Isyydestä

Niinhän se on, että ei tää raskaus oo miehille niin konkreettista ku meille naisille. Meillä tuo toukka kulkee kuitenkin koko ajan mukana ja tunnetaan sen liikkeet koko ajan jne. Kyllä mä uskon, että hyviä isiä niistä tulee, kun saavat nyytin syliin. emoticon
 
Tatjuska: synnytysvalmennuksia on kahen viikon välein. Meillä ei oo yksinkertasesti ollu aikaa lähtee sinne aiemmin. Meidän piti lähtee sinne viime lauantaina, mut miehen veli särki kätensä töissä (niillä on maatila kahestaan hoidettavana) eikä saaneet lomittajaa enää lauantaille, joten mun miehen piti sit tehä kahen työt navetalla. Ei ois mitenkään ehtiny lähtee yli 100 km päähän "käväsemään"... luotan, et tää ei synny ennenaikasesti ja ehditään käydä siinäkin valmennuksessa.
 
Älkää olko huolissanne... Voin kertoa että tilanne muuttuu radikaalisti synnytyksen jälkeen kun vauva on konkreettinen asia miehelle. Meidän isi kiinnostui vauvasta vasta loppu vaiheessa ja sillonkaan mahan kokeilu tai vatsalle höpöttely ei ollut luontevaa. Synnytkseen osallistuminekaan ei ollut itsestään selvää, koska mies ei kestä sairaalassa oloa...mietiskeli lähes koko raskaus ajan lähteekö matkaan vai ei...viimeviikolla vasta teki päätöksen osallistua synnytkseen ja vauvahan syntyi viime lauantaina... Salissa isän läsnäolo ja henkinen tuki oli kaikkein tärkeintä minulle...en olisi selvinnyt siitä ilman miehen tukea...ei se juuri mitään siellä tehnyt mutta pelkkä paikalla olo oli tärkeintä. Ja kun tyttö oli synytnyt isän vaistot heräsi heti ja siitä ei ole ollut paluuta...mies oli heti myyty ja neidin pikku sormen ympärille kääritty valmis tapaus. Näin tuntemuksia isyydestä nyt 6vrk ikäisen tyttären äidiltä.
 

Samakata: Toivon todella että meilläkin kävisi näin... Koko raskausaika ollut todellista taistelua ja jo alussa uumoilin ettei mies tule ottamaan "rooliaan" raskausaikana. Näinhän siinä kävikin  ja nyt jo neuvolassa kysyivät olenko harkinnut eroa (tietäen tilanteen)! En nyt ihan niin toivottomana vielä tilannetta pidä, mutta jos asiat eivät lapsen synnyttyä muutu, niin sitten on kyllä pakko ottaa asia harkintaan.. Meillä siis miehen työ (yrittäjä) on niin rasittavaa ettei kykene kotona tekemään mitään ja sanoo että ei ole pakko jos ei halua.. Eli kaikki kotityöt, vauvan hankinnat yms on jäänyt minun hoidettaviksi. Olen jo miettinyt onko hänellä työuupumus/masennusta, mutta kun ottaa asian esille, niin siitä seuraa vain pahaa mieltä. Itse olen sitten ollut henkisesti aika loppu emoticon  (ja kohta fyysisesti, rv 37)

Muuten mies on kyllä todella lapsirakas ja ihana ihminen, mutta parisuhdetta meillä ei tällä hetkellä ole nimeksikään ja tuntuu että koti on hänelle vain pyykki- ja ruokahuoltopaikka. No, kohta on sitten kaksi lasta hoidettavana....emoticon  

 
Hei Cosmo

Ihan sama täällä. Yrittäjän kanssa naimisissa ja lapsia on liuta jo ennestäänkin! Tuntuu että vedän jotain hotellia kotona! Ihan kaikki koti/lapsi/kulkuväline asiat on mun kontolla. WanhaOmakotitalo on tooosi kiva juttu kanssa... Viikon herra kuulemma pitäis isyyslomaa. Just sen kun näkis. Sillä taitaa olla kanssa ihan oikeesti työuupumusta. Jos oikein huonosti käy niin isyysloman ja kesäloman makaa reporankana kotona :-/

No eroa en ole ottamassa :-) Ja tiedän että vauvaa tulee kaikesta huolimatta kovasti rakastamaan emoticon miehille se lapsi ihan oikeasti konkretisoituu syntymän jälkeen. Pitää vaan hormonimyrskyissä antaa isälle tilaa olla omanlaisensa isä. Ei siis ihan kymppinä neuvoa kaikessa! Joo ei ole helppoa tiedän !
 
