fiilis nyt tätä tulevaa hoitoa kohtaan, koko hoito toteutetaan kyssissä. Selviteltiin POI:ta, kun tuo amh on matala mutta joku verikoe mikä nyt pari vkoa sitten otettiin sulkisi sen pois? Onneksi siirsin viimeisen hoitoni kyssiin, koen sen olevan parempi laatuista vrt keskussairaalaani, missä "mitään ei tutkittu" ja kaikki tehtiin samalla tavalla.
Kirppuliini
Näppärä viestien naputtelija
Olen 38-vuotias. Meillä takana yksi tulokseton hoitokierros, jonka alussa afc 22 ja lääkäri ihmetteli määrä, kun ei näyttänyt täsmäävän amh-arvon kanssa. Keräyksessä tyhjennettiin 18 rakkulaa, joista saatiin 8 munasolua, joista yksikään ei hedelmöittynyt. Tästä kulunut vasta kaksi viikkoa.Minulla max annoksella juurikin tuon super surkean amh vuoksi. Oletko minkä ikäinen? Onko aiemmin minkä verran saatu rakkuloita/soluja/alkioita? Tosin, olivat vähän ihmeissään miten afc oli 18 tällä amh:lla (11 ollut kahdessa edellisessä ivf:n aloituksessa, mikä sekin siihen nähden hyvä)
Ihan hyvä fiilis nyt tätä tulevaa hoitoa kohtaan, koko hoito toteutetaan kyssissä. Selviteltiin POI:ta, kun tuo amh on matala mutta joku verikoe mikä nyt pari vkoa sitten otettiin sulkisi sen pois? Onneksi siirsin viimeisen hoitoni kyssiin, koen sen olevan parempi laatuista vrt keskussairaalaani, missä "mitään ei tutkittu" ja kaikki tehtiin samalla tavalla.
Tuo amh on erikoinen, kun sen normaali vaihteluväli todella laaja. Oma arvonikin osuu siihen. Säikähdin, kun näin ensimmäisellä kerralla tuloksen, mutta yhdelläkään käynnillä sitä ei ole kommentoitu.
Suunnitelmissa uusi yritys, ilmeisesti aikaisin mahdollinen aloitus on huhtikuu. Siihen suunnitelmana vaihtaa pitkä kaava lyhyeen, lisätä Gonalin annosta ja hedelmöitystapana icsi. Hiukan mietityttää miksi vaihtaa lyhyt kaava pitkään, kun usein kai tehdään juuri toisin päin. Lisäksi mietityttää Gonalissa pysyminen, kun olen lukenut, että Menopur voisi toimia ikäisilläni paremmin. Pitää vielä keskustella lääkärin kanssa vaihtoehdoista ja kuinka hän perustelee ehdotuksiaan.
Minulla saatu 1.ivf kierroksella 4 rakkulaa tyhjennettyä, joissa kolmessa solu, jotka hedelmöittyivät, mutta vain yksi kehittyi blastoksi, tuoresiirto nega. Gonal 200iu tällöin käytössä.
2.ivf kierroksessa olisi ollut 5 rakkulaa (kaksi kerkesi puhjeta ennen punktiota), 3 rakkulaa kerättiin, 3solua jotka hedelmöittyivät ja kehittyivät 2xblasto, 1xmorula, tuore ja pakaste siirrot negat. Gonal 300iu tällöin käytössä. Terot ja cyglot käytössä.
3.ivf kierros alkaa nyt, gonal 300iu käytössä ja prednisolon 10mg.
Kaikki kaavat olleet lyhyitä.
Sinulla amh tulos on erittäin hyvä ja afc myös normaali.
Minulla aiemmissa ivf kierroksessa afc 11. Nyt 18, en ollut uskoa, tällä amh:lla --> 0,22. Uutta tulosta odotellessa..
Minulle perusteltiin, että matalalla amh arvolla kaava ja lääke olisivat hyvät, tiedä sitten. Maksimimäärä tuon mataluuden vuoksi.
