Isyydestä

M

Minisanni

Satasella mukana keskusteluissa
Miksiköhän isyydestä löytyy niin vähän tietoa? Luulis, että netti olisi pullollaan kaikenmaailman artikkeleita, mutta ei.. Oon yrittänyt tuolle pikkuhiljaa paniikkiin menevälle miehelle kerätä jonkinnäköstä infopakettia, että se hassu osaa edes vähän varautua mitä tuleman pitää :) Viimeksi kyseli silmät kiiluen, että mitä ihmettä sen kuuluu tehdä sillon kun mä olen synnyttämässä :D Sanoin, että lue vaikka lehteä :D
 
Meillä on mies ottanu paljon selvää kaikesta. Sillon ku mulla tuli paljon viimeksi niitä supistuksia, se otti tietokoneen eteensä ja alkoi lukemaan kivunlievityksistä :D Tuumasikin mulle siinä samalla että jos et epiduraalia ota nii turha sitte valittaa että ottaa kipeetä :) Muutenkin, se on hirveesti kattonu ja kiinnostunu kaikesta synnytykseen liittyvästä. Sen kaveri sai pojan tuos joulun aikoihin ja silloin se jo kyseli kaikkia että mitä sielä tapahtuu ym :) Oon kyllä positiivisesti yllättyny tuosta köriläästä. Vaikka sillon joulunaikoihin kyselikin paljon ja näin niin sanoi kutienkin ettei sitä oikein vielä edes tajua että sielä joku on, mutta nyt kun on supistellut ja ollut kaikenlaista, viikkoja enää n 2 ennen LA:ta on netti ollu kovas käytös ja jännitys vaan tiivistyny. Molemmille siis ensimmäinen tulossa. Tuossa se joka päivä muutaman kerran kyselee että jokohan alkais supistamaan ja millon se vauva nyt tulee, olisko ens yönä lähtö jo ym =) Hassuja olentoja nuo miehet :)
 
Meillä mennään fiiliksen mukaan, eli katotaan vaan mitä tuleman pitää. Mies on vieläpä enemmän huolissaan tuosta perätilastakin, ku minä. Tuntee suurta myötätuntoo, ku esim. herään yöllä vatsahapot kurkussa tai tutkii kiinnostuneena mahaa, kun se pomppii tai supistelee. Se ei aina muista millä viikolla mennään milläkin hetkellä, mut muistaa millon on LA ja mitä tarkottaa 37 viikon ylittyminen. Tuskaili tässä yks päivä miten kesästä selvitään. Listas kaikkia työhommia ja väliin sano: "sitten pitäs vielä kahtoo sitä lastakin" (sanoi tuon myönteiseen sävyyn vaikkei kirjotettuna siltä vaikutakaan). Hassu. emoticon
 
Olispa mullaki kiinnostunut mies. Ainoa missä se oli kiinnostunut oli, kun oltiin vaunuja ostamassa.
Kertaakaan se ei oo kysynyt mun vointia ja kun sille joskus siitä sanoin, niin se vastas, et kyllä sit sanot, jos joku on huonosti. Mahaan ei kosketa vapaaehtoisesti. :(

Toi se sentään vauvalle tuliaisiksi ulkomailta pienen t-paidan. Että kai seki jotain.

Äitiyspakkauksen kun sain, niin sitä se ei tullut kattomaan, mutta paljasti kyllä myöhemmin kattoneensa jo etukäteen kelan sivuilta, että mitä se sisältää! :D
Sitä en sitten tosiaan tiedä, että mitä muuta se on salaa selvittäny!

Jännityksellä odotan, kun vauva syntyy, että miten sitä sitte reagoidaan.
 
Voi hönö, voisin allekirjoittaa tuonkin sun kirjoittaman tekstin... Meillä mies ei näytä innostustaan juurikaan. Viime aikoina on vasta vähän enemmän koskenut mahaan, ku vauva potkii enemmän. Yks ilta oli ihan kauhuissaan, että onko se aina tuollainen. Lähes kaikki ostokset oon saanu hommata itte, koota sängyt ja hoitotasot ilman sen apua. Äitiyspakkauksesta se ei ollut pätkääkään kiinnostunut. Eilen sain itkuhuutoraivarin ja karjuin sille, että millon se alkaa välittämään mun voinnista, kun laskettuun aikaan on enää kolme viikkoa. Tuli sitten halaamaan mua ja yritti auttaa siivouksessa.
Toisaalta ite oon mieheni valinnu. Tiedän, ettei se kovin helposti näytä tunteitaan yleensäkään. Silti uskon, etttä hyvä isä siitä tulee ku vauva on maailmassa.
 