Meillä myös vihjailtiin neuvolassa eroamisella. Täytyy kyllä myöntää, että eihän meillä hyvin mennyt raskausaikana. Huh, onneksi se on nyt takanapäin ja pysyttiin yhdessä. Kaikki on nyt aivan eri tavalla, minäkin oon onnellisempi kun ikinä.
Lapsen syntymän jälkeen miehen suhtautuminen muhun on muuttunut ihan täysin! Se on ostellut sydämenmuotosia suklaarasioita ja kukkia ja pusutellut. Lapsen olemassaolo on sille kyllä vielä pieni ihmetyksen aihe :D 
Kohtahan se raskaus on kaikkien osalta ohitse, ei muuta kun kärsivällisyyttä, se kannattaa :)
 
Mites teillä on isien kanssa mennyt? Meillä suhde on ihan ok mallilla, mutta tosiaan miehen yritys vie edelleen sen kaiken ajan. Ja sitte kun oon nyt tottunu hoitamaan kaiken yksin täällä kotona niin välillä seki sitte ärsyttää jos mies on kotona ja tulee sotkemaan mun kuviot :) ja sotkemaan muutenkin... Mutta nyt tiiän ettei se kiusallaan tee niin paljon töitä ja haluis olla enemmän kotona, seki auttaa omaan jaksamiseen. Harmittaa vaan ettei se saa luotua semmosta luontevaa suhdetta lapseen, kun ei oikein tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä jos tyrkkäsen vauvan hänelle. Lopputarkastuksessa lääkäri sanoi, että minun pitäisi päästä hetkeksi vauvasta "eroon" kun ollaan niin tiiviisti kahdestaan,  mutta tosiaan miehestä ei hoitajaksi ole niin vaikea siinä on ottaa aikalisää.
 
Me ei olla koskaan ennen riidelty eikä meillä ole ollut mitään erimielisyyksyä kuin nyt vasta... Tuntuu siltä, että mies vaan käy töissä, nukkuu ja on tietokoneella :S eikä huomioi Idaa niin paljon kuin ennen... Ja se on niiiiiiin rasittavaa ja väsyttävää kun se käy töissä ja mä oon vaan kotona, että joudun pyytämään monta kertaa ennen kuin se suostuu viemään edes roskat. Mitään ei voi tehdä oma-aloitteisesti. Mä nään aina punaista kun se sanoo ton, että se käy töissä ja mä oon vaan kotona... anteeksi tilitys, mutta Ida on vähän tylsä juttukaveri :D
 
Niinhän sitä sanotaan et se eka vauvavuosi on parisuhteen kannalta rankin ja tulee paljon eroja. Ja toi on tuttua et ei se mies tajuu et kaipas jotain muutaki ku sitä et saa vaan nalkuttaa kun se tulee kotiin, ei se itellekään mitäänä kivaa oo kun haluis kuitenki sitä normaalia aikuisen ihmisen kanssa keskustelua, kun tosiaan tuo vauva ei paljoo takasin juttele  :)  Mua aina ärsyttää se kun ite yrittää ymmärtää toista, että se on töistään väsynyt ja siks yrittää antaa vähän tilaaki sille, mut millon ne miehet alkaa ymmärtämään meitä?!
 
Meillä menee vaihtelevasti.toisinaan riidellään kunnolla ja toisinaan kaikki hyvin.meillä on rankkaa 2 pienen ja 4 ison kans mutta ollaan päätetty et puhumalla selvitään.Mies hoitaa aika vähä Hetaa mutta Juhoa ( 1v) huomattavasti enemmän ja osallistuu koti askareisiin myös...Ja helpottaahan tää koko ajan ku lapset kasvaa...Kahden keskeinen aika vaan on kortilla :)
 
no vähän tylsää alkaa hehkuttaan tähän et meillä menee hyvin. Loppu raskaus aikana riideltiin ja kaikki mitä mies teki ärsytti mua. Synnytyksen jälkeen tuntu et ku ois uudelleen rakastuttu. Meilläkin ukko käy töissä, istuu koneella, nukkuu päikkärit mutta on myös lapsen kans. Se haluaakin välillä et lähen johonki vaikka kauppaan et saa olla kahdestaan tytön kans. ressiä on kummallakin ukolla työpaineita aika pahojakin ja mulla kotihuolet. Mut ku kumpikin sen tietää niin ei ärsyynny toisen huonotuulisuudesta. Kumpikin ymmärtää sen et jos toinen on väsynyt niin toinen hoitaa lasta ja kummankin on saatava omaa aikaa. Kyllä oon sitä mieltä et meidän neitillä on maailman paras isä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top