Työt on haitannut nyt kaikkea sosiaalista kanssakäymistä
Vastaan nyt omia pohdintojani lahjasoluista...
Mulle hoitoihin lähtö oli sillä tavalla itsestäänselvyys, koska itsellisenä haluan lapsen. Mutta on kyllä kieltämättä ollut iso pettymys, että näinkin monella yrityksellä mitään ei olla saatu aikaiseksi. Koska kaks lasta ennestään ja olen suht helposti tullut raskaaksi, toki raskaana pysyminen on ollut aiemminkin haastavaa. Mutta, että nyt ei kroppa reagoi lääkkeisiin eikä niistä vähistäkään folleista ole ollut mihinkään.
Alkuun ajattelin, että kokeilen muutaman inssin ja pari ivf:ää. Mutta, kun en mielestäni pääse edes kunnolla yrittämään, kun vaste jatkuvasti huono.
3 inssiä negaa
1.ivf keskeytetty huonon vasteen takia
2.ivf vaihtui inssiin kahden follin vasteen takia
3.ivf tuoresiirrosta kkm, ei mitään pakkaseen
4.ivf vaihtui inssiin yhden follin vasteen takia
Nyt tosiaan voisin kokeilla vielä yhden ivf clomeilla tai siirtyä suoraan lahjamunasoluihin tai -alkioon. Rehellisesti en usko, että omat solut toimii yhtään sen paremmin Clomeilla ku noilla muillakaan.
Mä oon jo vuosia sitten miettinyt itsellisenä hoitoihin lähtöä, adoptiota ja luovutettuja munasoluja. Ne on aina olleet vaihtoehto. En omalla kohdallani näe eroa sille onko lapsi geneettisesti oma vai ei, koen olevani äiti varsinkin jos saan itse kantaa ja synnyttää lapsen. Olisin äiti myös adoptoidessa. En myöskään koe, että omat geenit on välttämättä parasta mitä lapselleni voisin tarjota (mm. liuta perussairauksia, jotka todennäköisesti periytyis myös lapselle) Ehkä ajatus geneettisesti omasta lapsesta on se normi johon me ollaan totuttu, että siinä lapsessa olis jotain meistä lähtöisin olevaa, mutta koen, että ihan yhtä rakas ja tärkeä lapsi olis myös vieraan geeneillä. Eikä geneettisesti omassa lapsessa olis ku 50% minulta. Ajattelen, että enemmän lapseen vaikuttaa kuitenkin esim. kasvuympäristö ja millainen vanhempi olen kuin, että näytetäänkö me samalta.
Tiedän sen, että haluan lapsen. Haluan kokea vielä raskaana olon, synnytyksen, vauvavuoden ja kaikki muut vaiheet lapsen elämässä. Mutta en haluais enää tuhlata aikaa ja rahaa sellaiseen mikä ei johda tähän haluamaani lopputulokseen. Haluaisin tietää mikä on se keino, jolla saan kokea ton kaiken vielä uudelleen ja valitsisin sen silmää räpäyttämättä.
Vastaan nyt omia pohdintojani lahjasoluista...Mulle hoitoihin lähtö oli sillä tavalla itsestäänselvyys, koska itsellisenä haluan lapsen. Mutta on kyllä kieltämättä ollut iso pettymys, että näinkin monella yrityksellä mitään ei olla saatu aikaiseksi. Koska kaks lasta ennestään ja olen suht helposti tullut raskaaksi, toki raskaana pysyminen on ollut aiemminkin haastavaa. Mutta, että nyt ei kroppa reagoi lääkkeisiin eikä niistä vähistäkään folleista ole ollut mihinkään.
Alkuun ajattelin, että kokeilen muutaman inssin ja pari ivf:ää. Mutta, kun en mielestäni pääse edes kunnolla yrittämään, kun vaste jatkuvasti huono.
