Itku herkässä

Ai että! Eläimet (varsinkin koira) & vauvat-videot Facebookissa ja YouTubessa :grin Sitten tietysti pöljänä oikein kidutan itseäni katsomalla niitä!
 
Eipä oo ikinä ennen ollu tämmöstä fiilistä mitä äsken, luin erittäin hauskaa juttuu ja sit vaan nauroin ja sit tuli kyyneleitä ja sit itkin :grin:grin siis aina oon aatellu et miten joku voi eka nauraa ja sit yhtäkkiä itkeä mut nyt ku se tuli itelle ni oli kyl ihan outoa ja hassuu:grin:grin mies oli vähä ihmeissään mikä tuolle tuli :rolleyes:
 
Juu noitakin tulee välillä. Naurattaa ja sit itkettää ja naurattaa :joyful: Kieltämättä hämmentävää.
 
Elossa24... Aiemmin olen katsonut sitä lähinnä ammatillisesti kiinnostuneena, mutta nyt aivan liikuttuneena. Huomenna tulee näköjään Hachiko-elokuva ja se on minulle liikaa jo ilman näitä hormoneja niin nyt en ajatellut edes yrittää :hilarious:
 
Äsken liikutuin kyyneliin lauleskellessani lasten iltapuurotuksen lomassa jostain mystisestä syystä päähäni pompahtanutta "Kolme cowboyta" -laulua. Se tuntui niin liikuttavalta, kun se kolmas cowboy kääntyy lopussa takaisin palatakseen sen naisen luo. :Heartred:Heartred:Heartred
 
Tirautin juuri pienet itkut kuunnellessani Politiikkaradiota, jossa aiheena oli brexit. Yhtäkkiä tuntui aivan kestämättömän haikealta se, että EUn ja Britannian pitkä liitto päättyy :sad015

Muutenkin nämä liikutuksen aiheet ovat olleet aika mielenkiintoisia. Alkuraskaudesta itkin monena päivänä siitä ilosta, että Olympiastadion on kunnostettu ja sinne on asennettu moderni kastelujärjestelmä....
 
Olin töissä ja radiossa puhuttiin siitä, miten ihmiset ovat kertoneet raskauksistaan. Eräs nainen oli tehnyt miehelleen ostoslistan ja siinä käskettiin ostamaan vaippoja. Mies siis tajusi asian kaupassa ollessaan. Tuo oli musta jotenkin niin liikuttavaa, että eiköhän alkanut itkettää siinä keskellä avokonttoria. Nytkin kun kirjoitin tuon stoorin tähän, niin silmät alkoi kostua. :hilarious:
 
Tuntuu, että itken nykyään kaikelle :D huonot romanttiset komediat, kornit mainokset, vauvojen kuvat, lastenvaatteiden tai -tarvikkeiden näkeminen, oman vauvan ajattelu you name it..
 
Joo toi toisten liikuttuminen jossain.. vaikea yrittää pidätellä kyyneliä.
 
Tänään taas oli melkoinen hysteriakohtaus kun miehen kanssa riitaa ollut (minun mielialoista/käyttäytymisestä, jotka sattuneesta syystä vaihtelee) ja totesin että näin viidennellä kierroksella ei enää pitäisi kyllä tulla yllätyksenä nämä hormonihöyryt :rolleyes: päälle järkyttävä itkunaurukohtaus kun ei taas tiennyt kumpaako olisi pistellyt menemään :smiley-angelic006 on kyllä suoranainen ihme että näistä mikään liitto selviää (ja se että mies ei vieläkään ole ymmärtänyt asiaa) :confused005
 
Luen tietoa imetyksestä ja täällä lukee näin: "Vähä vähältä liikkeet muuttuvat yhä määrätietoisemmiksi ja vauva ryömii kohti maamerkkinä toimivaa nänniä." Hauskasti kirjoitettu, mutta silti tuli mulla kyyneleet silmiin. :hilarious:
 
Luen tietoa imetyksestä ja täällä lukee näin: "Vähä vähältä liikkeet muuttuvat yhä määrätietoisemmiksi ja vauva ryömii kohti maamerkkinä toimivaa nänniä." Hauskasti kirjoitettu, mutta silti tuli mulla kyyneleet silmiin. :hilarious:

mua itkettää kans tää! en saanut koskaan kokea tätä koska esikoiselle oli annettu lisämaitoa sillä aikaa kun olin leikkaussalissa eikä kukaan edes vaivautunut kertomaan mulle! sai tietää vasta kun sain synnytyksen epikriisin kotiin :meh: tietääkseni ei ollut kyllä mitään lääketieteellistä syytä antaa sitä maitoa heti..
 
njaa. esikoinen veti kilarit ja mie vaan pillitän. Tuntuu ettei vaan jaksa yhtään mitään. haluan vaan nukkua. :sad010
 
Meillä on kans esikoisen kanssa paha uhma käynnissä. Joka aiheesta tulee huutoraivarit. Ja sit ite nieleskelen kyyneleitä :hilarious:

Yks päivä mulla petti täysin itsehillintä, kun mies ei ois halunnu ostaa jäätelöautosta jäätelöä ja se jäätelöautokokemus oli mun mielestä esikoiselle niin tärkeä :joyful: Kun saatiin lapsi unille itkin hysteerisesti, että eikö mies ymmärrä kuinka kurjaa meidän lapsella on, kun ei oo tarhassa (korona) ja ei oo mitään spesiaalia elämässä :grin Aamulla tää ei tuntunut enää yhtä järkyttävältä.

Oon tässä myös etukäteen panikoinu äitienpäivää. Kun lapsi ei oo tarhassa, ei sillä myöskään automaattisesti askarteluteta äitienpäiväkorttia. Komensin miehen hoitamaan tän, että voin sitten "yllättyä".

Monenlaisia huolia :rolleyes:
 
Mulla on ollut yksi nauru-itku-nauru -kohtaus. Mutta muutoin olo on tasainen. Herkistyn jos töllöstä tulee jokin kaunis laulu ja johon muut reagoi kyyneleillä mutta niin tein ennenkin. Oon itsekin aivan yllättynyt ettei mitään raivareita tai erityisherkkyyksiä. Koska raskaushormoneista puhutaan niin usein sellaisina: kaikille tulee ym.
 
Takaisin
Top