Isyyden tunnustaminen ja huoltajuudesta sopiminen

Aphrael

Aphrael

Päivystävä dosentti
Tammikuunmammat 2016
Kävin ihan muissa asioissa lastenvalvojan luona ja kysäisin samalla, että onko se oikeasti toteutumassa, että vuodenvaihteen jälkeen voisi avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyyden tunnustaa neuvolakäynnin yhteydessä. Ja totta se kuulemma on eli jos lapsi syntyy vuoden 2016 puolella niin nuo paperit voidaan tehdä normaalin neuvolakäynnin yhteydessä. Neuvolasta paperit tosin lähetetään lastenvalvojalle jossa niitä seisotetaan kolme viikkoa siltä varalta jos joku osapuoli haluaa perua sopimukset tai ilmaantuu muita isäehdokkaita. Lastenvalvoja sanoi, että asia etenee siis neuvolan kautta tuosta syystä hitaammin, mutta toisaalta neuvolaan ei tarvitse erikseen sopia aikaa vain noita varten jne.

Tämä siis tietoiskuna niille, jotka eivät naimisissa ole ja aikovat noita sopimuksia tehdä.
 
Meille tuo on ainakin mukava helpotus kun ei tarvitse erikseen lähteä noita asioita säätämään ja kaikki on tuttua jo ennestään. Tämä lapsi kun on meidän toinen yhteinen eikä naimisiin olla vieläkään ehditty vaikka kihloissakin oltu jo.. 11v ehkä. Ja olen nuo asiat säätänyt aikoinaan esikoisen isänkin kanssa.
 
No toi on kyll kätevää, vaikkei minua nyt kosketakkaan kun ollaan naimisissa:)! Muistan ite aikoinani kun pk seudulla sai ajan aina lastenvalvojalle 3kk päähän varaamisesta :shifty: että on hyvä jos niitä jonoja saadaan purettua tuolla tavalla...
 
Juu mä kanssa odotin tuota tämän viikon käyntiä kolme kuukautta ja asiakin oli tavallaan melko kiireellinen. Lastenvalvojille siirtyy nyt sit dna-näytteiden otto joka tähän asti on kuulemma tehty lääkärin luona eli lisää hommaa saavat tilalle, mut ainakin tuo meidän lastenvalvoja piti tuota dna-näytteiden siirtymistä hyvänä asiana. Useimmiten kun näytteitä vaaditaan juuri niissä riitatilanteissa niin jatkossa näyte saadaan heti isäehdokkaalta kun muuten kuulemma herkästi jää roikkumaan kuukausiksi.
 
Loistava homma, mekään ei olla naimisissa ja tuo helpottaa varmasti asioita aika paljon. Mutta onhan se vähän hullua että mekin ollaan oltu kohta 13 vuotta yhdessä eikä muita isäkandidaatteja todellakaan voi olla, mutta silti pitää moiset tunnustukset tehdä.
 
Terkku, Joo me on kans oltu yhdessä yli 13v, asuttu yhdessä melkein yhtä kauan ja kihloissa lähemmäs 12v. Ei vaan olla saatu aikaiseksi mennä naimisiin kun ainoa muutos mitä naimisiin menemisellä saavuttaisi olisi tietyt oikeudet puolisolle, mutta meilläkin on keskinäistä testamenttia, henkivakuutukset niin että toinen osapuoli edunsaajana jne eli suurin osa asioista jo huomioitu. Se mikä vielä "puuttuu" on minulta sama nimi kuin muulta perheeltä (jolloin esikoiselle jäisi kuitenkin vielä eri sukunimi kun meitä on nyt kolmella eri nimellä) ja tosiaan täytyy aina isyys tunnustaa ja sopia huoltajuudesta.

