Ensimmäistä lasta odottaessa muutokset kolahtivat kovaa. Hoikka, nuori, tyttömäinen vartaloni koki karun uudistuksen. Varsinkin loppuraskaus venytti ihoni äärimilleen ja sain mukavasti arpia viimeisten viikkojen aikana vatsaan, reisiin ja rintoihin. Itsetunto ei ollut mitä parhain. Osasin onneksi kuitenkin keskittyä lapseen, enkä murehtinut koko aikaa. Muistan silti välillä itkeneeni muiden ilkeitä huomautuksia tai sitä, että olen ruma tai lihava. Melkein vuoden kestävä imetys ja terveelliset ruokatottumukset edesauttoivat kehoani toipumaan ja palauduin todella hyvin. Arpia ei nykyään edes huomaa.
Toista lasta odottaessa olin entistä valtavampi. Kiloja tuli liki 30! Olin kieltämättä kauhuissani. Varsinkin loppuraskaudesta tunsin itseni kömpelöksi jättiläiseksi. Sirojen, hentosten ystävieni rinnalla muistutin lähinnä virtahepoa. Oli vielä kesä ja älyttömät helteet. Kaverit liikkuivat pienissä shortseissa ja topeissa, mielestäni superseksikkäinä. Tunsin itseni jotenkin huonommaksi. Nämä kokemukseni ja ajatukseni saivat kuitenkin minut ajattelemaan miten paljon annamme ulkoisen maailman luomien illuusioiden, tässä tapauksessa kauneusihanteiden, vaikuttaa omaan itseemme ja siihen miten hyväksi ja riittäväksi itsemme koemme. Näissä hetkissä minulle syntyi uusi, ehkä paljon terveempi käsitys naisen kehosta, sen kauneudesta ja seksikkyydestä. Tästäkin raskaudesta palauduin noin parissa vuodessa, ilman mitään ihmeellisiä kuntokuureja tai muuta.
Nyt on menossa kolmas raskaus, puolessa välissä. Tämä raskausaika on ollut kaikkein tuskaisin, pahan olon, särkyjen ja kipujen vuoksi. En ole pystynyt liikkumaan kuten aiemmin. Vatsa on pompsahtanut esille, eikä raskaus pysy enää piilossa. Ruokaa tekee mieli melkein koko ajan tai on vaan tajuton nälkä. En osaa edes kuvitella miten suureksi kasvan tällä kertaa. Hetken muistelinkin kaiholla ihanaa vartaloani, johon olin todella tyytyväinen... Kesti joitakin viikkoja hyväksyä uusi tilanne ja muuttuvat muotoni. Nyt kuitenkin olen keskittynyt itseni hemmotteluun ja hellimiseen, terveellisen ruokaan ja ravinteisiin, sekä vauvani kasvuun tuolla vatsassa. Olen löytänyt jonkinlaisen armon ja lempeyden itseäni kohtaan. Tiedän, että kehoni toipuu tästä kyllä. Ja riittää, että riitän itselleni. Ja kun asiaa miettii, niin on tämä naisen keho vaan todella ihmeellinen, täynnä luovaa voimaa! Nautitaan tästä voimasta!