3 inssiä negaa
1.ivf keskeytetty huonon vasteen takia
2.ivf vaihtui inssiin kahden follin vasteen takia
3.ivf tuoresiirrosta kkm, ei mitään pakkaseen
4.ivf vaihtui inssiin yhden follin vasteen takia
Nyt tosiaan voisin kokeilla vielä yhden ivf clomeilla tai siirtyä suoraan lahjamunasoluihin tai -alkioon. Rehellisesti en usko, että omat solut toimii yhtään sen paremmin Clomeilla ku noilla muillakaan.
Mä oon jo vuosia sitten miettinyt itsellisenä hoitoihin lähtöä, adoptiota ja luovutettuja munasoluja. Ne on aina olleet vaihtoehto. En omalla kohdallani näe eroa sille onko lapsi geneettisesti oma vai ei, koen olevani äiti varsinkin jos saan itse kantaa ja synnyttää lapsen. Olisin äiti myös adoptoidessa. En myöskään koe, että omat geenit on välttämättä parasta mitä lapselleni voisin tarjota (mm. liuta perussairauksia, jotka todennäköisesti periytyis myös lapselle) Ehkä ajatus geneettisesti omasta lapsesta on se normi johon me ollaan totuttu, että siinä lapsessa olis jotain meistä lähtöisin olevaa, mutta koen, että ihan yhtä rakas ja tärkeä lapsi olis myös vieraan geeneillä. Eikä geneettisesti omassa lapsessa olis ku 50% minulta. Ajattelen, että enemmän lapseen vaikuttaa kuitenkin esim. kasvuympäristö ja millainen vanhempi olen kuin, että näytetäänkö me samalta.
Tiedän sen, että haluan lapsen. Haluan kokea vielä raskaana olon, synnytyksen, vauvavuoden ja kaikki muut vaiheet lapsen elämässä. Mutta en haluais enää tuhlata aikaa ja rahaa sellaiseen mikä ei johda tähän haluamaani lopputulokseen. Haluaisin tietää mikä on se keino, jolla saan kokea ton kaiken vielä uudelleen ja valitsisin sen silmää räpäyttämättä.
Muokattu viimeksi:
HaaveistaTotta
Jostain jotain jo tietävä
Hei te Tilkassa hoidossa olevat/olleet, missä vaiheessa teille on kirjoitettu pistoslääkkeiden reseptit (pitkä kaava)? Pitääkö odotella sinne ensimmäiseen tsekkiultraan, päätetäänkö siellä vasta lääke & annos?
Olin ajatellut tilata lääkkeet ennakkoon (ettei tarvi sit sitä jännittää), mutta ainakaan vielä ei Synarelan lisäksi ole muita reseptejä näkynyt.
Olin ajatellut tilata lääkkeet ennakkoon (ettei tarvi sit sitä jännittää), mutta ainakaan vielä ei Synarelan lisäksi ole muita reseptejä näkynyt.
Haaveistatotta: Mulle kirjoitettiin Hus:silla vasta aina ensimmäisellä seuranta uä-käynnillä reseptit valmiiksi, ole tarkka että kirjoittavat riittävän määrän lääkkeitä, mulle kävi usein niin, että pistoslääkkeet olisivat loppuneet kesken kaiken, jos en olisi itse huolehtinut niistä. Mannerheimintiellä on yliopiston apteekki 24/7 auki, sillä oli ainakin ennen vanhaan sopimus Tilkan kanssa, että pitävät k.o lääkkeitä aina varastossa.
Kirppuliini
Näppärä viestien naputtelija
Kannattaa tosiaan olla tarkkana lähetteistä ja resepteistä. Käytin ensin Synarelaa pari viikkoa, minkä jälkeen ultra. Siellä lääkäri laski ääneen paljonko yhteensä tarvitsen Gonalia (2 000) ja kirjoitti lapulle, miten kannattaa ottaa. Siis että kaksi 900 ja yksi 300, joista tuli yhteensä 2 100. Tuo oli ihan hyvä, että siinä vähän ylimääräistä, niin ei tarvinnut pelätä lääkkeen loppuvan. Gonalin ohjeissa on, että neulassa pitää näkyä pisara, eikä näkynyt kertaakaan käyttöön ottaessani, niin aina meni lääkettä hukkaan "alkutestaukseen". Ilmeisesti niihin pakataan vähän enemmän lääkettä, koska alkuhukasta huolimatta lääkettä jäi yli.