Voi, eipä tuokaan oo mahaan koskenu! Hyvä jos muhun yli kymmenen kertaa koko raskauden aikana :D Tiedän kyllä, että se johtuu siitä, että sitä oikeesti pelottaa tää maha ja vauvan tulo, mutta kyllä siitä silti on monet riidat riidelty. Sillon kun on kättään mahan päällä pitäny, sen kommentti on ollu kauhistunut "Kelaa, siellä on oikeesti joku pieni ihminen. Meille tulee lapsi." 
Nyt kun laskettu aika on lähestynyt ja tullut kaikenmoista vaivaa ja on pitänyt konkreettisesti ostaa tavaroita pikkuselle, niin tuon asenne on muuttunut aiemmasta välinpitämättömästä mörristä huomaavaiseksi! Kyselee ja on kiinnostunut :) 
Ihan sellasta konkreettista tietoa se on kaivannut, esim. mitä isä tekee synnytyshetkellä ja mitä tapahtuu kun tullaan vauvan kanssa kotiin. Kokosinkin sille netistä kauan kaivettuani "pienen" paketin kaikesta. Oletin, että se ei olis edes lukenut sitä, mutta tulikin sitten sanomaan, että hirveän hyviä juttuja olin laittanut! :D
Aikamoista.
 
Toivoisin teille joilla isit ei oo innostuneet niin parempia aikoja sitten kun vauva on maailmassa ja aivan varmasti synnytyksen jälkeen kun asia isälle konkretisoituu niin se näkyykin sitten ihan toisella tapaa.

Meillehän tämä on molempien kolmas ja ensimmäinen yhteinen ja on aivan tohkeissaan. Aina itse haluaa kokeilla mahaa kun kerron että on zumbat käynnissä, töitten jälkeen toisinaan juttelee masuun ja kuuntelee korvalla ja mun voinnista on aina tosi tarkka, että kaikki on hyvin. Ostoksissa ollu aivan intopiukkana,siis enemmän kuin mä itse. Toisaalta tähän ehkä vaikuttaa nyt se että hänen lapsensa ovat äidin opiskelujen takia muuttaneet 200km päähän ja he näkevät harvemmin niin mahtaa hän senkin takia olla niin innoissaan kun saadaan tähän täyspäiväinen lapsukainen mukaan arkeen. Ja ehkä myös se, että tämä on hänen ensimmäinen oma poikansa :)
Joka tapauksessa mä oon äärimmäisen onnellinen että hän on juuri tuollainen, on kyllä innostuneempi vauvasta kuin ex-mieheni vaikka ei mulla siitäkään sillain pahaa sanaa ole sanottavana.
 
Minkä ikäisiä teidän miehet on? Aattelen että ehkä nuoremmilla on tavallistakin suurempia ongelmia orientoitua tilanteeseen ja tajuavat vasta kun on konkreettisesti sylissä se tenava. Ja niinkun meil (tulevilla) äideilläkin, on miehilläkin monta tapaa suhtautua valmisteluihin. Ei sitä oikein tiedä myöskään mitä siellä päässä liikkuuu, ja voi olla, että ovatkin passiivisia siksi, etteivät häiritsisi tai puuttuisi liikaa, tai ajattelevat että me kuitenkin osataan paremmin (ja useasti naiset mun mielestä myös ottavat ohjat käteen sillä tavalla että mä en edes uskaltaisi mennä väliin). :D Mun mies ainakin sanoi johonkin, oisko ollut vakuutuskilpailutukseen kun tuskastelin sen kanssa ja kysyin et oisko mahdollista et vähän auttaisit tämän SUN lapsen vakuutusten kanssa, et "no kun sä oot niin hyvä tossa". Jepjep!
Meil on nyt tietty sillä tavalla vähän eri tilanne kun äijä on kaukomailla, ettei fyysisesti pääsekään osallistumaan, mut olen lähetellyt sille sitten mahasta ja hankinnoista kuvia, että pysyy projektissa mukana. Se tuntuu myös hänelle olevan tärkeää.
Minisanni, alkuperäiseen kysymykseen, kai kaikkea "vanhemmuus" hakusanalla voi käyttää ihan isyysasioihinkin... :) TYKSin sivuilla on ainakin tukihenkilölle opastusta synnytyksen ajaksi, ja tukihenkilö-sanallakin vois löytyä jotain valmistautumiseen...
 