Nuoremman isyyttä kun käytiin tunnustamassa niin lastenvalvoja kysyi mieheltä miltä vanhemmuus on alkanut tuntumaan. Alettiin nauramaan kun mun esikoinen oli tuolloin sen 11,5v ja mies oli asunut meidän kanssa siitä asti kun poika oli 2v :D
 
Meillä tuo rumba myös edessä, samoin kuin esikon kanssa oli. Katotaan kerkiikö neuvolassa hoitaan vaan mennäänkö lastenvaljovalle. Esikan kanssa Vantaalla ei ollu paha jono mut sinne meno viivästy nimestä vääntämisen takia. Ja kuitenkaan ei voinu maistraattiin nimeä ennen ton hoitamista ilmoittaa, jos miehen sukunimen lapselle halusi. Mielenkiintoisia nää kuviot:grin

Me ollaan myös oltu ikuisuus susiparina enkä tiiä mennäänkö edes koskaan naimisiin. Minua ei juhlien järjestäminen tuon takia nappaa, ihan vaan maistraattikeikka riittäis mut mies taas haluis pienet juhlat järkätä ni aina on kaatunu tohon kaikki suunnitelmat, et ei se taida kummallekaan maailman tärkein kysymys olla. Ainut minkä oikeesti haluaisin ni sama sukunimi lapsieni kanssa:wideyed:
 
Mä luulen että meillä seuraava mahdollinen vihkiytymisajankohta on lapsen ristiäisten yhteydessä. Jos saadaan aikaiseksi :D Eipä sillä tavallaan niin väliä, mutta toisaalta tuo sukunimiasia on yks hyvä pointti. Toisaalta kun ite oon opettaja niin jos kävis niin, että lapsi olis joskus samassa koulussa oppilaana niin se ei olis ihan niin ilmiselvää jos olis eri sukunimi.
 
Tää isyyden tunnustaminen oikeen lastenvalvojalla avioliiton ulkopuolella on ihan naurettava jäänne. Nykyään nimittäin just esim perimisoikeus avoparin kohdalla menee (jotain käytännön nimikkeitä ja kommervenkkejä lukuunottamatta) ihan samalla tavalla ja avopuolisoilla on oikeus periä toisensa aivan kuten aviopareilla. Että sekään ei ole enää pakottava syy mennä naimisiin. Tietty jos haluaa uskonnollisen tai muuten perinteen ja parisuhteen vuoksi niin asia erikseen, mutta tuo isyyden tunnustaminen... :grin
 
Me ollaan menossa naimisiin nyt 6.11.2015 maistraatissa.Haluan, että koko perheellä on sama suku nimi, eikä tartte tehdä sitä isyyden tunnustamista. Kyllä tässä on tarkoitus olla loppelämä yhdessä. Puolison asema avioliitossa on, joka tapauksessa parempi kuin avoliitossa.
 
Mari75, Mekin mietittiin tuota tosiaan edellistä odottaessa, mutta ei sitten jaksettukaan. Aivan liian työlästä :wink
 
Meikäläisessä on varmaan joku vikana kun en missään nimessä halua naimisiin. Ollaan oltu kuutisen vuotta yhdessä ja en vaihtaisi, mutta en kyllä naimisiinkaan halua. En ole toivonut hääjuhlia pikkutytöstä asti, varmaan joku geenimutaatio :D
Ja siis jossain tästä oli jo puhe, mutta nykyään avoliitossakin puolisot perivät toisensa aivan kuten avioliitossa yms. Tietenkin tuo yhteinen sukunimi koko perheelle olisi kyllä kieltämättä kiva...
 
Sinnna, Mulla on sama juttu, etten oikeastaan edes halua naimisiin. Mekin ollaan oltu yhdessä yli 13v ja kihloissakin yli 11v ja kohta on kaksi yhteistä lasta jne. Ainoita syitä mennä naimisiin on oikeasti vaan erinäiset lakiasiat ja jossain vaiheessa puhuttiin että ehkä ennen asuntolainaa tms. No eipä nytkään ole asiaa mietitty vaikka asuntolainakin on lähiaikoina ajankohtainen. Kaikesta kun vaan tekee riittävän selvät paperit niin ei tässä mitään avioliittoja tarvita. Appivanhemmatkin on onneksi jo luovuttanut meidän suhteen eivätkä jatkuvasti kysele aiheesta. Se ehkä auttoi kun joskus kiusallani vastasin uteluun et ollaanhan me jo kauan oltu naimisissa. Anoppi oli ihan järkyttynyt ja esitti kaikenlaisia vastaväitteitä kuten et olisivathan he huomanneet jos mun nimi muuttuisi jne. Naurahdin vaan ja kysyin että koska on nähnyt mun nimen jossain virallisessa paperissa tai edes vilkaissut meidän postilaatikkoa :wink
 
Heh, hauskaa että naimisiin menemättömyys on taas tälle vanhemmalle sukupolvelle haastavampi ajatus :D.