Hain itse kahdesti heti lääkärikäynnin jälkeen Gonalia Yliopiston apteekista Manskulta. Netistä tsekkasin, että pitäisi olla hyvin jäljellä tai muutama jäljellä ja sain lääkkeet sieltä. Ovitrellen kanssa tein samoin ja heidän nettisivuston mukaan varastossa piti olla muutama, mutta olivat loppu. Olin todella yllättynyt, koska oletin, että isosta Yliopiston apteekista saisi helposti ja varmasti tarvitsemansa.
Hain itse kahdesti heti lääkärikäynnin jälkeen Gonalia Yliopiston apteekista Manskulta. Netistä tsekkasin, että pitäisi olla hyvin jäljellä tai muutama jäljellä ja sain lääkkeet sieltä. Ovitrellen kanssa tein samoin ja heidän nettisivuston mukaan varastossa piti olla muutama, mutta olivat loppu. Olin todella yllättynyt, koska oletin, että isosta Yliopiston apteekista saisi helposti ja varmasti tarvitsemansa.
Kirppuliini
Näppärä viestien naputtelija
Jatkan vielä, että mulla oli alusta alkaen puhetta, että yhdistelmä on Synarela, Gonal ja Ovitrelle. Tilkasta saa paperisen hoitokartan joka käynnillä, niin niissä luki alusta alkaen lääkkeet ja määrät. Lääke ja annos oli siis mietittynä ennen ekaa tsekkausultraa ja ennen pistosten aloittamista.
Huikea AFC. Mulla AMH 3.0 ja AFC oli 8-10.Minulla max annoksella juurikin tuon super surkean amh vuoksi. Oletko minkä ikäinen? Onko aiemmin minkä verran saatu rakkuloita/soluja/alkioita? Tosin, olivat vähän ihmeissään miten afc oli 18 tällä amh:lla (11 ollut kahdessa edellisessä ivf:n aloituksessa, mikä sekin siihen nähden hyvä)
Ihan hyvä fiilis nyt tätä tulevaa hoitoa kohtaan, koko hoito toteutetaan kyssissä. Selviteltiin POI:ta, kun tuo amh on matala mutta joku verikoe mikä nyt pari vkoa sitten otettiin sulkisi sen pois? Onneksi siirsin viimeisen hoitoni kyssiin, koen sen olevan parempi laatuista vrt keskussairaalaani, missä "mitään ei tutkittu" ja kaikki tehtiin samalla tavalla.
HaaveistaTotta
Jostain jotain jo tietävä
Kiitos @Angel88 ja @Kirppuliini , odottelen siis rauhassa ensimmäistä ultraa, ja varaan sen jälkeen aikaa apteekkireissulle 
HaaveistaTotta
Jostain jotain jo tietävä
Meillä mies on ottanut 200mg annosta päivittäin, kun hänen testeissä oli vähän poikkeavuuksia. Itse otin parin kk ajan samaa, nyt laitoin tauolle kun hoitojakso alkoi. Itsekin koitin aikoinaan etsiä tietoa mikä olisi hyvä määrä, mutta netti on niin täynnä tietoa, että on vaikea seuloa sieltä faktoja. Täällä tais lähiaikoina joku jakaa pari linkkiä aiheesta?
Kysyin myös lääkäriltä, mutta hän naurahti koko ajatukselle ja totesi, että eihän niitä ole testattu kuin rotilla
Sen jälkeen sain hetkisen keskustella miehen kanssa, että jatkaa niiden syömistä 