Mä löysin jo jonkun isän kirjottaman synnytyskertomuksen, siitä oli kuulemma apua. Ja noita vauvan ja kaksplussan ja vau:n artikkeleita synnytksestä ja lapsivuodeajasta myös copypastesin :)
Mies on 32, että ei se kovin nuori enää ole. Musta tuntuu, että se on miehille muutenkin aika yleistä, että ne sitten lapsen synnyttyä vasta kunnolla tajuaa mitä tuleman pitää. Ja jos itekkin rupeaa ajattelemaan, niin en minäkään varmaan asialle näin omistautunut olis jos en tuntis lasta ja sen kehitystä sisälläni. Saattaisin jopa ihmetellä toisen intoa. (Esim. mun mies painii. Välillä se innoissaan kertoilee niitä painijuttujaan, mutta mä kun en ole asiaan vihkiytynyt, niin saatan vaan hymähtää ja jatkaa omiani, mitään pahaa tarkottamatta.)
 Sofi: ja tuo kyllä monesti on vedonnut siihen, että "sä tiedät nää asiat kuitenki paremmin". Auton turvaistuimen mä pyysin sitä etsimään ja ostamaan, koska "en mä tiedä autoista mitään". Olisin mäkin siitä selvinnyt, mutta halusin, että silläkin olisi yks "tehtävä" raskausaikana, jotta se sais vähän konkreettista tekemistä lapseen liittyen. :) Tää "tehtävä" sitten avaskin sen silmiä mukavasti, ja sen jälkeen se otti osaa tähän hommaan ihan eri tavalla!
 
Meillä taas mies on yli innokas koskija.. Koko ajan se roikkuu kimpussa ja on niiiin innoissaan ja samalla kauhuissaan tuosta mahasta.. Välistä jopa meinaa mulla mennä järki ku ei  ollenkaan saa olla rauhassa.. Mies on kyl vasta 23v ja siit tulee maailman paras isä onhan se jo maailman paras isäpuolikin.. Sitä tää synnytys jännittää enemmän kun mua mut mullehan tää on toinen hänelle ensimmäinen.. Kerto se et se oli kattonu jonkun synnytysvideonkin ja koko ajan kyselee kaikkee synnytykseen liittyen, eikä vaan multa vaan myös kavereiltaan jolla jo on laps maailmas.. Kovasti se ostelee kaiken näköistä pientä vauvalle ja samalla kuitenkin huomioi mun 8v tytärtä ja tuo sillekkin silloin tällöin jotain ettei tuntis olonsa ulkopuoliseks.. Myös leikkii tytön kans sillon kun on kotosalla.. Saas nähä miten käy ku tää vanhempi tyttö on alkanu itkeen nyt kun mies lähtee töihin ku ei halua sen lähtevän... Kohta mulla 2 tyttöö joka itkee miehen perään :) Mut oon kyl onnellinen omaan elämäntilanteeseen ja niin ylpee tuosta tulevasta isästä <3
 
Test... Ei oo tullu mun kirjoituksen jälkeen kirjoitetut näkyviin niin pakko rustata tähän jotain..
 
Voi siinä olla tuota ikäjuttuakin tosin se on yksilöllistä. Mun mies täyttää jo 38v.
 
Johi82: :) Ei voi kyl olla näin paljon yhteistä! Sano nyt vielä, et sunki mies on 25 ja täyttää tänä vuonna 26?!