Ja en tiiä muuttuisiko just esim. tuo asuntolaina-asia mitenkään paljon jos naimisissa olisitte? Paperisotahan se aina on niissä asioissa ja miten menee avioehdot ja onko yhteiset/erilliset lainat ymsyms. Onneksi ei eletä 50 vuotta taaksepäin, missä avioliitto on ainut vaihtoehto. Ainut hyvä puoli olisi todella se yhteinen sukunimi. MUTTA kukin tyylillään, varmaan enemmistö haluaisi mennä naimisiin sopivan puolison kanssa ja ei siinä mitään, täällä tää vastavirtaan uiva mutaatio vaan huutelee :D
 
Sinnna, Niin siis meillä ehkä suurin kynnys naimisiin menossa onkin juuri siinä, että sit pitäis laatia avioehto :D Nyt kun kummankin varat ja velat on oikeasti omia mut avioliitossa niistäkin tulisi tietyllä tavalla yhteisiä ja sitä ei haluta. Mehän ollaan siis tää reilu 13v eletty täysin ns omilla rahoilla, yhteiset kustannukset jaetaan tietyllä tavalla puoliksi. Nyt kun esikoinen on muuttanut kokonaan meille niin tästä on vähän luistettu, mutta aiemmin mä ostin ruoan niillä viikoilla kun mun esikoinen oli meillä ja mies niillä viikoilla kun ei ollut eli periaatteessa ruoasta lähtien on jaettu talous puoliksi :wink Tämä siis sopii meille kummallekin paremmin kuin ns yhteiset rahat.
 
En ole ikinä ollut suuri avioliiton kannattaja, enkä unelmoinut häistä. Enkä varsinkaan ole suunnitellut mitään sukunimen vaihtoa :wtf:, vaan haluan pitää kyllä ihan ikioman nimeni. Mutta kun mies ehdotti naimisiin menoa (ja vielä piti oikein kauniin ja tunteisiin vetoavan puheen asian perustelemiseksi :Heartred - ehkä koska tiesi ennakkoasenteestani :grin), niin eihän siihen voinut sanoa ei :) Ja onhan se toisaalta monelta kannalta kätevämpää, että kun yhdessä aiotaan olla, niin ollaan sitten ihan kaikin puolin virallisesti.
 
Me kun mentiin naimisiin tehtiin niin tiukat avioehdot että varmasti avopuolisoina olis ollut paremmat oikeudet... tosi avopuolisotkin voi tehdä avoliitto sopimuksen... ainoa milloin se paperi raukeaa on jos toinen meistä kuolee!

Eli periaatteessa mentiin naimisiin ihan vain sukunimen ja mahtavien bileiden takia :smiley-bounce012 mä sain mun valtavan kermakakku mekon ja päiväni prinsessana :Heartred kyll se oli joka pennin arvoista!
 
Onks toi niin, et se isyys tunnustetaan neuvolassa vasta lapsen synnyttyä? Meillä la 27.12, joten toivon ihan ton tunnustamisen takia, et menis tammikuun puolelle :)
 
Ymmärtääkseni tässä uudessa laissa on ideana, että isyyden voi tunnusta ennen lapsen syntymää neuvolassa, jos ei ole avioliitossa (ennen sen pystyi tekemään avoliittolaiset + muut vain lapsen syntymän jälkeen lastenvalvojalla). Siihen en osaa ottaa kantaa onko kaikilla neuvoloilla moiseen valmiuksia heti tammikuun alussa ja missä lapsen isyys tulee tunnustaa lapsen syntymän jälkeen, jos ei ennakkoon tehty.
 
Joo siis voi tehdä jo ennen. Ja mulle sanoi lastenvalvoja et kun on kyse laista niin pitää onnistua tammikuun alusta alkaen. Saa nähdä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top