Kyllä mäki uskon ja toivon, että tuosta ihan hyvä isä tulee.
Nyt vielä jännitetään, että tuleeko tää ukkeli mukaan synnytykseen vai eikö.. Ei oo kuulemma vielä päättänyt. Lupas se siis kuitenki sairaalaan tulla ja olla tukena siihen asti, ko kirjaimellisesti lähdetään synnyttämään.

Huomenna olis sit 37+0 ja taas neuvola edessä.

 
Me ollaan molemmat tänä vuonna kolmekymppisii ja yritimme reilun vuoden. Joten on sen verran toivottu tapaus, että mieskin on todella mukana.
Onhan se hellyyttävää kun tuntuu, että hän ei anna oikeen mitään tehdä. Tänäänkin pihahommissa, että ei saa haravoida tai nostaa kukkapenkistä risuja pois ettei selkään ottaisi mutta sanoinkin, että kyllä voin tehdä ja lepään jos siltä tuntuu, ymmärsi sitten.
Kysyy useasti onko potkinut ja kuunteleekin välillä ja tunnustelee mahaa. emoticon Tosi ihanaa, että haluaa olla mukana vaikka miehillä se on vaikeampaa kuin naisilla, en voisi enempää toivoa.
Toiset miehet kasvaa henkisesti myöhemmin kuin toiset tai eivät osaa samalla tavalla vielä odotusvaiheessa valmistautua mutta sitten vaavin synnyttyä on se kasvun hetki.

RonjaM & "NaPPula" rv 34+4
 
Tänään sattu hassusti, kun miehelle ilmotin, että oon sitten menossa 23 päivä synnyttämään. (ei oo mitään käynnistyksiä tjsp, kunhan leikkiä laskin) Se meni ihan paniikkiin, suutahti ja rupes kalenterista kattomaan, että mikä päivä se on :D Ilmotti vielä ihan tosissaan, että saan synnyttää aikaisintaan 26 pvä, se on tiistaikin eikä olis töitä :DD
Saas nähdä mitä päättömyyksiä se synnytyssalissa keksii..
 
Hönö: Mun mies on 33, että siinä näköjään eroavat.emoticon  Pelottaako sun miestä tulla mukaan synnytykseen vai miksei oo varma? Toisaalta mä kyllä ymmärrän, jos pelottaa tulla. Joillekin jo pelkästään sairaalassaolo on liian iso pala purtavaksi. Ja eihän tuo synnytys oo mitään kaunista katseltavaa...
 
Mun mies on 37. Se tässä yks päivä vähän mietti, et miten se löytää mut sieltä sairaalasta. jos oon tullu eri kyydillä ku se. Sanoin vaan, et kyllä ne siellä tietää, missä mä oon ja meillä on vielä se synnytysvalmennuskin, jossa varmasti tulee ilmi missä päin sairaalaa on synnytysosasto. :D
 
Gamle: On teillä kyllä hitsin myöhään toi synnytysvalmennus ;-) Sehän vois tulla jo ihan koska vaan...
 
Mä en ihan allekirjoittaisi tota ikäjuttua... Ollaan avomiehen kanssa 21-vuotiaita ja se on ollut mukana melkein jokaisella neuvolakäynnillä ja juttelee aina välillä masukille. Tänäänkään ei voinut lähteä töihin ilman, että oli halannut masua ja sanonut moimoit :) Se oli niin raukka, kun kertoi yks yö nähneensä unta, että Papu oli syntynyt ja se oli ihan hukassa, mitä sen piti tehdä :D
 
Johi82: En tiedä pelottaako sitä vai mikä se perimmäinen syy on. Eihän se tosiaan varmasti oo mitään kaunista katseltavaa, että sen puoleen mulle kyllä riittäis melkein seki, että tosiaan on siihen asti mun tukena, ko alkaa tapahtua.

Nyt se sanoi eilen, kun koitin kysyä, että ahdistaako sitä vauvan tulossa jokin, että, kun ei hän osaa oikein suhtautua siihen vielä. Kun se kuitenkin on mun mahassa.
Ei kuulemma osaa kuvitella, että mitä sitten kun se vauva syntyy.
Sanoin sille vaan, että ei meistä kumpikaan siihen voi oikein mitään sanoa. Kyllä sen sitten näkee, että miten se siitä rupee se arki rullaamaan. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top